Hae Anna.fi-sivustolta

Kaikki hyvin, silti ero?

Viestiketju osiossa 'Avioero' , käynnistäjänä arnot, 30.11.2016.

  1. arnot Vierailija

    Olen 28-v mies. Kuusi vuotta yhdessä vaimoni kanssa ja meillä on 2,5v tytär, omistusasunto. Mikään ei oikeastaan ole huonosti, mutta viimeaikoina minusta on tuntunut ettei vaimoni ehkä ole minulle se oikea ihminen. Ei meillä ole viime vuosiin ollut oikein mitään yhteistä.

    Kerroin vaimolle haluni erota, ja hän totesi ettei haluaisi että eroaisimme. Kuitenkin löydän itseni haaveilemasta elämästä yksin. En ole asunut yksin ikinä.

    Ne pienetkin asiat jotka kerroin eron syyksi vaimolle, vaimo on petrannut. En itse nyt haluaisi läheisyyttä, nukun eri huoneessa ja vaimo on antanut minulle omaa aikaa ja tilaa. Ei ole suuttunut tai raivonnut mistään, yrittänyt kyllä selventää että nämä hetket kuuluu parisuhteeseen ja menevät ohi
    .. Mutten itse usko niin. Entä jos tämä jää päälle ja katkeroidun?

    Vaimo on muuttunut jokseenkin paljon, ja välillä tuntuu kuin hän esittäisi vain pitääkseen minut. Kuitenkin väittää ettei asia ole niin. On kiinnostunut asioistani ihan eri tavalla ja antaa huomiota eri tavalla kuin ennen.

    Minä en vain näe järkeä siinä, että jäisin tuhlaamaan elämääni jos en koe olevani oikean ihmisen kanssa. Olishan mulla sitä aikaa vielä jäljellä. Sanoin vaimolle että haluaisin minä löytää keinon päästä eroon näistä ajatuksista, mutten tiedä tapahtuisiko niin koskaan.

    Mitä tehdä?
     
  2. omaoasis Vierailija

    Teillä menee liian tasaisen hyvin. Suomalainen tympiintyy usein tasaisiin onnen jaksoihin, mutta odotapas, kun sattuu vastoinkäymisiä, silloin osataan puhaltaa yhteen hiileen.

    En missään nimessä toivo perheellenne tapahtuvan mitään ikävää, mutta jos edes toiselle alkaisivat yt:t, joku perheestä sairastuisi pitempään tai vastaavaa, turhat napanöyhdän kaivamiset omasta navasta loppuisivat kuin seinään ja asioiden tärkeysjärjestys kirkastuisi.
     
  3. asiat liian hyvin Vierailija

    Meillä täällä suomessa on asiat melkeinpä liian hyvin, tylsistytään kun ei enää ole mitään jännitystä elämässä. Kaikki on hyvin, vaimokin rakastaa ja haluaa pitää perheen koossa, mutta mies haikailee jonnekin eikä edes tiedä itsekään mitä haluaa elämältä. Vastuu avioliitsta ja perheen hyvinvoinnista on kadoksissa. Mitä jos alkaisit itsekin tekemään jotain avioliittosi hyväksi, etkä vain odottaisi jotain ihmettä tapahtuvaksi. Jos tasainen ja "tylsä" arki tympäisee, sinuna menisin nyt kiireen vilkkaa omaan itseeni ja kysyisin itseltäni, mikä minua vaivaa, kun en ole tyytyväinen elämääni? miksi en kestä arjen harmautta, vaikka sitähän se on tämä elämä: arkea, rutiineja, tasaista tallaamista.
    Ehkä jostain parisuhdeterapiasta olisi nyt apua.
     
  4. yt kokemuksena Vierailija

    Menetin työni yt:n takia lähes vuosi sitten. En vertaa yt:tä ja avioeroa toisiinsa. Niissä on niin
    paljon erilaisia asioita käsiteltävänä. Valtion palveluksessa yt-juna menee niin hitaasti ja turvallisesti kaikki asiat huomioon ottaen. Vasta pitkien neuvottelujen jälkeen julkaistaan erolista.

    Kun olin muutoskeskustelu kakkosessa molemmat haastattelijat kysyivät miksi tulin yksin
    ja tarvitsenko saattajaa. Pärjäänkö ihan varmasti yksin. Vaikka kuinka yritin tihrustaa kyyneltä silmäkulmasta niin ei vain surettanut. Surimme siitäkin edestä Suomen lippua puolitangossa.
    Työkaveri oli menehtynyt synnytyslaitoksella. Sitten rupattelin työkaverin kanssa kahvihuoneessa Syyrian pakolaisista. Vyöry Suomeen oli silloin vasta alkamassa.

    Yksinelämistä kannataa kokeilla. Siis sellaista etäisyyden ottamista ex-siippani lainaten.
    Hän jäi tosin sille tielleen. Kaipa minäkin olisin niin tehnyt, jos olisin haikallut ruohosta aidan toisella puolella.

    Sain aikoinaan rillutella nuoruudessani kiintiöni täyteen. Avioliitossani ei tehnyt mieli yhtään minnekään ja eron jälkeen ei senkään vertaa. Elämä yh-äitinä ja sitten yksin sopii minulle.

    Ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat erota vaikka ei olisikaan superraskaita syitä eroamiseen.
    Paha olo ja ahdistus on mielestäni kyllin riittävä syy erota. Jos ei näe mitään järkeä yhteiselämälle niin miksi pitää toista panttivankinaan.

    Meillä kaikilla on vain yksi elämä. Kiitän lasteni isää joka päivä sydämeni pohjasta, että hän uskalsi aikoinaan tehdä ratkaisun. Nykyään tuntuu uskomattomalta millainen tyyppi silloin olin.
    Rimaa on ollut helppo alentaa ja vieläkin on varaa matkaa täydelliseen epätäydellisyyteen.
     
  5. Noh Vierailija

    Mielestäni tuo kuulostaa jonkinnäköisltä oman elämän "kriisiltä"..Suosittelen lämpimästi varaamaan ajan pariterapiaan, se kannattaa ehdottomasti päätyipä mihin ratkaisuun tahansa.
    Fakta on se, että teillä on hyvin pieni lapsi ja todennäköisesti elämänne ja te tai ainakin vaimosi on äitiyden myötä muuttunut, niinkuin ihmiset muuttuvat elämänsä aikana monta kertaa. Pikkulapsiaika on rankkaa ja parisuhde muuttuu. Pikkulapsiaikaan kuuluu, että vanhemmat menevät hieman vähemmällä rakkaudella muutaman vuoden. Ero ei monestikkaan ole mikään ratkaisu. Varsinkin, kun teillä on pieni lapsikin. Teillä on mahdollista lähentyä ja löytää toisenne. Saatteko tarpeeksi yhteistä aikaa vaimosi kanssa?
    Jos suhteessa ei ole väkivaltaa, liikaa riitelyä eikä päihteiden liiallista käyttöä, mielestäni erot ovat monestikkin täysin turhia, eteenkin jos suhteessa on lapsi/a, jotka aina kärsivät erosta. Hakekaa apua.
     
  6. terapiakannattaa Vierailija

    Kriisi on sinun kriisisi. Vaimo on tullut vastaan.
    Neuvon teitä parisuhdeterapiaan. Sen turvin voi etsiä kadonnutta kipinää ja voimaa hyvästä tasaisesta arjesta.
    Pikkulapsiaika koettelee kaikkia avioliittoja. Teillä on myös yhteinen lapsi, joka tarvitsee teitä.
     
  7. kukkahattutätikö Vierailija

    Eikö yleensä pariskuntia varoitetakin, ettei kannata erota kun lapset ovat vielä pieniä? Lähinnä siksi, kun aluksi lapsiperhearki onkin paljon rankempaa, väsyneenä tulee riitoja, jne. Ja sitten erotaan ns. vääristä syistä.

    Jäin myös miettimään, kuka oikeasti on SE OIKEA? Mistä sen tietää? Parisuhteissa on ylä- ja alamäkensä, ja tasaisemmat hetkensä.

    Sinuna lähtisin kysymään itseltäni "rakastanko tuota ihmistä"? Ja kysy myös kumppaniltasi, että rakastaako hän sinua. Jos rakastatte, silloin tällaiset kriisit päihitetään. Se on usein myös tahdosta kiinni.
     
  8. liian nuori Vierailija


    Olette menneet yhteen liian nuorina ja tuo kriisi on sitä, että olisit halunnut elämältä muutakin kuin tuota tavallista. Vaimosi tuntuu olevan järkevä ja jalat maassa. Sen sijaan, että itse pohdit tilannetta ja haaveilet vapaudestasi, voisitte yhdessä miettiä mikä voisi auttaa tilannetta. Mitä voisitte tehdä yhdessä? En usko, että vaihtamalla vaimoa tai yksin elämällä kaikki paranisi, vaan yhdessä noin fiksun naisen kanssa voisitte löytää uusia asioita yhdessä tekemällä. Kun lakkaa säälimästä itseään, niin ympäriltä voi löytyä hyvinkin kiinnostavia uusia juttuja.

    Jos uudet yhteiset ja erilliset harrastukset eivät riitä, voisit miettiä olisiko työsaralla uusia kuvioita tiedossa. Ainakin voisit kysellä ja katsella mahdollisuuksia. Itse olen mieheni kanssa vaihtanut Suomessa kaupunkia ihan uteliaisuuttamme. Löysimme aika nopeasti uudet työpaikat. Siellä kaikki meni hyvin, viihdyimme muutaman vuoden, mutta rupesimme haaveilemaan ulkomaille muutosta...ja sitten tekemään asioita siihen malliin, että se toteutui. Olemme asuneet kahdessa maassa ja lasten lukumäärä kasvoi siinä sivussa. Olemme eläneet täyttä elämää ensin pienellä budjetilla, sitten isommalla.

    Matkustimme lasten kanssa pitkin Eurooppaa jo silloin kun rahat olivat aika vähissä, olimme nuori lapsiperhe. Aluksi telttaillen ja sitten kun raha-asiat olivat paremmalla mallilla, oli varaa jo hotelleihinkin. Silloin köyhempänä laskimme mitä lasten tarpeisiin ja autolla ajoon, leirialueen maksuihin kuluu rahaa. Itse elimme patongilla ja hedelmillä matkan ajan. Nyt jälkeenpäin on hauska muistella kaikkea tuota, mutta emme ole jämähtäneet vieläkään tylsyyteen, vaan arjen keskellä piristää vaikka yhteinen lenkki, jollei muuhun ole aikaa.
     
  9. missä kiitollisuus Vierailija

    Jos vaimosi ei ole oikea ihminen sinulle, niin millainen sitten olisi? Mieti yksityiskohtia, missä vaimosi poikkeaa "unelmiesi" vaimosta? Lakkaa haavilemasta, kun et itsekään näytä ymmärtävän mitä elämältäsi haluat. Kasva aikuiseksi, ehkä olet liian epäkypsä ja lapsellinen haaveilija, joka ei edes ymmärrä miten hyvin asiasi ovat.

    Jos sinusta tuntuu, ettei teillä ole mitään yhteistä, niin mieti mitä se yhteinen voisi olla. Alkakaa tekemään yhteisiä asioita, jos siitä kenkä puristaa. On helppoa olla tyytymätön tekemättä mitää asioiden eteen. On tosi helppoa kuvitella että vika on siinä, ettei vaimosi ole "oikea" sinulle. Minusta sinä syyttelet tuossa vaimoasi jostain joka on sinun oma vikasi. Sinä se olet eroamassa ja tyytymätön tilanteeseen. On sinun vastuullasi tehdä jotain tyytymättäömyytesi eteen. Ala olemaan mies!

    Minusta vaimosi vaikuttaa erittäin fiksulta, onko hän liian hyvä sinulle? Aina puhutaan naisista, joka valitsevat paskahousun kunnon miehen sijaan. Oletko sinä mies, jolle kunnon nainen on liian hyvä? Saatat ymmärtää hänen arvonsa vasta sitten kun olet hänet menettänyt. Hyvä vaimo ei vaihtamalla parane.
     
  10. näin Vierailija

    Jos ei vuosiin ole ollut mitään yhteistä, miksi ette eronneet jo silloin? Varsinkin ennen lapsen hankkimista?

    Mitä yhteistä teillä oli ennen? Miten se yhtäkkiä katosi? Oliko kyse yhteisistä harrastuksista (joihin ei ehkä enää ole aikaa lapsen vuoksi)? Ottakaa sitä yhteistä aikaa välissä, ja kun lapsi kasvaa niin sitten sitä onkin jo automaattisesti enemmän. Arvot yleensä eivät muutu eikä ihminenkään yhtäkkiä kokonaan toiseksi, eli siksi kyselen mikä on muuttunut.

    Vaarallista, jokaiselle nuorelle pitäisi kertoa että yksin kannattaa asua vaikka edes pari vuotta. Pitäisi olla laitonta muuttaa yhteen jos ei ole asunut koskaan yksin sitä ennen. Tiedän pareja jotka ovat olleet yhdessä teini-ikäisestä, ja siksi eivät koskaan ole asuneet yksin. Ongelmia on tullut aina jossain vaiheessa kun jompikumpi (tai molemmat) haluavat kokeilla yksin asumista, tai kokeilla uutta kumppania kun ovat olleet vain tämän yhden henkilön kanssa koko ikänsä.

    Tuntuu että vaimo yrittää, mutta sinä et? Olet jo päättänyt, olet jopa siirtynyt nukkumaan toiseen huoneeseen. 28-vuotias ja asutte kuin vanhukset eri huoneissa...

    Millähän lailla muuttunut? Sen minkä sinä näet "esittämisenä" on ehkä yrittämistä, hän yrittää parantaa. Äidiksi tulo toki muuttaa, onko sinusta hankalaa ollakin kakkonen vaimosi elämässä? Vaimo ei ehdi enää kiinnostua sinusta ja elämästäsi samalla tavalla kuin ennen, oletkohan tottunut olemaan liikaa "maailman napa"? Kyllä se lapsi pitää laittaa etusijalle.

    Ei kukaan voi antaa neuvoja jotka toimisivat, uskon että eroatte sinun halustasi, ja ehkä muutaman vuoden jälkeen sitten kadut.
     
  11. Muumio Vierailija

    Luin rivien välistä, että olet löytänyt uuden naisen, onko näin? Tai sitten sinuun on iskenyt masennus, etkä siis itse sitä tajua.

    Miksi ylipäänsä teit lapsen, jos et kerran rakastanut vaimoasi? Uskon että kaikki syy on sinussa, et ainakaan kertonut mitään sellaista mikä olisi syy erota vaimosta, tuntuu siis että sinulla kiikarissa uusi nainen, tai sitten olet masentunut tai muuten sairas.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti