Kaikkea hyvää

[nimeen rakkauden - onnistuuko]

Eräässä kappaleessa lauletaan, että toivon kaikkea hyvää nimeen rakkauden. Toivon, että olisit onnellinen... Pystyvätkö muut siihen suhteen päättymisen jälkeen varsinkin, jos toinen osapuoli on ollut se jättäjä. Minä en pysty, en ainakaan vielä, vaikka reilun vuoden tiivis seurustelusuhteemme päättyi jo syksyllä. Ikävissä merkeissä ja yllättäen tosin.

En pysty toivomaan, että hän olisi uudessa suhteessaan onnellinen ja että se suhde kestäisi. Ennemminkin toivon, että tämä nykyinen, yli kymmenen vuotta nuorempi nainen ymmärtäisi lopettaa suhteen ajoissa.

 

[lumi]

Suhteen loppumisesta on kohta viisi vuotta, silloin tällöin jo toivon toiselle osapuolelle pysyvää onnea. ; ) Täytyy olla todella hyvä ihminen, jos heti pystyy. Anna ajan kulua, kyllä se siitä.

 

[samaa miettinyt]

Olen pohtinut ihan samaa. Tavallaan toivon hänelle hyvää, hän oli minulle tosi tärkeä ja rakas. Mutta toisaalta en voi mitään pienelle katkeruuden kipinälle. Miksi vain minulle kuuluisi kaikki tämä suru ja tuska - miksi hän saisi vain onnen ja ilon. Uskon, että nämä tunteet ovat ihan normaaleja. Tiedän, että pahan toivominen kenellekään ei tuo minulle itselleni hyvää. Nyt on kulunut vuosi siitä kun hän dumppasi minut yllättäen - haava on olemassa - ei enää kuitenkaan satu joka päivä, ainakaan ei enää niin paljon kun ennen. Vanha totuus - aika parantaa.

 

[Raisa]

Itse en ole tuntenut minkäänlaista katkeruutta entistä poikaystävääni kohtaan, vaikka hän aikanaan jätti minut toisen vuoksi.

Rakastin häntä, hän on kaikesta huolimatta ihan upea ihminen. Miksi ihmeessä olisin toivonut hänelle jotain pahaa kun itsekin häntä rakastin. Olisi jotenkin sairasta toivoa pahaa ihmiselle jota on rakastanut. Ei sellaiselle ihmiselle, jota oikeasti rakastaa, voi koskaan toivoa mitään pahaa.

Olen tosiaan aina toivonut hänelle pelkkää hyvää. Hyvää hänelle kuuluukin, on avoliitossa ja kahden lapsen isä.
Hän itse myöskin on toivonut minulle koko ajan vain hyvää.
Tapaamme sattumalta aina silloin tällöin ja juttelemme.

 

[Samoin ajatellen]

Tuossa ylempänä kirjoittaja oli miettinyt sitä, miksi vain hänelle kuuluisi suru ja tuska ja toinen saisi onnen ja ilon. Samoja ajatuksia oli minulla ""Miksi minuun pitää sattua niin paljon"". Tuntui epäoikeudenmukaiselta, että kaikkien inhimillisten pelisääntöjen mukaan toiminut mies sai olla onnellinen ja elää uuden suhteen alkua, mikä hemmotteli hänen itsetuntoaan ja loukkasi minua. Vain vähän aiemmin hän oli yleisesti kertonut, kuinka onnellinen oli suhteessamme ... kunnes kaikki yllättäin muuttui. Missä on oikeudenmukaisuus.