https://beta.oikeamedia.com/o1-95909
Blogi: Professorin Ajatuksia
On ollut jännittävää seurata suomalaisen maahanmuuttopolitiikan kuohuntaa. Eilispäivänä kiinnitin huomioni erityisesti sisäministeri Kai Mykkäsen (kok) kommenttiin , jonka mukaan "kyllä tulee säilöönoton ja kiinnioton tarkennuksia. Kuitenkin yli 90 prosenttia laittomasti maassa olevista ei ole vaaraksi suomalaisille tytöille ja lapsille... Meidän tulee tehdä aidosti toimia, jotka kohdistuvat ulkomaalaisiin, koska meillä on tietty segmentti ulkomaalaisia, jotka ovat täällä ilman oleskelulupaa tai syyllistyvät rikoksiin, heistä meidän pitää päästä eroon. Tässä on yhteinen tahtotila ja niitä toimia viedään eteenpäin. Mutta samalla olisi väärin leimata tuhannet ulkomaalaiset ihonvärin perusteella."
Nämä Mykkäsen kommentit koostuvat sinänsä kaikilta osin tosiasioista. Mutta siitä huolimatta niistä paljastuu sisäministerin täydellinen ymmärtämättömyys siitä logiikasta, minkä takia Oulun tapahtumien perimmäisenä syynä on Suomen lepsu maahanmuuttopolitiikka.
Näin siksi, että me emme tiedä ketkä muodostavat Mykkäsen mainitseman 90% ja ketkä 10% osuuden. Eikä sitä luultavasti ole edes mahdollista tietää, vaikka kumpaankin ryhmään kuuluvia henkilöitä voitaneenkin tunnistaa jonkin verran lisäämällä poliisin voimavaroja ja maahanmuuttajiin kohdistettavaa suoraa valvontaa eli etnistä profilointia, jonka monet ovat ainakin aiemmin halunneet nähdä rasismina.
Niinpä maassamme liikkuu ihmisten turvallisuuden uhkana sitä useampia kymmenprosenttilaisia mitä useampia humanitaarisia maahanmuuttajia on joukossamme. Siihen taas vaikuttaa erityisesti maamme houkuttelevuus riskimaista lähtevien ihmisten parissa.
Tähän houkuttelevuuteen puolestaan vaikuttavat esimerkiksi turvapaikan saamisen helppous, tulijoille tarjottavien palveluiden määrä ja laatu, perusteettomien hakemusten käsittelyaika ja maasta poistamisen onnistumisfrekvenssi sekä omista - meidän yhteiskuntaamme sopimattomista - kulttuurisista piirteistä vieraantuminen eli suomalaisen elämäntavan omaksumisen nopeus.
Tästä seuraa loogisesti se, että kymmenprosenttisten määrä saadaan minimiin, mikäli turvapaikan hakijat suljetaan hakemusten käsittelyajaksi muusta yhteiskunnasta eristettyihin turvapaikkoihin, joissa elämisen vastineeksi edellytetään suomalaisen elämäntavan oppimista ja työtä. Ja joista pääsee palaamaan halutessaan kotimaahan ja oleskeluluvan saatuaan myös suomalaiseen yhteiskuntaan, mikäli on onnistunut hankkimaan sieltä opiskelu- tai työpaikan eli saa edellytykset radikalisoitumiselta välttymiseen.
Tulijoiden määriin vaikuttavat tehokkaasti myös siirtyminen turvapaikkahakemusten käsittelyssä hakijan näyttövelvollisuuteen eli tulkitsemalla epäselvät tapaukset suomalaisten - eikä hakijan - eduksi. Sekä kaikkien perusteetta turvapaikkaa hakeneiden ja rikoksiin syyllistyneiden tehokas palauttaminen kotimaihinsa tai ainakin edellä mainittuihin turvapaikkoihin ja kaikista heille tarjottavista vastikkeettomista eduista luopuminen.
Edelle kirjoittamistani syistä Mykkäsen näkemys, jonka mukaan 10 000 ihmisen säilöönottoon kuluvat vuotuiset 365 miljoonaa euroa voitaisiin käyttää tehokkaammin suuntaamalla ne seksuaalirikosten torjuntaan on älyllisesti epärehellinen. Näin siksi, että edelle hahmottelemiani maahanmuuttopoliittisia linjauksia sovellettaessa Suomella ei olisi tarvetta ottaa säilöön 10 000 elintasopakolaista, turvapaikkashoppailijaa ja turvapaikanhakijaa, vaan ainoastaan pakottavista syistä kotimaassaan tapahtuvaa henkilöön kohdistuvaa yhteiskunnallista vainoa pakenevia ihmisiä, joita tuskin olisi muutamaa sataa enempää.
Heidän säilömisensä maksaisi Mykkäsen luvuilla laskettuna 3-5 miljoonaa euroa. Sitä voi verrata ministerin mainitsemien 365 miljoonan euron kustannusten lisäksi myös siihen 689 miljoonaan euroon, joka pääministerin mukaan käytettiin yksin vuonna 2016 turvapaikanhakijoista aiheutuneisiin kustannuksiin.
Puhumattakaan siitä, että kymmenen prosenttia yhdestä tai muutamasta sadasta on vain sadasosia siitä mitä on kymmenen prosenttia kymmenestä tuhannesta. Ja siten myös heidän aiheuttamansa turvallisuusongelmat esimerkiksi suomalaisille naisille ja lapsille.
