Kahden miehen loukussa

[terhi]

Olen seurustellut miesystäväni kanssa viisi vuotta, nuoresta teinistä lähtien.
Viime vuosina olen kokenut olevani toisinaan onneton hänen kanssaan, ja muut miehet ovat houkutelleet. Nyt olen tosissani ihastunut toiseen mieheen, ja tunne on molemminpuolinen. Pidimme miesystäväni kanssa hiljattain pienen hengähdystauon aloitteestani, jonka aikana vietin paljon aikaa tuon ihastukseni kanssa.

Miesystäväni sai kuitenkin "manipuloitua" minut takaisin luokseen, ja minä palasin. Yhdessäolo on puuduttavaa ja minua ahdistaa. Tunnen, että minä ainakin olen kasvanut ihan eri ihmiseksi, kuin mitä olin silloin 16-vuotiaana pikkulikkana. Mies ei haluaisi erota, olemme asiasta useat kerrat keskustelleet. Mies ei näe suhteessamme mitään vikaa, mutta minusta tuntuu etten mie saa henkeä.

Onko kellään kokemusta, kannattaako tutusta ja turvallisesta miehestä erota toisen vuoksi?

 

[Jaanuska]

no jos susta tuntuu että tää kuristaa sut, niin mie ainaki ottaisin lemput ku kärsisin.

 

[terhi]

Juu, mutta kun se on niin paljon helpommin sanottu kuin tehty.
Mietityttää, että entä jos alkaa kaduttaa... Toki yhteenpalaamisen mahdollisuus on aina olemassa.

Tietysti elämäänsä ei pitäisi elää tyytymättömänä ja "pakosta", vaan toimia mieluummin entä kuin ruikuttaa.

 

[daydreams]

mäkin 16 vuotiaana aloin oleen ihanan miehen kans, oltiin yhessä lähes 5 vuotta.vika vuosi-puol vuotta mullakin oli aika onneton olo, suhde oli jotenkin rutiinia enkä tuntenu enää rakastavani miestä muuta kun kaverillisella tasolla.Lopulta yhen riidan päätteeks erottiin ja se olikin lopulta oikee päätös.Semmosen 9kk kuluttua löyty nykynen mies :heart:
en siis tiiä kannattaako erota toisen vuoksi mut oman ittes vuoksi kannattaa jos et enää oo onnellinen nykyisen kans ja sua vaan ahdistaa.

 

[Lunatic]

Harvoin teinirakkaus loppuelämän kestää.. tai mun mielestä sen ei ainakaan pitäis kestää. Kyllä elämässä pitää katsella muitakin ulottuvuuksia, kuin hengailla saman poikaystävän kanssa vuosikymmeniä.

 

[Nappi82]

Harvoin teinirakkaus loppuelämän kestää.. tai mun mielestä sen ei ainakaan pitäis kestää. Kyllä elämässä pitää katsella muitakin vaihtoehtoja.

Kiitti vaan :/ No, se on sun mielipitees.

 

[Lunatic]

Harvoin teinirakkaus loppuelämän kestää.. tai mun mielestä sen ei ainakaan pitäis kestää. Kyllä elämässä pitää katsella muitakin vaihtoehtoja.

Kiitti vaan :/ No, se on sun mielipitees.

No niin on. Miksi teiniajan poikakaverin kanssa pitäs yhdessä olla vielä kymmenen vuoden päästä.. aika outoa.
Jotain takertumista kenties.

 

[Jaanuska]

Harvoin teinirakkaus loppuelämän kestää.. tai mun mielestä sen ei ainakaan pitäis kestää. Kyllä elämässä pitää katsella muitakin ulottuvuuksia, kuin hengailla saman poikaystävän kanssa vuosikymmeniä.

No jaa mun teinirakkaus alkoi 1987 ja vieläki jatkuu ja yhdessä ollaan.

 

[Lunatic]

Harvoin teinirakkaus loppuelämän kestää.. tai mun mielestä sen ei ainakaan pitäis kestää. Kyllä elämässä pitää katsella muitakin ulottuvuuksia, kuin hengailla saman poikaystävän kanssa vuosikymmeniä.

No jaa mun teinirakkaus alkoi 1987 ja vieläki jatkuu ja yhdessä ollaan.

No eipä käy kateeksi, sori vaan. B)

 

[terhi]

Voi että, ihanan rohkaisevia vastauksia, niitä juuri tarvitsen, sillä pelkään kuitenkin mahdottomasti sitä päätöksen tekemistä ja itse eroa, jos sellainen siis tulee.

Mietityttää yksin jääminen ja yksinäisyyteen totuttelu (vaikka onkin paljon kavereita), mutta tottumustahan tämä minunkin suhteeni nykyään lähinnä on.

Typeriä pikkuriitoja jatkuvasti johtuen siitä, että minua ärsyttää hirveästi miehen naama ja jutut. Jotenkin hän on ihan erilainen kuin käsitykseni unelmamiehestä.

 

[vieras]

Olen seurustellut miesystäväni kanssa viisi vuotta, nuoresta teinistä lähtien.
Viime vuosina olen kokenut olevani toisinaan onneton hänen kanssaan, ja muut miehet ovat houkutelleet. Nyt olen tosissani ihastunut toiseen mieheen, ja tunne on molemminpuolinen. Pidimme miesystäväni kanssa hiljattain pienen hengähdystauon aloitteestani, jonka aikana vietin paljon aikaa tuon ihastukseni kanssa.

Miesystäväni sai kuitenkin "manipuloitua" minut takaisin luokseen, ja minä palasin. Yhdessäolo on puuduttavaa ja minua ahdistaa. Tunnen, että minä ainakin olen kasvanut ihan eri ihmiseksi, kuin mitä olin silloin 16-vuotiaana pikkulikkana. Mies ei haluaisi erota, olemme asiasta useat kerrat keskustelleet. Mies ei näe suhteessamme mitään vikaa, mutta minusta tuntuu etten mie saa henkeä.

Onko kellään kokemusta, kannattaako tutusta ja turvallisesta miehestä erota toisen vuoksi?

Kokemusta on! Jokainen hetki nykyisen miehen kanssa on tästä lähtien hukkaan heitettyä elämää. Kerran se vaan kirpasee kun annat sille kenkää! Ajattele nyt itseäsi, saat tehdä sen hyvällä omalla tunnolla. Heti uutta suhdetta en kyllä suosittele.

 

[Jaanuska]

Harvoin teinirakkaus loppuelämän kestää.. tai mun mielestä sen ei ainakaan pitäis kestää. Kyllä elämässä pitää katsella muitakin ulottuvuuksia, kuin hengailla saman poikaystävän kanssa vuosikymmeniä.

No jaa mun teinirakkaus alkoi 1987 ja vieläki jatkuu ja yhdessä ollaan.

No eipä käy kateeksi, sori vaan. B)

Eipä haittaa panin vain ku niin ivallisesti laitoit

 

[juuei]

Olet kyllä vielä niin nuori, että ehdit unohtaa vaikka molemmat ko miehet ja löytää elämäsi trinssin.
Minäkin löysin mieheni vasta 29-vuotiaana, useiden epäonnistuneitten seurustelujen jälkeen. Ja kuinka helpottava tunne onkaan tietää, ettei mennyt väärän miehen kanssa naimisiin!

 

[Lunatic]

Voi että, ihanan rohkaisevia vastauksia, niitä juuri tarvitsen, sillä pelkään kuitenkin mahdottomasti sitä päätöksen tekemistä ja itse eroa, jos sellainen siis tulee.

Mietityttää yksin jääminen ja yksinäisyyteen totuttelu (vaikka onkin paljon kavereita), mutta tottumustahan tämä minunkin suhteeni nykyään lähinnä on.

Typeriä pikkuriitoja jatkuvasti johtuen siitä, että minua ärsyttää hirveästi miehen naama ja jutut. Jotenkin hän on ihan erilainen kuin käsitykseni unelmamiehestä.

Olet nuori vielä, uskon että olette vaan jämähtäneet yhteen jotenkin juuri tottumuksesta. Kyllä se siitä, ja hyvä on oppia yksinkin olemaan.
ELÄ, OLET NUORI VIELÄ! =)

 

[terhi]

Olen seurustellut miesystäväni kanssa viisi vuotta, nuoresta teinistä lähtien.
Viime vuosina olen kokenut olevani toisinaan onneton hänen kanssaan, ja muut miehet ovat houkutelleet. Nyt olen tosissani ihastunut toiseen mieheen, ja tunne on molemminpuolinen. Pidimme miesystäväni kanssa hiljattain pienen hengähdystauon aloitteestani, jonka aikana vietin paljon aikaa tuon ihastukseni kanssa.

Miesystäväni sai kuitenkin "manipuloitua" minut takaisin luokseen, ja minä palasin. Yhdessäolo on puuduttavaa ja minua ahdistaa. Tunnen, että minä ainakin olen kasvanut ihan eri ihmiseksi, kuin mitä olin silloin 16-vuotiaana pikkulikkana. Mies ei haluaisi erota, olemme asiasta useat kerrat keskustelleet. Mies ei näe suhteessamme mitään vikaa, mutta minusta tuntuu etten mie saa henkeä.

Onko kellään kokemusta, kannattaako tutusta ja turvallisesta miehestä erota toisen vuoksi?

Kokemusta on! Jokainen hetki nykyisen miehen kanssa on tästä lähtien hukkaan heitettyä elämää. Kerran se vaan kirpasee kun annat sille kenkää! Ajattele nyt itseäsi, saat tehdä sen hyvällä omalla tunnolla. Heti uutta suhdetta en kyllä suosittele.

Joo ei missään nimessä suoraa päätä uuteen suhteeseen, sillä sellainen voi muuttua helposti vain korvaavaksi lohtusuhteeksi ja muodostua samanlaiseksi "riippuvuudeksi" ja roikkumiseksi, kuin tämä nykyinenkin suhteeni.

Meillä on kuitenkin niitä hyviäkin hetkiä ja omalla tavallaan tuo mies on välillä hirveän hellyttävä ja ihanakin, niin jaksan joka päivä uskoa siihen, että joku päivä kaikki on hyvin, tuntisin jälleen intohimoistakin rakkautta enkä sitä ennemmin sisarellista ja että hänen naamansa ei enää ärsyttäisi... Taitaa vain olla turha toivo, sitähän tässä on jo kauemman aikaa odoteltu.

 

[CrystalBlue]

Harvoin teinirakkaus loppuelämän kestää.. tai mun mielestä sen ei ainakaan pitäis kestää. Kyllä elämässä pitää katsella muitakin vaihtoehtoja.

Kiitti vaan :/ No, se on sun mielipitees.

No niin on. Miksi teiniajan poikakaverin kanssa pitäs yhdessä olla vielä kymmenen vuoden päästä.. aika outoa.
Jotain takertumista kenties.

No ei varmaan tarviikaan.. mut hos siltää tuntuu niin tietty!!
Se olis mun mielestä vaan loistavaa jos on ollut jo ihan siitä asti yhdessä.
Miks ihmees pitäs kokeilla muitakin..jos kerran hyvin menee .. huoh

 

Harvoin teinirakkaus loppuelämän kestää.. tai mun mielestä sen ei ainakaan pitäis kestää. Kyllä elämässä pitää katsella muitakin ulottuvuuksia, kuin hengailla saman poikaystävän kanssa vuosikymmeniä.

No jaa mun teinirakkaus alkoi 1987 ja vieläki jatkuu ja yhdessä ollaan.

No eipä käy kateeksi, sori vaan. B)

Eipä haittaa panin vain ku niin ivallisesti laitoit

Ei mun tarkotus ollut (tälläkertaa) olla ivallinen. =)
Aattelin vaan, että jos on noin nuorena mennyt yhteen, parempi erota edes joksikin aikaa, ettei sitten vanhempana kaduta.
Ei elämä saisi vielä tossa vaiheessa jäädä junnaamaan..

 

[Lunatic]

Harvoin teinirakkaus loppuelämän kestää.. tai mun mielestä sen ei ainakaan pitäis kestää. Kyllä elämässä pitää katsella muitakin vaihtoehtoja.

Kiitti vaan :/ No, se on sun mielipitees.

No niin on. Miksi teiniajan poikakaverin kanssa pitäs yhdessä olla vielä kymmenen vuoden päästä.. aika outoa.
Jotain takertumista kenties.

No ei varmaan tarviikaan.. mut hos siltää tuntuu niin tietty!!
Se olis mun mielestä vaan loistavaa jos on ollut jo ihan siitä asti yhdessä.
Miks ihmees pitäs kokeilla muitakin..jos kerran hyvin menee .. huoh

No tehkää mitä tykkäätte, tää oli vaan MUN MIELIPIDE nuoruudesta ja sen kuluttamisesta.