Hae Anna.fi-sivustolta

Jutteletko

Viestiketju osiossa 'Ihmissuhteet' , käynnistäjänä Aikuinen, 14.11.2005.

  1. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    192
    Saadut tykkäykset:
    0
    Syksyä kaikille!

    Maailma, kuten - S – tuossa postasi, on todellakin kaunis. Varsinkin tähän aikaan vuodesta.
    Sitä usvaisten aamujen valon pehmeyttä, aavistelevaa auringonpaistetta sumuverhon takaa. Lehtipuiden loistoa syksyisenkuulaassa keskipäivässä ja iltataivaan pilvien valo- ja värileikkiä. Kurkien ja joutsenten äänekkäät ja näyttävät kokoontumislennot, usein iltaista taivasta vasten katsottuna ovat nekin melko mieleenpainuvaa nähtävää.
    Vain syksy tarjoaa jotakin tällaista.
    Nyt, kun korjuukiireet eivät vie kaikkea aikaa ja huomiokykyä, on mukavaa seurailla luonnon valmistautumista talvilepoonsa. Samalla sitä itsekin, vähitellen ja kuin huomaamattaan alkaa asettua jo siihen mielentilaan ja työrytmiin, mikä on tulossa olevalle vuodenajalle se ainoa ja oikea.
    Aamiusella laidunkierroksella minua tervehtivät jo vähitellen talviseen aikaan siirtymässä olevat eläimet. Jos ei näillä karvapäillä yleensäkään ole kiireestä mitään tietoa, on näin syksyn edetessä kaikenlainen toiminta sitäkin jähmeämpää. Vasikat ovat jo kasvaneet sikäli isoiksi, etteivät enää vaadi emojen jatkuvaa huoltoa.



    Tuossa pikku pätkä syyskuun ensimmäisiltä päiviltä. Siinä Kunkun lauman tämänkesäinen jälkikasvu syysauringon paistaessa täydeltä terältä.
    Taas kerran tunnen olevani jollakin tavoin etuoikeutetussa asemassa päästessäni näkemään ja kokemaan kaikkea tätä kauneutta ja luonnon tasapainoisuutta, mitä ei voi nähdä ja kokea muuta kuin aidosti luonnon keskellä, osana sitä elämällä.
    Minusta olisi kauhea ajatuskin joutua asumaan jossakin betoniviidakossa. Joskus nuorena ajattelin aivan toisin, mutta jo parikymppisenä oli juurtunut tänne lähtemättömästi.
    Joskus tulee tietysti aika, jolloin en enää pysty elämään täällä, mutta en ajattele sitä vielä. Sitäpaitsi toivon kaatuvani seisovilta jaloiltani, niin sanoakseni. Siis että lähtö olisi niin äkkinäinen, ettei tarvitsisi muuttaa mihinkään.
    Sellaiset ajatukset ovat kuitenkin vielä ennenaikaisia. Luotan vahvasti siihen, että joku muu pitää huolen siitä, mihin menen ja koska. Ei ole minun asiani ruveta määräilemään kohtaloani.
    Mutta Tätä naputellessani on ilta ikkunan takana pimentynyt, vain muutamia syksyisen yön perhosia lentelee pihalampun ymärillä. Rauhaa on ja hiljaisuutta.
    Ja sirusen tästä rauhasta ja hiljaisuudesta toivon välittyvän jokaisen tätä juttua lukevan mieleen, kasvaakseen siellä itse kunkin voimien ja mielenlaadun mukaiseksi hyvänolon tunteeksi.
    Eletään syksyä ja kaikista ikävistä asioista huolimatta täysillä!

    Mutta ollaan silti ihmisiksi.
     
  2. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    420
    Saadut tykkäykset:
    0
    No niin. Tässäpä ollaan. Minäkin hermostuin niihin evästeisiin ja ajattelin että antaa olla.
    Tänään sitten päätin käydä evästeistä huolimatta täällä tuvassa.
    En muistanut salasanaani ja aioin jo kirjoittaa ns. vierailijana. Mutta sitten laitoin ylläpitäjälle salasanan nollauksen. Sillä keinoin sain keksiä uuden salasanan vanhaan, mieleiseeni käyttäjätunnukseen.
    Diogenes, S, Rannikkomänty... olitte käyneet ja kertoneet kesästä, elämästä.
    Kiva juttu.
    Kesäni on mennyt ihan ok. Mutta kyllä nämä rajoitukset ovat minua häirinneetkin vaikka parhaani mukaan yritän olla niistä harmittelematta. Hölmöltä kuulosti, kun radiossa jossain vaiheessa sanottiin että, "nyt yli 70vuotiaat voivat tavata toisia ihmisiä". Ehkä ilmoituksen sanamuoto oli ns. lapsus. Olen tavannut toisia ihmisiä koko ajan. Toki turvavälejä voi pitää.
    Lasteni kanssa pian päätimme että tavata voi ja halata voi.
    En kuuntele uutisia kuin kerran päivässä. Se riittää minulle mainiosti.
    Olen nauttinut syksyn väreistä,iloinnut ystävistä ja omista lapsistani. Onhan siinä valtava rikkaus.
    Ja on kyllä enemmän kuin lottovoitto kun on syntynyt ja saa asua Suomessa.
    Hiljaisuudesta minäkin olen aina pitänyt... tai oikeastaan enemmänkin... olen aina sitä tarvinnut. Se on hoitavaa ja turvallista, kun tietää olevansa suuremmassa kädessä.
    Pilvikirsikat loistavat jälleen. Ne ovat kuin kukkisivat vahvan punaisin lehdin.
    Mieleni on tyyni. Siitä olen kiitollinen.
    Kaikille teille hyvää lokakuun alkua.
    Iloitaan yhteydestä.
    Terveisin Aikuinen
     
  3. Rannikkomänty Vierailija

    Ehtoota tupaan,

    Minäkin olen nauttinut syksyn lämpimistä väreistä. Jokainen vuodenaika on kaunis omalla tavallaan ja jokainen on väriltään erilainen. Lapsena rakastin erikoisesti kesäsateen lämpimiä kuralätäkköjä, mutta kivoja olivat syksyisetkin ja ne, joissa oli ohut ritisevä jää. Nykyisetkin "mukulat" hyppäävät iloisesti lätäkköön, kun sellaisen keksivät. Myös yksivuotiastamme vesi vetää maagisesti puoleensa.
    Vierailut ovat olleet harvempia koronan johdosta, mutta perheenjäsenten kesken aika normaalia. Tuttavapiirissä on ollut terveysongelmia, mutta välittäminen on tiivistynyt. Sairaaloihin ym. ei juuri nyt pidä rynnätä, varmuuden vuoksi.
    En tiedä kuvittelenko, vai ollaanko yleensäkin kaikissa liikkeissä, kahviloissa, hammaslääkärissä, missä vaan, ystävällisempiä kuin ennen koronaa? Asiakkaiden poissaolo tuntuu tuloissa ja on pelkoa työpaikan menetyksestä. Miniä sanoi hätkähtäneensä, kun firman johto oli kutsunut hänet puheilleen. Kyseessä oli kuitenkin muutos firman organisaatiossa.
    On onni olla syntynyt Suomessa. Silti olen huomannut sekä vanhemmissa, että nuorissa ihmisissä kiittämättömyyttä, mitä tämä maa tarjoaa. Samoin on käsittämätöntä Suomen mollaamista, vaikka olisi ollut vain saajana, ei maksajana. Jos on kokemusta ulkomailta, niin huomaa, ettei missään arki ole idylliä, tai paremmin. Silti en kiellä, etteikö olisi epäoikeudenmukaisuutta laidasta laitaan. Joskus olen huomaavinani, että kaikesta saa maksaa, tai että mitä taakseen jättää, sen edestään löytää jne. näissä sanonnoissa on totuutta.
    Ymmärränkö oikein, että Aikuinen I välttää uutisten negatiivisuutta? Jätän välillä selostukset lukematta, jos on tunne, että suojapanssari on heikko, että menee liian syvään, tai muutan mielessäni sanamuodon vähemmän sensaatiomaiseksi.
    Hyvää viikonloppua ja kaunista lokakuun jatkoa.
     
  4. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    420
    Saadut tykkäykset:
    0
    Näköjään me kaikki nautimme luonnosta. Ja kyllä se antaakin paljon. Vaikka asunkin kaupungissa, on täällä paljon myös luontoa. Jo ihan lyhyen kävelymatkan päässä voi nauttia paksuista mäntyjen rungoista, suuresta kuusesta. koivuista, tervalepistä, vaahteroista ja lehmuksista sekä haapa puista, sireeneistä jne. Ja tietysti järvi on ihana elementti. Tänään aamukävelyllä siellä näin yli 30 vesilintua, ehkä koskeloita. Nekin suunnittelevat jo etelään päin menoa.
    Ja kurkiaurat "ovat lentäneet yli pääni pois. Mukaansa ei mua ottaneet ne maihin kaukaisiin..." Tuli tuo laulu mieleen. En kuitenkaan koe laulun sanojen mukaan että olisin jäänyt "maan kylmän kahleisiin". Ei toki. Syksy on kaunis. Pimeän aika kuuluu meille Pohjolan asukkaille.

    On totta, kuten Rannikkomänty arvelitkin, että väistelen ikäviä koronauutisia. Onhan niin paljon muutakin elämässä.
    Ja muistattekohan(vai olitteko vielä edes syntyneet) kun ns. aasialainen oli näilläkin nurkilla. Onneksi silloin ei ollut nettiä eikä muutenkaan kohuttu kaikesta. Taudit tulivat ja menivät.

    Mutta... Aurinko paistaa. Ja sittenkin kun emme sitä näe, on se olemassa.
    Kynttilät lämmittävät mieltä.
    Hyvää lokakuun loppupuolta.
    Terveisin Aikuinen
     
  5. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    192
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei taas!
    Mukavaa kun syksy tuo väkeä Tupaan.
    Tänä aamuna oli sitten täkäläinen ensilumi satanut. Hiukan oudolta tuntui katsella haapoja, joissa vielä oli osittain lehdetkin. Tosaalta tuo keskipäivän auringonpilkahdus sumun lävitse ja lumen alta keltaisina hohtavat haavanlatvukset lovat yhdessä kontrastin, jota en malttanut jättää kuvaamatta. Laitan siitä linkin sitten joskus kun ehdin muokata sen julkaistavaan kuntoon.
    Joo, kyllä mukulat vedestä ja kurasta tykkäävät. Väitteelleni todistukseksi pieni videopätkä hiukan runsaan vuoden vuoden takaa. Siinä on paljon muutakin, mutta keväisen sulavesilätäkön aiheuttama riemastus on se, mitä tarkoitan.



    Siinä sitä oli keväistä menoa alusta loppuun.
    Mutta tuota Rannikkomännyn sananlaskuviisautta haluasin korjata itseeni sopivampaan muotoon, joka menisi näin: Minkä taakseen jättää, sitä ei tahdo löytää ikinä eikä mistään. Olen nimittäin tullut niin hajamieliseksi, että hukkaan tavaroita jo omiin taskuihinikin.
    Aasialaiseasta en muista muuta kuin puheissa, mutta kun oli jo oppikoulussa, luokkaa en muista, oli ns. Honkongilainen, josta kohuttiin kovasti. Sikäli kun muistan, sekään ei ollut loppujen lopuksi mikään maailmoja mullistava tauti.
    Myös minä kuulun niihin, joilla on kovin tiuha seula uutisiin nähden. Tämä pelkkään sensaationtavoitteluun pohjautuva "uutis"saaste menee minulta jotakunkin täysin ohi. Kun viime vuosikymmenen alkupuolella maailman meno alkoi koetella hiukan liikaa henkistä kanttia, oli ensimmäinen luontainen suojauskeino, että lopetin vallan sanomalehtien lukemisen. Ammattilehdet olivat eri asia, niitä kyllä seurasin. Ylen uutisiin tympäännyin jo paljon aikaisemmin. En silti tunne jääväni paljostakaan paitsi, sillä emäntä seuraa kyllä, mielestäni turhankin, tarkasti päivittäistä median pyörittämää masennuskampanjaa.
    Joku viisas, taisi olla Alpolan Antero, tai paremminkin hänen luomansa roolihahmo Sylfred Huila, totesi joskus että syksy on ajankohtaisten puuhien aikaa. Hyvin sanottu. Onhan se ollut sitäkin. Jos sitten vähän muutakin.
    Toissa viikonlopulla sain ilon olla mukana tilaisuudessa, missä suvun nuorimmainen sai nimen ihan lopullisesti ja virallisesti. Kahdeksan kuukautta hän sitä joutui odottelemaankin. Jos julat olisivat olleet viikkoa myöhemmin, hän olisi voinut jo itse kävellä kasteelle. Pieni, lähinnä perhepiirissä pidetty juhla oli oikein mukava ja tunnelmallinen.
    Menneelläkin viikonlopulla puuhasteltiin nimien kanssa. Olin kesällä katsonut yhden haikkuvasikan sukupuolen väärin ja nyt kun huomasimme virheen, piti se korjata nautaeläinrekisteriin ja siinä yhteydessä vaihdettiin nimikin. Onneksi huomasimme jutun nyt, sillä jo viikon päästä sen korjaaminen olisi ollut paljon mutkikkaampi homma. Nyt riitti pelkkä puhelinsoitto. Mainittu karvapää, joka näihin asti sai tallata polkujaan Saraidina, tuskin tietääkään saati sitten välittää, että häntä vieroituksen yhteydessä aletaan kutsua nimellä Scott of Cranehill. Eli lyhyesti vain Scott-poika.
    Näin ennen talvea tarkistamme yleensä myös korvamerkkitilanteen. Hävinneiden merkkien tilalle on hyvä laittaa uudet nyt, kun ei enää ole kärpäsistä ja muista öttiäisistä huolta. Yksi eläin oli pudottanut molemmat merkkinsä, toinen vain toisen.
    Syksyisitä töistä pelloilla on enää jäljellä valkosipulimaan kunnostus ja istutus. Lisäksi pitää perennamaalle laittaa pri kaistaa uutta kangasta myöhäissyksyn ja ensi kevään istutuksia varten. Eilen lopetimme tämän, omituisista omituisimman myymäläkauden.
    Pikkuhiljaa ajatukset siirtyvät jo myöhäissyksyisiin ja talvisiin töihin ja
    ensi kevääseen.
    Elämä on kuolemista, riimitteli Juice joskus. Niin on viljelykin, jatkuvaa kuolemista uuden elämän tieltä, kaikki kiertää kehää, mikään ei ole ikuista, eikä pysyvää.
    Mutta taitaa olla parasta lyödä se viimeinen piste, ennenkuin sekoan vallan vilosovunteerauksiini.
    Myöhäissyksy, pikkutalvi tai millä nimellä kukin tätä kulumassa olevaa aikaa kutsuukin, on aluillaan. Piristykseksi pieni runo.

    Immer, wenn du meinst,
    es geht nicht mehr,
    kommt von irgentwo
    ein Lichtlein her.

    Dass du es noch einmat zwingst
    und von Sonnenshein
    und Freude singst.

    Leichter trägst du wider
    dess Alltags harte last
    und wieder Kraft
    und Mut
    und Glauben hast.

    Tämäkin on hyvä pitää mielessä. Oikein mukavaa syksynjatkoa teille kaikille.
     
  6. Rannikkomänty Vierailija

    Ehtoota tupaan,

    Diogeneksen kuramukulan menoa oli hilpeätä katsella. Nuorimmaisemme kastettiin ja papista näkyi olevan hauskaa, että kastelapsi seurasi kiinteästi mitä tapahtui ja otti osaa. Hän taisi tuntea, että tapahtumassa oli jotain arjesta poikkeavaa.

    Ihmisiä työnsä ääressä videota oli mielenkiintoista seurata. Putte-possun sanoin „voi kun oisin saanut olla mukana“., olisi ollut kiva myllätä mullassa. Mitä se vaalea jauho oli, jota laititte pinnalle? Pikku taimissa on jotain liikuttavaa uuden alkua.

    Niin se kuitenkin tänään menee, että yksivuotiaammekin painaa minkä tahansa kännykän näköisen vehjeen korvalle ja pikku sormet haparoivat kuviteltuja kirjaimia. Toiset isovanhemmat hankkivat high-tech leikkikaluja, mutta meillä pojalle riittävät vaikkapa keittiorullan pahviputki, jonka läpi hän toisissa maailmoissa pudottaa leegoja tai pikku autoja.

    Kiitos runosta, tuntuu tutulta. Välillä tähän maailmaan tuskastuu. Sinuhen sanojen mukaan "näin se oli jo 4000 vuotta sitten". Heli Laaksosen runon mukaan jatkoksi sopisi "siit vaa uut alkku kohre..." noin suunnilleen. Ajat ovat niin erikoiset, että väkisinkin alkaa filosofoida. Joskus joku viisas sanoo asian juuri kuten ajattelen, mutta en vaan osaa itse ajatuksiani niin hienosti ilmaista.

    Pysykää terveinä ja hyvää alkavaa viikkoa.
     
  7. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    192
    Saadut tykkäykset:
    0
    Nonnih, terve taas, kaikille, tasapuolisesti!
    Marraskuukin jo alussa. Lokakuukin yritti vielä parhaansa ja järjesti komiat kuutamokelit ihan lopuksensa. Mutta liekkö alkava marraskuu sitten ollut hiukan kateellinen moisesta ja lykkäsi melko sankan pilviverhon kuunvaihteen ajoiksi. Noo, oli miten oli, nyt on sitten viimeinen kokonainen syksykuukausi menossa jo hyvää kyytiä.
    On aika vetää hiukan henkeä ja tarkastella mennyttä ja pohdiskella tulevaa.
    Lopuillaan oleva vuosi oli alustaan asti melko poikkeava siitä, mihin täällä on totuttu. Sitä kuvannee jo sekin, että "talven" kovimmat pakkaset sattuivat, ainakin täällä, huhtikuuhun.
    Mitäpä niitä kaikkia koettuja omituisuuksia tähän listaamaan, todetaanpa vain, että kaikesta selvittiin ja joitakin asioita oli paremminkin juuri poikkeuksellisten olojen vuoksi.
    Kyselit, Rannikkomänty, mitä oli tuo aine, jolla kylvökset peitettiin.
    Se oli vermikuliittiä, kai jonkin sorttista savea, en tiedä ihan tarkkaan. Meillä peitettiin ennen kylvöt hiekalla, turpeella tai hiekkaturpeella. Keväiden muututtua todella polttavan helteisiksi oli pakko siirtyä mainittuun aineeseen. Ja syy oli yksinkertaisesti se, että tummaa pintaa vasten aurinko poltti juuri itäneet taimet. Vaaleana vermikuliitti oli paljon "viileänpi" pinnastaan. Varsinkin sellerit, jotka itävät ja kehittyvät todella hitaasti, hyötyivät tästä muutoksesta.
    Ulkona parhaillaan riehuva myrsky roiskii settä ikkunaan, peltikatot paukkuvat ja pimeys kietoo pehmeänlamauttavaan syliinsä koko täkäläisen maailman.
    On mukavaa oleskella vain, antaa ajan kulua ja tuulen puhaltaa. On myös mukavaa muistella teitä kaikkia, jotka tähän ketjuun olette aikanaan puumerkkinne jättäneet. Teitä on paljon, paljon enemmän, mitä ihan äkkiseltään muistankaan. Te olette myös kaikki erilaisia, eri taustoilla ja erilaisissa elämän tilanteissa.
    Mutta kuitenkin teissä on aina ollut myös jokin yhdistävä tekijä. Jokainen teistä on ollut valmis antamaan toisille jotakin. Ehkäpä juuri siksi tämä ketju on pysynyt näinkin kauan voimissaan. Onhan menossa jo kuudestoista vuosi. Näin taaksepäin ajatellen se tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta niissä elämänvaiheissa, missä täällä ensimmäiset kymmenen vuotta kirjoiteltiin, jokainen päivä on ollut varmaankin pitkä.
    Ai niin, lupasinhan laittaa sen ensilumivideon linkin. Sikäli muistin väärin, että aurinkoisemmassa päässä oli koivuja, kuusia ja mäntyjä eikä suinkaan haapoja, joita taas oli siinä sumuisessa päässä. Mutta siitä viis, tällainen oli ensilumen aamupäivä täkäläisittäin:

