Kaksi miestä - kumman valitsen?

Olen aivan onneton...Olen ihastunut toiseen mieheen. Vuosi sitten tapasin miehen. Suhde alkoi meilailuna hitaasti noin 6 kk aikana, vaikka työpaikalta tunnettiinkin 2 v takaa. Helmikuussa ekat treffit. Mies ei ollut kovin aloitteellinen. Tuolloin miehen ulkoinen olemus jotenkin hävetti minua. Näin, miten ihastunut mies oli ja miten kovasti hän yritti. Aloitin samaan aikaan uudella paikkakunnalla uudessa työssä, mies on ollut kaikki nämä kuukaudet ihanasti tukena. Ja miehen koiraa rakastan yli kaiken. Suhde syveni, seksisuhdetta meillä ei ole ollut, halailua ja yhdessä nukkumista toki. Koska en tunne vetovoimaa ja miehen olemus ei minua sytytä, mies kyllä olisi halukas. Suhde oli kovasti lämpenemässä toukokuussa, kunnes eräänä yönä näin unen tapaamastani toisesta miehestä ja siinä unessa tunsin lämpöä sitä toista kohtaan, aamulla olo oli haikea ja tunteet poikaystävää kohtaan hieman viilenneet.

Hän on kuitenkin mitä ihanin ihminen, keittää minulle aamupuuroa ja tuo ihania lahjoja ja kovasti rakastan häntä ihmisenä ja olen kiintynyt häneen. Yhteisiä lapsia en jotenkin osaa kuvitella, vaikka itse kovasti lapsia toivon. Ja mieskin toivoo. Mies näkee meillä yhteistä tulevaisuutta. Minäkin haluaisin nähdä, mutta pelkään, ettei niin käy. Nykyinen mieheni on tosi rakas ja suhteemme on hyvä. Poikaystävän elämässä tosin tulossa syksyllä muutoksia, hakee opiskelemaan noin 300 km päähän 2-3 vuodeksi.

Samalla viikolla, kun aloitin uudessa työssä uudella paikkakunnalla helmikuussa (samalla viikolla, kun olin tavannut poikaystäväni ensimmäistä kertaa deittailun merkeissä), tapasin työpaikalla yllättäen miehen, joka jäi mieleeni. Vain yksi katse. (Itse en ole koskaan uskonut romanttiseen "soopaan"). Ihastuin mieheen, jollaisesta olen aina salaa haaveillut ajatellen, ettei koskaan kohdalleni sellaista tule. Vaan tuli suoraan eteeni...

Uuden kanssa ei mitään ole vielä tapahtunut. Ei treffejä, ei mitään. Hän on hillitty herrasmies, mutta noin 3 kk:n maltillisen katseiden vaihdon jälkeen hän on alkanut tehdä selkeitä hurmaamiseleitä, jotka saavat minut yllättäen onnelliseksi, kevyelle tuulelle, arjen yläpuolelle. Ja nyt viime aikoina jopa muiden nähden, joka on johtanut siihen, että työkaveritkin (iso, useamman sadan hlön työyhteisö) seuraavat tapahtumaa kuin jotakin jännitysnäytelmää. Vanhemmat ja kokeneemmat ovat jopa kommentoineet minulle, että jatkoa varmasti seuraa. Itse olen pyrkinyt olemaan kuin en ymmärtäisi mitään. Koen kuitenkin, että mies on vilpittömän kiinnostunut ja kohtelee minua kauniisti ja kunnioittavasti. Tiedän hänen olevan varmasti sinkku.
Uusi mies tietää ehkä tilanteeni? (asui samassa työpaikan asuntolassa tapaamishetkellä ja näki minut ohimennen poikaystävän ja koiran kanssa, mutta oli kuin ei olisi huomannut) . Ajattelen häntä jatkuvasti. Tapaamme töissä päivittäin. Poikaystävää tapaan kerran viikossa.
Mitä teen? ps. kaipaan asiallisia neuvoja (esimerkkejä omasta elämästänne).

 

siis seurustelet miehen kanssa, johon et tunne ollenkaan seksuaalista vetoa? elätkö sitten ilman seksiä?

ehkä tuo työpaikkamiehesi olisi noista kahdesta kumppaniksi sitten parempi, jos kerran poikaystäväsi kanssa ei mitään romanttisia tuntemuksia edes ole. ihan niinkuin olisitte vain ystävyyssuhteessa tai jotenkin säälistä olisit hänen kanssaan. ei voi ymmärtää... vaikka joku olisi kuinka ihmisenä ihana, niin en ainakaan itse parisuhteeseen edes lähtisi ellei myös fyysistä puolta olisi.

 

Selvennys:
olemme tapailleet aluksi vain noin 2krt/kk (välimatka) arvoni ovat sellaiset, että sänkyyn ei hypätä heti. Ei hääyötä tarvitse odottaa, mutta ainakin siihen asti, kun on halua toista kohtaan. Tätä uutta miestä kohtaan tunnen valtavaa kemiaa. En ole säälistä tämän "poikaystävän" tai ystävän (miten vain haluatte, tämä on vielä tutustumisasteella...). Rakkauden ja kiintymyksen tunteita on, mutta ei fyysistä halua. Mutta jotkuthan sanovat, että sitä voi tulla naiselle vasta kun luottamus on saavutettu kun mies yleensä tietää heti, onko vetovoimaa. Itseäni ahdistaa se, että olin vuosia sinkkuna, joka oli itsetuntemuksen suhteen hyvä asia. Juuri, kun ajattelin, että olen tyytyväinen mukavan, ei ehkä niin komean naapurinpojan kanssa, tapaankin napakympin!! Näinkö se menee? Itseäni harmittaa, että ajoitus meni viikolla pieleen!! Ja loukkaan miestä verisesti, jos rakastun toiseen mieheen.

 

siinäpä meillä elämänarvot: helmikuusta asti treffailtu, ja nyt sitten odotellaan sitä fyysistä vetoa... mikä pistää deittailemaan ja puhumaan miehestä / poikaystävästä, kun mitään vetoa ei ole? Miksi ylipäätään alkanut deittailla (ei tuota voi seurusteluksi hyvällä tahdollakaan mieltää)?

 

siinäpä meillä elämänarvot: helmikuusta asti treffailtu, ja nyt sitten odotellaan sitä fyysistä vetoa... mikä pistää deittailemaan ja puhumaan miehestä / poikaystävästä, kun mitään vetoa ei ole? Miksi ylipäätään alkanut deittailla (ei tuota voi seurusteluksi hyvällä tahdollakaan mieltää)?

Samaa mieltä olen.

Tiedän uskonnollisista piireistä olevan naisen, joiden elämänarvot kuulostavat samanlaisilta. Kun päälle kolmikymppisenä sinkkuus alkoi ahdistamaan, löytyi mies, jonka kanssa päätettiin mennä naimisiin. Häät olivat melko pian tapaamisen jälkeen. Häiden allakaan morsian ei sanojensa mukaan tuntenut mitään miestään kohtaan.

Ihastumista en ole heillä nähnyt ainakaan naisen suunnalta. Jonkun kerran olen nähnyt naisen torjuvan miehen yrittämät hellyydenosoitukset. Ennemminkin ulkopuolisesta vaikuttaa, että siinä kävelevät vierekkäin sisko ja veli.

Mahtaako olla oikein miestäkään kohtaan?

Tosin avioliitostakin pääsee pois, elleivät ne elämänarvot sitten vaikeuta sitäkin.

 

Kokemuksesta, 15 vuoden liiton jälkeen (eronnut) tiedän, ettei se intohimo syty myöhemmin, jos sitä ei ole ollut alussakaan.

Kiltteys ja mukavuus ei ole perusta liitolle.
Se on intohimo ja rakkaus ensin.
Sen jälkeen rakkaus ja kiintymys; joskus jopa intohimo
Toisessa, jo 17 vuotta kestäneessä asiat ovat näin päin.

Tsemppiä valinnalle!

 

Jotkut fiksummat ovat tutkineet, että rakastumisen tunteesta jotain 70 % olisi intohimoa. Itse en ryhtyisi suhteeseen, jos en tuntisi intohimoa miestä kohtaan, sillä jos jo alussa joutuu väkisin miellyttämään miestä, niin seksiä kohtaan tulee valtava vastenmielisyys tai ainakin kovat paineet ulkopuoliselle suhteelle. Jos intohimoa ei tunne, niin vain siinä tapauksessa ryhtyisin suhteeseen, jos kummallekaan teistä seksi ei ole tärkeää ja libido on kummallakin hyvin heikko.

Luulisin, että kumpikaan miehistä ei ole sinulle oikea. Jos löydät oikean, et sählää muiden kanssa, vaan keskityt siihen suhteeseen, joka sinulla on.

 

ap täällä monen vuoden jälkeen...
Sattumalta löysin vanhan viestin.

Valitsin tuon mukavan naapurinpojan. Naimisiin v 2012 ja kolme lasta: 2013, 2015 ja 2017. Uusi talo ja kaksi koiraa, tuo sen ajan koirakin elää vielä. Minulla on maailman paras mies. Mies on komistunut. Tyyli on kehittynyt miehekkäämmäksi. Vetovoimaa on miehen puolelta mutta libido on miehellä matala ylipäätään. Mutta kyllä sillä puolella haluja on enemmän kuin minulla. Rakastan miestäni. Pari ihastusta on minulla ollut matkan varrella (just sitä kemiaa) mutta menneet muutamassa viikossa ohi ja olen vastustanut..

Tuo hurmurimies on naimisissa 10 vuotta nuoremman naisen kanssa ja kaksi lasta. Mies on ulkomaalainen. Kuuluu erääseen ” ryhmittymään” ja vaimo on sieltä. Heillä on suositus ottaa vaimo omista piireistä. Kristittyjä eivät ole vaan muunlainen aatteellinen yhteisö.