Kaikki eroo

[vieras]

Meidän lähipiirissä ei muita kuulumisia taida ollakaan kuin eroamisia. Osa naimisissa jo ja lapsia ja osa ihan avoliitossa, mutta naimisissa pankin kanssa hekin.

En tiedä moniko eroaa liian helpolla... paha sanoa... Meillä taustalla myös kaikenlaista ja mies jopa kerran pettänytkin, mutta aina on pyritty siihen, että ongelmat selvitetään. Ja onnellisia ollaan.

 

[harmaana]

Minä ainakin lähtisin kävelemään tästä suhteesta jos vaan jostain saisin voimia... :'(

 

[harmaampi]

Samoin, lähtisin, en vaan saa aikaiseksi... En pettämisestä lähtis, jos muuten ois hyvä suhde. Mutta joo...

 

[vieras]

Ei kai nyt kaikki sentään eroa.

 

[niin]

toki meilläkin pyritään siihen, että ongelmat selvitetään. Tosin uskalletaan avoimesti pohtia kaikkia ratkaisuja ja nyt se ratkaisu näyttäis olevan ero.

 

[hmm]

Ap hei! Onko teidän lähipiirissä paljon semmoisia 27-32 vuotiaita? jos ois tuo kolmenkympinkriisi, yleensäö noihin aikoihin yleensä huomaa lähipiirissään tuon eroilmiön, jos on samaa ikäluokkaa lähipiiri keskenään.....

 

[ap]

Ap hei! Onko teidän lähipiirissä paljon semmoisia 27-32 vuotiaita? jos ois tuo kolmenkympinkriisi, yleensäö noihin aikoihin yleensä huomaa lähipiirissään tuon eroilmiön, jos on samaa ikäluokkaa lähipiiri keskenään.....

Kyllä löytyy eronneista tuostakin haarukasta, mutta myös sen ylä- ja alapuolelta. Oikeastaan ei mitenkään erityisesti keskity tuohon. Itse menemme tuohon haarukkaan. Mutta me siis emme ole eroamassa.

 

[Emilyn]

Minun mielestäni pettäminen ei ole mikään ongelma jota selvitetään. Se on valinta, jolla toinen on päättänyt tuhota parisuhteen.

 

[errare]

Minun mielestäni pettäminen ei ole mikään ongelma jota selvitetään. Se on valinta, jolla toinen on päättänyt tuhota parisuhteen.

Aika jyrkkä ajatus. Ajattelin parikymppisenä samoin. Vaan ei se noin mene. Elämä ei ole mustavalkoista ja ihminen ihan todella tekee virheitä, joskus sellaisiakin, joita syvästi katuu.
Riippuu siitä pettämisestä, onko se alku vai loppu. En oikein ymmärrä, miksi just pettäminen on se kaikista pahin juttu maailmassa. Tai se varmaan on sellaisille, joilla on itsetunnossa ongelmia? Mulle merkitsee se, haluaako jakaa elämäänsä mun kanssani. Jos kerran kompastuu ja nousee entistä ehompana, siitä vaan. Olen kyllin vahva antamaan anteeksi.

 

[Sprite]

Minun mielestäni pettäminen ei ole mikään ongelma jota selvitetään. Se on valinta, jolla toinen on päättänyt tuhota parisuhteen.

Aika jyrkkä ajatus. Ajattelin parikymppisenä samoin. Vaan ei se noin mene. Elämä ei ole mustavalkoista ja ihminen ihan todella tekee virheitä, joskus sellaisiakin, joita syvästi katuu.
Riippuu siitä pettämisestä, onko se alku vai loppu. En oikein ymmärrä, miksi just pettäminen on se kaikista pahin juttu maailmassa. Tai se varmaan on sellaisille, joilla on itsetunnossa ongelmia? Mulle merkitsee se, haluaako jakaa elämäänsä mun kanssani. Jos kerran kompastuu ja nousee entistä ehompana, siitä vaan. Olen kyllin vahva antamaan anteeksi.

Ai. Mä taas ajattelen, että itsetunnon kanssa on ongelmia sillon, kun hyväksyy ja antaa anteeksi ne ukon "pikku virheet".
On vähän eri luokan virhe, polttaako päivän ruuan uunissa vai paneeko naapurin Ritvaa

Mulla on hyvä itsetunto enkä todellakaan kenenkään kynnysmatoksi ala.
Ja olen tehnyt asian jo seurustelun alkuvaiheessa ERITTÄIN selväksi miehelleni.
Jos oikeasti rakastaa ja kunnioittaa sitä puolisoaan, niin ei tee sellasia virheitä että eksyy väärään petiin.

 

[vieras]

Minun mielestäni pettäminen ei ole mikään ongelma jota selvitetään. Se on valinta, jolla toinen on päättänyt tuhota parisuhteen.

Aika jyrkkä ajatus. Ajattelin parikymppisenä samoin. Vaan ei se noin mene. Elämä ei ole mustavalkoista ja ihminen ihan todella tekee virheitä, joskus sellaisiakin, joita syvästi katuu.
Riippuu siitä pettämisestä, onko se alku vai loppu. En oikein ymmärrä, miksi just pettäminen on se kaikista pahin juttu maailmassa. Tai se varmaan on sellaisille, joilla on itsetunnossa ongelmia? Mulle merkitsee se, haluaako jakaa elämäänsä mun kanssani. Jos kerran kompastuu ja nousee entistä ehompana, siitä vaan. Olen kyllin vahva antamaan anteeksi.

Ai. Mä taas ajattelen, että itsetunnon kanssa on ongelmia sillon, kun hyväksyy ja antaa anteeksi ne ukon "pikku virheet".
On vähän eri luokan virhe, polttaako päivän ruuan uunissa vai paneeko naapurin Ritvaa

Mulla on hyvä itsetunto enkä todellakaan kenenkään kynnysmatoksi ala.
Ja olen tehnyt asian jo seurustelun alkuvaiheessa ERITTÄIN selväksi miehelleni.
Jos oikeasti rakastaa ja kunnioittaa sitä puolisoaan, niin ei tee sellasia virheitä että eksyy väärään petiin.

Itse karsastan tuollaista ehdottomuutta. Asiat eivät ole mustavalkoisia ja tilanteet ja suhteet on erilaisia. Ja virheistään voi oppia.

Itse voin sanoa, että meidän suhteessa se yksi pettäminen lopulta jopa paransi suhdettamme. Saimme selvitettyä muutakin liian arkipäiväiseksi ja itsestäänselväksi käyneessä suhteessa.

 

[vieras]

Minun mielestäni pettäminen ei ole mikään ongelma jota selvitetään. Se on valinta, jolla toinen on päättänyt tuhota parisuhteen.

100% peesi ja ikää on yli 30 mulla.

 

[Emilyn]

Minun mielestäni pettäminen ei ole mikään ongelma jota selvitetään. Se on valinta, jolla toinen on päättänyt tuhota parisuhteen.

Aika jyrkkä ajatus. Ajattelin parikymppisenä samoin. Vaan ei se noin mene. Elämä ei ole mustavalkoista ja ihminen ihan todella tekee virheitä, joskus sellaisiakin, joita syvästi katuu.
Riippuu siitä pettämisestä, onko se alku vai loppu. En oikein ymmärrä, miksi just pettäminen on se kaikista pahin juttu maailmassa. Tai se varmaan on sellaisille, joilla on itsetunnossa ongelmia? Mulle merkitsee se, haluaako jakaa elämäänsä mun kanssani. Jos kerran kompastuu ja nousee entistä ehompana, siitä vaan. Olen kyllin vahva antamaan anteeksi.

Ai. Mä taas ajattelen, että itsetunnon kanssa on ongelmia sillon, kun hyväksyy ja antaa anteeksi ne ukon "pikku virheet".
On vähän eri luokan virhe, polttaako päivän ruuan uunissa vai paneeko naapurin Ritvaa

Mulla on hyvä itsetunto enkä todellakaan kenenkään kynnysmatoksi ala.
Ja olen tehnyt asian jo seurustelun alkuvaiheessa ERITTÄIN selväksi miehelleni.
Jos oikeasti rakastaa ja kunnioittaa sitä puolisoaan, niin ei tee sellasia virheitä että eksyy väärään petiin.

Peesi tähän. Se on täysin tietoinen valinta, heittääkö pöksyt pois vai ei.. tai tekeekö jotain vastaavaa, jolla romuttaa luottamuksen ja arvostuksen suhteeseen pois.

 

[vieras]

Minun mielestäni pettäminen ei ole mikään ongelma jota selvitetään. Se on valinta, jolla toinen on päättänyt tuhota parisuhteen.

Aika jyrkkä ajatus. Ajattelin parikymppisenä samoin. Vaan ei se noin mene. Elämä ei ole mustavalkoista ja ihminen ihan todella tekee virheitä, joskus sellaisiakin, joita syvästi katuu.
Riippuu siitä pettämisestä, onko se alku vai loppu. En oikein ymmärrä, miksi just pettäminen on se kaikista pahin juttu maailmassa. Tai se varmaan on sellaisille, joilla on itsetunnossa ongelmia? Mulle merkitsee se, haluaako jakaa elämäänsä mun kanssani. Jos kerran kompastuu ja nousee entistä ehompana, siitä vaan. Olen kyllin vahva antamaan anteeksi.

Ai. Mä taas ajattelen, että itsetunnon kanssa on ongelmia sillon, kun hyväksyy ja antaa anteeksi ne ukon "pikku virheet".
On vähän eri luokan virhe, polttaako päivän ruuan uunissa vai paneeko naapurin Ritvaa

Mulla on hyvä itsetunto enkä todellakaan kenenkään kynnysmatoksi ala.
Ja olen tehnyt asian jo seurustelun alkuvaiheessa ERITTÄIN selväksi miehelleni.
Jos oikeasti rakastaa ja kunnioittaa sitä puolisoaan, niin ei tee sellasia virheitä että eksyy väärään petiin.

Peesi tähän. Se on täysin tietoinen valinta, heittääkö pöksyt pois vai ei.. tai tekeekö jotain vastaavaa, jolla romuttaa luottamuksen ja arvostuksen suhteeseen pois.

Sinähän puhut viisaita, Emilyn! Samaa mieltä olen.

 

[vieras]

Minä ainakin lähtisin kävelemään tästä suhteesta jos vaan jostain saisin voimia... :'(

Sama juttu. Lapsien takia suurimmaks osaks luultavasti en osaa lähteä.. olis kamalaa ettei lapsilla olis enää kokonaista perhettä ja kotia..

 

[vieras]

Minä ainakin lähtisin kävelemään tästä suhteesta jos vaan jostain saisin voimia... :'(

Sama juttu. Lapsien takia suurimmaks osaks luultavasti en osaa lähteä.. olis kamalaa ettei lapsilla olis enää kokonaista perhettä ja kotia..

Mikäs teillä sitten on?

 

[Emilyn]

Minä ainakin lähtisin kävelemään tästä suhteesta jos vaan jostain saisin voimia... :'(

Sama juttu. Lapsien takia suurimmaks osaks luultavasti en osaa lähteä.. olis kamalaa ettei lapsilla olis enää kokonaista perhettä ja kotia..

Minä näen sen niin, että lapsilla on paljon kokonaisempi perhe onnellisen yhden vanhemman kanssa, kuin onnettomien kahden seurassa. Ja koti, sekin on lapsillani erinomainen, siitä huolimatta että asuvat vain äidin kanssa.

 

[vieras]

Minä ainakin lähtisin kävelemään tästä suhteesta jos vaan jostain saisin voimia... :'(

Sama juttu. Lapsien takia suurimmaks osaks luultavasti en osaa lähteä.. olis kamalaa ettei lapsilla olis enää kokonaista perhettä ja kotia..

Minä näen sen niin, että lapsilla on paljon kokonaisempi perhe onnellisen yhden vanhemman kanssa, kuin onnettomien kahden seurassa. Ja koti, sekin on lapsillani erinomainen, siitä huolimatta että asuvat vain äidin kanssa.

No itse eroperheestä, vanhemmat erosi kun olin jotain vajaa kymmenen vanha, en oo siitä katkera mutta ei sen jälkeen enää ollut paikkaa mikä tuntuis kodilta.. toki vanhemmat voi asiaan paljonkin vaikuttaa, mutta joku isäpuoli ja äitipuoli ja uudet lapset teki miusta aika ulkopuolisen
Eihän se aina näin mee, mutta yks näkökulma vaan.

 

[suru]

Minä ainakin lähtisin kävelemään tästä suhteesta jos vaan jostain saisin voimia... :'(

Sama juttu. Lapsien takia suurimmaks osaks luultavasti en osaa lähteä.. olis kamalaa ettei lapsilla olis enää kokonaista perhettä ja kotia..

Minä näen sen niin, että lapsilla on paljon kokonaisempi perhe onnellisen yhden vanhemman kanssa, kuin onnettomien kahden seurassa. Ja koti, sekin on lapsillani erinomainen, siitä huolimatta että asuvat vain äidin kanssa.

Näin itse jaksaisin vielä sinnitellä vaikka en tiedä onko järkevää, mutta lasten takia tarvii kai sitten erota, että ne ei joudu kärsimään tästä ahdistavasta ilmapiiristä.

 

[nunnu]

Minä ainakin lähtisin kävelemään tästä suhteesta jos vaan jostain saisin voimia... :'(

Sama juttu. Lapsien takia suurimmaks osaks luultavasti en osaa lähteä.. olis kamalaa ettei lapsilla olis enää kokonaista perhettä ja kotia..

Minä näen sen niin, että lapsilla on paljon kokonaisempi perhe onnellisen yhden vanhemman kanssa, kuin onnettomien kahden seurassa. Ja koti, sekin on lapsillani erinomainen, siitä huolimatta että asuvat vain äidin kanssa.

Mutta ovathan välillä toisenkin vanhemman luona ja eikös ensimmäisessä erossasi tapeltu lapsen tapaamisista ja huoltajuudesta melko rankasti. Ei sekään lapselle mukavaa ole.

 

[Emilyn]

Minä ainakin lähtisin kävelemään tästä suhteesta jos vaan jostain saisin voimia... :'(

Sama juttu. Lapsien takia suurimmaks osaks luultavasti en osaa lähteä.. olis kamalaa ettei lapsilla olis enää kokonaista perhettä ja kotia..

Minä näen sen niin, että lapsilla on paljon kokonaisempi perhe onnellisen yhden vanhemman kanssa, kuin onnettomien kahden seurassa. Ja koti, sekin on lapsillani erinomainen, siitä huolimatta että asuvat vain äidin kanssa.

Näin itse jaksaisin vielä sinnitellä vaikka en tiedä onko järkevää, mutta lasten takia tarvii kai sitten erota, että ne ei joudu kärsimään tästä ahdistavasta ilmapiiristä.

Voin kertoa, että se onni löytyy elämään ilman parisuhdettakin, etenkin jos irtaannut huonosta sellaisesta! Minä olen onnellinen uudesta asunnostani, jota vielä puunailen kuntoon. On ihanaa tehdä pientä remonttia ja rakentaa ihan omaa onnellista kotiaan, jossa ei ole ahdistavaa ilmapiiriä. Ja lapsilla on paljon parempi olla, kun kotona on onnea ja rakkautta, se ei molempia vanhempia saman katon alle tarvitse - onni.

 

[Emilyn]

Minä ainakin lähtisin kävelemään tästä suhteesta jos vaan jostain saisin voimia... :'(

Sama juttu. Lapsien takia suurimmaks osaks luultavasti en osaa lähteä.. olis kamalaa ettei lapsilla olis enää kokonaista perhettä ja kotia..

Minä näen sen niin, että lapsilla on paljon kokonaisempi perhe onnellisen yhden vanhemman kanssa, kuin onnettomien kahden seurassa. Ja koti, sekin on lapsillani erinomainen, siitä huolimatta että asuvat vain äidin kanssa.

Mutta ovathan välillä toisenkin vanhemman luona ja eikös ensimmäisessä erossasi tapeltu lapsen tapaamisista ja huoltajuudesta melko rankasti. Ei sekään lapselle mukavaa ole.

Totta, ovat toisen vanhemman luona. Siinä mielessä siis molemmat vanhemmat ovat kyllä lasteni elämässä, vaikkeivat parisuhteessa. Ja huoltajuusoikeudenkäynti oli onneksi siihen aikaan, että lapsi oli niin pieni eikä itse joutunut sitä osalliseksi mitenkään käytännössä. Nykyään tilanne on rauhoittunut ja toivon, että ex myös sen sellaisena pitäisi jatkossakin.