Kahden miehen "loukussa"...

[HooÄs]

Oon tainnu tästä joskus aiemminki kirjottaa, mutta nyt taas saatava purkaa...

Erosin pojan isästä viime syksynä. Nykyisen isännän kanssa ollaan seurusteltu 10kk. Ollaan kerran erottu tässä välissä loppu talvesta ja palattiin pojan isän kanssa yhteen. Mutta ei sitä kestänyt kun kuukauden verran ja palasin taas yhteen nykyisen kanssa.
Tälläsiä kausia jolloin haikailen pojan isän luo on näköjään säännöllisin väliajoin, kuukauden kahden välein. Aina nuo välit olen niin onnelinen nykyisen kanssa mutta aina kun tää vaihe mikä nyt taas päällä, mietin vain vain kuinka olisi ihanaa olla taas kokonainen perhe...
Nykyinen kohtelee mua tosi hyvin ja poikaa kuin omaansa. Oli keväällä erotessamma eihan paskana. Oon miettiny paussin pitämistä kummastakin ukosta, mutta mä en pysty tekemään sitä...satuttaisin niin paljon.

Mitä hittoa nää kaudet on ja kuinkahan monta vuotta (vai koko loppuelämänkö) nää kestää?!
Mä en näköjään yhtään tiedä mitä haluun ja kenen kanssa. Joka toinen päivä oon ihan varma, että haluun tän nykyisen kanssa yhteisiä lapsia ja nyt taas oon ihan varma etten halua, vaan pojan isän kanssa.

Kiitos, että sain purkaa. En uskalla puhua kellekkään kaverille tms. tästä, kun ovat muutenkin olleet vähän ihmeissään tästä meijän on/off jutusta. :ashamed:

Lisään vielä, että olimme exän kanssa 15v kun aloimme seurustella ja ehdimme yhdessä olemaan 7½v. kun syksyllä erosimme. Tuo aikasen seurustelun alku on varmaan syynä tuohon eroon...mutta miksi niin kaipaan kuitenkin siihen suhteeseen takaisin? Ja samalla haluan olla nykyisenkin kanssa...ihan sairasta ja tuntuu että pää hajoaa, kun en uskalla kertoa miehelle mitää tästä, mitä mun päässä pyörii. :'(

 

[Cartel]

Ihme, että nämä miehet suostuvat tällaiseen ollako/eikö olla molemmat, jos toisistaan tietävät. Jos jatkat tuota loputtomiin, tuskin se on oma, lapsesi tai kummankaan miehen etu.

Mitä, jos kokeilisit sanoa kummallekin miehelle, että haluat kuukauden miettiä asioita. Et pitäisi yhteyttä, minkäänlaista. Mieti, mitä elämältäsi ja kumppaniltasi haluat, kumpi näistä vastaa odotuksiasi pidemmän päälle. Kumman kanssa voisit kuvitella hoitavasi lastenlapsia, kumman kanssa viettää vanhuuden päiviäsi?

Päätös on tehtävä sinun itse. Mitä nopeammin, sen parempi teille kaikille.

 

[HooÄs]

Niinpä, nopeesti pitäis toimia, ei tää kivaa kellekkään! Mutta kun en tod. tiedä mikä on oikee ratkasu ja ei tälle varmaan oikeeta ratkasua koskaa löydykkään.

Tuolle en voi mitään, että ovat lähteneet mukaan tähän oravanpyörään. Oiski niin helppoa munki kannalta jos jonpi kumpi tai molemmat ois viheltäny jo omalta osaltaa pelin poikki!

 

[Hallatar]

Ota aikalisä molemmista miehistä ja ole vähän aikaa ihan itseksesi. Pää selviää (ehkä, en mene vannomaan) ja tiedät, mitä todella haluat.

 

[Juon Kahvini Miten Sattuu]

Mä uskoisin et sä tavallaan kuitenkin alitajuisesti nautit tuosta tilanteesta jossa voit olla se valinnantekijä Kyllähän se tietyllä tavalla egoa pönkittää kun molemmat miehet ovat vietävissä siinä määrin ettei enää ole omanarvontuntoa laisinkaan.
Uskon kyllä siihenkin että välität aidosti molemmista, siitä en tiedä voiko sitä todelliseksi rakkaudeksi kutsua. Jos rakastaisit niin kovasti kuin sanot, et tekisi noin jo siitä syystä että toisen tunteet merkitsisivät sinulle enemmän.

Minun mielestäni, ja tämä on todellakin vain minun mielipiteeni, sinä et tule elämänmittaista suhdetta solmimaan kummankaan kanssa. Joko miehet ennen pitkään kyllästyvät temppuihisi ja jäät ns. lehdelle soittelemaan tai löydät jonkun uuden johon ajanmittaan oikeasti rakastut.

 

[helppoa]

en jaksa lukea kun ton alun ja ihan selkee vastaus:älä ole kummankaan kanssa,sinkkuna olet ja sitten etsit jonkun muun.ei noista kumpikaan suhde tule enää ikinä toimimaan,jos tätä uutta rakastaisit niin et haikailis exää ja toisin päin.

 

[tiedät]

aivan varmasti itsekin, että tuo peli ei ole reilua kenellekkään! miksi aikoinaan erosit lapsesi isästä? tuletko eroamaan samasta syystä aina uudestaan ja uudestaan? yleensä kerran kokeiltu ei toimi uudestaan, mutta eipä aina. vaikka satuttaisit kumpaakin, niin olen sitä mieltä, että molemmista eroon ja miettimään asioita. satutat heitä kokoajan kuitenkin vuoronperään tällä hetkellä!

 

[HooÄs]

Erosimme syksyllä minun päätöksestä. Tuntui, että koko teini-ikä ja nuoruus oli mennyt tän kanssa ja halusin katsoa muuta. Tyhmää, tiedän, mutta ensimmäinen en varmaankaan ole, joka eroaa tuosta syystä.

Koitan nyt miettiä, mikä paras ratkaisu ja ehkä tosiaan otan välimatkaa molempiin. Pojan isään mun on kyllä pakostakin oltava yhteydessä, koska poika hänen luonaan joka toinen viikko.

 

[vieras]

en jaksa lukea kun ton alun ja ihan selkee vastaus:älä ole kummankaan kanssa,sinkkuna olet ja sitten etsit jonkun muun.ei noista kumpikaan suhde tule enää ikinä toimimaan,jos tätä uutta rakastaisit niin et haikailis exää ja toisin päin.

peesi,eli täysin samaa mieltä,kumpikaan ei ole tarpeeksi tärkeä sinulle,olet vaan jäänyt nyt jostain syystä roikkumaan molempiin,eli ihan jo sen takia että et satuta itseäsi,lastasi ja näitä miehiäkään ota ero molemmista ja ole hetki yksiksesi ja etsi sitten se oikea rakkaus.

 

[XXS]

Jo pelkästään lapsesi takia sinun kannattaisi olla jonkin aikaa ilman kumpaakaan miestä ja miettiä tilannetta rauhassa. Johan tuollaisessa touhussa meneekin lapsikin ihan sekaisin, itsestäsi puhumattakaan.

 

[HooÄs]

Mihin mä voin mennä "mietintäkuukaudeks" pojan kanssa? Jos jäädään tähän asuntoon, mihin nykyinen menee?
Molempien vanhemmat asuu muualla ja työt täällä...Hitto, et aina pitää olla niin saatanan vaikeeta! Töissäkin oon lomautus uhan alla ja se saa vaan lisää mua stressaamaan kaikesta paskasta! Mä oon kohta niin sekasin ettei mitää järkee!

 

[Adelade]

Ota aikalisä molemmista miehistä ja ole vähän aikaa ihan itseksesi. Pää selviää (ehkä, en mene vannomaan) ja tiedät, mitä todella haluat.

Mie oon kans tällä kannalla. Toivottavasti saat asian selvitettyä! :hug: