Juuri 1 täyttänyt lapsi on ihan karmea!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja perseestä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

perseestä

Vieras
Missä mun ihana vauva on? Tää saa aivan hirveitä raivareita ihan järjettömistä syistä. Siitä että otetaan syliin, että laitetaan sohvalta maahan, siitä että mennään olohuoneesta työhuoneeseen, että otetaan kiellettyjä tavaroita pois (no tietty), että tarjotaan ruokaa, että mennään lähellekin syöttötuolia...

äsken kirkui kuin sireeni ja tempoili 45 minuuttia! Iltapalaa ei syönyt lusikallistakaan, tissiäkin vain pari huikkaa, päättyi karjumiseen. Sylissä pitäminen on mahdotonta, kun repii, pyörii, heittelehtii, itseään joka suuntaan ja hakkaa käsillään. Yritin vaan olla lähellä ja silitellä välillä ja puhua rauhallisesti.

Hermot menee! Viikon ajan joka päivä tätä samaa kirkumista! Ruokaa syö muutenkin huonosti, päättyy lähes aina kirkumiseen tai muuten vaan varoituskiljumiseen. Miten kannattaa käyttäytyä, kun on kohtaus meneillään?
 
Heh, sellaisia ne on. Oma tahto alkaa löytymään, toi syömättömyys vois johtua myös hampaiden tulosta? Jos sekin kiukuttaa vielä lisää.
Jos rauhotteluun ei auta sylissä pitäminen, niin mä olen laskenut lattialle ja antanut huutaa pahimmat kiukut ulos ja sitten yrittänyt uudestaan. Meillä esikoinen ei rauhoitu sylissä, suuttuu vaan enempi, kuopus rauhoittuu helpommin ja on helpommin "harhautettavissa" usein riittää kun sanoo että "missäs sinun pallot on, mennään etsimään", on hälläkin sellaisia raivareita että paras vaan laskea maahan ja antaa hetki olla. Kuopus nyt 1v5kk ja esikoinen 3v ja raivarit jatkuu, välillä isommalla ollut hiukan seesteisempiä kausia, mutta sitten taas mennään.
 
Sitähän tämä vanhemmuus on, lasten kiukkukohtauksia, uhmaa, tottelemattomuutta, testaamista...

Mutta kyllä siihen väliin mahtuu pari hyvääkin hetkeä, jotka tekevät kaikesta sen arvoista (tai toivottavasti tekevät, aikoinaan kuitenkin tyrkkäävät mut halvimpaan vanhainkotiin ja rellestävät rahoillani, perkele...)
 
  • Tykkää
Reactions: MorbidMama
Voi kuule! Kyllä olet ihmeissäs niin monta kertaa vielä noista toinen toistaan oudommista kausista, ettei tosikaan :D Jestas että lapset voi keksii ihmeongelmia. Miten minuutti sitten asia oli juuri päinvastoin kuin tällä minuutilla. Ja eilen tykkäs vaaleanpunaisesta,glitteristä ja kissoista, mutta tänään eikä tulevaisuudessakaan kelpaa v.pun paita jossa on söpö glitter- kissakuva jne jne jne...
 
Jos viikon ajan ollut ja sitä ennen ei mitään, niin täytyyhän tuohon joku syy olla. Hampaat? Korvat? En muista mitään yhtäkkistä muutosta oman lapsen käytöksessä. Oman mielen osoittamista ja uhmakausia tietysti ollut jonkin verran, mutta ei mitään tuollaista kuin kuvailit.
 
noin mullekkin sanottiin kuten tossa otsikossa. Ei kuulemma auttanu lyömiset ja selkäsaunatkaa. Kurittaminen loppui ku opin puolustautumaan. Uhkasin lyödä äitiäni takaisin jos koskee minuun. Se ei kuulemma kasvattanu musta tällasta. JAA E VAI?
 
Hampaat. Meillä tuota äksyvaihetta kesti aina monta viikkoa ennen hampaiden puhkeamista, kulmahampaat muistaakseni kaikkein kauheimmat. Nyt se on onneksi ohi, ja on päästy ihan tavan uhmaa aloittelemaan.
 
[QUOTE="vieras";27095238]Hampaat. Meillä tuota äksyvaihetta kesti aina monta viikkoa ennen hampaiden puhkeamista, kulmahampaat muistaakseni kaikkein kauheimmat. Nyt se on onneksi ohi, ja on päästy ihan tavan uhmaa aloittelemaan.[/QUOTE]

Kulmikset on kyllä jonossa seuraavat. Olispa tuo syy, ja helpottaisipa nopeasti!
Omaa tahtoa on kyllä ollut jo aiemminkin, mutta viikon ollut tosiaan aivan kamalaa. Tuntuu jo, että miksi mä halusin lapsen...
 
Vaikka se vaikea onkin uskoa, niin kyse on joka tapauksessa vain ohimenevästä vaiheesta :) Ne ensimmäiset vuodet ovat vain erilaista vaihetta vaiheen perään, juuri kun tuntuu, että homma on hallussa, jokin muuttuu taas, ja tosiaan välillä se ihana vauva on kuin perseeseen ammuttu karhu, ilman näkyvää syytä - syynä voi olla ihan mikä tahansa väliltä kipu, turhautuminen, kaiken uuden oppiminen, oman tahdon herääminen... Kaikkein helpointa lienee, jos onnistut vähän ottamaan etäisyyttä henkisesti, etkä itse stressaannu liikoja.

Voit tietty myös kokeilla antaa särkylääkettä. Jos se tuntuu helpottavan lapsen oloa, niin ärtyisyyden syynä on varmaankin kipu. Siinä tapauksessa, jos et ole varma hampaiden tulosta, kannattaa kyllä käyttää varalta näytillä, ettei esim. korvatulehdus vaivaa.
 
Ootko sä varma että se lapsi ei ole sairas?
Jos ei syö, ja huutaa vaan...

Ihan ensin siis lääkäriin, kyse voi olla korvatulehduksesta, hengenahdistukseta, esim.

Usko sit vasta, että tuo on uhmaa, kun olet varma että lapsi on terve-
 
Ap tässä taas. HUH mikä yö! Heräsi klo 1 huutamaan suoraa huutoa. Mikään ei auttanut, puoli tuntia huusi! Mietittiin juuri päivystykseen lähtöä, kun yhtäkkiä tissi kelpasi ja nukahti. Neljän aikaan heräsi taas, nukahti heti tissille. Hampaita en tunne eikä anna kunnolla tutkia. Tällaista ei ole koskaan tapahtunut. Illalla annettiin särkylääke n. klo 22, kuukahti aika pian sen jälkeen, en voi tietää johtuuko lääkkeestä vai väsymyksestiä.
Nyt onn herännyt ja iloisena lauleskelee. Odotan puhelua terveyskeskuksesta.
 
..mä tosta raivoamisesta niinkään tiedä, mutta se, että taapero on ihan joka paikassa, koko ajan ja etenkin siellä missä EI pitäisi olla...ja se jatkuva päätön kiipeily...nyt mä laittaisin tähän sellasen epätoivoisen hiuksiarepivän hymiön jos olis...
 
Kyllä tuommoinen kiukuttelu menee ohi. Liekö jotain uhmaa. Meidän 1.10v ei raivoa, on muuten vain aivan mielettömän villi, että mami saa nyt jo harmaita hiuksia ;D Tsemppiä!
 

Yhteistyössä