Hae Anna.fi-sivustolta

Jutteletko

Viestiketju osiossa 'Ihmissuhteet' , käynnistäjänä Aikuinen, 14.11.2005.

  1. vierailija -s- Vierailija

    Täällä ollaan taas, ihanan, tavallisen arjen keskellä! Lämpö levisi sydämeeni kun luin muutaman teistä miettineen mitä minulle kuuluu, hyvänen aika sentään. Olen tullut nähdyksi, ja se jos mikä on jokaiselle ihmiselle elintärkeää, kiitos ystävät!

    Nähdyksi tulemisen puute on ollut minun lapsuuteni arkea, ja sen ymmärtämiseen meni ainakin 40 vuotta. Älkää ymmärtäkö väärin, en sano tätä valittavalla nuotilla, koskapa olen äärimmäisen kiitollinen tästä voimaannuttavasta oivalluksestani, jonka ansiosta olen päässyt eteenpäin. Tommy Hellsteniä olen minäkin lukenut, samoin Liisa Keltikangas-Järvistä. Olen myös kohdannut erilaisia ihmisiä, jotka ovat olleet joko hyvinä tai huonoina esimerkkeinä elämisen taidosta ja kanssaihmisten kohtaamisesta. Tämä tupa on hyvien ihmisten tupa, keskustelun taito on tallella. Elämässäni on nyt paljon hyviä ihmisiä. Elän 24/7 myös aika hyvän tyypin kanssa. Hän on herkkä, luova ja helposti innostuva, jonka pitää vain muistaa olla haalimatta liikaa kaikenlaisia projekteja kontolleen. Hän on oppinut sanomaan "ei" myös kiinnostaville jutuille, koska ymmärtää ettei ihmisen aika riitä kaikkeen.

    Täällä "noin puolessa välissä Suomea" talvi arpoo tulemistansa. Tämä talvi jää mieleen, koskapa nöyrryin viimeinkin ostamaan nastakengät itselleni. Koirani tykkää kulkea nopeammin kuin emäntänsä, joten talutin on kireänä lenkin alkupuoliskolla koko ajan, pitoa siis tarvitaan jäisillä kaduilla! Pääsiäisen jälkeen pidän lomaa viikon verran ja suuntaan ihanien ihmisten kanssa pohjoiseen toiveenani päästä hiihtämään. Ainakin tällä hetkellä siellä on hirrrrrveästi lunta. Siellä täytyy tosin varautua tulevana keväänä massiivisiin tulviin, sademäärät on olleet valtavat. Täällä meillä suuri osa sateista on tullut vetenä ja mennyt menojaan sen siliän tien. Ystävä kaatui jäisellä kotipihallaan sillä seurauksella, että sääriluu sekä nilkka murtuivat. Hän joutui odottamaan leikkaukseen pääsyä yli 2vrk ruuhkan vuoksi, muutkin olivat langenneet tällä seudulla kohtalokkain seurauksin. Kop, kop, kop (koputin puuta).

    Pitänee ryhtyä valmistautumaan alkavaan työpäivään, joten heikun keikun kaatumatta kulkekaa tuolla ulkosalla. Iltaisin taivaalla loistaa Venus planeettamme, nautitaan siitä ystävät!

    -S-
     
  2. Rannikkomänty Vierailija

    Hyvää aamupäivää tupaan, kaikille tasapuolisesti.

    Ahaa, nyt selvisi miksi minulla on ollut lihas niskassa jumissa. Olen retuuttanut „pojanjullia“ yhdellä käsivarrella niska kenossa ja toisella kädellä tehnyt kotiaskareita. Poika ei ole moksiskaan, kunhan keikkuu mukana ja näkee tapahtumat muusta kuin sammakkoperspektiivistä. Afrikkalaiset naiset ovat käytännöllisempiä sitoessaan lapsen huiviin ja keikauttamalla paketin selkään.

    Käveleminen koiran kanssa on mielekkäämpää kuin yksin. Meillä on joskus koira hoidossa ja menemme lenkille „lukemaan uutisia.“ Viime kerralla meillä oli erimielisyyksiä reitistä, kun rakkaus sekoitti haukun mielen ja muuten nätisti hihnassa kulkeva koira veti aina tiettyyn suuntaan.

    Olen epätekninen ja siinä on teknistä laiskuuttakin. En ole koskaan ymmärtänyt kameraa, vaikka rakas aviosiippani on sitä minulle joskus kärsivällisesti selittänyt. Harmittaa kyllä sitten, että kamera ei „näe“ kohdetta niinkuin minä. Siksi tekniikkaa tarvitaan, sen ymmärrän. Olen „perinyt“ poikani pikku kameran ja se on siitä erikoinen, että tekee hämärässä, esim. kirkossa tms. tunnelmaisia kuvia ilman salamavaloa. Kerran kuitenkin tekniikan tuntemukseni petti ja laukaisi salamavalon kun kohde oli hyvin tumma, paikassa, jossa kissankorkuisin kirjaimin salamavalon käyttö oli kielletty. Olin varmaan niin peljästyneen näköinen, että vartija armahti, eikä sanonut mitään.

    Olen ollut vaivautunut siitä, ettei minulla ole kaikista asioista mielipidettä. Kuuntelin yhtä esitelmää ja ilahduin, kun esitelmoitsijä sanoi, että ei ole noloa, jos ei heti ole jostain asiasta kirkasta mielipidettä. Tietenkin esitelmän pitäjä on valmistautunut aiheeseensa, ainakin toivon mukaan, ja kuuntelijat vasta sulattavat sitä. Olen päättänyt yksinkertaisesti sanoa, että en tiedä vielä. Kun on paljon fake news, manipuloituja valokuvia ja lobbailua, niin siinä on vaikea navigoida.

    Hernerokka saa odottaa, kun flunssat ja vatsaongelmat tekevät kierrostaan. Meillä se on mennyt ikäjärjestyksessä ja mitä nuorempi sen nopeampi toipuminen.

    Olen samaa mieltä Aikuisen kanssa tarjoiluista kahvilassa. On kivampaa asettua rauhassa pöytään, eikä tasapainoilla tarjottimen ja ostoksien kanssa ja varoa törmäämästä toisiin.

    Hyvää viikonloppua, tasapuolisesti, ja terveisin
     
  3. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    182
    Saadut tykkäykset:
    0
    Sateiset ja myrskyiset terveiset taas täältä jostakin, keskeltä eimitään.
    Onnitellessaan minua syntymäpäivänäni isosisko onnitteli marraskuun 108:n päivän johdosta. Todellakin, marraskuun alun jälkeen ei keleissä ole ollut oikein mitään muutosta. Välillä pikku pakkasta jokunen päivä, joskus muutama sentti lunta, enimmäkseen kovaa tuulta ja vesisadetta.
    Joka paikka on vettynyttä kuraa joka sillointällöin hiukan kohmettuu, mutta vai sulaakseen saman tien ja ottaakseen taas uuden sateen vastaan.
    Jos tuo kaikki olisi tullut lumena, täällä olisi jo ajat sitten hukuttu lumeen.
    Mukavaa huomata, että myös - S - on kunnioittanut meitä läsnäolollaan. Ja tuonut varsin positiivisen lisän tähän keskusteluun. Me, jotka täällä olemme seurailleet hänen taannoista elämänvaellustaan, voimme vain todeta , että sitkeä sissi, todellinen suomalainen äiti.
    Siksipä onkin hyvä, että nyt asiat ovat taas mallillaan.
    Tuosta Rannikkomännyn afrikkalaisviittauksesta tuli mieleen yksi surkuhupaisa juttu jokusen vuosikymmenen takaa.
    Molemmat tyttäreni hiihtivät aianaan hyvinkin tosissan kilpaa. Vanhin oli menossa koulujenvälissiin kilpailuihin ja olin edellisenä iltana hänen kanssaan tutustumassa seuraavan päivän maastoon. Nuorin pojista oli selässäni kantorepussa. Siinä sujuteltiin loivaa alamäkeä, ei mitään kovaa vauhtia, mutta sujuvasti kuitenkin. Äkkiä tunsin jaloissani nykäisyn ja lensin suoraan turvalleni latuun. Samaan rykelmään sekosi joku suuri ja musta koiranrontti. Taaempaa kuului kiroilua, josta en oikein tiennyt, oliko se tarkoitettu minulle vai koiralle, vai oliko jollakin muuten vain huono päivä.
    Mutta äkkipysäyksessä poika oli jatkanut matkaa kuin ohjus. Päällä oli onneksi liukaspintainen haalari, joten hän liukui vauhdikkaasti mäen alas. Kun lopulta selvisin irti koirasta ja sen talutusnarusta ja pääsin mäen alas, minua tervehti, ensiksikin kaksinkerroin naurava tyttäreni ja sitten tämä karkulainen. Naama silkkana hangonkeksinä ja jos olisi osannut puhua, olisi varmasti vaatinut uusintaa.
    Tässähän oli käynyt niin, että vaikka ladun varressa vähän väliä olikin oravankorkuisilla kirjaimilla präntättyjä tauluja, joissa kiellettiin koirien ulkoiluttaminen ladulla, oli joku lukutaidoton kuitenkin siellä koiran kanssa. Illan hämärässä en huomaanut sen enempää koiraa kuin sen omistajaakaan, puhumattakaan siitä ohuesta, ladun poikki kulkevasta talutusnarusta.
    Saatuani tilanteen hallintaan ja päästyäni uudelleen tapahtumapaikalle, en löytänyt enää muita osapuolia, joten ilmeisesti koira ei ollut kärsinyt rytäkässä minkäänlaisia vaurioita.
    Ehkä lapset eivät ymmärtäneet, mutta minä ymmärsin, tosin liian myöhään, että siinä oli ainekset vaikka mihin. Sen jälkeen tuo siihen aikaan niin yleinen sukset-kantoreppu yhdistelmä jäi minulta lopullisesti.
    Hiukan toista viikkoa sitten olin MPK:n isännöimällä maanpuolustuskurssilla. Tällä kertaa aiheena oli maatilojen varautuminen ilaston muutoksesta johtuviin seurauksiin. Todella mielenkintoinen päivä. Parasta antia oli SPR:n edustajan luento siitä, mitä todellisuudessa on tapahtumassa ja millä aikataululla. Ja mitä parasta, miten tähän kaikkeen on jo alettu varautua ja mitä vielä voidaan tehdä.
    Ei siis tätä median jauhamaa viherpunapropakandaa, vaan selviä faktoja ja täyspäisten lskemia ennusteita.
    Vaikka lapsenlapsillamme onkin melko mielenkiintoinen maailma elettävänään, mistään maailmanlopusta ei kuitenkaan ole kysymys.
    Sellaista tällä kertaa. Olisikohan paikallaan laittaa tähän loppuun pieni kevennys.
    ”Kertokaa omin sanoin, mikä ahdistaa”, sanoi psykiatri asiakkaalleen.
    ”Kaikki alkoi siitä, kun menin naimisiin.
    Vaimolla oli aikuinen tytär, josta siten tuli minun tytärpuoleni.
    Isäni tuli vierailulle, rakastui tytärpuoleeni ja meni tämän kanssa naimisiin.
    Niinpä tytärpuolestani tuli myös äitipuoleni.
    Vaimoni sai pojan. Siitä tuli siis automaattisesti isäni lanko, koska se oli isäni kanssa naimisissa olevan tytärpuoleni velipuoli.
    Koska poika on äitipuoleni veli, se on siten myös minun setäni.
    Isäni vaimo sai myös pojan. Se on minun velipuoleni, vaikka samalla olen sen ukki. Onhan se tytärpuoleni poika.
    Vaimoni on minulle mummo, äitipuoleni äiti. Siitä seruraa, että olen vaimoni lapsenlapsi.
    Ottaen huomioon, että olen naimisissa isoäitini kanssa, en ole ainoastaan vaimoni puoliso ja lapsenlapsi, vaan myös itseni isoisä.
    Siksi ahdistaa...”
     
  4. vierailija -s- Vierailija

    :ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO: Näinä uusperheiden luvattuina aikoina haluaisin tietää mistä tuo hulvaton loppukevennys on lähtöisin, ennen kuin laitan sen eteenpäin :ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO:

    Se on myös varoittava esimerkki ylianalysoinnin vaaroista henkiselle terveydelle, otan vaarin tästä:confused:o_O:LOL:

    Kiitos Diogenes(y)

    -S-
     
  5. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Olipa mukavaa lueskella viestejänne S, Rannikkomänty ja Diogenes.
    Tuntui hyvältä pitkästä aikaa S:n poikkeaminen tuvassa.
    Minäkin muuten ajattelin että olisi kivaa lähettää tuo loppukevennys joillekin, mutta en osaa ottaa pientä palaa tekstistä "irti". Voin kuitenkin tavatessani lukea sitä joillekin jotka osaisivat siitä nauttia.
    Toivottavasti rannikkomännyn porukan flunssat ovat helpottaneet.
    Mitenkähän Jasminin päivät ovat menneet ja ne lapset joiden parissa työskentelet?
    Olen ollut aika paljon ulkona kun ilmatkin ovat olleet tosi upeat. Tänäänkin tuon lähellä olevan järven jäät ovat kumahdelleet ja ulps ulputelleet ja bumbutelleet. Siis mahtavaa rummutusta kerrassaan.
    Ja aurinko ja huikean vaaleansininen taivas heijastelivat jään pinnasta.
    Urpiaisia on paljon. Ne ovat somia pieniä lintuja, niitäkin pysähtelin katselemaan.
    Lukaisin taas pitkästä aikaa Tommy hellstenin kirjasta
    "Sisäinen menestys on sitä että elää omaa elämäänsä, oman itsensä muotoista elämää. Se on sitä että ulkoinen on asettunut harmoniaan sisäisen kanssa. ".
    Tuo on yksi mieliajatuksistani.

    No ei tällä kertaa muuta. Kohta on maaliskuu.. :))
    Terveisin Aikuinen
     
  6. Rannikkomänty Vierailija

    Maaliskuista sunnuntai-iltaa tupaan.
    -S- kirjoitti nähdyksi tulemisen puutteesta. Tunnetteko laulun Marja-Liisasta? Lapsena sain siitä kiukunpuuskia ja ajattelin että mikä karmea lellivauva. Vasta aikuisena tajusin kiukun johtuneen siitä, että olin tietämättäni kateellinen. Taisi olla aika yleistäkin isovanhemmille, että lapsille oltiin karskeja.

    Diogeneksen pojalla oli tuuria ja otti vielä ilmalennon leikkinä. Minulla on omakohtaisia kokemuksia liukkaasta haalarista mäessä. Ylöskipuaminen oli erittäin aikaa ja voimia vievää.

    Kiitos kysymästä Aikuinen, nyt alkaa olla eri tunne kropassa. Opin tuntemaan millaista on, kun ei oikein jaksa. Minulla oli siitä jopa huono omatunto. Tuttava huomautti siihen, että eläimet ovat ihmisiä viisaampia. Kun niitä vaivaa jokin, niin ne ovat hiljakseen ja säästävät kaiken energian parantumiseen. Kuvailit kauniisti järven jään tunnelmia, mutta sinne ei kai ole hyvä mennä. En koskaan tunne oloani varmaksi jäällä, vaikka vedestä muuten pidänkin. Sensijaan olen aina ollut suuri purojen ystävä. Ne saavat mielikuvitukseni lentoon ja rakastan vieläkin leikkiä niiden kirkkaan veden kanssa, laittaa jonnekin padon, päästää veden paremmin kulkemaan, tai vain katsoa ja kuunnella veden hiljaista solinaa. Lapsellista, mutta se saa hyvälle mielelle.

    Pakon edessä ihmiset tulevat kekseliäiksi ja on viisasta käyttää ilmaston muutoksesta sen myönteiset puolet hyväksi. Englannissakin viljellään nykyään viiniä, eikä kuulemma huonoa. Teen joskus kokeiluja ja olen saanut minitomaatin talvehtimaan verannalla. Tomaatit ovat vain pikkusormen kynnen kokoisia ja lehdet riipin raapin, eikä kasvi sopisi puutarhalehden mainokseksi, mutta jotkut kasvit näyttävät olevan sitkeitä kun kestävät kohtalaista viileyttä.

    Toivottavasti maaliskuusta tulee hyvä,
    Terveisin, Rannikkomänty
     
  7. Rannikkomänty Vierailija

    Maaliskuista sunnuntai-iltaa tupaan.

    -S- kirjoitti nähdyksi tulemisen puutteesta. Tunnetteko laulun Marja-Liisasta? Lapsena sain siitä kiukunpuuskia ja ajattelin että mikä karmea lellivauva. Vasta aikuisena tajusin kiukun johtuneen siitä, että olin tietämättäni kateellinen. Taisi olla aika yleistäkin isovanhemmille, että lapsille oltiin karskeja.

    Diogeneksen pojalla oli tuuria ja otti vielä ilmalennon leikkinä. Minulla on omakohtaisia kokemuksia liukkaasta haalarista mäessä. Ylöskipuaminen oli erittäin aikaa ja voimia vievää.

    Kiitos kysymästä Aikuinen, nyt alkaa olla eri tunne kropassa. Opin tuntemaan millaista on, kun ei oikein jaksa. Minulla oli siitä jopa huono omatunto. Tuttava huomautti siihen, että eläimet ovat ihmisiä viisaampia. Kun niitä vaivaa jokin, niin ne ovat hiljakseen ja säästävät kaiken energian parantumiseen. Kuvailit kauniisti järven jään tunnelmia, mutta sinne ei kai ole hyvä mennä. En koskaan tunne oloani varmaksi jäällä, vaikka vedestä muuten pidänkin. Sensijaan olen aina ollut suuri purojen ystävä. Ne saavat mielikuvitukseni lentoon ja rakastan vieläkin leikkiä niiden kirkkaan veden kanssa, laittaa jonnekin padon, päästää veden paremmin kulkemaan, tai vain katsoa ja kuunnella veden hiljaista solinaa. Lapsellista, mutta se saa hyvälle mielelle.

    Pakon edessä ihmiset tulevat kekseliäiksi ja on viisasta käyttää ilmaston muutoksesta sen myönteiset puolet hyväksi. Englannissakin viljellään nykyään viiniä, eikä kuulemma huonoa. Teen joskus kokeiluja ja olen saanut minitomaatin talvehtimaan verannalla. Tomaatit ovat vain pikkusormen kynnen kokoisia ja lehdet riipin raapin, eikä kasvi sopisi puutarhalehden mainokseksi, mutta jotkut kasvit näyttävät olevan sitkeitä kun kestävät kohtalaista viileyttä.
     
  8. Rannikkomänty Vierailija

    Tuli kaksi kertaa, vaikka ensin viesti ei lähtenyt.
     
