Perhekotiin jouduin vanhempieni juomisen vuoksi. Kamala paikka. Äitipuoleni oli erityisen pimeä, kuului pienen paikkakunnan "kermaan" ja tunsi kaikki sossut jne. Kerrankin huusin hänelle että kerron kaiken, mitä hän on minulle tehnyt + sanonut- "kerro pois vaan, EI KUKAAN USKO SUA!" hän nauroi voitonriemuisesti. Sairas akka. Miehensä täysi tossukka, joka pelkäsi antaa meille lapsille edes jätskiä ilman äidin lupaa, siis oikeasti vannoitti että emme saa kertoa kellekään.
Me sijaislapset olimme tälle naiselle vaan keino tehdä rahaa. Viikonloppuisin pääsimme vanhemmillemme, mutta vasta kun olimme siivonneet tämän kotirouvan 150 neliöisen linnan. Muistan kun hän oli kerrankin viettänyt aikansa autotallissa maalaten luonnoksia ja käski meidät siivoamaan jälkensä (paperia, maalit jne. pitkin lattioita). Itse vietin rippipäiväni aamun kitkien kukkapenkkiä, jota kukaan ei olisi tullut näkemään sillä se sijaitsi takapihalla kohdassa, jonne ei edes pääse kunnolla. Tuli kyllä hyvin selväksi, mitä meistä oltiin mieltä. Minutkin ottivat kuulemma vain siksi, että olin "kiltti tyttö". No, enpä ollut kauaa- karkasin.
Terveisiä Espoon lähikuntaan.