Blogi: Professorin Ajatuksia
On ollut jännittävää seurata suomalaisen maahanmuuttopolitiikan kuohuntaa. Eilispäivänä kiinnitin huomioni erityisesti sisäministeri Kai Mykkäsen (kok) kommenttiin , jonka mukaan "kyllä tulee säilöönoton ja kiinnioton tarkennuksia. Kuitenkin yli 90 prosenttia laittomasti maassa olevista ei ole vaaraksi suomalaisille tytöille ja lapsille... Meidän tulee tehdä aidosti toimia, jotka kohdistuvat ulkomaalaisiin, koska meillä on tietty segmentti ulkomaalaisia, jotka ovat täällä ilman oleskelulupaa tai syyllistyvät rikoksiin, heistä meidän pitää päästä eroon. Tässä on yhteinen tahtotila ja niitä toimia viedään eteenpäin. Mutta samalla olisi väärin leimata tuhannet ulkomaalaiset ihonvärin perusteella."
Nämä Mykkäsen kommentit koostuvat sinänsä kaikilta osin tosiasioista. Mutta siitä huolimatta niistä paljastuu sisäministerin täydellinen ymmärtämättömyys siitä logiikasta, minkä takia Oulun tapahtumien perimmäisenä syynä on Suomen lepsu maahanmuuttopolitiikka.
Näin siksi, että me emme tiedä ketkä muodostavat Mykkäsen mainitseman 90% ja ketkä 10% osuuden. Eikä sitä luultavasti ole edes mahdollista tietää, vaikka kumpaankin ryhmään kuuluvia henkilöitä voitaneenkin tunnistaa jonkin verran lisäämällä poliisin voimavaroja ja maahanmuuttajiin kohdistettavaa suoraa valvontaa eli etnistä profilointia, jonka monet ovat ainakin aiemmin halunneet nähdä rasismina.
Niinpä maassamme liikkuu ihmisten turvallisuuden uhkana sitä useampia kymmenprosenttilaisia mitä useampia humanitaarisia maahanmuuttajia on joukossamme. Siihen taas vaikuttaa erityisesti maamme houkuttelevuus riskimaista lähtevien ihmisten parissa.
Tähän houkuttelevuuteen puolestaan vaikuttavat esimerkiksi turvapaikan saamisen helppous, tulijoille tarjottavien palveluiden määrä ja laatu, perusteettomien hakemusten käsittelyaika ja maasta poistamisen onnistumisfrekvenssi sekä omista - meidän yhteiskuntaamme sopimattomista - kulttuurisista piirteistä vieraantuminen eli suomalaisen elämäntavan omaksumisen nopeus.
Tästä seuraa loogisesti se, että kymmenprosenttisten määrä saadaan minimiin, mikäli turvapaikan hakijat suljetaan hakemusten käsittelyajaksi muusta yhteiskunnasta eristettyihin turvapaikkoihin, joissa elämisen vastineeksi edellytetään suomalaisen elämäntavan oppimista ja työtä. Ja joista pääsee palaamaan halutessaan kotimaahan ja oleskeluluvan saatuaan myös suomalaiseen yhteiskuntaan, mikäli on onnistunut hankkimaan sieltä opiskelu- tai työpaikan eli saa edellytykset radikalisoitumiselta välttymiseen.
Tulijoiden määriin vaikuttavat tehokkaasti myös siirtyminen turvapaikkahakemusten käsittelyssä hakijan näyttövelvollisuuteen eli tulkitsemalla epäselvät tapaukset suomalaisten - eikä hakijan - eduksi. Sekä kaikkien perusteetta turvapaikkaa hakeneiden ja rikoksiin syyllistyneiden tehokas palauttaminen kotimaihinsa tai ainakin edellä mainittuihin turvapaikkoihin ja kaikista heille tarjottavista vastikkeettomista eduista luopuminen.
Edelle kirjoittamistani syistä Mykkäsen näkemys, jonka mukaan 10 000 ihmisen säilöönottoon kuluvat vuotuiset 365 miljoonaa euroa voitaisiin käyttää tehokkaammin suuntaamalla ne seksuaalirikosten torjuntaan on älyllisesti epärehellinen. Näin siksi, että edelle hahmottelemiani maahanmuuttopoliittisia linjauksia sovellettaessa Suomella ei olisi tarvetta ottaa säilöön 10 000 elintasopakolaista, turvapaikkashoppailijaa ja turvapaikanhakijaa, vaan ainoastaan pakottavista syistä kotimaassaan tapahtuvaa henkilöön kohdistuvaa yhteiskunnallista vainoa pakenevia ihmisiä, joita tuskin olisi muutamaa sataa enempää.
Heidän säilömisensä maksaisi Mykkäsen luvuilla laskettuna 3-5 miljoonaa euroa. Sitä voi verrata ministerin mainitsemien 365 miljoonan euron kustannusten lisäksi myös siihen 689 miljoonaan euroon, joka pääministerin mukaan käytettiin yksin vuonna 2016 turvapaikanhakijoista aiheutuneisiin kustannuksiin.
Puhumattakaan siitä, että kymmenen prosenttia yhdestä tai muutamasta sadasta on vain sadasosia siitä mitä on kymmenen prosenttia kymmenestä tuhannesta. Ja siten myös heidän aiheuttamansa turvallisuusongelmat esimerkiksi suomalaisille naisille ja lapsille.