  9. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    182
    Saadut tykkäykset:
    0
    Terve taas ja hauskaa maaliskuun alkupuolta kaikille.
    Onnistuin sössimään jotakin niin, että meni juttu muokkaustilaan heti alkajaisiksi. Mutta mitäs noista, sitähän sattuu.
    Sekä Aikuinen, että - S - olivat kiinnostuneita viimekertaisen kevennykseni alkuperästä. En voi asiaa sen enempää valaista kuin että kuulin sen kymmenkunta vuotta sitten joltakin stand up koomikolta. Se jäi vuosiksi unohduksiin kunnes tässä pari viikkoa takaisin vaimoni saksi sen, luultavasti Aamulehdestä.
    Meillä kun on joskus tapana piristää toistemme milloin enemmän ja milloin vähemmän harmaata arkea tuollaisilla pikku huumoripläjäyksillä. Yleensä ne ovat joitakin sarjakuvastrippejä, mutta joskus sitten tällaista vakavampihenkistäkin tekstiä.
    Viime viikon keväiset kelit ja näkymät vaihtuivat taas räntään, loskaan ja sumuun. Lähes viikon kestänyt "kevät" toi mieleen tämän vanhan, Hellaakosken runoon tehdyn laulun. Sitä alkaa jo meikäläinenkin olla siinä iässä, että voi jo hyvinkään paljon mielikuvitustaan rasittamatta samaistua tuohon runon ukkoon.



    Sellaista.
    Noina kirkkaina päivinä olin metsässä selvittelemässä alkukuun myrskyn kaatamia puita. Tänä vuonna selvisimme melko vähillä myrskyvaurioilla. Puuta meni nurin sikäli vähän, että päätin siivota ne itse ja sahailen sitten taas kevään mittaanlaudoiksi ja muuksi rakennuskaluksi. Vajaa viikko siinä meni, nyt on enää kaatuneiden alle jääneet riukupuut korjaamatta. Sitä voi jokainen kiinnostunut katsella tarkemmin vaikkapa tuolta.

    http://kurjenvihannekset.omasivu.fi/

    Vaikka lämpötila ei päivälläkään noussut viittä miinusastetta korkeammalle, oli metsässä todella lämmin. Ei juurikaan tuullut ja aurinko porotti koko naamallaan. Se oli kerta kaikkiaan liian hyvää, että se olisi voinut jatkua pitempään.
    Tällä viikolla piti vain korjailla ja huoltaa vasikoitten vieroituspaikkaa, mutta ne uteliaat tulivatkin itse tarjoutumaan kiinniotettaviksi. Mikäs siinä, pistin pojat saman tien riimuun. Seuraavaan blogijuttuuni tulee siitä selostus ja video.
    Rannikkomännyn tomaatin talvetuskokeilusta tulikin mieleeni, että ensi kertaa tänä vuonna olen meidän pihassa nähnyt orvokkien kukkivan tammi-helmikuun vaihteessa. Jouluruusu kukki samoihin aikoihin, mutta se nyt on sikäli kaheli kasvis, ettei siitä kannata sen enempiä välittää. Samoihin aikoihin katselin, miten velipojan pihassa narsissit olivat jo lykänneet lähes kymmensenttiset piikit esiin. On siis odotettavissa hiukan aikaisempi narsissin kukinta. Sen nähtyäni kävin heti tarkistamassa valkosipulimaan. Ja antaas olla, sielläkin oli jo jokunen vihreä nokka näkyvissä. Tänä vuonna pelataan siis valkkarin kanssa "upporikasta tai rutiköyhää". Mieleen tuli, että oli sentään hyvä etten kylvänyt porkkanaa ja palsternakkaa syksyllä, kuten oli aikeissa.
    Täällä on yhden jos toisenkin kerran väännetty juttua asiasta, johon Rannikkomäntykin puuttui. Eli siitä, pitääkö ihmisen aina olla jotakin mieltä joka asiasta. Ja joka kerta on päädytty tuohon samaan lopputulokseen, ettei sen niin ole väliä, aivotyö mielipiteen muodostamiseksi on paljon oleellisempaa ja mielenkiintoisempaa. Jokainen sitten aikoinaan päätyy mihin päätyykin.
    Vaikka päivällä satanut lumentapainen vähän vaalentaakin maisemaa, alkaa tämä tihkusateinen iltapäivä jo vähitellen hämärtyä. Iltayöksi on luvassa vesisadetta.
    Kevättä kohti kuitenkin mennään, vaikka hiukan ontuenkin. Ilmojen sekoilut eivät päivän pitenenmistä estä, joten valoa kohti.
     
    Last edited: 27.03.2020
  10. Rannikkomänty Vierailija

    Sunnuntaita tupaan.

    Kone tökki viime aikoina, syy ollut koneessa vaan vika oli tekninen ja nurkassa nököttää nyt uusi vehje. Yhtenä yönä en sytyttänyt valoja, vaan kuljin pimeässä ja totesin miten paljon valopisteitä loisti eri puolella.

    Sää on sahannut edestakaisin laidasta toiseen ja myrsky kaatanut puita lähimetsässä. Jotkut puutarhan nurkat ovat selvästi toisia lämpimämpiä ja sieltä nousee tuttuja kevään kukkien alkuja. Diagoneksen valkosipuleista muistui mieleen, että kun talomme juuri rakennettu ja maa mukavan pehmeä, niin hiiret muuttivat tontillemme ja puutarhan herkut menivät parempiin suihin. Saimme neuvon kylvää tontin ympärille ja koloihin valkosipulin kynsiä. Joku koiraleuka kyllä naurestkeli, että sillä lailla ne eivät pääse pakoon. Muutamat kynnet hiirulaiset heittivät ylös kolosta, mutta pääsimme hiiristä myrkyittä eroon ja saimme päälliskaupaksi valkosipulisadon.

    Meillä oli vapaamielisiä, hieman erikoisia vieraita, joiden kanssa voi arkailematta puhua asiasta kuin asiasta ja joilla yleensä on mielipide valmiina. He eivät ole kaltaisiani vetkutteljijoita; saksassa on siihen osuva hyvä sana zweifeln ja ruotsissa tvivla. Niinpä sitten sanoin kevyesti olevan, että koronavirus on vaaarattomampi lapsille ja nuorille, joilla on tulevaisuus edessä, kuin meille vanhemmille. Odottamatta vieraat kuitenkin menivät sanattomiksi. He eivät kuitenkaan mököttäneet, että taisin vain yllättää heidät.

    Yö oli kylmä ja sai talitintit nälkäisiksi ja ne ahkerasti pyrähtelemään lintulaudalla. Välillä pyrähtely loppuu justiinsa ja oletan jonkin petolinnun kaartelevan yläpuolella ja usein näen maassa ison linnun varjon.

    Toisinaan haen lehden hyvin aikaisin ja joka kerran totean aamun omanlaisen tunnelman ja että aamulla maailma on järjestyksessä. Kesäaamuisin saatan kuulla ikkunasta ensimmäisen hiljaisen vienon linnun äänen ja olen miettinyt, että onko se haukotus :) tai varovainen tiedustelu onko joku muukin hereillä. Tovin päästä toinen lintu vastaa ja lopulta kokonainen kuoro soi. Ei ole ihme, että aamuista on paljon lauluja ja kaikissa on sama herkkä tunnelma. Tuntematon Sotilaskin alkaa „aamukevennyksellä“ sään ja luonnon ihailulla.

    Kaunista sunnuntaita ja hyvää naistenpäivää, niin miehille kuin naisille, tasavertaisesti, terveisin,
    Rannikkomänty
     
  11. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tervehdys ja hyvää maaliskuuta ja kaikkea muutakin hyvää!
    Ihania tomaatteja Rannikkomännyllä ja kiva kuulla aina mitä ylämaan karjalle kuuluu.
    Minulla on ollut VIP vieraita eli lapsia ynnä puolisoita ollut käymässä. Ja tuomisina sain taas oikeata maitoa, suoraan navetasta. Ai että se minulle maistuu.
    Tänään on ollut hieno aurinkoinen päivä. Ja ulkona tuli oltua oikein urakalla. Aamuvarhaisella kuu kumotteli lähes täytenä. Ja Venus on tosiaan loistellut iltatähtenä.
    Jäällä on nyt lunta. Mutta en minä jäille mene vaikka siellä monia liikkuukin. Minä olen aina ollut vähän arkeliini. Jäiden, varsinkin sileiden hohtavien ja värejä heijastavien jäiden katseleminen on mieleistä.
    Muuttolintuja en ole vielä nähnyt enkä joutsentenkaan huutoja kuullut... Mutta kaikki aikanaan.
    Luin muuten lapsilleni sen Diogeneen laittaman "ahdistus" jutun. Olen huono lukemaan :)) minua rupesi kesken luvun naurattamaan ihan kauheasti kun kaikki muutkin nauroivat, että oli pakko pitää taukoja.
    On ihanaa nauraa oikein tosissaan.

    Hyvää alkavaa viikkoa
    Terveisin Aikuinen
     
  12. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    182
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei!
    Sataa sataa ropisee... Ja niin poispäin. Taas on maa märkä ja kurainen, aurinko piileskelee pilviverhon tilavammalla puolella ja kansa kulkee marraskuisessa mielentilassa.
    Tästä kaikesta huolimatta kevät on tuloillaan. On se, vaikkei uskoisi. Viikonlopuksi on sitäpaitsi luvassa pikku pakkasta.
    Pojat ovat olleet jo viikon "sivistymässä". Näin lauhkeita vasikoita en ole ennen kouluttanutkaan. Yleensä koulutusaika meillä on ollut neljästä viiteen viikkoon, mutta nämä karvaiset plussapallot taitavat selvitä kolmessa viikossa. Toisaalta, eihän näitä vielä ole kertaakaan viety "pitkälle lenkille", toisinsanoen ulos omasta ja turvalliseksi osoittautuneesta vieroituskarsinastaan. Sitä kokeillaan vasta ensi viikolla.
    Rannikkomänty kertoili mielenkiintoisia tarinoita hiiristä. Rohkenen epäillä että kyseessä kuitenkin olivat myyrät. En nimittäin ole ennen kuullutkaan hiirien kaivautuvan maahan. Meidän tontilla on myös myyriä ajoittain hiukan enemmän kuin olisi tarviskaan. Siksi emme voi enää istuttaa muita sipulikukkia kuin narsisseja. Niistä ne eivät huoli.
    Muutama vuosi takaperin ihmettelimme, miksi syksyllä istuttamamme tulppaanit ja muut sipulit eivät ollenkaan ala kasvattaa edes lehtiä, kukkimisesta nyt puhumattakaan. Kun emäntä sitten myöhemmin keväällä möyhensi perennapenkkiään, löytyi syy moiseen. Syksyllä istuttamamme sipulit oli kerätty kaikki perennapenkin päähän. Se, mikä asiassa oli mielenkiintoisinta, oli tapa, millä sipulit oli tuhottu. Niistä oli yksinkertaisesti syöty kasvupiste. Kaikista. Jokaisen sipulin alapäässä oli sormenmentävä kolo, joka jatkui aina ylempiin lehtiin asti. Noin päällisin puolin tarkasteltuina sipulit näyttivät aivan ehjiltä ja terveiltä.
    Sen jälkeen meillä ei ole nähty keväisin noita emännän harrastamia monenkirjavia ja -muotoisia tulppaani- ja tasetti- ynnä muita sipulipenkkejä.
    Saahan sitä narskuistakin näyttäviä kokonaisuuksia rakennelluiksi, mutta niiden aika on vain niin paljon lyhempi.
    Metsätyöt alkavat tältä keväältä olla ohi. Jotakin pientä nyppimistä vielä sillä puolella ja sitten tietysti polttopuiden pilkkominen ja pinoaminen. Ja tietysti sitten kevään mittaan taas sitä ikuisuusprojektia eli aitaseipäiden keräilyä.
    Kuun viimeisellä viikolla aloitamme kai kylvöt.
    Nyt, kun tuo kylvöurakka on jo noinkin pieni, lähes olematon, ei siihen osaa vielä paneutua oikein vakavissaan. On vain tunne, että joskus sitten voidaan vaikka kylvääkin jotakin, jos sattuu silloin huvittamaan moinen. Kuitenkin se on taas aikanaan mitä totisinta totta vielä jokusen vuotta eteenpäinkin.
    On se kummallista, tuo asioihin suhtautuminen ja sen muuttuminen. Vielä jokusia vuosia sitten ajattelin, että kun joskus pääsen eläkkeelle, on aikaa vain harrastaa kaikkea sitä, mitä silloin tein työkseni. Haaveena oli siis kiireetön puuhastelu vuosikymmenten kuluessa tutuiksi tulleissa kuvioissa.
    Vaan kuinkas sitten kävikään...
    Jouduin ennenaikaiselle eläkkeelle, enkä ole sanottavasti huomannut mitään muutosta elämässäni.
    Teen samoja töitä mitä ennenkin ja sen verran, mihin pustyn. Enkä edes huomaa, että siinä olisi mitään omituista. En vain osaa lopettaa, kyllä luonto aikanaan sitten pitää huolen, että jossakin vaiheessa ei enää kerta kaikkiaan jaksa.
    Tuntuisi todella omituiselta nyt, kun olen taas saanut kuntonikin jonkinlaiseksi, jättäytyä vain oleskelemaan ja nyhjäämään jotakin merkityksetöntä.
    Toisaalta, ei tuo suinkaan ainoa asia ole, jonka suhteen olen tehnyt ns. lehmänkäännöksen.
    pistetäämpä vielä pieni kevennys lopuksi. Tällä kertaa Heli Laaksosen Aapisesta.
    Saatesanoina: Aapine. Aakkossi niil, ko ymmärtävä jo pualest sanast!
    B- kirjaimen kodalla on tällainen teksti:
    Beet ei tartte ko Bilteman kassa, hän tiätä hyvi mitä Bemari maksa.
    Pasisti tul petoniporssan kans kauppa, tahtos osta sil palettitossu.
    En myy, ennen ko sanot bee, kirist kassa.
    Mää ole ain pärjänny pananeil ja pikineil, huus pasisti. Petoniporsas näyt kassal kiält.
    Ei saanu hee tossui, poonuksest puhumattaka.
    Niin huonosti siinä kävi, mutta ei masennuta siitä.
    Huomenna on taas pävä hiukkasen tätä päivää pitempi. Ja onhan tämä maaliskuukin jo kohta puolessaan.
    Mieli kevääseen.
     
  13. Rannikkomänty Vierailija

    Ehtoota tupaan, nyt on tullessa valoisaa, räsymattojen väritkin ovat kirkkaampia.
    Lapsenlapsi oli yötä ja heräsi kahdelta nälkäisenä. Istuin siinä hämärässä poika sylissä, kuu kumotti ja mieleen juolahti, että varmaan yh-äidistä joskus yöllä tuntuu hyvin yksinäiseltä. En ole ennen tullut ajatelleeksi.
    Oppia ikä kaikki, eikä luulo ole tiedon väärtti, isälläni oli tapana sanoa. Tarkoitan myyriä ja hiiriä, jälkimmäisten kun olen luullut kaivavan koloja. Olen nähnyt reikäisiä tulppaanin sipuleita ja sekin on sitten hiirien tai myyrien työtä. En tiedä siirtävätkö ne kasvejakin, tai sitten perennoilla on jalat. Pari kertaa olen ollut aivan varma, että kasvi on muuttanut paikkaa penkissä.
    Onko kukan, joka kukkii lumessakin, jouluruusu? Ostin kerran „kaikki pois“ myynnistä viimeisen kukan ja se kiittää nyt kasvattamalla varmaan sata kukkaa. Se on kuin Vaahteramäen Eemelin ontuva kana, joka osoittautui huippumunijaksi.
    Diogeneksen työ ja harrastus bilanssi kuulostaa luonnolliselta. Niiden osuus vaan vaihtelee ajan kuluessa, harrastuksen osuus suurenee ja työn pienenee. Ei ole hyvä jättää kaikkia toiveita sitten-kun-jään-eläkkeelle-ajatukseen.
    Kiitos aapisrunosta. Olen saanut tuttavilta Heli Laaksosen runoja ja laitan tässä yhden kierrätykseen. Ensin runo tuntui leikkisältä, mutta jokaiseta riviltä löytyy syvempi merkitys.

    Sil ko lähte uut alkku kohre

    Ota käpy pois kenkäst
    kaar vesi pois saappast
    nost ämpäri silmiltäs
    jua kuppis tyhjäks

    ol ilone
    ol valone
    ol pulune

    Älä lait kät sirkkeli
    älä purot kirvest kintuil
    älä unhota kotti avamei
    älä karota annetui syrämei

    Viä roskapussi mennesäs.

    Kaunista viikonloppua tupaan.
     
  14. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tervehdys tupaan.
    Tänään on ollut aurinkoinen päivä. Laulujoutsenet, siis ainakin neljä, on lentänyt jo tälle korkeudelle. Kuulinpa tutulta ni että oli sellainen näkynyt jo paljon pohjoisemmassakin. Harakat ja varikset lentelevät niinkuin kiireiset. Tintit visertävät.
    On hieno tunne nauttia aamukahvia ilman sähkövaloa. Ja maa tuoksuu keväälle. Kävelylenkit tuolla puiden keskellä ja järven rantamalla ovat minulle arvokkaita ja tärkeitä.
    Erikoinen aika on käsillä kun eduskunta todennäköisesti huomenna hyväksyy valmiussuunnitelman käyttöönoton esitetyssä muodossa.
    Haluan toivottaa jokaiselle valoisaa mieltä ja rohkeamielisyyttä ja paljon terveyttä.
    Luin oikein ilolla nuo edellä olevat kirjoitukset. Miten hienoa kun Diogenes olet noin hyvässä kunnossa. Ja Rannikkomänty varmaan suunnittelet uusia sipulien istutuksia. Kevät on tulossa. Minä aion kesän tullen laittaa parvekkeelleni ruusubegonioita, punaisia, piristäviä... Ja tietenkin persiljaa. Ah se on niin hyvää!!!!!
    Iloitsen parvekkeesta jossa saan nauttia lämpimien tullen aamukahveja..Siis sitten kun on oikein kesän kynnys. Se on kuulkaa upea hetki päivästä. Silloin on vielä niin hiljaista että kuulen lähinnä lintujen laulua.
    Katselin äsken parvekkeelta taivaalle. Venus loisti kirkkaana ja muitakin tähtiä siellä näkyy.
    Kohta lähden unten maita etsimään.
    Iloitaan tästä päivästä.
    Lämpimin terveisin Aikuinen
     
  15. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    182
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei!
    Ystävä lähetti minulle runon, piristykseksi. Mutta todellisena ystävänä hän oli sitä mieltä, että jaettu piristys on aina moninkertainen piristys. Siksi hän pyysi minua laittamaan hyvän kiertämään. Tässä se nyt on, runo, joka on hyvin realistinen, mutta samalla hyvin rohkaiseva. Jakakaa sitä eteenpäinkin, sillä nyt elämme päiviä, viikkoja ja kenties kuukausiakin sellaisen vieraan ehdoilla, jota tuskin kukaan on kutsunut käymään. Mutta kuten kutsumattomillakin vierailla on tapana, on tälläkin aikansa. Meidän on kuitenkin elettävä tämäkin aika, emme voi, emmekä saa kuvitella, että sitten, kun kaikki on ohi, sitten jatkan taas elämääni. Emme voi pysähtyä, emme voi pyyhkiä tätä aikaa pois, se on meidän elämämme yksi osa, tahdoimmepa tai emme.

    Oli maaliskuun 11. päivä vuonna 2020, kadut olivat tyhjät, kaupat kiinni, ihmiset eivät menneet enää ulos.
    Mutta kevät ei tiennyt siitä mitään.
    Ja kukat alkoivat avautua
    aurinko alkoi loistaa
    ja pääskyset palasivat.
    Ja taivas värjäytyi ruusunpunaiseksi ja siniseksi.
    Aamuisin leipä ja kakut paistuivat.
    Pimeä laskeutui yhä myöhemmin,
    ja aamun valo tunkeutui aikaisin sisään suljetuista ikkunoista.
    Oli maaliskuun 11. päivä vuonna 2020, ja lapset opiskelivat verkkoyhteydellä.
    Ja iltapäivällä oli korvaamattoman peli-chatin vuoro.
    Oli vuosi, jona ulos sai mennä vain ostoksille.
    Pian kaikki sulkeutui, myös toimistot.
    Armeija ryhtyi valvomaan liikkumista ja rajoja, koska sairaaloissa ei ollut enää tilaa kaikille.
    Ja ihmiset vain sairastuivat.
    Mutta kevät ei tiennyt sitä.
    Ja silmut jatkoivat tunkeutumistaan esiin.
    Oli maaliskuun 11. päivä vuonna 2020, ja kaikki määrättiin karanteeniin. Vanhukset, perheet ja myös nuoret.
    Niin pelko muuttui todeksi
    ja kaikki päivät tuntuivat samalta.
    Mutta kevät ei tiennyt sitä
    ja ruusut puhkesivat taas kukoistukseensa.
    Yhdessä syömisen ilo löytyi uudelleen.
    Ilo kirjoittaa niin, että mielikuvitus laukkaa vapaana.
    Ilo lukea ja lentää kuvitelmien matkassa.
    Oli eräs, joka opetteli uuden kielen.
    Eräs, joka tarttui uudelleen valmistumista vailla oleviin opintoihinsa.
    Eräs, joka ymmärsi rakkautensa suuruuden jouduttuaan eroon elämästä.
    Eräs, joka lakkasi tyytymästä tietämättömyyteen.
    Eräs, joka sulki toimiston ja avasi kahdeksanpaikkaisen ravintolan.
    Eräs, joka jätti tyttöystävänsä huutaakseen maailmalle, että rakastaakin parasta kaveriaan.
    Oli eräs, joka ryhtyisi lääkäriksi auttaakseen kaikkia, jotka huomenna tarvitsisivat apua.
    Oli vuosi, jona ymmärrettiin tervehdysten ja aitojen tunteiden merkitys.
    Vuosi, jona maailma tuntui pysähtyvän
    ja talous romahtavan.
    Mutta kevät ei tiennyt sitä
    ja kukat tekivät tilaa hedelmille.
    Ja sitten saapui vapautuksen päivä.
    Olimme kaikki TV:n ääressä ja pääministeri sanoi Yleisradiolle, että hätätila oli päättynyt ja tauti hävinnyt taistelun.
    Että me italialaiset olimme voittaneet yhdessä.
    Ja niinpä me lähdimme kaduille.
    Kyyneleet silmissämme.
    Ilman hengityssuojia ja hansikkaita.
    Syleilimme läheisiämme niinkuin he olisivat veljiämme.
    Ja silloin saapui kesä.
    Koska kevät ei tiennyt sitä
    ja oli jatkanut olemistaan.
    Huolimatta kaikesta.
    Huolimatta taudista.
    Huolimatta pelosta.
    Huolimatta kuolemasta.
    Koska kevät ei tiennyt sitä
    ja opetti meille kaikille
    elämän voiman.

    Tämä italialaisen Irene Vellan runo olkoon meille kaikille se "punainen lanka" jota seuraten kuljemme läpi tämän alkamassa olevan, vielä tuntemattomuuden hämärissä odottelevan ajanjakson. Jakson, jonka pituudesta, sen enempää kuin raskaudestakaan meillä kenelläkään ei ole mitään tietoa. Tiedämme vain sen, että sekin joskus loppuu, mutta kukaan meistä ei voi olla täysin varma, onko itse tuota loppua kokemassa. Siksi on tärkeää , että toivomme, uskomme siihen kesään, joka tätäkin kevättä on aikanaan seuraamassa.
    Näissä tunnelmissa kevättä ja kesää odotellen, vähitellen tuleviin kylvötöihin valmistautuen uskon, että vielä syksyllä korjaan satoakin.
    Uskokaa tekin, jokainen omalla kohdallannekin, se ei ole turhaa!
     
  16. Rannikkomänty Vierailija

    Hyvää aamupäivää tupaan. Elämä kirjoittaa ne uskomattomimmat tarinat. Kun edelliset influenssat ovat kuitenkin olleet paljon nykyistä viirusta heikommat, se pääsi yllättämään. Näyttää siltä, että saamme varautua kuokkavieraan jäävän kylään epämääräiseksi ajaksi ja seuraukset ovat varmasti hurjat. En tiedä onnistuuko enää „kaikki minulle“ mentaliteetti, koska se saattaa muuttua bumerangiksi ja osua omaan nilkkaan, vastaavasti rahakukkaroon. Niin käy luonnossakin, että jos isot eläimet syövät kaikki hiiret, niin ne lopulta menehtyvät itsekin.

    Tähän sopii kevennys. Sain Diogenekselta hiiri-tietoiskun. Hassua, että kuuntelin unessa hiirten keskustelua. Yksi hiiristä sanoi toisille kirkkain silmin olevansa tietty hiirilaji. En vaan muista mikä. Kun meillä oli hiiri-invaasio, sanoi puutarhuri sen olevan kekseliäs ja sisukas laji. Lähitulevaisuudessa meiltä vaaditaankin kekseliäisyyttä ja sisua, meidän „yes we can“.

    Aika on erilainen siinä mielessä, että kriisien aikana yleensä etsitään toisten ihmisten seuraa ja tukea, kokoonnutaan pienellä tai suurella joukolla, mutta tällä kertaa juuri se ei ole toivottua. Sensijaan meillä on nämä elektroniset mahdollisuudet vaihtaa ajatuksia, tai vaan kuulla tuttua ääntä. Luin juuri, ettei pidä roikkua netissä, ettei se tukkeudu; posti toimii ja kirjeestä tai kortista on iloa koneettomille. Tänään kaikki on „toistaiseksi“.

    Olimme mekin kävelyllä keväältä tuoksuvassa metsässä ja ilmassa oli tuon runon tunnelmaa. Tapahtuu mitä tapahtuu, luonto jatkaa kiertokulkuaan ja maapallo pyörimistään. Kevättä seuraa kesä, kesää syksy ja niin edelleen. Harmit muuttuvat harmittomammiksi. Italialaisten idea laulaa parvekkeelta sairaanhoitohenkilökunnalle oli upea ja sen olisin halunnut kokea.

    Pysykää terveinä terveisin,

    Rannikkomänty
     
  17. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Niin. Aurinko paistaa. Aamulenkit
    ovat ihania tuolla rantatiellä.
    Se tuntuu ikävältä, ettei voi kohdata läheisiään eikä halata ketään. Onneksi vielä ei ole ulkonaliikkumiskieltoa. Se tuntuisi kyllä minusta aika tukalalta.
    Tänäkin aamuna varhain lähdin ulos. Pysähtelen katsomaan tinttejä ja toivotan niille huomenet jos tulevat lähelle. Pupujen touhuja kin seurailen ja oravien kisailua puiden rungoilla. Joka aamu toivon näkeväni joutsenet. Olivathan ne siellä tänäkin aamuna.
    Luonto on niin kaunis aina. Kotini ikkunoistskin näen koivujen valkoisia runkoja ja kuusia ja mäntyjä.
    Tuntuu vain siltä että ulos täytyisi aina päästä. Onneksi on ollut niin paljon terveyttä että voi kävellä, että on "jalan viljassa", niinkuin yksi vanha ystäväni sanoo.
    Lainaanpa tähän runon säkeen joka on yhdestä mielikirjastani:
    "Tie vain jatkuu jatkumistaan
    ovelta mistä sen alkavan näin.
    Nyt se on kaukana edessäpäin,
    Jos voin, sitä joudun seuraamaan
    jaloin innokkain vaeltaen
    kunnes se taas tien suuremman kohtaa
    paikassa johon moni polku johtaa.
    Mihin sitten? Tiedä en."

    Ja toisesta runosta:
    " Kas vielä on kaikkea paljon niin
    mikä näkemättä jää,
    Joka kevät jokainen metsä
    eri lailla vihertää.
    ---
    Koko ajan kun istun ja mietin nyt
    mitä ennen oli vain,
    minä askelten paluuta kuuntelen
    ja ääniä oveltain. "

    Tällaisia ajatuksia tällä kertaa.
    Kiitos kun olette mukana
    Terveisin Aikuinen
     
  18. Rannikkomänty Vierailija

    Kiitos runoista Aikuinen. Vasta nyt runot vähitellen avautuvat minulle. Näyttää siltä, että koskaan ei ole liian myöhäistä. Oletan niiden avautuvan kullekin eri lailla samalla tavoin kuin symbolitkin, joita ei voi loppuun asti tulkita.