    Tämäkin ensilumi on siis jo siirtynyt muistojen joukkoon.
    Viikonlopulla istutettiin valkosipulit, joten syksyn viljelyhommat alkavat olla paketissa.
    Saisi jo vaikka talvi tulla.
    En minä tuota talvea niin kovasti kaipaile, mutta edellisen kaltaista vesi- ja kuratalvea en kaipaile senkään vertaa.
    Syksyinen sumu, pimeys ja kostea koleus masentavat joitakin. Mutta älkää huoliko, sytyttäkää kynttilä tai vaikka useanpiakin, ne luovat rauhoittavan lämmintä valoaan syksyisenankeaan harmauteen.
     
  8. Rannikkomänty Vierailija

    Huomasin eilen aamulla, että mikä loistava tähtitaivas. Seisoin hiljaisessa aamun pimeydessä ja katselin lukemattomia tähtiä, samoin tänään, ja annoin ikuisuuden tunteen huokua mieleen. Lapsena joskus seisoimme illalla pihalla ja tuijotimme taivaalle ja aivan sama olo tuli nytkin.
    Sanomalehden uutiset pudottivat tehokkaasti haaveilut takaisin tähän päivään. Ehkä olisi pitänyt katsoa tähtitaivaalle kauemmin. Kun lentoliikenne on pientä, niin ehkäpä isoissa kaupungeissa, joissa ei ole tähtitaivasta nähty smogin takia, on siihen nyt mahdollisuus. Maailmassa voi olla lapsia, jotka eivät tähän päivään asti ole tienneet mitä tähtitaivas on.
    Kun tämä monella tavalla omituinen vaihe ja uskomattomat tapahtumat jatkuvat ja vaikka en pelkää, niin alkaa tuntua ahtaalta. Mutu, että viime keväänä ihmiset pitivät enemmän yhteyttä ja tekivät "huoltopuheluja ja -tiedusteluja" nykyistä enemmän. Olemmekohan turtuneet?
    Kiitos vermikuliitti tietoiskusta. Sillä saralla olemme saaneet viimeisetkin kevätkukkien sipulit maahan. Aikojen alussa kaivoin ne maahan jo elokuussa. Tulppaani keväällä ja kynttilä syksyllä nostaa mielialaa.
    Pysykää terveinä ja kurkistakaa tähtitaivaalle.
     
  9. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    192
    Saadut tykkäykset:
    0
    Som moro!
    Kurkistakaa tähtitaivaalle, neuvoi edellinen kirjoittaja.
    Ei sinänsä ollenkaan hassunpi neuvo. Tällä kertaa täällä vain on tilanne, jota Eppu Normaali kai tarkoitti siinä viisussaan, jossa oli säe, "...aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy..."
    Todella marraskuinen keli, tuuli tohahtelee sillontällöin kaljuissa puunlatvuksissa, välillä roiskii vettä ja on muutenkin sellainen olo, että mieluummin pysyttelee vain neljän seinän sisällä.
    Eilen istutin loput kukkasipulit. En istuttanut niitä pihaan, vaan "näytemaan" takalaidalle. Pihassahan meillä on tilanne, että myyrät tuhoavat järjestään kaikki tulppaanin sipulit, narsissit sensijaan saavat olla rauhassa. Tämä "näytemaa" jos niin voi sanoa, on sellainen "näyteikkuna" meidän yhden viljelysuunnan esittelemiseksi ohikulkijoille.
    Se on yleisen tien varressa ja toisella puolen tietä samalla kohdin on haikkulaidun. Kesäiseen aikaan, kun tiellä on paljon mökkiliikennettä, siinä ajellaan hiljaksiin niillä kohtia. Kuvaillaan laiduntavia eläimiä ja samalla tien toisella puolen olevaa perenna- ja kesäkukkamaata. Vuosi sitten istutimme rivin sipulikukkia tienpuoleiseen reunaan, että jo ennen varsinaisten perennoiden kukintaakin olisi jotakin nähtävää.
    Se nyt on kaikkiaankin sellaista eläkeläisten näpertelyä, mutta onhan siinä kuitenkin silmäniloa sekä itselle, että ohikulkevillekin.
    Olen ihan saman huomannut, mistä Rannikkomäntykin mainitsi, ihmiset ovat jollakin tavoin väsyneet tähän koronameininkiin. Ei enää jakseta huolehtia jatkuvasti muista, omien asioidenkin saaminen sujumaan vie kaiken ajan ja tarmon. Kun ei mitään sensaatiomaista tapahtunutkaan, mitä sitä suotta... ajattelee monikin.
    Se on toisaalta melko karua todellisuutta nykyihmisen arvomaailmasta.
    "Laps hankeen hukkuu, unohtuu." laulettiin ennenvanhaan joululaulussa, mutta nykyään tämä ilmiö seuraa ihmistä ympäri vuoden. Jokainen tulkoon toimeen omine eväineen, on tätä päivää.
    Sain tässä jokunen aikaa sitten luetuksi Kaari Utrion Perhekirjan. Ehdottomasti sen alan historiasta kiinnostuneille lukemisen arvoinen kirja. Länsimaisen perheen kehitys Rooman valtakunnan ajoilta nykyisyyteen. Se herättää paljon kysymyksiä ja antaa toisaalta melko selkeän kehityslinjan siihen, missä nyt ollaan ja miksi.
    Viime viikko oli melkoista kaaosta alusta loppuunsa. Vain tuo perjantai ja kolmastoista päivä taisi olla ainoa, kun ei ollut mitään ihmeenpää häslinkiä. En edes viitsi nyt ruveta avaamaan asiaa sen tarkemmin, joskus toiste sitten.
    Pari viikkoa sitten sattui myös omaan lähipiiriini ensimmäinen täysosuma koronalotossa. Vävypoika antoi positiivisen näytteen, oireena vain pikku nuha. Eli koko perhe meni saman tien karanteeniin. Tytär joutui taas opettamaan etänä ja lisäksi taas omienkin lasten opetus jäi hänen huolekseen. Kukaan muu perheestä ei sairastunut, eikä tämä varsinainen potilaskaan tuota nuhaansa kummenpia oireita saanut.
    Soittaessaan minulle isänpäiväpuhelun tytär harmitteli, että heillä tuli koko koronasta lähinnä vain vitsi ja että tämän jälkeen on lapsia entistä hankalanpaa saada uskomaan varovaisuuden merkitystä.
    Tämä maskitouhu on minusta toisinaan lähinnä surkuhupaisaa räpellystä. Pysyttelen enimmäkseen kotosalla, kuten ennen koronaakin, mutta joskus sentään on kaupassakin pakko käydä.
    Joskus alkusyksystä käväisin pankissa ja siellä törmäsin ensimmäisen kerran maskipakkoon. Talo tarjosi maskit. Päästyäni palveltavaksi hönkäisin ensi töikseni puolitutulle virkailijalle, että on tää nyk kummallista meininkiä, ku jos ennevvanhaan tuli naamari pääsä pankkiin, nin sai polliissit niskaansa alta aikayksiköj ja ny on sittes seki ihan päivvaston. Virkailija vaan naurahti ja kysäisi, että oliko sulla kenties jotakin muutakin asiaa.
    Asiasta puheenollen, ei sitä tässäkään jutussa ole edes siteeksi, mutta tällaisena nihkeänkoleana marrasiltana on aikaa ja mitäs sitä muutakaan tekisi kuin kirjoittelisi ystäville.
    Oikein hyvää puoliviikon aikaa ja miksei siitä etiäkkinpäin kaikille!
    Ollaan ihmisiksi, ihmisiä toisillemme.
     
  10. Rannikkomänty Vierailija

    Meillä myyrät olivat laittaa ranttaaliksi kaikki istutukset ja nurmikon perään. Saimme eräältä maanviljelijältä lainaksi kokeiltavaksi hightech laitteen, joka toimi.
    www.biocontrol.ch/de_bc/topcat-die-wuhlmausfalle.
    Valkosipulitkin toimivat, mutta eivät riittäneet, tai heitettiin ylös kolosta :)
     
  11. vierailija Vierailija


    Hei, olen 60+ mies. Menetin vaimoni traagisesti syövälle muutamia vuosia sitten. Olin pitkään aika rikki, mutta nyt elämä on taas alkanut voittaa. Tutustuin harrastuksen kautta ikäiseeni naiseen ja olemme sen jälkeen tapailleet melko epäsäännöllisesti milloin teatterissa, taidenäyttelyissä, konserteissa jne. Minulla on isohko talviasuttava mökki ja olemme viettäneet siellä yhdessä aikaa enimmäkseen keskustellen. Se on ollut meille molemmille varsin antoisaa ja tärkeää. Tuntuu siltä, että "hitaasti" tutustuminen on ollut oikea valinta. Meillä on paljon yhdistäviä asioita, mutta myös omia mielipiteitä, joista pystymme mielestäni hyvin argumentoimaan. Luulen, että meistä on tullut pysyvästi ystäviä, mutta ei kuitenkaan paria, koska molemmat haluavat säilyttää oman vapautensa. Usein kuulee, että mies ja nainen eivät voi olla ystäviä, mutta olen siitä eri mieltä?
     
  12. vierailija Vierailija

    Tottakai voi olla ystävä ihan sukupuolesta riippumatta. Aidosti, pyyteittä.

    Minä koen parhaiksi ystävävikseni yhden pariskunnan molemmat jäsenet, sekä naisen että miehen. Molemmille olen aina pystynyt puhumaan sellaisistakin asioista, joista ei todellakaan kerrota kenelle tahansa. Vaimo on ollut 2-3 vuotta toipilaana hyvin vaikeasta sairauskohtuaksesta ja olemme puhuneet asiasta miehen kanssa lukemattomat kerrat aikana, jolloin vaimo "ei ollut tässä maailmassa", vaan toipumisen alussa muisti ei pelannut. Nyt se toimii taas ja ihan samalla lailla juttelemme nyt hänenkin kanssaan, edelleen kummankin kanssa, mutta ei tietenkään ns. selän takana, vaan usein molempien kanssa saman puhelun aikana. Minusta on ihanaa, että meillä kaikilla kolmella on luotettava ystävä tukena, kun jotakin vaikeaa tapahtuu, elämä kun ei noudata helppoa kaavaa. Välimatkaa on jo kolmenkymmenen vuoden ajan ollut n. 500 km, mutta se ei tällaisessa ystävyydessä ole este. Olemme huomanneet, että perheidemme lisäksi ensimmäiseksi asioista - hyvistä ja huonoista - kerromme toisillemme.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti