Toggle sidebar

Kaikilla naisilla on tämä sama kauhutarina - onko ajat muuttuneet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Ruusu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
R

"Ruusu"

Vieras
Olen ollut työpaikassani puoli vuotta.

Viimeisen kuukauden ajan on töissä juteltu paljon kahvitauolla perheistä, ja on tullut ilmi että kaikki työpaikan naiset ovat kokeet että veli oli perheessä "kuningas".

Nuo viisikymppiset ystäväni kuvaavat perheen poikaa mm. seuraavin sanoin:

"kuningas"
"puolijumala"
"äidin suosikki"
"se, joka sai kaiken helpommalla"

Minua ahdistaa tämä suunnattomasti. Vaikka en ole kokenut samaa, niin jonkinlainen turvattomuuden tunne on siirtynyt nyt minuunkin. Naiset ovat jo melkein eläkeiässä, mutta vieläkin käsittelevät asiaa. Tuntuu aivan hirveältä, että jos minulla olisi ollut veli kahden siskon sijasta, olisin kokenut saman.

Osaako joku sanoa, oliko ilmiö Suomessa voimissaan vielä syntymävuonnani -88 vai olisinko säästynyt tuolta, jos mulla olisi ollut se veli?
 
Mä olen syntynyt -87 ja en kyllä muista tollaista ilmiötä ollenkaan enkä ole kuullut että muillakaan olisi ollut. Mulla on veljiä ja ne kyllä oli ihan samalla viivalla mun kanssa. Koin, että ehkä joskus itse jossain tilanteessa pääsin helpommalla :)
 
Olen itse viisikymppinen nainen ja enpä noita nimityksiä juurikaan veljistäni käyttäisi. Perheen iltatähden voi sanoa jossain mielessä olleen äidin suosikki ja se, joka sai kaiken helpommalla, tosin ehkä sisko on kuitenkin ollut se äidin suurin suosikki. Enpä noita niin pohdi tai vatvo. Aika tasavertaisina meitä on pidetty, tosin minä taisin olla enempi se isän tyttö.

Sanoisin kyllä, että se on aina kyllä ollut ihan perheestä kiinni, ei ajasta.
 
Olen syntynyt 1960-luvulla ja mainitsemasi eläkeiän partaalla oleva nainen (ajattelin tehdä töitä vielä pitkään, koska vaihdoin juuri ammattia!!!).

Olen ainoa tyttö kahden veljen välissä. Ja ei, minulla ei ole puolikuninkaita veljissäni. Vanhempani toki edustavat vanhakantaista kasvatusmallia, mutta äitini oli sokea sukupuolten välisille eroille. Olin lapsista vilkkain ja rauhattomin, mikä tietysti lisäsi paineita vanhemmilleni ja minulle. En ollut yhtä kiltti kuin veljeni ja sitä murehti puoli sukua, miten tyttö voi olla niin kamala. Veljeni pärjäsivät koulussa, tekivät niin kuin sanottiin ja elävät elämäänsä niin kuin vanhempanikin. Ymmärrän, että vanhemmilleni on helpompaa olla vuorovaikutuksessa veljieni kanssa, mutta vanhempani virkistyvät pohtiessaan edelleenkin rauhatonta eloani sekä tempauksiani. Minulla on tosi fiksut vanhemmat ja he jaksavat tuntitolkulla jutella kanssani keskittyen uutisiini maailman mutkaisuudesta.

Isoveljeni on viisas mies hänkin ja minäkin kysyn hänen mielipidettään monessa asiassa. Koen, että hänellä on kärsivällisyyttä keskittyä vaikkapa vanhempieni käytännön asioihin. Pikkuveljeni on aina pikkuveli, jota taputellaan päähän. Veljeni eivät ikimaailmassa ryhtyisi pitämään minua sisarusparvemme heikoimpana astiana.

Mitä kerroit ikätovereistani työpaikallasi voin valittaen todeta, että joillakin viisikymppisillä on aika konservatiivinen kasvatus takanaan. Tiedän tapauksia, joissa puolijumalaveli on ajanut perheyrityksiä konkurssiin kun tyttö olisi ollut sitä sopivin vetämään tms. Mutta tarkkaile myös onko viisikymppinen maalta/kaupungista, millaisella koulutuksella, millaisella koulutuksella hänen vanhempansa ovat yms. Sillä on jonkun verran merkitystä ikäluokassamme,koska siihen aikaan vanhempien sivistys- ja koulutustaso myös vaikutti miten lapsia kasvatettiin tyttöjen ja poikien rooliin(varallisuudella ei ollut väliä, koska osa oli valveutuneempaa ja osa ei).
 
-88 syntynyt olen ja perheen ainoa tytär. Veljet pääsivät helpommalla kun minut opetettiin kotitöihin, niin veljet saivat kaiken valmiina. Minä olen parhaiten kouluttautunein ja nyt veljet kadehtivat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras 55 vee:
Olen syntynyt 1960-luvulla ja mainitsemasi eläkeiän partaalla oleva nainen (ajattelin tehdä töitä vielä pitkään, koska vaihdoin juuri ammattia!!!).

Olen ainoa tyttö kahden veljen välissä. Ja ei, minulla ei ole puolikuninkaita veljissäni. Vanhempani toki edustavat vanhakantaista kasvatusmallia, mutta äitini oli sokea sukupuolten välisille eroille. Olin lapsista vilkkain ja rauhattomin, mikä tietysti lisäsi paineita vanhemmilleni ja minulle. En ollut yhtä kiltti kuin veljeni ja sitä murehti puoli sukua, miten tyttö voi olla niin kamala. Veljeni pärjäsivät koulussa, tekivät niin kuin sanottiin ja elävät elämäänsä niin kuin vanhempanikin. Ymmärrän, että vanhemmilleni on helpompaa olla vuorovaikutuksessa veljieni kanssa, mutta vanhempani virkistyvät pohtiessaan edelleenkin rauhatonta eloani sekä tempauksiani. Minulla on tosi fiksut vanhemmat ja he jaksavat tuntitolkulla jutella kanssani keskittyen uutisiini maailman mutkaisuudesta.

Isoveljeni on viisas mies hänkin ja minäkin kysyn hänen mielipidettään monessa asiassa. Koen, että hänellä on kärsivällisyyttä keskittyä vaikkapa vanhempieni käytännön asioihin. Pikkuveljeni on aina pikkuveli, jota taputellaan päähän. Veljeni eivät ikimaailmassa ryhtyisi pitämään minua sisarusparvemme heikoimpana astiana.

Mitä kerroit ikätovereistani työpaikallasi voin valittaen todeta, että joillakin viisikymppisillä on aika konservatiivinen kasvatus takanaan. Tiedän tapauksia, joissa puolijumalaveli on ajanut perheyrityksiä konkurssiin kun tyttö olisi ollut sitä sopivin vetämään tms. Mutta tarkkaile myös onko viisikymppinen maalta/kaupungista, millaisella koulutuksella, millaisella koulutuksella hänen vanhempansa ovat yms. Sillä on jonkun verran merkitystä ikäluokassamme,koska siihen aikaan vanhempien sivistys- ja koulutustaso myös vaikutti miten lapsia kasvatettiin tyttöjen ja poikien rooliin(varallisuudella ei ollut väliä, koska osa oli valveutuneempaa ja osa ei).
Click to expand...
Nimimerkissä näpytteluvirhe eli olen siis 50 vee
 
Meidän perheessä ihannoitiin tyttöjä. Isi hemmotteli meitä, me saatiin kaiken mitä haluttiin, ei ollut mitään rajoja. Veljiäni isi syrji. Ja äiti haukkui heitä idiooteiksi ja avuttomiksi, ja meitä tyttöjä kehui fiksuiksi jotka on poikia parempia jms. Ei hyvä näinkään päin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras 55 vee:
Olen syntynyt 1960-luvulla ja mainitsemasi eläkeiän partaalla oleva nainen (ajattelin tehdä töitä vielä pitkään, koska vaihdoin juuri ammattia!!!).

Olen ainoa tyttö kahden veljen välissä. Ja ei, minulla ei ole puolikuninkaita veljissäni. Vanhempani toki edustavat vanhakantaista kasvatusmallia, mutta äitini oli sokea sukupuolten välisille eroille. Olin lapsista vilkkain ja rauhattomin, mikä tietysti lisäsi paineita vanhemmilleni ja minulle. En ollut yhtä kiltti kuin veljeni ja sitä murehti puoli sukua, miten tyttö voi olla niin kamala. Veljeni pärjäsivät koulussa, tekivät niin kuin sanottiin ja elävät elämäänsä niin kuin vanhempanikin. Ymmärrän, että vanhemmilleni on helpompaa olla vuorovaikutuksessa veljieni kanssa, mutta vanhempani virkistyvät pohtiessaan edelleenkin rauhatonta eloani sekä tempauksiani. Minulla on tosi fiksut vanhemmat ja he jaksavat tuntitolkulla jutella kanssani keskittyen uutisiini maailman mutkaisuudesta.

Isoveljeni on viisas mies hänkin ja minäkin kysyn hänen mielipidettään monessa asiassa. Koen, että hänellä on kärsivällisyyttä keskittyä vaikkapa vanhempieni käytännön asioihin. Pikkuveljeni on aina pikkuveli, jota taputellaan päähän. Veljeni eivät ikimaailmassa ryhtyisi pitämään minua sisarusparvemme heikoimpana astiana.

Mitä kerroit ikätovereistani työpaikallasi voin valittaen todeta, että joillakin viisikymppisillä on aika konservatiivinen kasvatus takanaan. Tiedän tapauksia, joissa puolijumalaveli on ajanut perheyrityksiä konkurssiin kun tyttö olisi ollut sitä sopivin vetämään tms. Mutta tarkkaile myös onko viisikymppinen maalta/kaupungista, millaisella koulutuksella, millaisella koulutuksella hänen vanhempansa ovat yms. Sillä on jonkun verran merkitystä ikäluokassamme,koska siihen aikaan vanhempien sivistys- ja koulutustaso myös vaikutti miten lapsia kasvatettiin tyttöjen ja poikien rooliin(varallisuudella ei ollut väliä, koska osa oli valveutuneempaa ja osa ei).
Click to expand...

Kiitos erittäin hyvin kirjoitetusta vastauksesta.

Kehotit miettimään, millaisesta taustasta nuo työkaverini ovat. Totta onkin, että heillä on kaikilla samanlainen tausta keskenään. Kaikki he ovat maalta, ja vanhemmat kansakoulun käyneitä. Maatalon tyttöjä, jotka ovat päätyneet hoiva-alalle.

Toki haluaisin kuulla vielä eri ikäisten kokemuksia lisääkin!
 
Meillä pitää sanasta sanaan paikkansa :(.

Isoveljeni on aina saanut kaiken halvemmalla ja hänelle on annettu anteeksi paljon.
Vielä tänäkin päivänä isäni tekee paljon enemmän veljeni puolesta, hoitaa asioita jne.
Itse kyllä kykenen asiani hoitamaan mutta vituttaa kyllä ajoittain miten toinen lusmuilee asiassa kuin asiassa ja isä pelastaa loppujen lopuksi aina kun asiansa on tarpeeksi syvälle suohon ajanut.

Eli meillä veli on se herra ja hidalgo, ollut aina :(.
 
loppupuolella olen minä syntynyt, 4 lasta perheessä, esikoinen, minä, pikkuveli ja pikkuveli.
minä ja kuopus kuin ilmaa äitille ja isäll,e esikoinen ja toinen veljistä sai kaiken heille myös maksettiin kaikki, sama jako on edelleen lastenlapsien kanssa.
 
Minä myös olen ainoa tyttö kahden veljen välissä, -80-luvun alusta.
Isoveljeni on kyllä äidin suosikki jollain lailla ollut aina, ovat samankaltaisia, tosi konservatiivisia ja sellaisia selän takana pahaa puhujia.
Minä ja pikkuveljeni taas olemme keskenämme samankaltaisia ja yhdessä paljon kulkeneet jne. Minä olen ainoa, jolla meni peruskoulu hyvin ja kävin lukion perään. Isoveljeni kävi lukion vasta myöhemmin, aikuisena. Pikkuveljellä meni koulut penkin alle eikä tutkintoja ole. Minulta on vaadittu parempaa käytöstä, enemmän kotitöitä kuin veljiltä, yhä vieläkin äiti haluaisi että esitän hänen tuttavilleen ns. "täydellistä tytärtä", jolla voi kehuskella. Isäni kyllä on tuntunut jollain lailla suosineen poikia, ehkä siksi, että ovat avoimemmin haastaneet isää, tai ehkä on vaan kokenut enemmän yhteistä heidän kanssaan.

Eli miksikään puolikuninkaiksi ei voi veljiäni väittää, mutta kuitenkin on osani tyttärenä ja keskimmäisenä lapsena ollut erilainen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras55:
Minä myös olen ainoa tyttö kahden veljen välissä, -80-luvun alusta.
Isoveljeni on kyllä äidin suosikki jollain lailla ollut aina, ovat samankaltaisia, tosi konservatiivisia ja sellaisia selän takana pahaa puhujia.
Minä ja pikkuveljeni taas olemme keskenämme samankaltaisia ja yhdessä paljon kulkeneet jne. Minä olen ainoa, jolla meni peruskoulu hyvin ja kävin lukion perään. Isoveljeni kävi lukion vasta myöhemmin, aikuisena. Pikkuveljellä meni koulut penkin alle eikä tutkintoja ole. Minulta on vaadittu parempaa käytöstä, enemmän kotitöitä kuin veljiltä, yhä vieläkin äiti haluaisi että esitän hänen tuttavilleen ns. "täydellistä tytärtä", jolla voi kehuskella. Isäni kyllä on tuntunut jollain lailla suosineen poikia, ehkä siksi, että ovat avoimemmin haastaneet isää, tai ehkä on vaan kokenut enemmän yhteistä heidän kanssaan.

Eli miksikään puolikuninkaiksi ei voi veljiäni väittää, mutta kuitenkin on osani tyttärenä ja keskimmäisenä lapsena ollut erilainen.
Click to expand...
Ja vieläkin isoveljelle mm. annetaan rahaa, isojakin summia. Myös pyytää tai jopa lievästi kiristää rahaa vanhemmiltani. Itse en koskaan ole pyytänyt heiltä rahaa sen jälkeen kun menin töihin 17-vuotiaana.
 
Eiköhän kaikilla sisaruksilla ole sen verran sisaruskateutta että jos naisilta kysytään niin sitä veljeä on suosittu. pitäis varmaan kysyä myös niiden veljien mielipidettä että onko niiden mielestä siskoa suosittu?

Meillä kyllä alkoholistiäitini aina jaksaa mukle muistutaa kuinka veljeni on hänen suosikkilapsensa, mutta se on toki vaan hänen yrityksesnä vähätellä minua enkä ole noista puheista piitannut. Olemme kasvaneet isäni luona joka ei kyllä suosinut ketään vaan tasapuolisesti kaikkien piti tehdä kotitöitä jne(paitsi veljeni mielestä tietysti minua)
Olen 80-luvun alussa syntynyt.

Mieheni on 70-luvunnlopulla syntynyt ja hänen ei kyllä ole tarvinnut kotona tehdä muta kuin leikata ruohoa ja hakea puita. Kaikki kotihommat on äitinsä ja siskonsa tehneet, sen lisäksi siskon on täytyny osallistua puuhommiin ja euohonleikkaukseen joten sisko varmastti on katkera.
Minua lähinnä vituttaa kun mies ei vieläkään osaa pestä pyykiä. Ruokaa sentään on oppinu laittamaan ja siivoamaan minun kanssani.
 
Mulla on kaksi veljeä, ja meillä asia oli ehkä toisinpäin. Itse yritän kohdella lapsiani samoin, mutta mies ainakin kasvattaa poikia ja tyttöä eritavalla, mutta ei ollenkaan tuomittavalla tyylillä. Mutta pojat ei ainakaan ole kuninkaita. Ehkä enemmänkin niille voi olla tiukempi ja tyttö on tyttö :D
 
Kyllä meillä näin, pikkuveljeni oli kaikki kaikessa äidin pallero ja minä ja sisko ei mitään.. Edelleen sama tilanne veljeni sai esim auton ilmaiseksi, eikä mikään halpa ihan kunnon uusi auto.. Mutta osäni sen sijaan ei ole suosinut kumpiakaan.
 
Meiän vanhemmat kasvatti meiän tasa-arvosiks kansalaisiks. Samat säännöt molemimlla.
Veli on mua nelisen vuotta nuorempi ja ihan samaoilla säännöillä on menty kumpiki. Ollaan vaan niin erilaisia kaikin puolin et ei oikeen voi sillee verrata.
Olen syntyny 1968 je veli 1971
 
Meilläkin on ollut näin, olen syntynyt 60-luvun lopulla ja minulla on itseäni 2v nuorempi sisko. Pikkuveljeni syntyi paljon myöhemmin ja on minua 15v nuorempi.

Me emme siskoni kanssa saaneet oikeastaan mitään, paitsi tietysti ruuan ja vaatteet mutta turha olisi ollut vinkua mitään merkkivaatteita, kampaajalla käyntejä tai edes meikkejä. Viikkorahaa saimme jonkun verran mutta se summa oli ihan pieni, olisikohan ollut joku 5 markkaa ja sillä piti pärjätä.
Rahasta tämä ei olisi ollut kiinni, vanhempamme olivat kumpikin hyväpalkkaisessa töissä ja toimeentulo ihan hyvä.

Veljen kanssa sitten oli ihan eri peli. Hän sai ihan kaiken mitä vaan keksi pyytää jo pienestä pitäen. Huone pursusi leluja,teini-ikäisenä sai ihan rahaa ihan satasia tosta vaan, muotivaatteita, mopon, sitten ajokortin, auton ja niin kauan kuin veli asui kotona, siihen ostettiin vielä bensatkin eikä häntä vaadittu iikinä menemään mihinkään kesätöihinkään, toisin kun meitä vanhempia lapsia.

Äitini suhtautuu vieläkin ihan erilailla tyttöihin kuin poikiin, vaikkei myönnäkään sitä. Minulla on sekä tyttö että poika. Meillä käydessään äitini esimerkiksi kauhistelee tytön huoneen sotkuisuutta, muttei niinkään pojan. Kerran kun hän tuohtuneena motkotti, että kyllä tuon ikäisen pitäisi jo osata pitää oma huoneensa siistinä, muistutin hänelle että onkohän näin ja muistatko, kun itsekin siivosit "Henkan" (pikkuveljeni) huoneen vielä silloinkin kun hän oli jo 20-vuotias . Oma tyttöni on 13v :D
 
Minulla on kolme vuotta vanhempi veli ja olimme/olemme edelleeen mielestäni tasavertaisia. Kymmenen vuotta nuorempaa pikkuveljeä pidetään eri asemassa, mutta luulen että siihen ei liity sukupuoli vaan ikä. Lapsuus eletty 80-luvulla.
 
[QUOTE="mona";29214065]Minulla on kolme vuotta vanhempi veli ja olimme/olemme edelleeen mielestäni tasavertaisia. Kymmenen vuotta nuorempaa pikkuveljeä pidetään eri asemassa, mutta luulen että siihen ei liity sukupuoli vaan ikä. Lapsuus eletty 80-luvulla.[/QUOTE]

Kiitos. Pakko kysyä, jos vielä tätä luet, että oltiikon veljesi ja sinun kanssa taloudellisestikin ja äidin/isän huomiossa tasavertaisia? Saitko yhtä paljon viikkorahaa tms.? Entä kohdeltiinko samalla tavalla, jos tuli vaikka sairaaksi (hoivaaminen)?
 
Mun äiti viiskymppinen ja hällä on kolme veljeä, itse hän ainoa tyttö. Enpä oo kyllä koskaan kuullu et äiti ois tuollaisia sanoja veljistään käyttänyt, ehkä äiti on ollut se "lellipentu" koska on perheen ainut tyttö..
 
Ei todellakaan. Mulla on kaksi veljeä ja enempi olen konnut, että itse olen ollut prinsessa. Mun toinen veli on kyllä niin kiltti, että antaisi paitansakin päältään. Mun äitikin tykkäsi kovasti veljistäni juuri sen takia, että hän oli aina avulias. Mut enempi se on minusta veljelle rasite. Äitini oli tosi vaikea tulla toimeen kyseisen veljen vaimon kanssa varmaan juuri siksi, kun olisi halunnut pitää poikansa mieluummin itsellään.
 
[QUOTE="Ruusu";29214129]Kiitos. Pakko kysyä, jos vielä tätä luet, että oltiikon veljesi ja sinun kanssa taloudellisestikin ja äidin/isän huomiossa tasavertaisia? Saitko yhtä paljon viikkorahaa tms.? Entä kohdeltiinko samalla tavalla, jos tuli vaikka sairaaksi (hoivaaminen)?[/QUOTE]

Kyllä kohdeltiin melko tasaväkisesti myös taloudellisesti. Saatiin samanhintaisia lahjoja, viikkorahaa jne. Toki itse sain veljeni vanhat urheiluvälineitä jne. Mutta se nyt taas oli Järkevää. Edelleen saadaan samanarvoiset joululahjat ja äitini hoitaa molempien lapsia suunnilleen samanverran jne.

Äitini on kotoisin isolta maatilalta, jossa poikaa arvostettiin muiden yli tilanjatkajana. Voi olla että se on osasyy että äitini on halunnut kohdella omia lapsiaan tasa-arvoisesti.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa