KAIKKI vihaa mua, eikä KUKAAN välitä!

["vieras vaan"]

Olen 33v nainen ja minulla on 30v veli. Veli on aina saanut kaiken haluamansa (myös aikuisena) sillä verukkeella että hän on niin nuori vielä. Olen lapsena salaa kuunnellut monta kertaa vanhempien ja sukulaisten keskustelua siitä kuinka veli on minua paljon parempi ja olisimpa minä ollut poika. Minulle ei ole koskaan järjestetty mitään juhlia, mutta veljelle on. Kun minä pääsin lukiosta, järkkäsin juhlat itse ja vanhempien lahja oli 50€. Mutta kun veli pääsi amiksesta, järjestivät vanhemmat kunnon pirskeet ja lahja oli 300€ ja pahoittelut siitä ettei ole varaa antaa enenpää.

Kun minä sain ensimmäisen lapseni, eivät sukulaiset vaivautuneet edes ristiäisiin, saatika olleet vauvasta muutenkaan kiinnostuneita. Kun veli sai lapsen, kaikki pyöri lapsen ympärillä, mistään muusta ei edes keskusteltu. Sain toisen lapsen, sama juttu kun edellisen kanssa. 2 raskauden jälkeen raskauskilot eivät karisseet helposti ja nyt painan 55kg ja pituutta 170cm kun ennen painoin 51kg. Mies huomautti tästä, enkä vaivautunut laihduttamaan, olenhan normipainoinen. Lopulta tämä juttu kaikkien pikkuriitojen sekä miehen osalta tapahtuneiden pettämisien takia johti eroon. Jäin yh:ksi, eikä mies pidä mitään yhteyttä lapsiin.

Olen nyt asunut yksin lasten kanssa 7 vuotta, kukaan ei edes vilkaise minua päin. Menetin suuren osan ystävistäkin (syytä en tiedä, mutten heille ole valittanutkaan mistään tällaisesta) Minulla on vain lapset, jotka ovat maailman ihanin asia, mutta en koskaan saa omaa aikaa niiden ystävieni kanssa, ketkä ovat vielä jäljellä, kun kukaan ei halua hoitaa lapsiani.

Minua koulukiusattiin 3-7 luokalla lievän ylipainon takia > johti anoreksiaan ja sairaalahoitoon, eikä kukaan silloinkaan välittänyt, olivat kotona veljen kanssa, ettei hänelle tule paha mieli, jos he huomioivat on siskoa.

Miksei kukaan välitä musta?

 

["anni"]

Eikä vihaa! :hug:

 

["voivoi"]

Semmosta se elämä on! Ehkä hiukan liioittelet kumminkin mutta jos itse inhoat itseäsi niin tuntuu että muutkin inhoaa!!!

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

Vähän sanattomaksi sait, Ap, kirjoituksellasi. Oletko koskaan yrittänyt keskustella vanhempiesi kanssa tuntemuksistasi - ja tapahtuneista tosiasioista? Olen ollut sellaisessa käsityksessä, että olisi aika tyypillistä, että perheissä pojat saavat helpommin erityiskohtelun.

Halaus sinulle! :hug:

 

["vieras vaan"]

[QUOTE="voivoi";26527992]Semmosta se elämä on! Ehkä hiukan liioittelet kumminkin mutta jos itse inhoat itseäsi niin tuntuu että muutkin inhoaa!!![/QUOTE]

En yhtään liioittele! Ja toki tiedän että että tällaista elämä on.
_ap_

 

["vieras vaan"]

Vähän sanattomaksi sait, Ap, kirjoituksellasi. Oletko koskaan yrittänyt keskustella vanhempiesi kanssa tuntemuksistasi - ja tapahtuneista tosiasioista? Olen ollut sellaisessa käsityksessä, että olisi aika tyypillistä, että perheissä pojat saavat helpommin erityiskohtelun.

Halaus sinulle! :hug:

Olen yrittänyt keskustella, mutta he vain sanovat ett mun pitäisi hankkia elämä, eikä aina kadehtia ja olla mustasukkainen.
Kiitos sinulle ja annille!
_ap_

 

[päätön]

mä en taida vihata ketään.

 

["ohoi"]

Ei sen tarvitse inhoa tai vihaa olla. Ihmiset ripustautuu oman oloisiin tai äidillisiin ihmisiin, jos sulla on karu elämä ollut niin saatat olla karua seuraa. Sukukuviot nyt on niin monimutkaista kamaa, että niitä on turha ottaa henkilökohtaisesti. Olet vain saanut siellä tietyn roolin esitettäväksi, eikä sinua nähdä itsenäsi vaan esim. isoäitisi toisintona.

Jos lisäksi olet avoimesti tarvitseva ihminen niinkuin saatat hyvinkin olla kaiken tuon nälkiinnyttämisen jälkeen, niin valtaosa ihmisistä kipittää pakoon.

 

["vieras vaan"]

[QUOTE="ohoi";26528023]Ei sen tarvitse inhoa tai vihaa olla. Ihmiset ripustautuu oman oloisiin tai äidillisiin ihmisiin, jos sulla on karu elämä ollut niin saatat olla karua seuraa. Sukukuviot nyt on niin monimutkaista kamaa, että niitä on turha ottaa henkilökohtaisesti. Olet vain saanut siellä tietyn roolin esitettäväksi, eikä sinua nähdä itsenäsi vaan esim. isoäitisi toisintona.

Jos lisäksi olet avoimesti tarvitseva ihminen niinkuin saatat hyvinkin olla kaiken tuon nälkiinnyttämisen jälkeen, niin valtaosa ihmisistä kipittää pakoon.[/QUOTE]

Niinhän se on mutta en kyllä ole karua seuraa, ystävätkin saivat tietää tästä vain muutama kuukausi sitten koska eräs ystävä kyseli minulta. Sen jälkeen suuri osa ystävistä kaikkosi vaikka koskaan en ole mistään valittanut ja aina olen kuunnellut toisten murheita. Aina meillä on ollut ystävien kesken kivaa, eikä kukaan kuulemma olisi osannut edes arvata.
_ap_

 

[joo täällä myös]

Meidänkin perheessä on aina suosittu poikia, ja siskoja on sorsittu. Pojille on äiti vuokrannut opiskelija-asunnot ja muut valmiiksi, ja me tytöt - itse ollaan saatu selvitellä kaikki elämän vaikeudet. Oidipus-kompleksi äidillämme? Vai kateutta meitä tyttäriä kohtaan? En ole koskaan ymmärtänyt, enkä enää millään jaksaisi pysytellä väleissä.

 

["vieras"]

En halua loukata aloittajaa enempää, mutta itse olen juurikin ilkeän avioeron keskellä ja luojan kiitos kukaan ystävistäni ei ole minua hylännyt. Mutta näissä tilanteissahan se ystävyys punnitaan, että kuka jaksaa auttaa ja ketä ei oikeasti kiinnosta!

 

["vieras vaan"]

[QUOTE="vieras";26528275]En halua loukata aloittajaa enempää, mutta itse olen juurikin ilkeän avioeron keskellä ja luojan kiitos kukaan ystävistäni ei ole minua hylännyt. Mutta näissä tilanteissahan se ystävyys punnitaan, että kuka jaksaa auttaa ja ketä ei oikeasti kiinnosta![/QUOTE]
En loukkaantunut, muuten mistä olisin?
_ap_

 

[rietas]

Oletko siis koittanut ottaa ystäviisi yhteyttä, mutta eivät vastaa?

 

["kyl"]

on ihminen, jolla on vaikeuksia käsitellä tunteitaan. Minä ja siskoni olemme luonteiltamme samanlaisia kuin hän niin monessa suhteessa, että hän ei kestä sitä nähdä, ja on pienestä pitäen hakenut meihin etäisyyttä. Kun taas veli on aina ollut "mutkattomampi" veijari, jota äidin on helpompi paijata, koska äiti ei hänen kohdallaan joudu kohtaamaan omia vaikeita luonteenpiirteitään.

 

["vieras"]

Vähän lisää wiinaa ni vihaa vielä enemmän

 

["ohoi"]

[QUOTE="vieras vaan";26528187]Niinhän se on mutta en kyllä ole karua seuraa, ystävätkin saivat tietää tästä vain muutama kuukausi sitten koska eräs ystävä kyseli minulta. Sen jälkeen suuri osa ystävistä kaikkosi vaikka koskaan en ole mistään valittanut ja aina olen kuunnellut toisten murheita. Aina meillä on ollut ystävien kesken kivaa, eikä kukaan kuulemma olisi osannut edes arvata.
_ap_[/QUOTE]

No, eipä tuotakaan tarvitse liian henkilökohtaisesti ottaa. Jos olet aina ollut se joka totuttaa muut äidillisyyteen, niin he ahdistuvat kun äkkiä pitäisikin osata vaihtaa rooleja. Sitten sitä ahdistusta lähdetään hoitamaan etäämmälle, eikä osata ottaa niitä askelia takaisinpäin. Säikähdetään, nolottaa, sitten reagoidaan kuka mitenkin siihen omatunnon kolkkeeseen joka käskee olla parempi ystävä. Aktiivinen unohdus on helppo lääke. Sitä paitsi ystäviksesi on saattanut valikoitua sellaisia, joista on ottamaan muttei antamaan.

Tuo sinun lapsuus on kuitenkin aika kovaa kamaa sulatettavaksi, ja ystävillä saattaa myös olla tunne, että nyt heitä on huijattu kun et ollutkaan sitä mitä paketissa luki. Eli sillä puolella saattaa olla jopa jotain loukkaannusta, että heille on valehdeltu. Vaan mistä sitä aina ihmisten aivoitukset tietää.

Ja samaan aikaan joku saattaa sinusta välittää etäämpää, muttei pidä asiasta tarpeeksi melua. Onko sinulla ketään jonka kanssa voisit puhua noista tuntemuksistasi, ja kenties saada rakentavaa palautetta`? useinhan kuitenkin ihmisessä on jotain piikkisyyttä, josta ei ole itse tietoinen. Silloin ystävän silmäpari voi olla korvaamaton.

Miksi lapsiasi ei suostu kukaan katsomaan? Moneltako olet kysynyt?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras vaan";26528299]En loukkaantunut, muuten mistä olisin?
_ap_[/QUOTE]

No aattelin kun sulla on kerran ystävätkin ainakin osa hävinnyt. Meinaan kaiken tämmöisen paskan keskellä ei enää halua todeta että eihän mulla ole enää ystäviäkään...

 

["vieras vaan"]

Joku puhui viinasta, olen muuten absolutisti.
_ap_

 

[Tiedän tunteen]

Olen itsekin suvun hylkiö... Ja kärvistelin siinä sitten, kunnes päätin aloittaa paremman elämän irrottautuneena vanhoista kahleista. Pidän toki edelleen yhteyttä, mutta en niin usein, ja mikä tärkeintä: en enää anna itseni välittää niin paljon siitä, miten suku milloinkin tekee minua kohtaan väärin. Olen hankkinut uusia ystäviä, aloittanut uuden harrastuksen... Yksinkertaisesti sanottuna olen hakeutunut sellaisten ihmisten pariin, joiden kanssa minun on hyvä olla.

 

[Silja.S]

Tämä on kyllä typerin provo aikoihin.

 

["vieras vaan"]

Tämä on kyllä typerin provo aikoihin.

Miksi kukaan vaivautuisi provoilemaan tällaisilla asioilla?:headwall:
_ap_

 

["yksinäinen susi"]

mä koen ihan samaa juuri parhaillaan. Olen 14 v ja merkitysten perusteella olen kotimasentunut, mutta olen kuitenkin yläasteelle siirtymisen myötä päässyt eroon koulukiusaamisesta ja olen parantunut edes hiukan masennuksesta, mutta kotona on iän myötä vain vaikeutunut entisestään. Ketään ei kiinnosta mitä mulle kuuluu eikä mikään muukaan asia ja vanhemmat vaan haukkuu sisko ja veli vaan haukkuu ja ne saa kaiken mitä ne haluu mut mä en saa edes hyväksyntää tai edes kehua 10 numerosta

 

["yksinäinen susi"]

mä koen ihan samaa juuri parhaillaan. Olen 14 v ja merkitysten perusteella olen kotimasentunut, mutta olen kuitenkin yläasteelle siirtymisen myötä päässyt eroon koulukiusaamisesta ja olen parantunut edes hiukan masennuksesta, mutta kotona on iän myötä vain vaikeutunut entisestään. Ketään ei kiinnosta mitä mulle kuuluu eikä mikään muukaan asia ja vanhemmat vaan haukkuu sisko ja veli vaan haukkuu ja ne saa kaiken mitä ne haluu mut mä en saa edes hyväksyntää tai edes kehua 10 koenumerosta. Ja kaikki paha mitä kotona tapahtuu on mun syy enkä mää tee muka mitään. Näin vanhemmat kuvittelevat, vaikka todellisuus on ihan toinen.
Mä toivon kaikille teille onnea ja menestystä.

 

[väsyttää ihmispoloista]

[QUOTE="vieras vaan";26528187]Niinhän se on mutta en kyllä ole karua seuraa, ystävätkin saivat tietää tästä vain muutama kuukausi sitten koska eräs ystävä kyseli minulta. Sen jälkeen suuri osa ystävistä kaikkosi vaikka koskaan en ole mistään valittanut ja aina olen kuunnellut toisten murheita. Aina meillä on ollut ystävien kesken kivaa, eikä kukaan kuulemma olisi osannut edes arvata.
_ap_[/QUOTE]

sori, anteeksi väsymys, saivat tietää mistä? minkä takia kaikkosivat?

 

["pikkusisko"]

Joskus elämässä melkein kaikki ihmissuhteet vaihtuvat, koska tarvitset henkisessä kehityksessäsi kypsempien ihmisten seuraa... Sellaisten, jotka arvostavat sinua sellaisena kuin olet!

Kyllä sinä löydät ympärillesi uudet sosiaaliset kuviot, kun teet sen eteen töitä. Aloita uusi harrastus, tutustu lastesi kavereiden äiteihin yms. Älä sure eroasi ainakaan pitkään, vaikka ymmärtäähän sen, että lapset saattaa kaivata isäänsä. Löydät kyllä paremman kumppanin rinnallesi, kunhan löydät itsearvostuksesi. Pää pystyyn nainen!