    Meillä on hieno mies presidenttinä. Presidenttiparin toivoma Maailma on kaunis, on hienon hieno valinta. En tiedä valtionpäämiestä, joka rohkenisi valita sielukkaan sävelmän haastattelun lopuksi. Vesa-Matti Loirin tulkitsemana siinä yhtyy niin hänen, kuin runon kirjoittajan ja säveltäjän elämänkokemus ja kuvaa kauniisti suomalaista sielunmaisemaa.

    Kaunista uutta viikkoa kaikille.
     
  19. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    182
    Saadut tykkäykset:
    0
    Terve taas kaikille!
    Toden totta, Aikuinen osaa aina kaivella jostakin esiin todella pysähdyttäviä ja ajatuksiaherättäviä runoja.
    Täällä sitä vain olla möllötellään keskellä korpea eikä tiedetä vielä mitään siitä, miksi elämä menee, jos se huonosti rupeaa menemään. Siis toistaiseksi koko klaani on pysynyt terveenä. Vanhin tytöistä opettaa Suomea etänä ja nuorempi hoitaa museohommiaan samoin, molemmat poja käyvät vielä toistaiseksi ihan fyysisesti työpaikoillaan.
    Ja me, riskiryhmäläiset, olemme ja elämme kuin ei mitään. Eihän täältä muutenkaan joka viikko edes viitsi kylillä käydä, joten ainoa karanteenifiilis tulee siitä, etteivät lapset lapsineen enää poikkeile kuten ennen.
    Tämä näennäinen tilanteen vakaus ei suinkaan ole saanut meitä luulemaan, etteikö jossakin ole jo vaikeuksia ja ettemme itse voisi sairastua koska hyvänsä.
    Tänään oli pakko käydä apteekissa, ja silloin tällöin on haettava bensaa pienkoneisiin ja ruokakaupassakin tulee käytyä parin viikon välein, mutta siinä ne meidän kulkemisemme ovatkin. Ne vähäiset siementilaukset, mitkä ovat jokakeväinen välttämättömyys, hoituvat postin välityksellä.
    Joten ei mitään paniikkia, vain harkintaa ja malttia kaikessa elossa ja olossa.
    Kysyit, Rannikkomänty, millainen kasvis jouluruusu on. Tuosta videopätkästä saat jonkinlaisen kuvan kyseisestä talvikukkijasta.



    Kuvaushetkellä oli sikäli tuhrunen keli, että kuvakin jäi melko epätarkaksi, mutta lehden muoto ja kukan koko ja malli näkyvät jotenkuten. Muuten, näitä on myös eri värejä, joten kukan väriin ei kannata niin kiinnittää huomiota.
    Tuon mielestäni kauniin Elämä on kaunis- kappaleen linkitin tänne joskus, taisi olla, no ei arvailla, katsotaan. Joo, se oli sivulla 123 ja silloin elettiin kevättalvea -17. Sen tulkitsi Irwin, koska olen aina pitäny siitä rosoisuudesta, millä hän tulkitsee. Teksti on Vexi Slmen ja sävellys Kassu Halosen.
    En suinkaan väheksy Veskua ja hänen tapaansa tulkita hienosti monia todella hyviä runoilijoita, mutta tämän kappaleen kohdalla pidän kyllä Irwiniä parempana.
    Se on kuitenkin niitä makuasioita, joista on turhaa kiistellä, sillä makuja on tasan kahta sorttia, nimittäin oma ja huono. Näin se menee, eikä sille mitään voi, eikä pidäkään voida.
    Tuo Laaksosen Helin runo uuden alun tavoittelijoille tuli minulle tutuksi silloin, kun olin juuri päässyt, tai paremminkin joutunut eläkkeelle.
    Sain lapsiltani kortin, jossa onniteltiin uuden elämän alkamisesta ja kehotettiin tutustumaan noiden ohjeiden syvimpään sanomaan.
    Se löytyy kai, mikäli oiken muistan Helin esikoiskokoelmasta Pulu uis.
    Se oli sikäli oikeaan osunut juuri minulle, joka olen koko ikäni ollut sellainen koheltaja. On tullut sahattua sirkkelillä sormeen, napattua parikin kertaa kirveellä jalkaan ja avaimekin tuppaavat joskus unohtumaan jonnekin. Puhumattakaan siitä, että se roskapussi jää melkein aina viemättä.
    Pikkupojat tulevat huomenna olleksi kolme viikkoa koulutuksessa ja oppineet sikäli hyvin tavoille, että huomenna pääsevät isojen poikien joukkoon. Tosin ensin vain tutustumaan, turvalliseen pikkukarsinaan poikien laitumelle, sitten vasta, vuorokauden molemminpuolisen tutustumisen jälkeen kokonaan vapauteen.
    Tämä pari on ollut, paitsi helppo koulutettava, myös erilainen siinä, että ne nyt, "ehdonalaisessa vapaudessa" ollessaan osaavat mitä ilmeisemmin tehdä sen verran yhteistyötä, että nyppivät aina toistensa riimujen solmut auki, joten saan pyydystää ne joka aamu uudestaan narun päähän. Royalin kanssa se sujuu helposti, Ron hiukan aina koettelee , että jos sittenkin olisi kivempaa olla villinä ja vapaana.
    Sellaista täällä tänään, tänä kahdentenakymmenentenäkolmantena maaliskuuta vuonna, joka tulee pysymään muitissa pitkään.
    Pysytään terveinä ja ollaan muutenkin ihmisiksi.
     
  20. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kiitos vihjeestä Rannikkomänty. Kuuntelin youtubesta sen laulun Maailma on kaunis. Olipa mukavaa kuunneltavaa.
    Diogeneelle on kysymys:miksi ne ylämaalaiset pojat piti laittaa liekaan jos ne kuitenkin myöhemmin päästetään isoon aitaukseen vapauteen. Ja ällistyin sitä että nautakarja osaa pureskella tuollaisia, olivatko leivänkannikoita. Olen luullut että ne syövät vain ruohoa.
    Ja toinen kysymys:eikös nämä olekin lihakarjaa, jota sitten myytte teurastamoon. Onko teillä itsellänne ylämaakarjan lehmä ja siitossonni, vai saatteko te jostain ostaa uusia vasikoita.
    Jos tämmöisiä ei kuulu kysellä niin älä välitä. Minusta vain on kiinnostavaa kuulla ja tutustua itselleni vieraisiin töihin. Olethan voinut joskus kertoakin, mutta en ainakaan muista enkä jaksa selata tätä meidän keskustelusivustoa.
    Oikeasti minua jännitti katsoa kun lassosit niitä poikia. On niissä aika iso massa. Kun tavallinen lypsylehmä painaa ymmärtääkseni 400 kg niin kyllä nuokin varmaan yltävät pariinsataan, vai mitä.
    Luulin ensin että filmiä on vain joulu ruususta mutta sitten sieltä putkahti nuo mielenkiintoiset kiinni ottamiset.
    Melkoista kuntojumppaa!!!!

    Onkohan Jasmin hukannut osoitteemme. Jos luet näitä niin kaikkea hyvää sinulle.
    Ja valoisia ajatuksia meille kaikille toivoo Aikuinen
     
  21. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    182
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei!
    Virusvapaat ja muutenkin keväiset terveiset taas täältäkin.
    Kevään merkit ovat tänä vuonna kovin aikaisessa. Kolmisen viikkoa sitten näin ensimmäisen leskenlehden työntävän keltaisen kukkansa kohti pakastuvaa maaliskuun iltaa. Tänään huomasi n ensimmäiset sinivuokot. Linnuista en kehtaa sanoa oikein mitään, joutsenet eivät mihinkään lähteneetkään, tuskimpa mustarastaatkaan, joita näillä nurkin alkoi näkyillä jo helmikuun alkupuolella.
    Mutta muutama poutainen ja lämmin kevätpäivä on saanut ihmeitä aikaan. Tulvat ovat laskeneet ja maan pinta on alkanut kuivua ihan kuin keväällä pitääkin.
    Onhan sitten toisaalta ensi viikon loppupuolelle lupailtu kymmenen senttiä lunta, joten eiköhän sitä kuraa sitten taas ole ihan riittävästi.
    Kyselit Aikuinen, miksi haikkuja otetaan kiinni ja sitten taas päästetään vapaaksi.
    Kysymys sinänsä on yksi niitä yleisimmin kysyttyjä. Monet ihmiset luulevat, että tällainen puolivilli ja ympärivuotinen laiduntajarotu tulisi ihan ilman mitään hoitoa ja huoltoa toimeen.
    Tämä koko sirkus järjestetään ihan vain turvallisuussyistä. Ja kysymys on kummankin turvallisuudesta, niin eläimen kuin sen hoitajankin.
    Otetaan nyt ensin pohjiksi hiukan yleistietoa lajin ominaisuuksita.
    Luonteeltaan HC on hyvin leppoisa ja rauhaarakstava otus. Se on melko arka, mutta toisaalta utelias. Lisäksi se on hyvin herkkä leimautumaan, niin paikkaan kuin ihmiseenkin.
    Mutta siitä huolimatta se on puolivilli rotu.
    Tämä vieroituksen yhteydessä suoritettu ns. riimukoulutus tehdään, jotta vasikat saataisiin tottumaan siihen, että joskus tulee tilanne, missä ne on pakko ottaa kiinni. Esim. lehmälle saattaa tulla poikimavaikeuksia, jolloin se on otettava kiinni, jotta sitä voidaan auttaa. Niinikään pehmeäpohjaisilla laitumilla tulee sorkkahoidon tarve lähes vuosittain. Ja onhan näitä muitakin syitä, miksi joku on joskus otettava kiinni.
    Jos tällainen kouluttamaton eläin otetaan kiinni, on siinä suuri vaara, että se hajoittaa kaiken ypäriltään tai sitten itsensä.
    Toinen koulutuksen tarkoitus on, että eläimet sen aikana totutetaan ihmisen läheisyyteen ja käsittelyyn. Lisäksi ne vielä koulutuksen aikana "koukutetaan" johonkin, mitä ne eivät normaalisti saa syödä. Meillä tähän käytetään täysrehua ja jämäleipää, jota saamme paikallisesta leipomosta silloin tällöin.
    Lopputuloksena pitäisi olla eläin, joka luottaa hoitajaansa ja on ottanut tämän laumansa johtajaksi, antaa ottaa itsensä kiinni melko vaivattomasti, tottelee riimua, ja on ohjailtavissa jonkun "herkun" avulla.
    Teuraskypsät sonnit voivat olla painoltaan 700-800 kiloisia, joten ei ole ollenkaan samantekevää, seuraavatko ne säyseästi taluttajaansa vai eivät. Sarvien kärkivälikin on lähes metrin, joten rauhattoman tai peräti vauhkoontuneen eläimen lähelle ei ole ihan kiva mennä.
    Juuri tuo koulutusaikana syntyvä molemminpuolinen luottamus on tärkeää. Eläin ei leimaudu mihinkään, mihin se ei luota. Noista linkeistä näkyy koko koulutusksen kulku ja se, mihin sillä pyritään.











    https://youtu.be/U1BCf8cvhEE

    https://youtu.be/wQhhlGcFf8w

    https://youtu.be/6DBiFtrtm4E

    https://youtu.be/G-jmwPJ0Z3c

    https://youtu.be/FSVJMVaUCLg

    Viimeinen video on kuvattu siirrosta seuraavana päivänä. Siitä näkyy, miten pojat pääsivät sujuvasti uuteen laumaan.
    Nämä kaikki videot löytyvät myös blokistani, jonka osoite on tuolla jokusta juttuani taaempana.
    Kyllä meillä on tällä hetkellä kuusitoista emoa ja kaksi isäsonnia. Olemme tosin joutuneet ostamaan muutamia vasikoita, koska kolme eläintä on pienin lauma. Ja alkuun, kun oli vain kolme emoa, tuli aina vajausta joko lehmä- tai sonnilaumaan. Nyt alamme olla omavaraisia vasikoitten suhteen.
    Kyllähän näistä turisisi vaikka kuinka pitkään, mutta ei nyt sentään viitsi kyllästyttää ketään aiheella. Sen verran vielä aiheeseen, että tulevalla viikolla otetaan seuraava pari, Rikhard ja Rois koulutukseen. Siitä sitten taas aikanaan lisää.
    Tällä kertaa taidan vain lopettaa tähä ja toivotukseen, että pysykää terveinä ja koettakaa suodattaa kaikkein ikävimmät uutiset jotenkin.
    Ollaan ihmisiksi.
     
    Last edited: 27.03.2020
  22. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kiitos. Olipa mielenkiintoista luettavaa ja katsottavaa.
    Ovatpa nuo ylämaalaiset todella massiivisia kun painavat niin paljon.On niistä piteleminen.
    -----
    Aurinko paistaa. Taivas pilvien välistä näkyessään, on hohtavan sininen. Pieni raekuuro kulki yli juuri kun olin kävelyllä. Pohjoisen tai luoteen puoleinen tuuli puhalteli raikkaasti, jopa kylmästi. Miten hyvä on olla ulkona. Sireeneissä silmut paisuu. Luonnossa ei ole vielä näkynyt kukkia,joissain kukkapenkeissä kylläkin.
    Eipä muuta kummempaa tällä kertaa.
    Kohta maaliskuu on mennyt. Aika rientää.
    Terveisin Aikuinen
     
  23. Rannikkomänty Vierailija

    Ehtoota tupaan.

    Ylämaalaisten kanssa ei saa olla hätäinen luonne ja luo lassoaminen oli melkein meditatiivista. Tai se oli harkitsevaa osaamista. Olen luullut, että niiden kanssa pääsisi helpolla, mutta ei se aivan niin yksinkertaista olekaan. Ovat sieviä ja Mörri Möykyn näköisiä. Huomaan, että johdonmukaisesti kaikkien nimet alkavat ärrällä. Kerran olen ollut aivan nokituksin ylämaalaisen kanssa. Otsatukat silmillä siinä tarkastelimme toisiamme.

    Kun et Diogenes ole maidontuottaja, niin uskallan tehdä arkaluontoisen kysymyksen. Olin syksyllä kalaaseissa ja kuuntelin toisella korvalla maitokuskien juttelua. Olivat täältä Varsinais-Suomesta ja kertoivat, että aivan yököttää kun säiliö, tai se, mihin he kiinnittävät letkunsa, on tosi likainen. He käyttivät voimakkaampaa ilmaisua. Ymmärrän etteivät he ilmoita asiasta, kun ollaan ehkä tuttuja, siitä saattaisi menisi työpaikka ja saisi vielä ikuiset vihat niskaansa. Kysymys kuuluu, että eivätkö elintarvikeviranomaiset omasta aloitteestaan koskaan käy tarkastamassa säiliöitä ym.?

    Ehdin jo ilokseni kuoputtaa puutarhassa ja suunnitella kevätkylvöjä, tarkemmin sanoen kukkasten. Siihen mätkähti kuitenkin viittä vaille huhtikuussa lumipyry ja sen päälle viiltävä tuuli. Laitoimme jälleen linnuille ruokaa ja ahkerasti niitä on jälleen käynyt nokkimassa mitä tarjolla on. Diogenes laittoi jouluruusun kuvan ja tuttava valisti, että omani ei ole se aito, mutta kelpaa minulle ja on kovin kukkiva.

    Pysykää terveinä ja hyväntuulisina.
     
  24. -s- Vierailija

    Terveisiä etätyöläisen arjen keskeltä. Joku huomautti, kuinka vallitsevan poikkeustilan vuoksi monet tämän maan toimijat joutuvat ottamaan "digiloikan" ja kuinka hyvä juttu se on, että meidänkin toimintamme näkyy nyt netissä niin kattavasti. Noh, onhan tässä jonkinlainen loikka tullut tehtyä, mutta se stressin määrä, se se vasta on loikannut yhtä eksponentiaalisesti kuin koronatartuntojen määrä maailmassa. Yhtäkkiä minulla on edessä valtava työmäärä: kaikki mahdollinen harjoitusmateriaali pitäisi saada nettiin. Ja heti. Tottakai. Kotona työskennellessä ei sitten tahdo millään päästä irti töistä, keittiön pöydällä olevaa "toimistoani" on hankala sulkea pois ajatuksista illalla, saatikka yöllä. Toinen suuri kuormittava tekijä on vastuu niistä ihmisistä, jotka on pakko kohdata työn puolesta, ettei vain levittäisi virusta tietämättään. Nyt myös me hyvinvointivaltion toimivuuteen tottuneet joudumme tunnustamaan luonnon mahdin ja ihmisen voimattomuuden sen edessä: tilanne on hyväksyttävä ja toimittava sen mukaisesti.

    Kun poikkeustilanne tuli voimaan, ensimmäinen viikko meni töiden osalta aivan hukkaan, pohja putosi pois enkä tiennyt mitä minun oikeasti pitäisi nyt tehdä palkkani eteen. Olin shokissa. Jouduimme muun muassa tekemään työparini kanssa ylimääräisen 80 kilometrin lenkin saadaksemme käsidesiä työpisteisiimme, ja olimme suorastaan voitonriemuisia kun kolme puolen litran putelia lepäsi auton takapenkillä palatessamme takaisin. Absurdia. Toisella viikolla tehtiin ensimmäinen striimaus FB:iin, ja sitä jatketaan nyt sitten niin kauan kuin on tarpeen.

    Pinna on tavallista kireämmällä, sekin on hyväksyttävä. Kiitollinen olen siitä, että ainakaan vielä meille ei ole tulossa lomautuksia. Mutta monille muille on. Hallitus on toiminut hienosti ja jämäkästi alusta alkaen, siitäkin olen kiitollinen. Ja myös siitä, että perheelläni on perusasiat kunnossa. Odotan kevään etenemistä, odotan että saan sisustaa kesähuoneen parvekkeelle ja nauttia rauhasta, katsoa kukkien kasvamista ja kuunnella tuulen huokailua, sateen ropinaa. Sellainen ihana asia on tapahtunut, että kerrostalon käytävässä tuoksuu milloin pulla, milloin pikkuleivät tai kaikenlaiset herkulliset mausteet, kun ihmiset leipovat ja laittavat ruokaa kodeissaan joka päivä. Niin myös meillä:p

    No niin, nyt on etätyöläisen käytävä taas töidensä kimppuun. Kiitos kun ja autatte minua kirjoituksillanne ja kuulumisillanne jaksamaan, kiitos kun kuuntelitte minua. Terveyttä ja jaksamista kaikille <3

    -s-
     
  25. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    182
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tervepä taas, kaikille tasapuolisesti, täältä karanteeninomaisista elinolosuhteista.
    Niin, Pirkanmaalla tuo pöpö on vasta aloittelemassa leviämistään, saas nähdä, osuneeko kohdalleni. Kuulun keuhkovikani vuoksi jonkinsorttiseen riskiryhmään, joten oleilen kiltisti kotosalla. Täällähän minä muutenkin mieluummin oleilisin, ei minulla ole mitään haluja tavallisestikaan mihinkään lähteä. Joten tällainen karanteenin... ja niinpoispäin sopii minulle vallan mainiosti.
    Oli sitten -S- kin poikennut jättämään kuulumisensa. Hienoa. Ja kuule, älä hyvä ihminen tapa itseäsi töillä. Et sinä tätä maailmaa kuitenkaan valmiiksi saa. "Töpselit irti", edes yöajaksi, määrään minä! Maailmassa on vain yksi -S- , muista se. On paljon ihmisiä, jotka haluavat nähdä sinut sellaisena, ahkerana ja auttavaisena, mieluummin kuin loppuunajettuna ja uupuneena. Sinun pitää tuntea rajasi ja kunnioittaa niitä. Eikä vastaväitteitä sitten oteta edes huonosti kuuleviin korviin.
    Mukava kuitenkin, että sinä, kaiken stressin ja häslinginkin keskellä odottelet kevättä, kesää, kukkia ja kesäisiä tuulia. Kaiken kaikkiaan, että olet iskussa ja valmiina, tuli mitä tuli.
    Tuosta sinun käsidesinmetsästysretkestäsi (karsee sanahirviö)tuli mieleeni, että meillä ratkaisi silloinen kunnaneläinlääkäri käsien putsausongelmat kerrasta joskus seitsemänkymmenluvulla. Hän neuvoi ostamaan Lasolia. Se on yli yhdeksänkymmenprosenttista pirtua ja terästetty hyvillä pesuaineilla. Hän kehui, että se kyllä pistää kuriin kaikki oravaa pienemmät mönkiäiset ja on halpaa ja saatavilla aina lähes joka huoltoasemalta. Varsinaisestihan tämä on autojen tuulilasinpesuun tarkoitettua ainetta. Mutta hyvin on toiminut ja siihen luotamme tässäkin tapauksessa.
    Rannikkomänty oli huolestunut maidon hygieniasta. En pidä asiaa mitenkään arkaluontoisena, vaan pikemminkin mielestäni tiedon tällaisista asioista pitäisi olla jokaisen kuluttajan saatavilla vapaasti. Se vähentäisi paljon monenlaisia asian ympärillä liikkuvia huhuja ja epävarmuutta.
    Olin vielä jokusia vuosia sitten itsekin maidontuottaja. Valiolainen sellainen, joten kirjoitan nyt pelkästään valion käytännöistä. Muut meijerit saattavat hoitaa asiansa eri tavoin, en ota siihen mitään kantaa.
    Kun Valio aikanaan, vuonna nakit ja muusi, siirtyi sertifioituun laatujärjestelmään, jouduin minäkin, kuten muutkin valiolaiset tuottajat koulutukseen, joka kesti muistaakseni parisen vuotta. Tänä aikana meille ajettiin sisään uusi tapa ajatella koko tuotantoamme ja sen perusteita. Koska laatujärjestelmän piti kattaa koko ketju lehmästä kaupan maitohyllyyn asti, sen sisäänajo ei sujunut ihan käden käänteessä.
    Koulutuksen perusajatus oli Valion lanseeraamassa Hyvää alusta alkaen- slouganissa. Tuottaja oli ketjun ensimmäinen lenkki, maitokuski toinen ja niin edelleen. Koulutuksen aikana tehtiin myös selväksi pelisäännöt ja vastuut eri toimijoille.
    Tuottajan vastuualueeseen kuului mm. lehmien, navetan, maidonkäsittelykoneiden, maitohuneen ja maitohuoneen välittömän ympäristön siisteydestä ja hygieniasta huolehtiminen. Häntä valvoi ensisijaisesti maitokuski, joka taas puolestaan oli tilivelvollinen maidon vastaanottohenkilökunnalle.
    Maitokuskin vastuu alkoi heti tilalle tultaessa, jos reitti maitohuoneelle ei ollut esim. lumen tai liukkauden vuoksi turvallinen, kuskin velvollisuus oli ilmoittaa tästä tuottajalle. Jos asia ei tästä korjaantunut, kuski ohitti paikan ottamatta maitoja mukaansa. Tuntuu ehkä tylyltä, mutta on ehdoton edellytys homman toimimiselle. Toinen turvallisuusjuttu olivat mahdolliset pihapuut ja niiden oksat. Reitillä ei saanut olla mitään sellaista, joka vahingoittaisi autoon sijoitettuja herkkiä tiedonsiirtoantenneita. Kaikki tieto auton ja meijerin välillä nimittäin kulki reaaliaikaisesti.
    Kun näistä oli selvitty, oli maitohuoneen välittömän ympäristön oltava sikäli puhdas, ettei kuskin jalkineissa kulkenut mitään tilalta toiselle. Sen enempää kuin maitoletkussakaan, joka vedettiin pitkin maata.
    Jos nämä vaatimukset eivät täyttyneen, eikä korjausta tapahtunut, jäi maito tankkiin.
    Seuraavaksi tultiinkin sitten jo itse maitohuoneeseen. Kuski teki yleisarvion siisteydestä ja puhtaudesta ennen sisäänastumistaan. Erityisesti hän huomioi tankin hanan. Jos se oli kunnossa, päältä siisti ja suojakorkki paikoillaan, hän kiinnitti letkun paikoilleen. Sen jälkeen hän avasi tankin kannen ja teki aistinvaraisen tarkistuksen. Jos tankki näytti sisäpuoleltakin puhtaalta, eikä mitään ylimääräistä vaahtoa näkynyt, eikä vieraita hajuja ollut havaittavissa hän otti seuraavaksi antibioottitestin. Samalla hän tarkisti tankin lämpömittarin lukeman.
    Jos tämä kaikki oli ok, hän avasi maitohanan ja käynnisti auton pumpun. Tässä oli vielä sellainenkin varotoimi, että maitopumpussa oli anturi, joka mittasi maidon lämpötilaa. Jos lämpötila oli yli kuusi +astetta, automatiikka pysäytti pumpun.
    Jos taas kaikki ei ollut kunnossa, hän irroitti letkun ja kelasi sen autoonsa ja lähtiessään jätti tankin kannelle tiedotteen tuottajalle, että korjaa asiat kohdalleen. Samalla hän otti yhteyttä meijerin maidonhoidon neuvojaan, joka sitten tuli jatkamaan ongelmien selvittelyssä.
    Tässä mainitsemassasi tapauksessa lienee ollut kyse jostakin muusta kuin Valiolaisesta meijeristä.
    On nimittäin niin, että jos paikat ja tankit ovat kertomassasi kunnossa, se näkyy jo maidon bakteeriluvuissakin. Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun laatuluokka putoaa E:stä 1:n, on maidonhoidon neuvoja tikkana paikalla. Ja jos ilmenee, että tilanne on jatkunut jo kauemmin, saa maitkuski, joka sitä reittiä ajaa, ruveta katselemaan uutta työpaikkaa. Hänhän on silloin lyönyt laimin velvollisuutensa maidon laadun valvojana osaltaan.
    Näin hommat hoidetaan Valiolla, muista en todellakaan tiedä.
    Elintarvikeviranomaisilla on niin paljon muutakin tekemistä, etteivät he puutu kovinkaan herkästi mihinkään ennenkuin jotakin "kiinnostavaa" on tapahtunut. Tiloilla käyvät eläinlääkärit tekevät käydessään havaitoja ja huomioita, ettei mitään kovin törkeää ole tekeillä. Jos he huomaavat joitakin hygieniapuolen rikkeitä tai puutteita, he yleensä huomauttavat siitä heti. Jos asia vielä seuraavalla käynnilläkin on korjaamatta, saattaa se poikia laajemmankin tarkastuksen.
    Teit myös havainnon, että kaikki viime vuoden vasikoiden nimet alkoiva r:llä. Tämä on jatkoa sille nimeämisperinteelle, mitä tarkkailukarjoissa on noudatettu. Joka vuosi edetään aakkosissa yksi tai vierasperäisten kirjainten kyseessä ollessa useampikin kirjain. Esim. A-vuonna nimet alkavat a, b, c, tai d- kirjaimella. Sitten tulee e,f,g- vuosi ja niin edelleen.
    Viime vuosi oli R- vuosi
    Lisäksi, nyt kun siirryimme haikkuihin, niillä on taas ainakin kolme erilaista nimeämiskäytäntöä. Ne ovat kansainvälisiä, joten eläimien siirtely maasta toiseen ei aiheuta sikäli byrokraattisia vaikeuksia. Me omaksuimme tämän mielestämme kaikkein yksinkertaisemman käytännön. Eli jokainen eläin saa sekä etu- että sukunimen. Sukunimenä käytetään syntymätilan, tilayhtymän tai jonkin muun HC- yhdistyksen jäsenrekisteriin merkittyä nimeä. Esim. meille tuotiin aluksi Friidu, Fiona ja Linda of Korventausta. Ensimmäinen isäsonni taas oli Cormac of Ojala. Ensimmäisenä niistä poiki meillä Fifi, jonka vasikka sai nimen Morgan of Cranehill. Meidän rekisteröity tuottajanimemme kun on Cranehill Highland.
    Etunimet valitaan perinteitä kunnioittaen joko skotlantilaisesta, irlantilaisesta tai viikinkien kalenterista.
    Mutta voihan ... tästä tuli taas niin pitkä ja tylsä juttu, ettei kai nälkävuosikaan niin pitkä ole. Puisevuudesta nyt puhumattakaan. Siispä onkin kai paras lopetella ja toivotella kaikille, jotka tämän loppuun asti jaksoivat, hyvää ja rauhallista viikonloppua.
    Eletään ihmisiksi.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti