Alkuperäinen kirjoittaja pikkunyhverö;10409277:
Tätä palstaa lueskellessa tuli mieleen suomi24:än keskustelu, missä kysyttiin juuri samaa asiaa. Ihan vaan mielenkiinnosta siis, onko meitä naisia paljonkin, jotka eivät käy gynekologilla? Itse en ole koskaan käynyt enkä ajatellut käydäkään, minulla on siihen omat syyni. Tiedän kyllä, että terveydestään huolehtiminen on fiksua mutta yksinkertaisesti ei vain kiinnosta.
Mites teillä?
Oli jo reilu pari vuotta edellisestä käynnistä, niin oli melkein pakko mennä. Hyvä kun menin, kun kohtuun oli kasvanut myooma, ei mikään iso, eikä siihen tarvita juuri nyt mitään hoitoa, mutta sain kehoituksen tulla takaisin ensi vuonna.
Mulla ei ole koskaan ollut gyne-käynnit helppoja, eikä tule olemaan sen takia, että nuorempana olin seksuaalisen hyväksikäyton "uhri", jos toi nyt on oikea termi. Gynelle en menisi, jos ei olisi pakko, varmaan kaikilla muillakin on samanlaisia tunteita, ainakin jonkinasteisia. En menisi hammaslääkärille, korvalääkärille, terveyskeskuslääkärille jne, ja monia muitakin juttuja on elämässä, jotka ei ole niin kovin innostavia. Verojakaan en maksaisi. Gyne-käynnistä tässä nyt on kuitenkin puhe, ja voin vain kertoa omasta kokemuksestani, miten itse selvisin. Otin sedatiivin, eli Diapamia, ja robottimaisesti marssin vastaanotolle. Etukäteen olin kirjoittanut kysymykset paperille, ja sellaiset asiat, joista halusin kysyä. Olo oli kuin pilvessä, ei pahasti, mutta kerroin gynelle mitä olin ottanut ja miksi. Sitten kaivoin iPodin ja suljin silmät ja kuuntelin Lady Gagaa niin kovaa kuin korvat kesti.Tuo gyne tiesi kyllä miten vaikeaa se oli mulle ja oli tosi ymmärtäväinen. Vaatteet pois, tutkittiin, ja gyne vielä tarkisti ultraäänellä, hyvä kun tarkisti, koska vasta uä havaitsi tuon myooman.
Yksityisellä varmasti hoituu tuo sedaatio, sieltä saa varmasti reseptin etukäteen jos tiedustelee. ja jos ei saa kyseiseltä tohtorilta, niin voinee harkita toista lääkäriä?
Mulla ei ollut "saattajaa"tai muuta seuralaista mukana, kävelin omilla jaloillani ulos vastaanotolta. Jos ajattelen jälkikäteen miten paljon mua pelotti, niin olisin voinut ehkä pelätä hiukan vähemmän, mutta tuo Diapam toimi niin hyvin ettei kaikki yksityiskohdat, kuten Papan otto ole ollenkaan mielessä. Kipua en muista tunteneeni ollenkaan.
Sedaatio toimii, ihan toisesta asiasta maininta, kun olin kolonoskopiassa, ja se pelotti ihan tajuttomasti tottakai. Sedaation ja kipulääkkeen jälkeen muisti meni kokonaan, ja kun heräsin, kysyin että koska me sitten aloitetaan se toimenpide..? Se olikin jo tehty, en tiennyt mitään maailmanmenosta noin puoleen tuntiin.
Point is: jos on päättänyt ettei sinne gynen kidutuskammioon aio astua ollenkaan, ja jos kuitenkin olisi aihetta, voisi mennä edes kerran sedaatiopillerin kanssa. Jos homma ei tunnu toimivan, niin sitten lääkärin kanssa keskusteltuaan voi ottaa Ritolat ja ammuksena lentää ulos vastaanotolta. Ei sinne ole pakko mennä, sitä en sano, Suomi on vapaa maa, mutta JOS tilanne on sellainen, että tutkimus olisi paikallaan niin ehkä sitten? Mun lääkäri kysyy joka kerta, että haluatko että tutkitaan, ja jos tuohon sanon että ei, niin ei se sitten varmasti tekisi mitään muuta kun kysyisi, että miksei. Ei sellaiseen kuulustelutyylin ollenkaan, ja sellaista en maksavana asiakkaana muutenkaan kuuntelisi. Joka kerta kerron, että pelottaa, ja kun sen tosiasian saa ns. sylkäistyä ulos, niin olo on jo 1% verran helpompi.
En tiedä auttaako tämä ketään, mutta toivon niin. Mulla on ainakin hyviä kokemuksia Lahden Terveystalon lääkäreistä, siis mun oma kokemus, ei mainos, mutta sinne on muutaman prosentin helpompi mennä.
