Käytkö gynellä?

Tätä palstaa lueskellessa tuli mieleen suomi24:än keskustelu, missä kysyttiin juuri samaa asiaa. Ihan vaan mielenkiinnosta siis, onko meitä naisia paljonkin, jotka eivät käy gynekologilla? Itse en ole koskaan käynyt enkä ajatellut käydäkään, minulla on siihen omat syyni. Tiedän kyllä, että terveydestään huolehtiminen on fiksua mutta yksinkertaisesti ei vain kiinnosta.
Mites teillä?

 

Omat syyni?

 

Omat syyni?

Omat syyni= pelkään lääkäreitä ja pidän kaikenlaista tutkimista erittäin alistavana ja nöyryyttävänä. Tältä se siis minusta tuntuu, ja en siksi käy ollenkaan lääkärissä. Toisekseen, en hanki ollenkaan lapsia eli tiettyjen elimien kunnossapito ei ole minulle kovinkaan tärkeää.

 

Omat syyni= pelkään lääkäreitä ja pidän kaikenlaista tutkimista erittäin alistavana ja nöyryyttävänä. Tältä se siis minusta tuntuu, ja en siksi käy ollenkaan lääkärissä. Toisekseen, en hanki ollenkaan lapsia eli tiettyjen elimien kunnossapito ei ole minulle kovinkaan tärkeää.

Aika erikoinen ajatusmaailma, tuohon voit vielä kuolla..

 

No ei mitenkään erikoinen ajatusmaailma. Ihan normaali olet.
No periaatteessa kohdunkaulansyöpä on aina uhkana. Ei kai gynegologilla jatkuvasti tarvitse ravata mutta jos epäilee jotakin niin tietysti silloin. Varsinkin vanhemmalla iällä se voi puhjeta. Sitä ei itse aina huomaa ehkä niin hyvin joten tarkastuksissahan kannattaa tietysti rinta ja kohdunkaulasyövän takia. Kai oisi hyvä käydä vuosittain kun 30-v on tullut täyteen. Mikään ei pakota gynelle ja ehkä jotkut voi selvitä koko elämänsä ihan kunnossa käymättä.
Niin miksi ei?


Omat kokemukseni on, että terveyskeskukseen en halua gynelle koskaan. Menisin ennemmin yksityiselle. Jos lääkäri vaikuttaisi yhtään tylyltä tai ylimieliseltä tai pelottavalta niin itse kääntyisin heti ovelta takaisin. Itse tykkään enemmin miesgyneistä. Se on tosin vain kokemuspohjalta koska itselläni oli semmoinen vanhempi ja hyvin rento mies joka puhui jotenkin tosi rennosti ja ymmärtävästi ja lähestyi ja käsitteli hyvin. Et ole siinä mielessä mitenkään erikoinen, että ei sitä nyt usein vieraille tule riisuttua tai haaroja avattua.
Mutta toisaalta itse pidän kylmän metallin kosketuksesta ja rauhoittumisesta. Rokotuksetkin on miellyttäviä. Ihmisiä on moneen junaan.

 

No ei mitenkään erikoinen ajatusmaailma. Ihan normaali olet.
No periaatteessa kohdunkaulansyöpä on aina uhkana. Ei kai gynegologilla jatkuvasti tarvitse ravata mutta jos epäilee jotakin niin tietysti silloin. Varsinkin vanhemmalla iällä se voi puhjeta. Sitä ei itse aina huomaa ehkä niin hyvin joten tarkastuksissahan kannattaa tietysti rinta ja kohdunkaulasyövän takia. Kai oisi hyvä käydä vuosittain kun 30-v on tullut täyteen. Mikään ei pakota gynelle ja ehkä jotkut voi selvitä koko elämänsä ihan kunnossa käymättä.
Niin miksi ei?


Omat kokemukseni on, että terveyskeskukseen en halua gynelle koskaan. Menisin ennemmin yksityiselle. Jos lääkäri vaikuttaisi yhtään tylyltä tai ylimieliseltä tai pelottavalta niin itse kääntyisin heti ovelta takaisin. Itse tykkään enemmin miesgyneistä. Se on tosin vain kokemuspohjalta koska itselläni oli semmoinen vanhempi ja hyvin rento mies joka puhui jotenkin tosi rennosti ja ymmärtävästi ja lähestyi ja käsitteli hyvin. Et ole siinä mielessä mitenkään erikoinen, että ei sitä nyt usein vieraille tule riisuttua tai haaroja avattua.
Mutta toisaalta itse pidän kylmän metallin kosketuksesta ja rauhoittumisesta. Rokotuksetkin on miellyttäviä. Ihmisiä on moneen junaan.

Ihan totta, meitä on niin monenlaisia. Mutta ei kukaan tosiaan voi lääkäriin ketään pakottaa, tämänkin asian pitäisi olla jokaisen ihmisen omassa harkinnassa. Tottakai terveydestä kannattaisi huolehtia, kuten sanoin jo aikaisemmin, mutta minkäs sille voi, jos elämässä on jotain tärkeämpääkin, kuin tiettyjen elinten hyvinvointi. Kaikilla on oma tärkeysjärjestyksensä.

 

Omat syyni= pelkään lääkäreitä ja pidän kaikenlaista tutkimista erittäin alistavana ja nöyryyttävänä. Tältä se siis minusta tuntuu, ja en siksi käy ollenkaan lääkärissä. Toisekseen, en hanki ollenkaan lapsia eli tiettyjen elimien kunnossapito ei ole minulle kovinkaan tärkeää.

Ymmärrän tuon kammon hyvin, itsekin olen siitä kärsinyt. Sen enempää itselleen paineita luomatta sitä on ehkä kuitenkin hyvä vähän miettiä, mistä se kammo tulee. Minullakin tosiaan oli omat syyni, miksi kammo oli. Minä olen vallan hyvin päässyt siitä eroon. Voi olla, että elämästä selviää välttelemällä tuota asiaa, mutta varmasti elämä olisi oikeasti henkisesti vähän vapaampaa, jos ei tarvitsisi ahdistua tuollaisesta asiasta. Kuitenkin se riski hoitoihin/tutkimuksiin joutumisesta aina olisi siellä taustalla ahdistamassa. (Moniko meinaan ihan OIKEASTI kuolisi ennemmin kuin menisi lääkärille...) Suosittelisin, että annat itsellesi aikaa, etkä luo mitään pakontunnetta lääkärille menemisestä. Kammo voi kyllä helpottaa pienin askelin ja pikkuhiljaa käsittelemällä. Varsinaisesti en nyt siis puhu vain gynelle menosta, vaan ihan ylipäänsä... Jos esimerkiksi tarvitset antibiootin keuhkoputkentulehdukseen, niin mitä teet? Lääketieteen keinoin pystytään helposti hoitamaan tauteja, jotka hoitamattomina voivat olla hengenvaarallisia.

Minua siis mietityttää, että pystytkö täysin seisoa päätöstesi takana, ja voitko ilman ahdistusta vain todeta, että et käy lääkäreillä ja piste. Jos olet tosiaan miettinyt asian niin puhki, että joissakin tapauksissa jopa hengen menetys on pienempi paha kuin lääkärille meno, niin ei siinä sitten mitään. Tulee vain mieleen oma menneisyys ja se ahdistuksen- ja pelonsekainen tunne, että "minähän en lääkärille mene". Mutta usko pois, niin se kammokin voi helpottaa, kun vain etenee pienin askelin pohtimalla ja etenemällä (ja kun ei tee mitään väkisin), ja se tila on kyllä aika paljon vapauttavampi ja miellyttävämpi kuin se suuria riskejä ja pelkoja sisältävä täysi kieltäytyminen.

 

Ihan totta, meitä on niin monenlaisia. Mutta ei kukaan tosiaan voi lääkäriin ketään pakottaa, tämänkin asian pitäisi olla jokaisen ihmisen omassa harkinnassa. Tottakai terveydestä kannattaisi huolehtia, kuten sanoin jo aikaisemmin, mutta minkäs sille voi, jos elämässä on jotain tärkeämpääkin, kuin tiettyjen elinten hyvinvointi. Kaikilla on oma tärkeysjärjestyksensä.

No jos pahimmassa tapauksessa sairastut vaikka kohdunkaulasyöpään esimerkiksi, niin kai se hiukan vaikuttaisi myös niihin tärkeämpii juttuihin. Voinhan vaikka sanoa, että onhan minullekkin muut asiat tärkeämpiä kuin silmien hoito. No mutta jos menettäisin näköni kun en käytä suojalaseja niin vaikuttaahan se nyt elämän muillakin osa alueilla sitten.

 

Toisekseen, en hanki ollenkaan lapsia eli tiettyjen elimien kunnossapito ei ole minulle kovinkaan tärkeää.

Juu en hanki minäkään ja siksi onkin pitänyt koko aikuisikä juosta gynellä hakemassa niitä pillerireseptejä. Ja hyvä että oon käynyt, kaksi kertaa on löytynyt munasarjoista kasvain ihan rutiinitarkastuksessa. En halua kuitenkaan mitään munasarja- tai muuta synnytyselinten syöpää vaikken ko. välineitä ikinä "tarvitsekaan".
Käytkö sitten esim. hammaslääkärissäkään?

 

Juu en hanki minäkään ja siksi onkin pitänyt koko aikuisikä juosta gynellä hakemassa niitä pillerireseptejä. Ja hyvä että oon käynyt, kaksi kertaa on löytynyt munasarjoista kasvain ihan rutiinitarkastuksessa. En halua kuitenkaan mitään munasarja- tai muuta synnytyselinten syöpää vaikken ko. välineitä ikinä "tarvitsekaan".
Käytkö sitten esim. hammaslääkärissäkään?

Enpä ole kyllä hammaslääkärissäkään käynyt sitten ala-asteen. Hampaat ovat kuitenkin aina olleet helppohoitoiset (ei ikinä reiän reikää) eikä rautojakaan ole tarvittu. En usko, että nekään yhtäkkiä ovat suuhun rapistumassa. Toki joku ehkä luotettavampi ehkäisy kuin kondomit olisi mukava mutta näillä mennään. Olisi melkoinen helpotus, jos noista värkeistä pääsisi eroon.

 

Minäkään en koskaan ole käynyt gynellä, eikä tee mieli mennäkään. Muilla lääkäreillä käyn ilman ongelmia, hammaslääkärikin menee vaikka se vähän pelottaakin, mutta gynelle meno tuntuu ajatuksenakin ihan kammottavalta... E-pillereitä olen syönyt pari vuotta, olen onnistunut saamaan reseptit huijaamalla: olen väittänyt, että minulla on ollut resepti ja tarkastus on tehty mutta hukkasin reseptin. Ihme, että juttu on mennyt läpi kahdesti, enää en kehtaa enää edes yrittää, on pärjättävä kortsuilla kunhan vika pilleriliuska loppuu.

Tiedän, että tämä on todellä tyhmää oman terveyden kannalta ja että gynellä käynti on ihan rutiinijuttu eikä se ole mitään seksuaalista, mutta silti ajatus siitä, että joku ventovieras lääkäri ronkkisi alapäätäni, tuntuu ihan lamauttavalta. Tuntuu, että koskemattomuuttani ja seksuaalisuuttani loukataan.

Miten te muut, esim. nimimerkki dipidipiduu olette päässeet kammostanne eroon?

 

Vaan menemällä sinne. Lääkärihän ei pakota mihinkään. Voit riisua sermin takana ja jos tuntuu vielä silloinkin liian kamalalta kun vaatteet on pois niin ainahan voit pukea takaisin. Takaisin pääset silloinkin kun jo istut penkin laidalla ja lääkäri pyytää laittamaan jalat tuille. Takaisinpäin aina pääsee. Silletavalla itse ajattelin. Eikä se nyt maailmaa kaatanut tai katastrofi ollutkaa koko tutkimus. Ja missä tahansa vaiheessa voi sanoa seis.
Uskallathan harrastaa seksiäkin. Voisihan sitä ajatella, että hui kauheaa enhän minä nyt voi.
Ensimmäinen kertahan yhdynnässäkin aina on. Joku voisi ajatella, että hui hirveää. En pysty. Selvisithän siitäkin.Kyllä sitä nyt sitten vaan pystyy kun on jo riisunut niin tilanne sitten etenee itsestään.

 

Seksiä harrastetaan tietääkseni halusta. On aivan eri asia nauttia toisen vartalosta kuin alistua ronkittavaksi ja tutkittavaksi, näin ainakin itse ajattelen. Ja eipä kukaan seksikumppaneistani ole kauheasti värkkien sisälle kurkkinut (mitä en antaisikaan tehdä, aika häiritsevä ajatus että joku haluaa sinne katsella).
Se on totta, ettei ketään voi pakottaa mihinkään tutkimukseen. Sinänsä on vaan epäreilua, että jos ei suostu tutkittavaksi niin ei taida niitä pillereitä tms. sitten saada.

 

Sinulla on kyllä viesteistäsi päätellen seksuaalisuuden alalla jokin muu ongelma (sukuelimiä ei saa katsoa ja niiden tutkiminen on ronkkimista jne.), eikä se liity mitenkään lääkärissä käymiseen. Miksi koet lääkärissä käymisen alistumiseksi? Mikä siinä alistaa sinua?

 

käytät sukupuolielimistäsi väheksyviä nimityksiä kuten värkki??

 

Onhan se nyt ujostuttavaa käydä ekan kerran gynellä, mutta ei se nyt mitään alistamista ole. Eihän kukaan siellä alista ketään? Alistaminen on nyt vain omassa päässäsi oleva joku mielikuva jostakin. Ronkkiminen? Mikset sano kosketus? Koita aloittaa käyttämään sitä sanaa.
Epäreilua, että tutkitaan ennen kuin annetaan resepti? Tutkimattakos ne pitäisi jaella ihan vain asiakkaan tilauksen perusteella?
Ja miksi kaikki pitäisi tuntua tosi ihanalta ja olla hauskaa? Voin sanoa, että kun raskaaksi jäät niin sitten onkin hauskaa.

 

Joku sanoi että minulla olisi ongelmaa sukupuolisuuden kanssa. No, tottahan se onkin. Vihaan yli kaiken sitä, että minun pitää olla nainen. En arvosta naiseutta ollenkaan ja inhoan monia asioita, jotka siihen liitetään. Luonnollisesti sen takia vihaan myös naisellisia ruumiinosiani, varsinkin, kun joudun kärsimään niiden toiminnasta. En yksinkertaisesti halua "antaa niille armoa" joten käytännössä minulle on aivan sama, miten ne voivat.
Tuosta lääkärihommasta vielä, en vaan yksinkertaisesti siedä sitä, että minua tutkitaan, ihan sama sinänsä että mistä kohtaa. En muista kuitenkaan, että olisin joskus lapsena traumatisoitunut lääkärissä, mutta en vain siedä sitä ajatusta. En koe menettäväni kyllä yhtään mitään. Pidän tutkimista alistavana, koska minusta se tuntuu (tai tuntui) jotenkin siltä, että olisin vain tavara.

 

No sitten varmaan tarvitset psygiatria. Pitäähän kumppanisi sinua naisena ja koskettelee?

 

Kyllähän se pitää ja on aina kehumassa kauniiksi jne. Toki pidän hänen kosketuksestaan ja seksi tuntuu hyvältä. En näe tarvetta psykiatrillekaan.

 

Kyllähän se pitää ja on aina kehumassa kauniiksi jne. Toki pidän hänen kosketuksestaan ja seksi tuntuu hyvältä. En näe tarvetta psykiatrillekaan.

No itseasiassa kyllä ammattiauttajalle puhuminen voisi auttaa. Kuulosti hiukan huolestuttavalta tuo että vihaat, että sinun pitää olla nainen ja et välitä hoitaa kohtia jotka liittyvät nauseuteesi niin on aika huolestuttavaa. Olet siis valmis vaikka sairastumaan vakavasti ennemmin kuin käyt lääkärissä tarkistuttamassa ettei vaaraa ole. Jostainhan tuon on pakko johtua.

 

Minusta on omituista verrata lääkärintutkimusta seksiin, toki eka yhdyntä jännitti paljon jo vuosia ennen kuin se oli ajankohtainen, mutta siihen oli helpompi suhtautua, koska ajattelin, että voin pitkittää ensimmäistä yhdyntää niin pitkään kun haluan, eikä sitä tarvitse tulla koskaan jos en halua. No, kyllä se sitten tuli (18v)eikä ollut niin jännittävää enää sitten sillä hetkellä, tapahtui rauhallisissa merkeissä poikaystävän kanssa.
Periaatteessahan lääkäriinkään ei ihan pakko ole koskaan mennä, mutta omaksi parhaaksihan se olisi, ja käytännössä pakollista jos ehkäisyn haluaa - tai viimeistään sitten kun haluaa lapsia.
Eniten gynetutkimuksessa minua ahdistaa, että lääkäri on täysin vieras. Vaikeaa luottaa vieraaseen ihmiseen noin vain ja päästää hänet katsomaan ja koskemaan kaikkein privaateinta ja arinta paikkaani. Ei minua lohduta, vaikka kuinka sanottaisiin että hän on huippuammattilainen eikä se satu. Ei se kipu niin paha ole, vaan se nöyryytyksen tunne.

En koe, että minulla olisi mitään sen kummempaa seksuaalisuuteen liittyvää ongelmaa, minusta on ok olla nainen enkä usko, että alapäässäni on mitään niin ihmeellistä, etteikö gyne olisi semmoista aikaisemmin nähnyt. Ei ole siis mitään järkisyytä jolla tätä kammoani voisin perustella. Mutta ei tämä mikään järkiasia olekaan. Haluaisin, että tutkimus olisi minulle rutiinihomma samalla tavalla kuin hammaslääkäri: ei kivaa, mutta ei mitenkään ylitsepääsemätöntäkään. Mutta vaikka yritän järkeillä, tuntuu silti aivan kauhealta, että joutuisin gynelle.

Mitenköhän mahtaisi lääkäri suhtautua, jos todella kävisi noin että menisi vastaanotolle ja riisuutumisvaiheessa iskisikin itkupaniikki eikä sitten tutkimusta voisikaan tehdä? Käyköhän niin useillekin vai leimaantuisikohan siinä lääkärin silmissä ihan hulluksi..?

 

Mitäköhän se ammattiauttajakin osaisi asialle tehdä. Itse asiassa elämä ei ole niin vaikeaa minulle kuin mitä näistä viesteistäni voisi olettaa, aika usein kyllä ahdistaa, mutta en usko että mikään sössötys auttaisi. Enkä tosiaan tunne tarvitsevani apua, kyllä näinkin pärjää ihan hyvin. En minä edes halua hyväksyä itseäni, vaikka se varmasti helpottaisi jonkin verran ahdistusta ja masentuneisuutta.

 

No ainakin kannattaisi kokeilla psygiatria. Onhan se ilmaistakin. Jos ei auta niin eihän siinä sitten mitään voi. Tunnejutut ei ole aina järkiperäisiä. Se vaan on tosi vaarallista lähteä tuolle raiteelle. En mene gynelle juttuun. Mutta niitä on ihmisiä jotka vaikka kuolevatkin ennemmin kuin menevät lääkäriin. Jollain buranalla lääkitsevät hirveitä kipuja ja antavat sairauden levitä ja halvaantuvat vaikka. Menevät sairaalaan ambulanssilla kun joku soittaa sen heille ja sitten onkin liian myöhäistä. Sitten maataan sairaalassa pitkiä aikoja tai kuollaan. No tämä vain pahimmassa tapauksessa. Mutta psyykkistähän sekin on. Eihän sille ihminen sinällään voi mitään.

 

Mitenköhän mahtaisi lääkäri suhtautua, jos todella kävisi noin että menisi vastaanotolle ja riisuutumisvaiheessa iskisikin itkupaniikki eikä sitten tutkimusta voisikaan tehdä? Käyköhän niin useillekin vai leimaantuisikohan siinä lääkärin silmissä ihan hulluksi..?

Minä en ainakaan leimautunut ja gyne ymmärsi kammoni. Toki se vaati sen, että kerroin kammostani. Sain myös hyödyllisiä vinkkejä jatkoa ajatellen ja gyne kirjoitti papereihini että jatkossa papanäytteet ottaa lääkäri.

(oli takana pari katastrofaalista papa-koetta, joissa käytettiin vääränlaista spekulaa ja liian isoa näyteharjaa, joka aiheutti minulle kipua ja verenvuotoa.)

 

Kerrankin keskustelupalsta, jossa oikeasti yritetään auttaa ongelmassa, eikä vaan todeta vain että älä ruikuta vaan menet sinne lääkäriin! Kiitos, Ellit!

Mutta eikö gynekologinen tarkastus satu aina jonkin verran ja aiheuta verenvuotoa? Olen jostain lukenut näin? Mutta siis tämä ei ole syy kammooni, ei se ole niin kauheaa jos joskus vähän sattuu.

Jossain yksityisillä hammaslääkäreissä on mahdollista nukuttaa pelkäävä potilas toimenpiteiden ajaksi, olisikohan nukutus mahdollista myös gynelle mentäessä?