Kaikki ok, mutta kuolema pelottaa koko ajan

[onni on]

Kaikki ollaan terveitä, elämässä muutenkin kaikki ihan järjestyksessä. Jotenkin vaan hirvittää että kun on näin hyvin niin PAKKOHAN sitä on tapahtua jotain kamalaa kohta. Pelkään automatkoja ja niissä tapahtuvia onnettomuuksia. Pelkään syöpää; yöllä herättyäni mietin miten isä ja poika pärjäisivät ilman minua. Ajattelen oman lapsen vakavaa sairautta. Tapaturmia.

Minun pitäisi lähteä oman mummoni hautajaisiin parin viikon kuluttua. Matkaa on yli 500km, ja olen vähällä perua koko homman onnettomuuden pelossa. Miten tällaisesta pääsee eroon?

 

[..]

mä olen todennut jo ekaa odottaessani että se voi sairastua vakavasti, kuolla tai muuta sen sellaista ja että mulle voi käydä samoin..elämän kiertokulku vaan kuuluu asiaan ja kaikki ei pääse aikuisiksi tai vanhuksi asti..pitää nauttia elämästään niin kauan kun on hengissä jotta voi sanoa elläneensä.muuten se mahdollinen tapaturma tai sairaus on vienyt jo enne tulemistaan koko elämän.

 

[Ksantippa S.]

Jotenkin pitäisi pystyä pitämään elämän katoavaisuus mielessä sen verran, että osaisi arvostaa jokaista pilvistäkin päivää, mutta ei niin paljoa, että kuoleman pelko veisi ilon nykyhetkestä. Vaikeaa.

Ap:lle: on ihan ymmärrettävää, että hautajaisiin mennessä pelkää omaa(kin) kuolemaa. Elämä on hidasta luopumista, moni tajuaa sen lastensa myötä, kun oma paikka sukupolvien ketjussa hahmottuu. Pystyisitkö menemään junalla, se olisi tilastollisesti turvallisinta.