Kaipaisin mielipiteitä!

Horuksen silmä

Aktiivinen jäsen
21.11.2008
10 741
-1
36
Tampere
Mitä mieltä olet seuraavasta tilanteesta. On sisarukset Liisa ja Lassi. Lassilla on 3 lasta, joista nuorimmat päiväkoti-ikäisiä. Liisalla on 2-vuotiat kaksoset. Lassi ei ole käytännössä saanut koskaan äidiltään lastenhoitoapua. Liisa puolestaan on valjastanut äitinsä lastenhoitajaksi useaan otteeseen. Äiti asuu eri paikkakunnalla mitä Liisa ja Lassi. Tilanne on johtanut siihen, että äiti ei ehdi käymään Lassilla kun parin tunnin visiiteillä, sillä hänen vierailut Liisan ja Lassin kotikaupungissa sisältävät useamman päivän hoitojaksoja Liisan lasten parissa. Nyt Lassi kysyi äidiltään voisiko tämä hoitaa kesällä muutaman päivän Lassin Lapsia, mutta kävi ilmi että liisa olikin varannut äidin hoitamaan omiaan useammaksi viikoksi. Lassi totesi äidilleen " Liisalla on hyvät tukiverkot. Meiltä ne puuttuvat" Tähän Lassin äiti oli vastannut," ei Liisalla ole tukiverkkoa, siksi minä joudun heillä käymään".
Mitä ajatuksia tilanne sinussa herättää?
 
No tietty tuossa tilanteessa joo, epäoikeudenmukaista. Mutta jos olisin Liisan ja Lassin äiti, neuvottelisin Liisan kanssa, että voisin hoitaa niitä Lassin lapsia sen mainitut pari päivää. Että molemmat saisivat jotain. Riippuu tietysti myös siitä, onko äiti hoitanut Lassinkin lapsia silloin, kun ovat olleet pienempiä, tai onko Liisa yh ja Lassi ei, vai miten. Riippuu toki muistakin seikoista, joita tässä ei kannata eritellä.

Tuli mieleen, että isovanhempien on varmaan joskus tosi vaikea olla tasapuolisesti lapsilleen apuna silloinkin, kun siihen pyrkivät. Kaikki eivät toki edes pyri. Mutta kun perheiden tilanteet on niin erilaisia: toiset ovat paljon rohkeampia ja suorempia apua pyytäessään, toiset kiertelevät ja kaartelevat. Lapset ovat eri-ikäisiä ja toinen perhe kokee tilanteen raskaampana kuin toinen. Toisessa perheessä on ehkä tiukempaa rahasta kuin toisessa, toisessa voi olla muuta stressiä. Toisessa voi olla lapsia enemmän kuin toisessa, tai lapset voivat olla haastavampia. Mistä sitä tietää.

Itse olen yhden 2-vuotiaan äiti ja siskoni kahden alle 2-vuotiaan. Totta kai omat vanhempani ovat tällä hetkellä paljon enemmän siskoni perheen apuna, kun tilanne tuntuu juuri nyt heillä raskaammalta. Huomioivat meitäkin kyllä, eli ei ihan aloittajan kaltainen tilanne, mutta joka tapauksessa.
 
Ja lisään vielä, että voisin kuvitella äitini sanovan siskolleni tuon viimeisen lauseen... Eli kun minun perheelläni ei ole mitään muuta tukiverkkoa kuin omat vanhempani, kun taas siskoni perheellä on tosi aktiivisesti osallistuvat toisetkin isovanhemmat. Mutta äitini on kuitenkin sen verran tahdikas, ettei varmastikaan sano...
 
Liisa ja Lassi ovat urpoja. Miksei voi jättää vanhempiaan rauhaan kun kasvaa aikuiseksi? Tappeleekohan munkin lapset isona sitten siitä, että kenen lapsia mä hoidan (vaikka olen heidät jo hoitanut)..? Mun mielestä isovanhemman ei tarvitsisi joutua miksikään lastenvahdiksi, vaan ihan vaan isovanhemmaksi, joka silloin tällöin hemmottelee lastenlapsiaan, on kiinnostunut heistä ja haluaa kuulla kuulumisia. Lasten vanhemmat sitten joko palkkaavat lapsilleen hoitajan tai hoitavat itse. Jos on joku meno, niin toki voi kysäistä isovanhemmalta, kummilta tai kaverilta että sopisiko katsoa lapsia, mutta jos ei sovi, that´s it, elämä on. Sitten soitto palkalliselle lapsenvahdille. Ei meillä isovanhemmat ole mitään lastenvahteja. Joskus leikittävät.
 
Hämmentävä tilanne. Lapsia on niin monta, ettei mummo varmaan jaksa niitä kimpassakaan hoitaa (Liisan tai Lassin kotona).

Miksi mummo luulee, ettei Liisalla ole muita hoitajia lapsille jos niitä kuitenkin on?
 
Ei ole tasapuolista. Ymmärtää sen, että tyttären talouteen on helpompi mennä ja tyttären on helpompi pyytääkin, kuin mennä miniän talouteen. Kuitenkin on varmaan aika tavallinen tilanne. Äiti on ehtinyt luvata Liisalle, ja on toisaalta nyt välikädessä kun ei ehkä haluaisi luvattua perua, vaikka huomaakin ettei tilanne ole ihan tasapuolinen. On varmaan lohduttautunut, että kun ei ole pyydetty niin Lassin perheellä on sitten muita hoitajia. Ymmärrän siis äidinkin kannalta.
Mielestäni Liisalle pitäisi kertoa tilanne, ei kateellisena valittaen, vaan asiallisesti kysyen että olisiko mahdollista että äiti voisi noina muutamina päivinä päästä Lassille. Äidillekin voi asiallisesti mainita, että tilanne ei ole ihan tasapuolinen. Ja se, joka asian ottaa puheeksi, ei ole Lassin vaimo vaan Lassi itse!
Tästähän voidaan sitten kehittää suuriakin loukkaantumisia, mutta minusta silti suorin tie on paras.
 
Tarkemmin ajatellen äidiltä pitäisi kysyä jaksaako tämä ylipäätään vielä hoitaa lapsia ja pystyykö kieltäytymään Liisan pyynnöistä, jos tilanne on sellainen ettei hoito sovi äidille.
 
Liisa ja Lassi ovat urpoja. Miksei voi jättää vanhempiaan rauhaan kun kasvaa aikuiseksi? Tappeleekohan munkin lapset isona sitten siitä, että kenen lapsia mä hoidan (vaikka olen heidät jo hoitanut)..? Mun mielestä isovanhemman ei tarvitsisi joutua miksikään lastenvahdiksi, vaan ihan vaan isovanhemmaksi, joka silloin tällöin hemmottelee lastenlapsiaan, on kiinnostunut heistä ja haluaa kuulla kuulumisia. Lasten vanhemmat sitten joko palkkaavat lapsilleen hoitajan tai hoitavat itse. Jos on joku meno, niin toki voi kysäistä isovanhemmalta, kummilta tai kaverilta että sopisiko katsoa lapsia, mutta jos ei sovi, that´s it, elämä on. Sitten soitto palkalliselle lapsenvahdille. Ei meillä isovanhemmat ole mitään lastenvahteja. Joskus leikittävät.

Kuten totesin Lassi ei ole koskaan saanut äidiltään varsinaista lastenhoitoapua, paitsi kerran tai pari, jolloin kysessä on ollut 1-2 tunnin aika. Lapsia ei ole kertaakaan laitettu mummolaan yökylään/hoitoon. Lassin perhe on hoitanut itse lapsensa, saamatta apua ulkopuolisilta. Tilanne on muuttunut Liisan saatua lapset. Mummolla ei ole enään aikaa kyläillä Lassilla, missä häntä ei ole valjastettu lapsenvahdiksi. Kyläilyt suuntautuvat ainoastaan Liisalle, missä hän joutuu toimia lastenvahtina.
 

Yhteistyössä