[QUOTE="Helmi";28373813]kerroppa millä sä määrittelet huonon parisuhteen? lähdetään siitä. se ero vaikuttaa lapseen niin syvästi, että kotiolot saa olla helvetilliset sille lapselle, sitten vasta ero on lapselle parempi vaihtoehto.
Liian usein se parisuhde on huono siksi että ei osata,ei esimerkiksi osata keskustella/tai toinen ei osaa, ei osata hyväksyä toisen erilaisuutta vaan koetaan se uhkana.
Mun vanhemma ton olleet yhdessä 34vuotta.. siihen mahtuu 2kertaa sellainen todellaa huono kausi.. joista toinen kesti yli 2vuotta(ja toinen kauemmin), vanhemmat huusi ja tappeli aina kun olivat samassa paikassa..ite sitä vaan keitti kahvit ja otti aku ankan.. meni sohvalle lukee, aika pian sitä tajus että eihän tuo nyt vaarallista ole.
Tuon parin vuoden jälkeen pikkuhiljaa alkoi rauha palata taloon(tai no minun mielestäni rauha, joku muu voi olla toista mieltä, kyllä mun isä silti hyppi tasajalkaa kerrran viikossa,naama punasena kiukusta, mutta ei se hetkauttanu ketään, kaikki oltiin tajuttu se että iskä kiukkuu joskus ja sitte kun rauhottuu niin sitte jutskataan ja halitaan).. niin pikku hiljaa tilanne parani.
nyt he ovat olleet viimesen vuoden taas kuin vastarakastuneita
äiti suunnittelee kirkkohäitä joita ilman jäi nuorempana mennessään naimisiin.
Minulla on siis vakaa kuva siitä että ongelmat kuuluu joka suhteeseen ja myös kriisit! sitoutumista ja tahtoa vaaditaan silloin kun tunteet tuntuu olevan hukassa..
yhdessä pysymisellä ja ongelmien ratkomisella annetaan lapsille aika hyvät eväät elämään! he soveltaa opittua myös omissa ihmissuhteissa..kyllä mä veikkaan että erolapset eroaa herkemmin ittekkin.. ku kaiken pitäs olla aina helppoo ja kivaa... kriiseistäkin pääsee ku lähtee lätkii.. mutta saako silloin aitoa parisuhdetta? vai eroaako niinku mieheni isä aina 10vuoden välein ja on nyt 50v yksin kerrostalo yksiössä asuva sinkku.. vois se elää myös perheensä kanssa.. mutta pakeneminen on helpompaa.. se vaan kun sen jälkeen ne naissuhteet ei oo yhtään sen kauempaa kestäneet kuin mitä eka liitto.. ja lapset kärsi turhaan,miehenikin joutu terapiaan ja lähes tappoi itsensä sen takia kun isä jätti äidin ja äiti alkoholisoitui siksi...[/QUOTE]
Kaikilla ei eroon kuitenkaan liity itsemurhayrityksiä ja alkoholismia, sehän se on avainasia että ero hoidetaan hyvin ja vanhemmat ovat väleissä toistensa kanssa. Voihan erolapsi ajatella myös niin että minä nyt en ainakaan mene eroamaan kun tiedän miltä se lapsista tuntuu.
Minulla itselläni elämä helpottui aikanaan vanhempien erotessa, toivoin sitä pitkään. En nyt ihan ajatellut että tämä menee tähän eroamisen tuomitsemiseen. Hain vain kokemuksia ja ajatuksia miten lasta voi tuossa surussa auttaa. En usko että elämänsä on pilalla kuitenkaan
Mitenhän lasta vois auttaa?
