Miksi julkkiskaunokaisille ja taviksille on eri asteikot? Eikö mielestäsi todellakaan ""tavikset"" pärjää kauneudessa julkkisnaisille? Tämä ihmetyttää kovasti jo sen takia, että se julkkisnaisten kauneus on useimmiten todella kovan työn takana. Jos sama vaiva nähtäisiin tavis-naisen kauneuden eteen, uskoisin heidän kilpailevan täysin samalla mitta-asteikolla.
Eri asia on tietysti sitten se, että kellä ""taviksella"" on rahaa tai halua kirurgisiin toimenpiteisiin kauneuden tähden. Mutta keinotekoinen kauneus ei omasta mielestäni taas ole oikeaa kauneutta.
Kerran eräs tuttu mies kehui Pamela Anderssonia miehelleni. Yllätyin kun mies tokaisi, että sehän on ihan hirveä harakka ilman meikkiä. Luulin itse, että hän olisi sokea näille vähemmän kauniille Pamela-kuville.
Itse niputan kyllä samaan kastiin niin julkkis- kuin tavismiehetkin. Kyllä tuolla ihan tavallisilla kaduilla saattaa kävellä vastaan paremman näköisiä miehiä kuin julkkismiehet. Ja mitä omaan mieheen tulee, voittaa taatusti mielestäni Brad Pittit ja muut muka-komeat miehet. Ei varmaan monen muun mielestä, mutta hänen ulkonäkönsä miellyttää juuri minua.
Sitä taas en ymmärrä lainkaan, että jos miehen naisihanne on joku isotissi-amatsoni-blondi, miksi hän ottaa pienikokoisen ja -rintaisen tumman naisen ja haikailee sitten niiden naisihanteensa mukaisten naisten perään.
Mulle on aina ollut tärkeää, että olisin mieheni mielestä se kaikkein kaunein ja ihanin, ja se lähti ihan miehistä itsestään. Jo teini-ikäisenä pojat käyttivät juuri tuota ""olet kaunein näkemäni tyttö"" -lausetta, joka sitten muutti minunkin ajatusmaailmani ennen pitkää kovin ulkonäkökeskeiseksi.
Nyt olen kuitenkin yrittänyt ruveta ajattelemaan asiaa hieman realistisemmin kun ikää on yli 30v. Enhän kai esim. 60-vuotiaana voi tosissani kuvitella pärjääväni fyysisessä kauneudessa 20-vuotiaalle. Tai sitten tarvitsee etsiä 100-vuotias mies, jonka mielestä olen todella nuori ja simpsakka
