Hae Anna.fi-sivustolta

Jutteletko

Viestiketju osiossa 'Ihmissuhteet' , käynnistäjänä Aikuinen, 14.11.2005.

  1. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    386
    Saadut tykkäykset:
    0
     
  2. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    386
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kirjoitin jo äsken viestin mutta ei se tainnut mihinkään mennä... avaruuteen ehkä☺️. Löysin näet salasanani . Vai mikä tunnus se nyt on. Yritän nyt uudelleen.
    Kävin täällä lukaisemassa vähän harppoen.
    Tupa on aina silloin tällöin mielessäni koska se merkitsi tosi paljon... Vuosia vuosia sitten.
    Iloitsin teksteistä siis kuulumisista.
    Tänä aamuna radiossa sanottiin mm. Kuinka tärkeää on kysyä toisiltamme mitä kuuluu että päätinpä poiketa tänne.
    Kuulostaa hyvältä kun kerrotaan kuulumisia
    Voin ihan tarpeeksi hyvin. Niin olen tottunut nykyään sanomaa.n.
    Se tarkoittaa että olen kiitollinen elämästä tällaisena
    Saa nähdä tuleeko tämä viesti perille kun äskeinen ei tullut tälle palstalle. Kivaa kun Diogenes on jaksanut kertoilla kuulumisia.
    Päivät pitenevät siis valoisan ajat.
    Iloa tähän maaliskuun pilviseen päivään
     
  3. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    148
    Saadut tykkäykset:
    0
    Keväinen yllätys!
    Sitä se todellakin oli. Hieraisin silmiäni pariinkin kertaan ennenkuin uskoin. Mutta totta, mikä totta.
    Kiitos sinulle, Aikuinen, kun taas käväisit Tuvassasi!
    Monesti olen miettinyt niin sinun kuin monien muidenkin täällä ennen viihtyneiden nykyisiä elämäntilanteita. Monivuotinen yhteys, vaikka vain näin virtuaalisestikin, ei noin vain katkea ja unohdu.
    Tiedän kyllä, mitä lähes viisitoista vuotta merkitsee etenevien sairauksien kanssa kamppaileville, joten olen kyllä ymmärtänyt monien poisjäämisen. Myös se, että sinä, jatkuvasti kertyvien vuosiesi ja omien elämänvaiheittesi uuvuttamana olet vetäytynyt syrjään, on minusta ollut ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Siksipä viestisi olikin monin verroin lämmittävämpi. Sen sisällöstä puhumattakaan.
    "Kaikki on tarpeeksi hyvin." Hienoa kuulla sellaista.
    Ensinnäkin jo siksi, että näinollen terveys on mitä ilmeisemmin kohdallaan, samaten muut ulkoiset asiat.
    Mutta ennen kaikkea siksi, että noin kuvaa oloaan vain ihminen, joka on löytänyt onnensa. Tuntee kiitollisuutta siitä, mitä on saanut, mitä tuntee omistavansa. On löytänyt itsensä kokoisen paikan maailmastaan ja tuntee kuuluvansa juuri sille paikalle.
    Tiedän, että tämä Tupa on ollut ja on edelleen sinulle tärkeä. Voisi kai esittää, noin vain arvauksena, vertauksen, että tämä on sinulle kuin aikuistunut lapsi; sen elämään ei enää jatkuvasti puututa, mutta on mukavaa aina välillä kysäistä kuulumisia. Olikohan tuo nyt hyvinkin kömpelö vertaus?
    Niin, kohta puoleen vuoteen täällä ei ole käynyt muita kuin minä. Siksipä ei voikaan puhua enää mistään keskustelusta. Kertoilen vain kuulumisiani ja niihin liittyvistä tunnelmistani. En tiedä, ketä ne sen kummenmmin kiinnostavat, mutta jos joku saa niistä jotakin, hyvä niin. Ja jos ei saa, en minä siitäkään voi tietää.
    Kuten kai jo useamminkin olen todennut, en kirjoittele tänne saavuttaakseni kuuluisuutta. Tulee vain aika ajoin pakottava tarve naputella tänne jonkinlainen viesti.
    Se, että kirjoittamani asiat eivät ole mitään sensaatiota, eivätkä noin yleisesti ottaen muutenkaan kiinnostavia, on vuosien mittaan kyllä tullut tutuksi kaikille lukijoille. Enkä ole tyyliäni muuttanut, enkä aijo muuttaakaan. Mieluummin kirjoitan vanhenevan, melko lailla syrjäytyneen miehen näkökulmasta ja tuntemuksista.
    En liioin ole katkeroitunut elämälle, tiedän, että jokaisen on vuorollaan väistyttävä, miksei siis minunkin?
    Se, että maailman muuttuminen ja oman terveyden pettäminen veivät minut turhan nuorena sivuraiteille, on minun kohtaloni, turhaa sitä on surra. Parempi on vain katsoa eteenpäin ja tehdä vain se, mihin vielä pystyy ja tyytyä siihen.
    Sellaista.
    Mennellä viikolla siis jatkettiin vasikoitten koulutusta, sitä jatketaan vielä ensi viikollakin. Ensi viikolla pitää myös aidoille tehdä kevättarkistus ja tarvittavat paikat korjata. Tämä on juuri pahinta aikaa aitojen suhteen. Viime viikon loppupuolella aloitettiin myös kylvöt. Osa tomaateista, paprikoista, shileistä ja joitakin kesäkukkia. Siitä se taas alkaa.
    Talvi tuhosi osan kasvihuonealasta, joten hiukan kiemuraisempi kevät ja kesä on tulossa. Lähinnä tuo vaikuttaa tomaatin määrään, mutta kyllä se pieniä lisätöitä aiheuttaa jo taimikasvatusvaiheessakin.
    Tänään olin taas metsässäkin, siivoilin vuodenvaihteen myrskyn jälkiä. Toistakymmentä puuta oli mennyt nurin, ei siis mitään suurta juttua. Tuulikaadot ovat vain usein hankalia, sillä ne joutuu "nyppimään" yksitellen usein ahtaistakin paikoista. Ja yleensä ne ovat niitä suurimpia puita. Nämäkin olivat tyvipaksuudeltaan puolen metrin paremmalla puolella.
    Muuten kevät edistyy verkkaiseen tahtiin. Tänään kuulin ensimmäiset joutsenet. En nähnyt, koska en voinut paljon siirtää huomiotani samaan aikaan narun päässä pullikoivasta vasikasta.
    Näin täällä tänään. Kevättä odotellessa.
    Voikaa hyvin, ystävät, kaikki, jotka tämänkin olette jaksaneet loppuun asti lukea!
    Valoa kohti!
     
  4. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    148
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei vain taas ja mukavaa huhtikuuta kaikille!
    Niin, aurinkoisen ja lämpimän viikon päättää koleanpuoleinen ja räntäsateinen sunnuntai-ilta. Tulevaksi viikoksi on luvassa lunta, räntää ja jonkinlaisia pakkasiakin. Ensimmäiset leskenlehdet saavat siis huomata, ettei se kevät niin auvoista aikaa olekaan ilmojensa suhteen. Mutta mitäs tuosta, sellaisiahan ne huhtikuiset kelit useinmiten ovat, vaihtelevia.
    Kevät on täällä edistynyt kohtalaisesti, lumista on jäljellä vain varjopaikoissa jäätyneitä kinoksenloppuja ja varjopuolen räystäiden alla katolta talvella tippuneet, niinikään jääksi kovettuneet vallit.
    Pari viikkoa sitten sain vasikat koulutetuiksi ja siirsin ne omiin laumoihinsa. Tulevalla viikolla odottelen ensimmäisen "nuorenmuorin" poikimista. Ja sen perään sitten muiden Kunkun lauman hiehojen. Kuukauden sisään sii kolme vasikkaa, jos arveluni menevät kohdalleen.
    kasvihuoneella on jo melkoisesti vihreyttä, tomaatteja, paprikoita ja shilejä ruukutellaan parhaillaan uusien kylvöjen lomassa. Tuntuu kuin taas itsekin nuortuisi jokusen vuoden tuota kaikkea uutta kasvua katsellessaan.
    Eilen aamulla luulen kuulleeni peipposen viserryksen. Puoli kuuta kesään, jos tuota vanhaa lorua on uskominen. Eipä taida olla. Maat ovat vielä jokseenkin kohmeisia, järvet jäässä ja lunta sikäli paljon, että muutama lämmin ja vesisateinen viikko tarvitaan ennenkuin voi minkäänlaista kesää odotellakaan. Mutta vastahan tässä mennäänkin huhtikuun toiselle viikolle, ei nyt vielä minkään suven aika olekaan.
    Taas kerran saa vain kiitollisena todeta, miten hienoa on asustella sellaisella kolkalla maapalloa, missä on neljä vuodenaikaa. Mitäpä olisi sellainen yksi tasapaksu kesä, tai vaihtoehtoisesti talvi, ei mitään. Tai kuivien- ja sadekausien vaihteku. Tai se, että valo alkaa ja päättyy kuin katkaisijasta vääntäen? Nämä hienot hämyhetket molemmissa päissä päivää jäisivät kokematta, samaten se, miten mennään hiljakseen pitkästä päivstä lyhyeen ja taas lyhyestä pitkään.
    Joskus vain tuntuu siltä kuin ihmiset pitäisivät tällaisia asioita niin itsestään selvinä jokapäiväisyyksinä, että niistä on suorastaan velvollisuus olla tyytymätön. Aidan takana näyttää ruoho vihreämmältä. Mutta vaikka se olisikin vihreämpää, onko se vihreys lopuksikaan juuri sitä, mitä kaipaamme ja tarvitsemme? Moni on sitäkin kokeillut, jotkut olleet tyytyväisiä, toiset taas palanneet juurilleen.
    Vaan mitäs minä muita moittimaan, jokainen ottakoot onnensa sieltä, mistä sen sattuvat löytämään. Niin yritän tehdä minäkin.
    Keväinen sunnuntai-ilta, taivaalta tipahtelee harvakseltaan suuria vesipisaroita ja kintaan kokoisia räntähiutaleita. Se tekee kevättä, se.
    Vaikka uusi viikko tuokin mukanaan kurakelit ja nihkeää kylmyyttä, ollaan vain kuin aurinko paistaisi ja muutenkin mieli keväässä!
    Valon voittoon, ystävät!
     
  5. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    386
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kiitos Diogeneelle kauniista kirjoituksesta.
    En tiedä ollenkaan kirjoittelenko usein tänne. Nyt kuitenkin on sellainen aika, että päätin olla jonkin aikaa tässä palstalla mukana - tosiaan jaksamisien ym.mukaan.
    Kevät on hienoa aikaa. Viime viikolla näin västäräkin. Mitenkähän se on pärjännyt tämän viikon lumilla.
    Maanantaina (siis lumien keskellä) näin tuossa lähipensaassa punarinnan. Se on kaunis ja herttainen lintu. Mustarastaan laulua kuulin viime viikonlopulla yhtenä aamuna. Se liverteli puun latvassa jonkin aikaa.
    Miten paljon kaunista onkaan tässä maailmassa. Kunpa uutisetkin enemmän kertoisivat tällaisia hyviä viestejä kaikenmaailman brexitien ja muurien rakentamisten sijasta.
    Mutta itse voi enemmän katsella onneksi näitä hienoja asioita, aivan kuten Diogeneskin perheineen katselee tomaatteja ja kaikenlaisia keittiöpuutarhan uudenutukaisia viherryksiä. Ja uskon että niiden pitkäkarvaisten vasikoiden ja lehmien( oliko tuo oikea nimitys), ylämaan karjan? seuraileminen ja hoitaminen on varmaankin antoisaa , vaikka olisi rankkaa ja työlästäkin.
    Valo lisääntyy. Minullekin merkitsee tosi paljon neljä vuodenaikaa ja päivien erilaiset pituudet vuoden eri vaiheissa.Se on tämän Pohjolan asukkaiden elämää.
    Joku ajatelma vielä tähän loppuun: Puhun usein itsekseni, olen mielelläni viisaan seurassa. ;)
     
  6. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    386
    Saadut tykkäykset:
    0
    "Pääsiäisen kirkas aamu koittaa väistyy yö ja pimeyden valta..."
    Elikkä hyvää ja valoisaa Pääsiäistä ainakin Diogeneelle mutta myös kaikille muille jos joku muukin sattuu tänne palstalle tulemaan.
    Talven valta on ehkä voitettu taas tältä erää. Iloitaan!
    Oi miten linnut sirkuttivat viiden aikaan lähimetsikössä. Se kuului parvekkeelleni jossa join (tosin seisten) aamukahviani. On liian viileää viipyä pitempään aamukylmässä - piipahduksia vain.
    Kostean maan ja etenkin kostean hiekkatien tuoksu vie minut keväisin muistoissani lapsuuteen.
    Hengitän syvään ja olen onnellinen.
    Tämäkin hetki ja aika on hyvä.
    aamuterveisin Aikuinen
     
  7. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    148
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei taas ja oikein hyvää pääsiäistä kaikille!
    Kiitos, Aikuinen toivotuksistasi! Vaikka ei täällä juurikaan tungosta ole havaittavissa, uskon silti, että täällä käy jonkin verran lukijoita.
    Muutamista yksityisviesteistä olen moisen käsityksen saanut.
    Aamu oli aurinkoinen kuten menneen viikon aamut yleensäkin.
    Tämä päivä on kulunut melko mukavissa tunnelmissa. Minulla on tässä läheisellä järvellä katiska ja aamulla sitä kokemaan mennessäni sain jo fiilistellä tulevaa päivää. Järvi on vielä jäässä, vain rannoilla siellä täällä sulia paikkoja. Yhdessä tällaisessa sulassa liottelen tätä katiskaani. Se on jo vanha, jäänteitä siltä ajalta kun nuorenamiehenä kalastelin tällä samaisella järvellä.
    Se kalastelu koitui muuten kohtalokkaaksi, sillä yhden kerran sitten uiskenteli pyydykseen sellainen kala, jonka kanssa olen saanut takuta nämä kuluneet, kohtapuoliin neljä vuosikymmentä. Emäntä nimittäin on horoskooppimerkiltään kalat. Minä puolestani olen vesimies. Mutta eihän minun nyt tähän pitänyt sotkeutua, oli määrä vain kertoa, miten kaunis tuollainen aurinkoinen aamuhetki voi olla.
    Auringon kimmellys sulalla, kauempana, suuremmalla selällä,tässä lähempänä jäätikön hohto, jossa siellä täällä aurinkoa peilaavia sulapaikkoja. Hiljainen aamutuulen viri, joka kantaa mukanaan keväistä lintujen äänelyä. Ei tietoakaan ihmisestä ja hänen aiheuttamastaan häiriöstä.
    Saappaani uppoavat puolisääreen vesijätön sammal- ja sarakasvuston sisään, täytyy edetä hiljaksiin, kun ei oikein tiedä, miten pohja pitää. Pajupusikko on kuitenkin kasvattanut melko tiheän juurimaton rantaliejukkoon ja sen varassa varoen luovin kohti kiveä, jolta saan pyydyksen nostetuksi.
    Päästyäni kivelleni annan itselleni luvan vielä jonkin aikaa vain olla ja nauttia siitä, mitä silmieni ja korvieni kautta voin aistia. Tässä se on, minun aamuhartauteni, Jumalanpalvelus tässä ja nyt, yksin ja hiljaisuudessa, avaran taivaan alla. Tällaisista hetkistä saa kummasti puhtia tulevan päivän varalle.
    Ja selvyyden vuoksi todettakoon, että se katiskahan oli tyhjä.
    Paluumatkalla poikkesin pellolla, samaisella vuokramaalla, missä syksyllä olin saanut ison parannusurakan valmiiksi. Lumet olivat juuri lähteneet, maa oli kuraista ja tarttuvaa. Vähät siitä, lepäsihän silmieni edessä ihan toisenlainen näkymä mitä vuosi sitten samalla paikalla seistessäni olin katsellut.
    Matka jatkui, poikkesin kasvihuoneilla avaamassa tuuletusluukkuja.
    Juuri eilen pidettiin siivoustalkoot, lapseni olivat mukana auttamassa kun siivosin lumien kasaanpainaman kasvihuoneen jäännökset pois. Siinä oman työn ohessa oli mukavaa katsella, miten määrätietoisesti he toimivat, jokainen oli valinnut työkseen jotain sellaista, minkä kukin osasi. Ei mitään turhaa ryntäilyä eikä takkuamista, työ sujui ja päivä riitti hyvinkin, vaikka alunperin olin mielessäni varannut siihen kaksi päivää.
    Kauan en kuitenkaan kasvihuoneillakaan viipynyt, vielä oli käytävä tervehtimässä nelijalkaisia ystäviäkin. Aloittelin Kunkun laitumelta. Nessa poikii lähipäivinä, joten katselin siinä vettä pumpatessani vähän silläkin silmällä, että joko tänään… Vein niille myös uuden nuolukiven ja sekös herätti heti liikehdintää. Edellinen kivi kului loppuun parissa päivässä, taisi nuorilla rouvilla olla hiukan vajausta suoloista. Kun vesiastiat olivat täynnä ja kaikkien kyljet kammattu sileiksi, siirryin poikien tarhaan. Emännän kanssa kutsumme sitä nuorisovankilaksi. Pitänee hiukan selittää…
    Laitumia ja laumoja sijoittaessamme emme ottaneet huomioon sitä, että sonnilaidun ei saa olla liian lähellä sellaista laumaa, missä on astuva sonni. Talvella sitten pojat päättivät lähteä tapaamaan tyttöjä ja siitäkös alkoi melkoinen nujakka. Vaikka haikut ovatkin luonteeltaan leppoisia, pitää sonni sentään itsensä laumansa ja laitumensa ehdottomana yksinvaltijaana. Tässä välienselvittelyssä tuhoutui melkoisesti aitaa ja lopuksi oli pakko siirtää pikkusonnit pois näkyvistä, metsään rakennettuun totutustarhaan. Vielä senkin jälkeen Kunkku toitotti aamuin illoin omaa reviiriään parin viikon ajan. Nyt pojat siis nyhjäävät metsän suojissa ja odottelevat uuden kesälaitumensa valmistumista.
    Seuraavana olikin sitten pikkulikkojen laidun, oikeastaan vain tarha, sillä en ole vielä päästänyt niitä pois totutustarhastaan. Tarkistin veden, pöyhin rehua paremmin saataville ja rapsuttelin kammalla vähän yhtä jos toistakin kylkeä. Näin kesyä vasikkalaumaa meillä ei ennen ole ollut.
    Viimeksi kävin katsomassa mammojen laitumella. Siellä ei ollut muuta tekemistä kuin katsoa, että aidat ovat kunnossa ja lukumäärä täsmää. Talvisilta vasikoilta, Rionalta ja Roselta taisi pahin seikkailuaika mennä ohi rospuuton aikana, koskapa ovat pysytelleet säyseästi laitumellaan.
    Näissä askareissa se aamupäivä menikin kuin huomaamatta.
    Vielä piti käydä kasvihuoneilla uudestaan, tällä kertaa kastelemassa taimet. Sen jälkeen poikettiin vanhainkodilla äitimuoria moikkaamassa. Hän täytti tässä talvemmalla yhdeksänkymmentä kuusi vuotta, mutta on silti vielä melko pirteä ja ajoittain hyvinkin terävässä kunnossa. Jo vuosia sitten vei aivoinfarkti häneltä puhekyvyn lähes täysin, eikä se ole vieläkään täysin tullut entiselleen, mutta kyllä hänen kanssaan keskustelemaan jollakin tavoin sentään pystyy.
    Tällaista se on, elämä täällä. Työtä ja touhua aamusta iltaan, joka päivä. Ei ole tarvetta huokailla, miten saisi aikansa kulumaan, voi keskittyä paljon tärkeimpiinkin asioihin.
    Tähän vuodenaikkaan on tärkeintä kasvatella kaikenlaista vihreyttä. Joskus toiste tehdään sitten taas jotakin muuta.
    Mutta ystävät, ensimmäiset sinivuokot kukkivat parhaimmillaan, jo kukintansa loppupuolella olevien leskenlehtien kanssa, lintujen sekakuoro soittelee monensorttisia sinfonioitaan aamuvarhaisesta iltamyöhään. On kevät.
    Ollaan mekin keväisiä, nuorrutaan taas saman verran, mitä viime vuosi meitä vanhensi!

    Mutta ollaan silti ihmisiksi!
     
  8. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    386
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hyvää vapunpäivänä.. Tai oikeastaan mieluummin toivotan hyvää toukokuuta . Koivuissa on kaunis varovainen vihreys.. Tulee mieleen vanha laulu jossa sanotaan että joka kevät on uusi ihme. Ja niin se on ainakin minulle.
    Sinivuokkoja on pikku maljakossa pöydälläni. Niiden silmät katselevat aina valoa kohti.
    Aina välillä muistan ihmetellä miten elämä voi muuttua. Kun sisimmässä on lepo eikä ahdistus. Silloin vuosia sitten piti aina olla mukana vihko ja kynä että voi kirjoittaa kun ahdistus iskee..
    Vuodet vierivät. Ja tuleehan meille jokaiselle vastaan yhtä ja toista. Mutta ei meille ehkä anneta niitä tosi kovia juttuja koko ajan. Toivon ettei kellekään tämän palstan lukijallekaan...ja jos annetaan niin... On hyvä jakaa se toisten kanssa.
    Minulla on nyt (kuten aiemminkin kirjoitin) ihan tarpeeksi hyvä olla.
    Se tuntuu hyvältä ja ihmeelliseltäkin.
    Olo on kuin noilla sinivuokoilla maljakossani.
    Ei minulla tämän kummempaa asiaa ollut. Tuli vaan ajatus kirjoittaa tänne tutulle palstalle.
    Teitä tervehtien Aikuinen:)
     
  9. -s- Vierailija

    Kevät keikkuen tulevi, tänäkin vuonna! Yksi unohdus ja yön halla vei muutamat krassinalut, jotka olin saanut hyvään kasvuun. On niin ihanaa kun murheet ovat kerrankin näin pieniä:)

    Tämän kesän aikana vaihdan paikkakuntaa, työn perässä muutan vähän etelämmäksi, ihan vähän vain. Lapsilla on nyt koulujen suhteen taitekohta, opiskelumaailma kutsuu heitä, joten minäkin voin siirtää leirin lähemmäksi omaa leipäpuutani. Hyvillä mielin tätä muuttoa suunnittelemme ja uutta kotia etsimme, vaikka jälkikasvua kovasti jänskättää muutto omaan opiskelijaboxiin pois kotimaisemista. Ehkä itsekin haluan jättää nämä maisemat, joihin liittyy raskaita muistoja, taakseni ja siirtää katseen levollisin mielin horisonttiin. Se näyttää kauniilta ja kutsuvalta.

    Aikuinen, sinun jutusteluistasi huokuu sisäinen rauha, ja se leviää kuin ympyräaallot vedessä, saavuttaen meidät kaikki jotka tätä keskusteluketjua seuraamme. Ihanaa että olet taas täällä!

    Pian on Helatorstai, pääsiäisen juhlakausi kääntyy lopuilleen, Helluntain jälkeen alkaa arki (noin niin kuin kirkollisessa mielessä). Ylen verkkosivuilla uutisoitiin vapaa-ajattelijoiden ahkerasta kantelusta koulumaailman uskonnollisia juhlia tms. vastaan. Jäin kovasti miettimään heidän perustelujensa sävyä...:unsure: ...noh ei tästä sen enempää.

    Vesisade juottaa puita ja vihreys vahvistuu, yö on kutistunut ja päivä pidentynyt, se on kuulkaa kohta juhannusjuhla, ystävät!

    -s-
     
  10. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    148
    Saadut tykkäykset:
    0
    Terve taas, kaikille tasapuolisesti!

    Taitaapa olla niinkin, että aikaa on päässyt kulumaan viime käynnistäni hiukan turhankin pitkään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä.
    Tosiaankin, taisi olla viime kuun loppupuolta, kun edellisen kerran täällä poikkesin jälkeni jättämässä.
    Myös - S – on poikennut jättämässä viestinsä, keväisen keveitä tunnelmia, muutosta, mutta toivoa ja uskoa tulevaan, ehkäpä hiukan jännittynyttä odotustakin. Siis elämää parhaimmillaan.
    Nämä kaksi edellistä kirjoitusta, toinen pitkän elämäntaipaleen suomalla kokemuksella, toinen vielä elämän ruuhkavuosien varrelta poimittua, ne pistävät miettimään.
    Ne pistävät miettimään itse elämää ja sitä, mitä kukin sen varrella kokee ja mitä kokemastaan oppii.
    Onko elämä ollut vain kuin ylipitkä maratonjuoksu, vain rankkaa puurtamista ja kaiken muun kuin kuvitellun päämäärän, maalin, unohtamista. Ja kun maalinauha viimein katkeaa, ei jäljellä ole mitään. Ei edes jälkeenjäävien aitoa kaipuuta. Vain juoksijan suoritus säilyy muistissa jonkin aikaa, suorittaja itse unohtuu, kun kukat haudalla lakastuvat.
    Vai onko se välillä leikki- ja välillä tosimielistä kisailua. Kilparadan vaiheille jää monia ystäviä, välillä voittajina, välillä häviäjinä. Kilpailun kovuuskaan ei jätä alleen elämää, vähitellen oivalletaan ne asiat, missä kannattaa kilpailla ja missä on parempi tyytyä seurailemaan sivusta. Kun lopullinen maali saavutetaan, ihminen voittaa aina suoritukset.
    Jotakin tietysti mahtuu näiden ääripäiden väliinkin.
    Mennyt kevät on ollut melko raskasta aikaa. Hetimiten vapun jälkeen sain jostakin kummasta sikäli sitkeän pöpön keuhkoihini, etten ole siitä oikein vieläkään toipunut. Liian aikaisin alkaneet helteet verottivat muutenkin vähäisiä voimia, on ollut kiirettä joka päivälle. On mukaan mahtunut paljon iloisiakin hetkiä ja asioita. Niiden avulla sitä kai sitten on selvitty noista hankaluuksistakin.
    Yksi tällainen ilonaihe ovat lapsenlapseni. Heidän kanssaan touhuillessa unohtuvat arjen huolet ja elämä asettuu taas josikin aikaa kohdilleen.
    Polttavaa hellejaksoa seurasi muutama sateinen päivä ja viileämmät säät. Hyvä näin, sillä jatkuessaan helle olisi tuonut jo kolmannen katovuoden peräkkäin.
    Nyt luonto ikäänkuin vetää henkeä, kaikki kasvu on tervettä ja rehevää.
    Tulevalla viikonlopulla avaamme taas taimimyymälämme. On jo viides kevät jolloin voin noin todeta. Ja samalla viimeinen. Ensi keväänä on vallan uudet kuviot.
    Emme kertakaikkiaan enää jaksa, on pakko luovuttaa.
    Tämä kymmenen vuotta, minkä olemme tilamyymälää pitäneet ja puolet siitä ajasta taimimyyntiä, se on aika, jota tulen aina muistelemaan yhtenä elämäni hienoimmista jaksoista. Se on ollut aikaa, jolloin olemme saaneet toteuttaa itseämme ja mielikuvitustamme aivan vapaasti. Vaikka se on toisinaan ollut tappavan raskastakin, en koskaan antaisi elämästäni pois juuri tätä vuosikymmentä. Ja jäähän meille silti vielä tarpeeksi puuhaa kesämyynninkin parissa.
    Mutta ystävät hyvät, toukokuuta on jäljellä enää jokunen päivä. Voin kai siis aivan hyvin toivottaa jokaiselle mitä mukavinta alkukesää.

    Eletään siis kesäisesti, kesää ja kesästä.
     
  11. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    386
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tervehdys, pieni tervehdys.
    Kesä on tullut.
    Laitoin ensimmäistä kertaa parvekkeen kaiteelle kapeat laatikot, niihin yrttimultaa ja sitten salaatin ja tillin ja persiljan siemeniä, niin ja ruohosipulin siemeniä myös. Ja oi, sieltä mullasta pilkistävät vihreät ihmeet.
    Iloitsen. Kaksi perunaa laitoin kukkaruukkuun... Epäilen kyllä saanenko uusia perunoita... En ainakaan Juhannukseksi.
    ---
    Välillä vieläkin masennus hiipii sydämen ovesta sisälle. Olen kiitollinen kun se ei kestä nykyään kauan. Se on minulle aina sellainen ihme, kun huomaan että rauha yhä uudelleen täyttää minut.
    Lapsuudessa saadusta isorokko rokotuksesta jäi jalkaan reiteen, pysyvä jälki (ainakin minun ikäisilleni) .
    Luulen että elämäni raskaimmista ja pimeimmistä hetkistä on jäänyt jälki sisimpään. Silottunut se toki on, mutta yhä se on arka paikka jos jokin asia sitä hipaisee.
    Iloitsen sinusta S ja sinusta Diogenes.
    Kiva kun meitä on kolme.. Ja voihan olla joku muukin... Valoisia päiviä teille
    toivoo Aikuinen
     
  12. vierailija Vierailija

    Lukijoita kyllä riittää. Kiitos kirjoituksistanne!691
     
  13. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    148
    Saadut tykkäykset:
    0

    Terve taas täältä keskeltä eimitään!
    Tuo laulu liittyy kesään, erääseen hyvin merkitykselliseen elämässäni, kohta neljän vuosikymmenen takaa.
    Tämä kevät ja kesä ovat hyvin pitkälle toisintoa saäidensä puolesta tuosta kesästä.
    Mutta tärkeintä siinä kiutenkin lienevät ne ilta- ja aamuöiset tunnelmat. Silloin olin nuori ja vapaa, kuljin aistit avoinna ja herkistyin tunnelmista. Nykyään olen... niin, ainakin vanhempi, mutta ehkäpä olen taaskin vapaa, mene ja tiedä.
    Jokatapauksessa kesäisen myöhäisillan tai aamuvarhaisen tunnelmat saavat minut edelleenkin herkistymään, tuntemaan itseni onnelliseksi. Pöristellessäni mönkkärilläni tarkistamassa laitumia päivän kummassakin päässä, on aikaa katsella ja kuunnella, mutta ennenaikkea tuntea. Joka kerta on erilainen, vaikka sivusta seuraavan mielestä kaikki tapahtuu aina suurin piirtein samaa kaavaa noudattaen. Menen minne laitumelle tahansa, vastassa on aina ne samat karvanaamat, aina yhtä uteliaina ja rapsutuksen tai herkkupalojen puutteessa. Näin sanoisi joku, joka touhujani seurailisi. Ja sanoisi kyllä ihan oikein, mutta ei kuitenkaan koko totuutta.
    Suurin osa näistä eläimistä on minun kasvattamiani ja nekin, jotka on ostettu, ovat saaneet perusteellisen totutuskoulutuksen meillä. Jokainen kohtaaminen on siis paljon muutakin kuin miltä ehkä näyttää.
    Mutta kuka ei ole liikuskellut luonnon heräillessä tai paneutuessa nukkumaan, ei voi käsittää myöskään sitä positiivisen energian määrää, mikä luonnosta tuolloin vapautuu. Ja siitä energiatulvasta voi jokainen saada osansa vain antamalla itselleen luvan olla hetken ajan vain osa luontoa, siihen eroittamattomasti kuuluvana, pienenä ja merkityksettömänä hiukkasena.
    Mieleeni juolahti kerran, kauan sitten, tuota laulua eräänää kesäisenä yönä kuunnellessani, että sen tekijäkin on ehkä joskus tuntenut kesäiset tuoksut, nähnyt kesäyön valon hiljaisen hiipumisen ja taas muutaman tovin syvän hämärän jälkeisen, kuin aavistuksenomaisen voimistumisen kunnes sitten onkin huomannut elävänsä jo taas uudessa päivässä.
    -S- kirjoitti jääneensä mietiskelemään vapaa-ajattelijoiden kritiikin sävyjä.
    Minä taas puolestani jäin miettimään tuota nimitystä, vapaa-ajattelija.
    Vapaus ajatteluun on yksi niitä hienoimpia oikeuksia maailmassa, mutta miten harva sitä vapautta nykymaailmassa uskaltaa käyttää. Ja kenenkä tarvitsisikaan, onhan maailma niin täynnä kaikenlaisia "tietäjiä", jotka ajattelevat kyllä meidän puolestamme, jos vain emme pidä tiukkaa vahtia.
    Mutta tämä joukko, joka itseään vapaa-ajattelijoiksi nimittää, on minusta hiukan ns. hakoteillä. Minun päähäni kun ei mahdu millään sellainen "totuus", että jonkin, ihan minkä hyvänsä järjestelmän tai instituution kaatamiseen tähtäävä ajatus olisi vapaa. Päinvastoin, minusta se on melko ahtaasti karsinoitu ja antaa "vapauden" vain hyvin kapeaan kujaan. Kyseiselle porukalle suosittelisin, että alkaisivat käyttää itsestään jotakin vähemmän harhaanjohtavaa nimitystä.
    Aikuinen pohtii elämänsä aikana saamiensa kolhujen merkitystä nykyiseen vointiinsa. Aivan ymmärrettävää ja hyödyllistäkin pohdiskeltavaa ajoittain. juuri niin ihmisen muisti toimii, suojaten ja kuitenkin varoittaen.
    Tässä takavuosina jouduin montakin kertaa kuuntelemaan vaatimuksia, että kaikki mennyt, varsinkin negatiiviset asiat, pitää pystyä pyyhkimään pois mielestään, häivyttämään noin vain jäljettömiin.
    Kyseinen henkilö itse ajelehtii katastrofista toiseen, koska kieltää ikinä mitään virheitä tehneensä, eikä näinollen opikaan koskaan mitään. Hän kuvittelee edelleen, lähes seitsemänkymppisenäkin, että tiukka kielto käsitellä asioita poistaisi ne vallan, jopa muidenkin mielistä.
    Tämä Aikuisen malli tuntuu paljon terveemmältä. Asiat ovat kenties painuneet jo aktiivisen muistin ulottumattomiin, mutta välillä alitajunta lähettää palan kerrallaan uudelleenkäsittelyyn. Ja jokaisen käsittelykerran jälkeen kyseinen kipupiste on aina vain vähemmän kipeä. Näin, pikkuhiljaa ja jokaisen omaan tahtiin paranevat mielemme haavat.
    Mutta hyvät ystävät, ulkona on hämyinen kesäyö. Ohut kuunsirppi häpeilee omaa heikkoa valoaan kesäöisellä taivaalla. Taivaanrannassa heikosti punertavaa utupilveä. Ja metsässä ei liikahda lehmäkään, eikun siis tarkoitin että lehtikään.
    Se on sitä Suomen suviyötä. Sitä toivotan teille kaikille.
    Ollaan ihmisiksi.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti