Hae Anna.fi-sivustolta

Jutteletko

Viestiketju osiossa 'Ihmissuhteet' , käynnistäjänä Aikuinen, 14.11.2005.

  1. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    182
    Saadut tykkäykset:
    0
    "Ystävlle
    Olit mulle aina sä ystävä parhain
    en luopunut olisi sinusta näin varhain
    mutta ei auttanut lääkekään parhain
    tuli se hetki kun elämän kirjasta loppuivt sivut
    silloin on poissa Maailman huolet ja kivut
    Kiitos ystävä vuosikymmenistä näistä.
    Elämä jatkuu kaivaten sinua
    ."

    Niin, tervepä teille ja mitä parhainta Ystävänpäivää kaikille !
    Osallistujan runo tuossa alussa muistuttakoon itse kutakin siitä, että ystävyydestä on paras huolehtia jo täällä ajassa. Senjälkeen on jäljellä vain suru ja kaipaus, mitään ei ole enää korjattavissa.
    Osallistujan henkistä venymiskykyä ei kertakaikkiaan voi olla ihailematta. Siinä on jotakin, mikä jaksaa ihmetyttää kerta toisensa perästä.
    Toiselle on tietysti helppo antaa selvä elämänohje, että kun oma terveys on mitä on ja tiimalasissa hiekka kuitenkin pikkuhiljaa vähenee, elä kuin viimeistä päivää ja senkin ehtoopuolta.
    Mutta kuka pystyy siihen omassa elämässään?
    En minä ainakaan uskoisi pystyväni. Ei ole niinkään kevyt kuorma , jonka ottaa kannettavakseen, kun elää vielä omaistensa ja ystäviensäkin iloissa ja suruissa mukana.
    Tämä ketju, aikanaan ystävien kaipuusta ja heidän löytymisensä myötä syntynyt, kätkee sivujensa ja kuluneiden vuosiensa suojiin kerta toisensa jälkeen sen saman, vanhan, mutta kuitenkin aina niin uuden ja ajankohtaisen totuuden ystävyyden merkityksestä ihmisten kesken. Monet ovat tänne kirjoittaneet, vielä lukuisimmat tätä lukeneet, mutta jokainen on tämän saman saanut täältä aistia. Vaikeimpinakin aikoina, itsekullekin, täältä on löytynyt lohduttava sana, kannustava lause ja rohkaiseva ilmapiiri. Vähilläkin sanoilla saa suuria aikaan, kunhan niitä kirjoittaessaan ajattelee, tuntee ja elää myötä. Ja senhän te, hyvät ystävät olette aina osanneet ja muistaneet.
    Näin Ystävänpäivän aattona voi jokainen muistella ystäviään, miettiä oiken tosissaankin, mitä kaikkea ystävät kuluneenkin vuoden aikana ovat itselle merkinneet ja mitä heiltä on saanut.
    Näin asiaa ajatellen saa ystävänpäiväkin paljon suuremman merkityksen kuin että olisi vain, mitä lie, jenkkihömppää.
    Näin Ystävänpäivän aattona on hienoa, kun voi kirjoittaan noin ystävistään.
    Näissä tunnelmissa täällä tänään.
    Ollanhan ystäviä jatkossakin!!
     
  2. UUSVANHA Vierailija

    HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄN ILTAA TUPALAISILLE
    Terveisin uusvanha:);):oops:
     
  3. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tervehdys.
    Kiitos ihan ensimmäiseksi ystävänpäivätervehdyksistä, jotka heti lämmittivät kun tuvan oven aukaisin. Hiljainen hämärä tuvassa on vastaanottava. Mukava tulla tänne ja nähdä ystävien muistiinmerkinnät. Hyvä olla kun tietää, että täällä on käyty ja oltu .
    Pöytä on paikallaan , uunissa hiipunut hiillos. Pihan pensaassa lyhde linnuille ja on siellä talipallokin. Laitan isonison kynttilän portaiden ja ovenvierellä olevaan lyhtyyn. Kyllä vielä on hetken ajan sellaista hämärää ja pimeääkin, että lyhdyn valo voi ilahduttaa ja olla kutsumassa tuvan lämpöön.
    Helmikuuta on enää reilu viikko jäljellä! Aika kuluu . Aikaa on. Nyt ainakin on juuri tämä hetki. Muusta ei voi tietää. Mutta miten arvokas tämä hetki tässä yksin, hiljaisuudesta nauttimassa. Ja kuitenkin uskon että taas jossain vaiheessa portaat kopisee ja ovi käy ja joku astuu sisälle yhteiseen tupaamme. toivon että sisällekäyvä voisi olla onnellinen- ainakin sen hetken kun ymmärtää että tämä on juuri häntä varten - juuri meitä jokaista varten, jotka tähdomme täällä hetkisen ajatella, ehkä unelmoida, ehkä rauhoittua...


    "Tärkeintä ei ole pitkälle pääseminen, vaan lähelle tuleminen." Tuommoinen ajatus löytyi vihkosesta, jonka sain ystävänpäiväksi. Ja oli siinä vihkosessa pari muutakin tosi mukavaa juttua.
    Toinen on Howard Whitmanin tekstiä:

    Muuan viisas lääkäri sanoi minulle:"Olen harjoittanut lääkärinammattiani 30 vuotta ja olen määrännyt monelaisia lääkkeitä. Mutta vuosien mittaan olen oppinut että useimpiin ihmistä kalvaviin tauteihin on paras lääke rakkaus ja ystävällisyys." "Entä ellei se tehoa?", kysyin. "Määrätään annostus kaksinkertaiseksi", hän vastasi.

    Tänään on täällä pyryttänyt melkoisesti. Maa on valkoinen ja puut ovat kauniita.
    Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille, jotka tupasessa käytte.
    terveisin Aikuinen
     
  4. Uusvanha Uusi jäsen

    liittynyt:
    22.02.2016
    Viestejä:
    6
    Saadut tykkäykset:
    0
  5. Uusvanha Uusi jäsen

    liittynyt:
    22.02.2016
    Viestejä:
    6
    Saadut tykkäykset:
    0
    Uusi Uusvanha!
    Tämän kuvalogon myötä minusta tuli "uusi".
    Nuoremman polven avustuksella näin hiihtoloman aikaan
    sain apua kuvan siirtoon. Tässä tyynyllä uskollinen vahtikoiramme
    seuraa maailman menoa .
     
  6. kukkia ystäville Vierailija

    En enn muista mitään työkaverin läksijäisistä. Kuka lähti ja ketä siellä oli. Ei vain tule mieleen.

    Harmittaa, kun pahoitin aikoinaan tällä viestillä ap:n mielen. Neuvominen ei kuulu mainitsemaani ohjelmaan. Kerrotaan vain oma tarina ja siirretään puheenvuoro seuraavalle.
     
  7. kukkia ystäville Vierailija

  8. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    182
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tervepä teille, jotka täällä satutte poikkeamaan!
    Päivä senkuin pitenee, kevät on jo selvästi tuloillaan. Kevättä kynttelistä, sanottiin ennenvanhaan. Silloin sanottiin talven olevan puolessa ja karhun väitettiin kääntävän kylkeä. Samaten väitettiin, että karjan ruoka pitää olla silloin kahtia ja ihmisten kolmia. Nykyäänhän nuokin vanhat hyvät muistisäännöt joutavat sinne, ties mihin. Nyt on kuitenkin kynttilänpäivä jo kaukana takanapäin, joten eipä siitä sen enempiä.
    Nythän sitä mennä jolkutellaan jo pitkästi paaston aikaa, joka ennenvanhaisten uskomuksien mukaan oli sitä pahinta noitien aikaa, huipentuen sitten pitkäperjantaiyöhön.
    olihan siitä paastonajasta ja varsinkin sen alkamisesta paljon ennustuksia säidenkin suhteen, mutta kyllä se etisten ihmisten mielenkiinto enimmäkseen oli suuntautunut tuohon, etenkin karjaonnea tuottavaan taikuuteen.
    Kivan näköinen turrakko tuo Uusvanhan koiruus. Minulla on myös koiravanhus, täytti tässä helmikuun alkupäivinä kuusitoista vuotta. Pystykorvan ja lapinkoiran risteytys. Se on viettänyt koko ikänsä ulosalla, vahtinut taloa ja "suorittanut liikennelaskentaa" tuossa ohikulkevalla tiellä. Sen tarhan maantienpuoleisessa kulmassa on iso kivi, jolla se aina viimevuoteen asti istua nakotti kaiket päivät. Nykyisin se ei paljon enää viitsi kivelleen nousta, varsinkaan, jos on paha ilma.
    Mutta onhan täällä sentään käynyt uusiakin jättämässä terveisensä. Joku on tuonut kukkia 10-vuotiaalle. Ja entinen itsetutkistelija on palannut edes hetkeksi tänne. Jollakin tavalla tällaisesta tulee olo, että tämä ketju, vaikkakin huomattavasti parhaita aikojaan hiljaisempana, on edelleen merkittävä. Ja sekös tuntuu mukavalta.
    Niinpähän vain tämä talvi, riemuioneen ja murheineen, alkaa pikkuhiljaa kallistua loppuaan ja kevättä kohti.
    Takana, ainakin minulla, on talvi, jollaista en koskaan osannut odottaa eläväni. Toisaalta iloa toipumisesta ja työkyvyn palaamisesta, toisaalta pelkoa ja ahdistusta tulevasta.
    Huhtikuun 26:n päivän jälkeen vuonna -86 jotkut sanoivat, ettei maailma enää ole entisensä, koskaan. Toisille tällainen päivä taas oli 11. syyskuuta -01. Minulle alkoi uusi ajanlasku huhtikuussa -14. Jokainen, jota asia kiinnostaa, voi tarkistaa, mitä nuo päivämäärät pitävät sisällään.
    Tietysti pyrin siltikin elämään hetkessä ja olemaan tyytyväinen siihen, mitä olemme saaneet aikaan ja missä olemme onnistuneet. Viime viikolla saimme haikkukarjaamme kolme uutta tulokasta ja muutenkin talvi on sujunut kohtalaisesti. Siinäkin on kyllä aihetta olla kiitollinen. Tulevaisuus tuo, mitä on tuodakseen, en sille mitään voi.
    Viime viikolla sain myös surullisen uutisen. Entinen luokkatoverini, yksi niitä harvoja, jotka ovat tälle paikkakunnalle jääneet ja täällä elämäntehtävänsä täyttäneet, kuoli kuukauden verran sairastettuaan. Kun silloin viime elokuussa, jolloin meillä oli luokkakokous, katselin ja kuuntelin hänen energiaa pursuavaa olemustaan, en olisi ikinä voinut kuvitella, miten vähissä hänen päivänsä olivat.
    Tuntuu kuin luokasta olisi valot sammutettu.
    Juuri tuolla luokkakokouksessa vietimme hiljaisen hetken kahden porukastasmme jo aiemmin lähteneen muistoksi.
    Hänen muistokseen pieni runo Eeva Takalalta:

    Ei mitään niin saavutettua
    että sen omistaisin
    ei mitään niin menettettyä
    että en saisi takaisin.

    Vain näkeminen
    vaatii aikaa.

    Näihin tunnelmiin on paras lopetella tällä kertaa.
    Antakaa, itse kukin, keväisen auringo paistaa, myös sisimpäänne!
     
  9. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Aivan ihana tuo sinun koirasi, Uusvanha!!! Kiva kun olet keksinyt ja laittanut tuollaisen tunnuksen itsellesi.
    Ja kivaa kun olet tuvassa käynyt. Samoin Diogenes. En tiedä, mikä sinua tulevassa arveluttaa, tulevan kesän säät?? tai jotkut muut. Toivon että kaikki sujuu paremmin kuin osaat odottaakaan. Te olette niin ahkeria ihmisiä, että toivon teille parasta mahdollista. Jotenkin kaikki kirjoituksesi huokuvat sellaista elämän keskellä olemista, että oikein... Noinhan sitä ainakin ennen todettiin " että oikein".

    Tänään paistoi aurinko iltapäivällä. LÄhdin tutulle lenkille. Aurinko jopa lämmitti sellaisissa paikoissa, joissa ei tuuli tuntunut.
    Käsityöt ovat minulle mieluisia. Ja melkein aina pitää olla joku kirja, jota lukee. Laila Hietamiehen Viipuri-sarja on taas kerran menossa.
    Olisi kivaa kirjoittaa kaikenlaista, mitä mielessä liikkuu ja mitä harrastan tällä hetkellä, mutta jotenkin sitä tulee varovaiseksi näin netissä kirjoitteluun.
    En nyt yritäkään mitään oikeaa asiaa kirjoittaa. Halusin vain käydä tervehtimässä teitä, vanhat ystävät. Uusvanha, Diogenes, Osallistuja, Saapasjalka, Maria, Saija...
    Toivon että voitte iloita auringosta ja hohtavista hangista ja siitä, että kevät tulee vääjäämättä.
    teitä tervehtien Aikuinen
     
  10. Uusvanha Uusi jäsen

    liittynyt:
    22.02.2016
    Viestejä:
    6
    Saadut tykkäykset:
    0
    Huomenta tupalaisille.
    Räystäät tippuvat", eikös sekin ole yksi sanonta? vaikka
    vesihän siellä tippuu.
    Senverran on plussapuolella täälläpäin. Jäin miettimään, että mitä osaa Suomea oikein tämä minun täälläpäin tarkoittaa. ON vaihdeltu lääniä ja yhdistelty kuntia.
    Pirkanmaalla asustelen ja siis Länsi-Suomessa.
    Meillä on lunta vielä aika paljon ja siis katollakin. Mutta kyllä aamusella on ihan
    kevään tuntua ulkona ja ihana lintujen konsertti. Linnut ovat olleet aika vähissaä
    talvella. Juuri kun olin ihmetellyt, ettei lyhteellä ole käynyt ketään, niin seuraavana päivänä oli varpusia ja keltasirkkuja ilonamme. Tintit ovat kyllä
    vierailleet talipalloilla. Lintutuntemukseni on vähäinen, vaikka olen maalla
    kasvanut. Silloin oli maalaistalon pihapiirissä erityisesti kottaraisia ja pääskysiä.
    Muistan, miten pääskyset kiusasivat kissaa. Siis ajatusten aikamatka lapsuuden
    muistoihin. Muistan myös, miten isä opetti kissan elämään sovussa kananpoikasten kanssa. Ne jopa söivät rinnatusten samasta astiasta.
    Eräänä kesänä meillä oli possu. Se sai olla paljon vapaana. Niinpä se oppi seuraamaan minua ja veljeäni uimarannalle. Ja mehän kannoim
    me sen veteen syvälle ja sitten oli hauskaa, kun se ui rantaan. Lieneekö ollut sopivaa liikuntaa possulle.
    Palaanpa takaisin tähän hetkeen. Räntää alkaa sadella.
    Toivon tupalaisille mukavia hetkiä kevättä odotellen.
    Uusvanha:):oops:;)
     
  11. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    182
    Saadut tykkäykset:
    0
    Iltaa Tupaan!
    Kevät, kuten Usvanha totesit, on tulossa. "Uus lumi on vanhan surma", sanoi mustalaispoika jouluaattona.
    Näin sitä täälläpäin sanottiin joskus. Enää kuulee harvemmin.
    Sitäpaitsi tänään on Naisten Päiväkin, joten ruusu kaikille naisille!
    Olette korvaamattomia. Joka päivä. Vuodesta toiseen.
    Mukavaa taas pitkästä aikaa poiketa vilkaisemaan ja huomata, että täällä on käyty.
    Itselläni ei oikein ole ollut viime aikoina haluja kirjoitella mitään mihinkään.
    Koko alkutalvi on kulunut laskien ja erilaisita asioista selvää ottaen. Asiat eivät laskien parane, mutta monta mielenkiintoista juttua on selvinnyt.
    Esimerkiksi se, että jotakuinkin täydellinen tuotantosuunnan muutos lienee edessä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että joudumme luopumaan lehmistä tämän vuoden aikana, mutta edelleen pähkäillään sitä, millä elämme sen jälkeen. Kaikki muut vaihtoehdot näyttävät jo karkeittenkin laskelmien mukaan vielä huonommilta.
    Tänään, Länsimaidon kenttäkierroksella meidät palkittiin 15-vuotisesta E-maidon tuottamisesta. Se kertoo vahvasta ammattitaidosta ja pitkäjänteisestä toiminnasta. Mutta sekään ei auta, jos kukaan ei halua tuosta taidosta maksaa. Nykyään ei kukaan halua. Siksi me laskemmekin "päät punaisina", mikä olisi tulevaisuuden suunta.
    En avaa asiaa sen pitemmälle, jokainen kiinnostunut voi kyllä tutkistella asioita itsekseenkin.
    En avaa jo senkin vuoksi, että niin tehdessäni avaisin tämän palstan myös avoimelle riitelylle, missä ei taas mielestäni olisi mitään järkeä.
    Mutta kaikesta huolimatta, kevät on taas ehtinyt vaiheeseen, jossa ensimmäiset kylvöt alkavat muistutella itsestään. Ensi viikolla olisi tomaatit ainakin ja vähän muutakin pistettävä itämään.
    Vaikka myös vihannespuolella joudumme jonkinverran antamaan periksi, ei ole millään tavalla järkevää odotella asioiden selviämistä ennen kylvöjä. Nämä eivät ole kaksisiakaan mietteitä juuri alkavan viljelykauden pohjustukseksi, mutta uskon ja toivon, että löydämme edes jonkinlaisen ratkaisun jatkon suhteen.
    Mitäpä tässä tämän pitempiä valitusvirsiä veisaamaan, toivottavasti minulla seuraavalla kerralla on hiukan iloisempia juttuja mielessä.
    Katsellaan ja kuunnellaan kevättä!
     
  12. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hiljaista tupasessa. Mutta olihan Diogenes ja Uusvanha piipahtaneet . Mukavaa. Mutta kukin meistä tekee ajallaan ja tavallaan mitä tekeekin. tänne voi tulla kun ehtii tai jaksaa.
    Diogeneen tekstistä kuuluu jonkinlainen väsymys. Vai erehdynkö? Tarkoittaako se lehmistä mahdollinen luopuminen myös luopumista siitä viehättävästä pitkäkarvaisesta ylämaan karjasta? Kun en muista tai tiedä ovatko ne maidontuottajia vai lihakarjaa.
    On totta että elämä on jossain mielessä muutosta, jatkuvaa muutosta. Se ei ole aina helppoa vaikkajoskus se on vapauttavaakin - riippuu ihan asiasta.
    Minä olen sellainen joka helposti jämähdän paikalleni asiassa kuin asiassa. Muutokset ovat olleet varsinkin nyt vanhempana hieman hankalia. Mutta kun oolen päässyt vähän eteenpäin - ajallisesti- niin osa muutoksista on tuntunut ihan hyvältä ja tosiaan vapauttaviltakin.
    Ei elämä kuitenkaan helppoa ole, minun mielestäni.
    Ja vaikka noin sanonkin , olen silti melko onnellinen tästä hetkestä ja kiitollinen siitä esim. että voin näinkin hyvin.Melko läheinen sukulaiseni on sairaalassa enkä usko hänen koskaansieltä selviytyvän normaali elämään. Ja on vain muutama viikko siitä kun hän oli vielä kotona ja odotteli toimenpiteisiin pääsyä, jotta elämä helpottuisi. Vaan toisin kävi. Ei enää voida oikein tehdä mitään muuta kuin odottaa.
    Uusvanha muisteli hauskoja juttuja possusta. Minunkin kotonani oli possu joskus kun olin pieni. Se possu oli oikeastaan sika, se oli suuri ja karsinassa.
    Linnuista pidän. Kottaraisia oli silloin kotini lähellä , siis edelleen silloin kun olin pieni. NE tulivat suureen koivuun majailemaan.
    Varhaislapsuudesta muistelen erityisesti suuria kuusia, joiden alta lumi aina ensiksi keväällä suli. Ja muistelen rentukoita ojan varrelta, kerihankia maaliskuussa, vanhaa harmonia, lähellä olevaa suksimäkeä ja hiihtoa, kun äiti veti minua lopuksi perässään, kun kahden kilometrin tasamaamatka tuntui aivan liian pitkältä ja raskaalta ja muistelen taulua yläkerran portaissa. Siinä luki "Eumala on rakkaus"--- :)) siis tuo eka sanan eka kirjain oli tietenkin iso tekstaus- J, mutta se oli niin kummallinen että pienen tytön silmissä siinä oli E.
    Mutta eiköhän tämä kirjoittelu saa taas lopahtaa tällä kertaa.
    Paitsi että olen kaipaillut Saapasjalkaa, Mariaa ja Saijaa ja Osallistujaa.
    Mutta kaikille teille jotka tänne poikkeatte: Hyvää tätä viikkoa
    toivottaa Aikuinen

     
  13. -s- Vierailija

    Kiitän huolenpidostanne ja kuittaan, että hengissä ollaan. Pääsiäinen lähestyy ja työtahti kiristyy entisestään, onneksi työn iloakin on jäljellä vielä. Pääsiäisen jälkeen - kuukauden vaihtuessa - on edessä se inhottavin mahdollinen maallinen asia: muutto. Muutamme hieman isompaan ja paljon mukavampaan asuntoon, lähelle omaa tonttia. Elämässä on nyt uusi suuri ilo ja pino entisiä huolia, mutta ei niistä nyt sen enempää. Muutoksia on luvassa monenlaisia, en tiedä missä vuoden päästä kökötetään, se jää nähtäväksi.

    Myötätunnolla olen seurannut maanviljelijöiden ja karjankasvattajien huolenilmauksia omasta toimeentulostaan. Huonosti meille kaikille käy jos tässä maassa ei maajussille haluta säällistä palkkaa maksaa. Onko halpa ruoka se ainoa onnelliseksi tekevä asia tässä mässäilykulttuurissamme?

    Kaunista kevättä katsellen

    -silkava saija-
     
  14. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    182
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei vaan taas kaikille, tasapuolisesti ja mukavaa maaliskuun loppupuolta.
    On mukavaa, kun täällä on taas lueskeltavaa.
    Elämä on... niin, paitsi joskus peräti hankalaa ja harmillistakin, myös usein arvaamatontakin. Täälläpäin kerrotaan juttua miehestä, joka illalla meni aivan terveenä nukkumaan ja heräsi aamulla kuolleena.
    No joo, huonot vitsit sikseen...
    Muutto, se ei todellakaan ole niitä kaikkein mukavimpia asioita, mutta etenkin, jos sen joutuu jnailemaan yksikseen ja kaiken muun kiireen ja huolen lisänä. Toisaalta se on hetkellinen harmi. Jos muuttaa mukavampaan asuntoon voi muuttohäsmäkän kestäessä lohduttautua sillä, että pian helpottaa ja isosti.
    Se, että elämän pikku- ja usein vähän isommatkin huolet kasaantuvat selvittämättömän oloiseksi röykkiöksi, kuuluu kai vain sitten niihin elämän vähemmän mukaviin kuvioihin. Kenelläkään ei ole mitään syytä eikä oikeutta vähätellä toisen vaikeuksia, jokainen elää omaa elämäänsä ja se, mistä toinen ei edes tiedä, saattaa olla toiselle lähes ylipääsemätöntä. Siksi toivonkin vain sinulle, -S- , jaksamista ja taas lisää jaksamista. Sinunhan on jaksettava muidenkin kuin itsesi puoleasta.
    Viime kerralla olin todella väsynyt kirjoittaessani, kuten Aikuinen jo tuossa havainnoikin. Mutta siinä ei ollut kaikki, lisäksi olin vielä jonkinlaisessa paniikissakin. Lähes puolentoista kuukauden laskennan ja selvitystyön tulokset olivat silloin selviämässä. Ja tulokset olivat sitä luokkaa, että luuta oven taakse ja johonkin muualle töihin. Ja parin kuukauden varoitusajalla. Pelkkien numeroiden valossa ja näiden uusien EU-määräyksien ja sääntöjen puitteissa näytti seinä olevan vastassa, yrittipä tuotantosuuntaa muuttaa mihinpäin tahansa.
    Tämä juuri oli se pahin, Sillä sekunnilla, jolloin uudet määräykset julkistettiin tuli meistä kaikista vanhojen tuotantotilojen omistajista ja käyttäjistä ympäristö- ja eläinsuojelurikollisia.
    Eli että jos sitä tähän asti on saanut elää ns "puukko kurkulla" talouden puolesta, nyt sitä ollaan samoin laillisuudenkin puolesta.
    Tuosta pitkätukkajengistä ei kyllä oltaisi luovuttu, sitähä alettiin kasvattaa juuri tällaisen tilanteen varaksi.
    Mutta ei siitä sen enempää.
    Muutokset, sekä hyvään että huonoon kuuluvat elämään. En niitä sinänsä pelkää, enkä vastusta.
    Lopputulos tästä kaikesta kuitenkin oli ja on se, että otimme riskin ja päätimme jatkaa edelleen. Emme luovu lypsikeistä ennekuin joku tulee tyhjentämään navettamme väkisin. Tai sitten, kun pääsen eläkkeelle.
    Olen joskus ennenkin lainannut tänne Lakson Katin tekstiä ja viime jutussaan hän mielestäni tiivisti asian hyvin, tähän tapaan:
    "Välistä tuntuu, että ei se hääppöönen asia se maausko oo, se on asia mikä on vissihin sieltä esi-isien verestä peritty. Niiren jokka rakensi meille tämän maan, raivas sen mettistä ja soista. Kärsi näläkää ja kylymää, että nykyihimisen olis hyvä olla.
    Ja onko sen hyvä olla? Välistä tuntuu, että ei. Suurin osa on varmahan onnettomempia, ku minä täs maauskossani, tarpehes ruokkia ja syöttää kansaa, teherä työtä muillekki ku vain ittelleni. Jatkaa sitä sukupolovien ketjua.
    Välistä tosin tuntuu, että se isäntä on meillä se joka on uskossansa lujempi, mulla tahtoo olla veren perintönä nopiat lähäröt, mukahan vai kaffapannu ja päällivaattehet. Niistäki lähtökohorista on liikkellä lähäretty, juurettomina pientilaa piretty ja kakarat kasvatettu.
    Lypsin lehemääni karsinas ja kattoon, ku vasikka nukkuu sen jaloos, puhtahaksi nuoltuna ja maha täynä lämmintä maitua.
    Totesin, että onni on märkä vasikka emänsä jaloos kevät talavisena aurinkoosena aamuna
    ."
    Voisiko sen enää paremmin sanoa, en ainakaan minä osaisi.
    Sellaista tuli taas mieleen tänä maliskuun pulenvälin tienoon iltapuhteena.
    Kevät on jo selvästi tuloillaan, taas on aika alkaa haistelemaan lämpimän, tuoreen turpeen tuoksuja. Tämä viikko on kylvöviikko.
    Keväisenkepeitä tunnelmia teille kaikille, on ilo saada keskustella kanssanne.
     
  15. osallistuja 2 Uusi jäsen

    liittynyt:
    09.10.2014
    Viestejä:
    49
    Saadut tykkäykset:
    0
    Jobin posti ei pitäisi levitää mutta kun sitä tulee ,että elämä pyörii niiden ehdoila.
    Tänään piti mennä veljeäni tapaamaan Meilahteen sisätautiosastolle, tekstari
    älä tuu tänään,olen menossa leikkaukseen se on 6ndes kerta kun hoitoa saa pitäisi olla tyytyväinen,kuitenkin pyörii moite päässäni ,joku on osaamaton tai hutiloi.Mak saa on vaurioitettu sillä tähystys putkela,ja sappi vuotaa,ja kuntoni ?

    Siskoni 88v miehensä kuoli marraskuussa mein mennä perässä on hakenut apua ja saanut koti sairaanhoitajan kerran käymään ja sitten puhelin numeron jos on hätä.
    Sanoi ei hän halua että täällä alkaa l aukkaa viraia ihmisiä,aineenvaihdunnat sekaisin, eikä saa unta ,sanon j os et nuku j a syö menet Valtsun perään,niin haluankin??

    Vanhempi veli hakeutui sairaaln kun oli 90v sytärit eikä hän noi mikätöntä ikää juhli, sairaalassa kävi ilmi ,ettei Maksa toimi kuinka hänen alkoholin käyttö on
    yhden Gonjakin olen Hennalassa sota aikaan joutunut ottamaan,jonkun Sakemanin vuosipäivänä,mutta maksa on kuin holistilla ja roppa kuin tikkataulu hän on
    sokeritautinen .
    Eihän tämä sikäli omituista vanhemmat kuukahtaa ensin,
    OLIn aikeisss kerrtoa muutakin mutta toisten sisko lopeta puhelua en
    raski pakotaa. To.
     
  16. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Laitetaanpa nyt hiljaisella viikolla tällainen violettinen viesti. Kyllähän tämäkin näkyy ihan hyvin.
    Saijalle voimia!! Diogeneneelle myös!!
    Ja Osallistuja, pitkästä aikaa .
    NÄin netin välityksellä otan sinua ympäriltä kiinni ja sanon: Sinua muistetaan, olet tärkeä jäsen täällä. Iloitsen aina kun olet käynyt.

    Jobin postisi, niinkuin itse ilmaisit, ovat todella kovaa viestiä sinulle.
    Minä voin tällä kertaa jatkaa samalla aiheella. Minun läheinen sukulaiseni kuoli juuri eilen. En kyllä yleensä sano että kuoli, kun puhelen hänestä, vaan sanon, että "hän pääsi perille taivaan kotiin". Niin uskon. Se ei ole mitään fraasia tai asian kiertelyä. Hänellä oli kovat tuskat viimeisinä aikoina, siksi me kaikki, jotka hänen lähellään olimme, toivoimme vapautusta niistä vaivoista. Morfiinikaan ei tahtonut enää lopulta auttaa. Hän pääsi pääsiäiseksi oikeaan kotiin! Siitä minä iloitsen, vaikka hänen paikkansa tuntuu kummallisen tyhjältä... Kuolema on kummallinen asia, varsinkin kun joku tuttu tai läheinen ihminen sen kohtaa. Sitä jotenkin vaan ihmettelee ja ajattelee, että näinkö se menee... niin , niin juuri. Jonain päivänä minäkin pääsen kotiin, josta ei enää koskaan tarvitse lähteä pois...


    Aurinko paistaa täydeltä terältä. Lumet sulavat päivisin ja yöllä sulaneet paikat jäätyvät, katupöly lentää niin että en paljoa viitsi ulkona liikkua. Onhan onneksi kuntosalikin, jonne voi mennä vaikka "kävelemään".
    Ostan kaupasta pasha-ainekset ja kanaa. Ja haluan iloita tästä päivästä sellaisena kuin se tulee.
    Lämpimät terveiseni teille Uusvanha,Saapasjalka, Saija, Maria, Osallistuja, Diogenes ja teille kaikille, jotka satutte näitä sivuja lukaisemaan.


     
  17. Maria Halonen Vierailija

    Minulla on ihan samanlaisia tuntemuksia kuin Aikuisellakin kerrottavana. Sukumme vanhin, 92v, nukkui pois viime yönä. Minäkin sanon mielelläni; hän meni Taivaan kotiin. Kaikki me sukulaiset olimme hänen lähdöstään kiitollisia. Hän sai olla kotonaan, rakkaimmassa paikassa, lähes viimeiseen asti. Joulupäivänä tapahtui jotakin, jolloin alkoi sairaalamatka.
    Nyt valmistaudun kertomaan lapsenlapsilleni hänen kuolemastaan, 8v ja 11v. Heille minä kerron kuinka hyvä nyt on läheisemme olla taivaassa. Siellä hän tapaa tuttujaan ja sieltä hän myös katselee meidän touhujamme. Se on herkkä asia lapsille. Mutta yritän luoda tunnelman, ettei kuolemassa ole mitään pelättävää. Uudet kertomukset jatkuvat sitten kun on hautaus. Aikuisena he luovat omat mielikuvansa.

    Maailmankin uutiset ovat tällä hetkellä katastrofaalisia, Brysselistä.

    Hyvää Pääsiäistä teille kaikille!
     
  18. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    182
    Saadut tykkäykset:
    0
    Lohduttaminen ei tarvitse suuria sanoja,
    ei valmiita vastauksia.
    Tärkeintä on vaan mennä lähelle, välittää.
    Minulla on aikaa ja minua koskettaa se,
    mitä sinulle kuuluu.

    Hilja Aaltonen

    Hei!
    Taivaalle nousee pikkuhiljaa suuri, keltainen (lähes)täysikuun möllikkä, jokunen talitintti vielä ääntelee muuten hiljenevässä illassa. Luonto hengittää sisäänpäin, kuuntelee kevättä. Hiljainen viikko on aluillaan, tikkutiiastaissa.
    Hiljainen viikko, piinaviikko, pääsiäisviikko, tai miten kukin sitä nyt sitten haluaakin nimittää.
    Olisihan se hienoa, jos ihmiset tänä kaikenlaisen hölynpölyn aikakautena viettäisivät edes yhden viikon vuodessa miettien, ihan vain hiljaa ja itsekseen, elämäänsä ja maailman menoa. Menneisyyttään ja tulevaisuuttaan, ulottaen huomionsa tulevaisuudessaan tuonpuoleiseen asti. Ehkä monta tyhmyyttä jäisi tekemättä, monta harmia kokematta.
    Osallisuja kirjoittaa jobinpostien sopimattomuudesta.
    Ihan turhaan kirjoittaa.
    Nykyihmisen tapa siivota elämästä kaikki epämieluisa "pois silmistä, pois mielestä"- tyylillä tekee koko elämästä vinoutuneen, huonoperustaisen.
    Miksi pitää osata selittää kaikki, sekin mitä ei kertakaikkiaan voi selittää nykyisen tiedon ja ymmärryksen avulla?
    Miksi pitää pyrkiä kieltämään kaiken sellaisen olemassaolo, jota ei pystytä selittämään ja ymmärtämään?
    Miksi vaaditaan lähes ikuista elämää, koko elämän kestävää nuoruutta, terveyttä ja ties mitä muuta luonnonvastaista?
    Ei elämä niin voi mennä.
    Valolla on taipumus muodostaa varjo, ilotkaan eivät tunnu ilolta, jos ei ole surua. Kuolema kuuluu elämään. Jos se kielletään tai viedään liian kauaksi meistä, seuraa siitä useammin turvattomuuden tunne kuin helpotus.
    Ei ole ollenkaan väärin tai sopimatonta kertoa täällä läheistensä kuolemasta. Sellaisten tosiasioiden eteen joutuu jokainen meistä jossakin vaiheessa. On pikemminkin hyväksi ajatella, että niin tulee joskus kuitenkin käymään.
    Kuolema ei ole eikä saakaan olla mikään mörkö. Monesti se on ystävä, helpotus, maallisten kipujen ja vaikeuksien katkaisija.
    Parhaimmillaan portti uuteen elämään. Joka tapauksessa välinäytös.
    Uskoisin, että ihmiset olisiva onnellisempia, eläisivät täydempää elämää ja murehtisivat paljon vähemmän toisarvoisita asioista, jos he tämän oppisivat.
    Lohdutukseksenne, teille, jotka olette läheisenne menettäneet, sanani tuskin kelpaavat. Mutta muistan teitä, lähetän pienen ajatuksen tuonne jonnekin, kiitoksen, että he, jotka ovat päässeet pois, ovat turvassa. Ja että te, jotka olette jääneet, tiedätte, että niin on.
    Eikö se kuitenkin ole tärkeintä. Turvallisuus, tieto siitä, että kaikki on hyvin?
    Maailmalla kohistaan, siellä ihmishenki noteerataan tuskin maininnanarvoiseksi. Kuitenkin, jokainen Brysselissä kuollut tai loukkaantunut ihminen on jonkun läheinen. Sitä ei vain saa ajatella se, joka on rakentamassa maailmanvaltaa.
    Tämä on yksi niitä asioita, jotka menevät yli ymmärrykseni; tapetaan ihmisiä, tuhotaan inhimillisiä arvoja, kun luodaan ihmisille parempaa tulevaisuutta. Jos joku osaisi selittää minulle tämän yhtälön, olisin suuresti kiitollinen.
    Mutta tämä keväisen kuulas tikkutiistain ilta muistuttakoon meille kaikille, että valo on edessäpäin.
    Sitä kohti.
    Levollista pääsiäisenaikaa teille kaikille.
     
  19. Uusvanha Uusi jäsen

    liittynyt:
    22.02.2016
    Viestejä:
    6
    Saadut tykkäykset:
    0
    Pääsiäisen aikaa!!
    Tämä vihreäkin taitaa näkyä.
    En tiedä, onko vihreä jotenkin toivon väri, mutta ainakinhan se
    on kevään ja kesän väri
    Moni tuvankävijä on kohdannut läheisen kuoleman näin pääsiäisen aikaan.
    Olen mukana ajatuksissani.
    Kun nuorempana kuulin, että joku sanoi, että oli hyvä, että omainen pääsi pois, en oikein ymmärtänyt miten se voi olla hyvä.
    Mutta niinhän se voi olla varsinkin iäkkään tai sairaan kohdalla.
    Niin kuin Diogenes kirjoitti , on tämä nykyinen maailmanmeno ihan käsittämätöntä.
    On terroritekoja, kirkonpolttoja,rasismia, on on on .... Miksi emme saa tai osaa
    elää rauhassa ja omana itsenämme ? Pelottavaa tietoa ja uutista tulvii . Onkohan sekään hyväksi, että uutisointi vyöryy päällemme.
    Sitähän voidaan käyttää monintavoin väärin. tuntuu, että kansa janoaa sensaatioita ja uutisia. Sekalaisia ajatuksia päässäni pyörii.
    Onneksi saamme nyt elää taas kerran pääsiäisen vapahtavien uutisten aikaa.
    Ja saamme tuntea valon ja lämmön lisääntyvän.
    Toivon tupalaisille rauhaisaa ja levollista aikaa, jos se suinkin on mahdollista.
    Kevään kohinaa tuolla ulkona.
    Terveisin Uusvanha.
     
  20. osallistuja 2 Uusi jäsen

    liittynyt:
    09.10.2014
    Viestejä:
    49
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kevättä kohti.

    Kuntosalilla Ukko pohti mikä johti mielen harhailuun,
    että jouduin vieran rouvan kera vihjailevaan sanailuun,
    Ihana tulla tänne kun linnut visertää ja ajatus kelaa ketähän
    tänään on tai onko hän oliko Hän ? Kevättä on rinnasasi vai
    mikä johti silmäsi niitä kohti"mamma ei niin kai tedäsaa tuo
    mies mua tuiotaa" kerro mulle miksi , olen kohdannut syksystä
    saakka niin paljon surua,että en voi antaa mennä ohi jos nään
    jotain kaunista<näätkö? Nään todella, .

    Syytän jos mokaan se on lääkeen sivuaikutus
    requip depot ,ihana lääke rupeen syöttää sitä
    miehellenikin jos huomais. Hän poistuu
    Alihangan sanoin rallatellen ne pienet sanat pakotaa---

    Vaimo lähtee hakemaan kevättä Saariselältä siskona keraa joka leskeytyi joulun alla sanoi ettei ota suksia sanoin ota tanssikengät hyvä huomio.
    Veli leikatiin lauvantain 8x joku VATULOI: To.
     
  21. osallistuja 2 Uusi jäsen

    liittynyt:
    09.10.2014
    Viestejä:
    49
    Saadut tykkäykset:
    0
    Veljeni kutsutiin ensi viikoksi Meilahteen lennänkö ei kun Kelataksi 7 x
    a 25e omavastuu hän on maksanut 2000e sairaalakuluja ja leikaukset on maksamatta. Jouluna vaimon hautajaiset maaliskussa asunnon ikkunat ja ovet uusiksi jos ei kohta lopu tää rahti rassaa taloudenkin sevon.

    on joillakin rahaa tyttö kertoi kun hänellä on mies tuttava sanoi lähtevänsä Thimaahan 2 viikkoa lukiolais tyttöjensä kanssa sukeltamaan,eronnut äiti kun kuuli lähetti matkarahat ,että voisivat käydä menesssä Parisissa tytöt tykkäis,
    ja ukki lähetti 1000e kummallekin,että ostaisivat slaisen kännyn jolla voi sukelluksessa kuvata,kilpa lahjontaa suosiosta.

    Sain kirjen Tuueulan seurakunnalta "terveisiäAira Allikselta Nro " Hän on kuollut 10v sitten muta numero täsmää vaimon siskon hautn lienee kyse haudan hoidosta joka oli maksettu 10v.

    On niin tyhjä olo kun ei ole mökki suunnitelmia eikä sitä joka viikkoista soittoa
    " Mites meillä tänään menee" Pärjäillään T;O
     
  22. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    "On niin tyhjä olo", kirjoitti Osallistuja.
    Minustakin tuntuu olo välillä juuri sellaiselta, vaikka varmaan eri syistä. Välillä itkettää vaan, vaikka tietää, että moni asia on todella hyvin- paremmin kuin monella muulla tässä maailmassa. Jotenkin ajattelen omalla kohdallani että hyväksyn tämän surumielisen olon, kun se kerran on tullut . En sitä osaa estääkään. Tiedän toki kokemuksesta, että se menee taas ohi - ehkä se jo huomenaamuna on ohi. Tunnen melkeistä syyllisyyttä siitä, että itken ja olensurullinen. Aina ei kuitenkaan auta, että ajattelen niitä joilla on paljon huonommin.
    Kevät tulee kuitenkin. Kyllä se tulee. Ja muuttolinnut tulevat ja laulavat meille. Ja aurinko! Se loistaa pitempään ja sateet ovat lämpimämpiä. Ne puhdistavat ilman raikkaaksi ja helpoksi hengittää. Ihan , ihan kohta nousevat krookukset ja narsissit. Sitten tulee silmut puihin...


    Mutta jotain oikein hassunhauskaa kuulin tässä taannoin. Se on laulu, lasten lorulaulu. Jospa osaisin laittaa sen tänne että voisitte sitä you tuben kautta kuunnella. Koetetaan...


    En tiedä osaanko tuollaisia siirtoja.

    Toivon ettö löydätte sen hassun laulun erivärisistä kanoista.
    Haluan tällä ilhaduttaa teitä , kun en muuten nyt osaa.
    terveisin Aikuinen
     
  23. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    182
    Saadut tykkäykset:
    0
    Heipä hei taas kaikki, jotka Tupasen ovea raottelette!

    Tuo edellä oleva kappale kuvaa tämänhetkisiä tunnelmiani täydellisesti. On pudottu, petytty ja lopulta asiat ymmärretty ja hyväksytty.
    Uusista lähtökohdista eteenpäin.

    Mukava tuo kanapolkka,tuo mieleen muistoja muutamien vuosien takaa. Siis mukavia muistoja vuosien takaa, todella surullisia muistoja viime vuodelta. Mutta tänä iltana haluan sysätä kaiken vähemmän mukavan hiukan syrjemmälle ja muistaa vain nuo iloisemmat jutut.
    Tutustuin ensi kertaa kyseiseen kappaleeseen joskus niinä vuosina, kun nuorimmaiseni kierteli rippileirejä isosena.
    Hänellä oli silloin jo oman bändin kokoaminen ajatuksissa ja erään kaverinsa kanssa esiintyi rippikouluryhmien kokoamistilaisuuksissa. En tiedä, kuka heidän esittämänsä ohjelman määräsi, mutta muun muassa siihen kuului tuo mielestäni kaunis ja tunnelmallinen "Tuu mun vaimoksein"-kappale.

    Se on kuitenkin melko pitkä ja pojat meinasivat, että pistetäänpä vähä siihen piristystä, että jaksavat paremmin kuunnella.
    Siispä he miksasivat sanoihin joka välisoiton kohdalle säkeistön tuosta kanapolkasta. Ja menestyshän oli taattu, olihan lähes jokainen kuulija jollottanut tätä samaa polkkaa seurakunnan päiväkerhossa. Pojat olivat kuitenkin vääntäneet tästä rock a billy- version, joten se sopi paremmin tuohon sekaan.
    Koko homman suola oli kuitenkin se gaszoo, millä nuo tehosteäänet soitettiin. Se on jonkinlainen alkeellinen puhallinsoitin, jota kansanomaisesti kutsutaan römppäpilliksi.
    Valitettavasti tuolta ajalta ei ole säilynyt äänitettä.
    Myöhemminkin pojat käyttivät samaa kikkaa, silloin tuo"broilervalssiksi" kutsuttu polkka ympättiin johonkin Elviksen kappaleeseen. Ja viimeistään tuo ruskean kanan kohdalla yleisö lähti mukaan.

    Olen tässä moneenkin kertaan tämän talven aikana tuumiskellut, miksi ihmisellä pitää olla tunteita.
    Ja varsinkin sitä, miksi jotkut niistä ovat haluttuja, toiset sallittuja , jotkut ei-toivottuja tai peräti kiellettyjä.
    Miksi näillä "varjopuolen" tunteilla on niin negatiivinen varaus?
    Miksi vain onni, ilo tai edes tyytyväisyys ovat niin tavoiteltuja ja mikä mielestäni kierointa, nyky-yhteiskunnassa ainoita sallittuja tunteita?
    Eikö kuitenkin ole niin, että juuri nuo "huonot" tunteet kasvattavat eläimestä ihmisen?
    Eikö juuri niitä tunteva ihminen luotaa niiden kautta koko henkistä olemassaoloaan?
    Jokaiselle tulee joskus aikoja, jolloin on pakko mennä itseensä, syvälle, pohjalle asti.
    Joskus mieli murtaa padot, jotka se aikanaan on rakentanut suojakseen. Joskus on oltava surullinen, vaikka ei siihen mitään varsinaista syytä tuntisikaan.

    Ulkona on mitä huhtikuisin sää, välillä aurinko porottaa kirkkaasti, sitten taas, seuraavassa hetkessä visko vettä tai räntää. Leskenlehdet aloittivat kukintansa pari viikkoa sitten, ensimmäisen sinivuokon näin pari päivää takaperin. Keväinen aurinko, keväinen sade, lämpimät tuulet ja maan vähittäinen vihertyninen.Kaikki se kertoo, että on tulossa vuodenaika, josta saamme olla kiitollisia.
    Niin kauan, kun luonnon herääminen herättää meidätkin, on aina toivoa paremmaasta.
    Siispä kevään uudistamin voimin eteenpäin.
    Hyvät ystävät, antakaa auringon paistaa, antakaa sen lämmittää, myös sisältäpäin!
     
  24. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    "Älä täytä elämääsi pelkillä vuosilla, täytä vuodet elämällä."
    Tuollainen viisaus tuli eteen tänään .
    Joskus sitä kuluttaa vain päivää, jotta tulisi ilta. Toivon että se ei olisi jokapäiväistä. Mitä tänään on ja mikä merkitys on sillä mitä on?
    Sellaisia mietin aina välillä, joskus usein , joskus harvemmin.
    Tuo yllä oleva Tapio Rautavaaran kappale on vaikuttava. Kiitos siitä.


    Näin tänään pari pientä tuppua kevään vihreää ruohoa. Se oli sykähdyttävää ja taivas on ollut niin herttaisen sininen. Koivut ihan selvästi odottavat hetkeä, jolloin saavat avata pienet silmut, ne jotka koko talven ovat pysyneet sitkeästi ja unelmoineet tulevasta.

    Hyvää pyhänseutua teille jokaiselle.
    lämmöllä Aikuinen
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti