Kaksikielisiä vanhempia paikalla?

[Anni]

Olen itse suomenkielinen ja mieheni on ruotsinkielinen. Aikomuksena on tietysti, että puhumme lapsellemme molemmat omaa äidinkieltämme. Mietin kahta asiaa. Mitä olette mieltä?
1. Haittaako, jos lapsen nimi sanotaan suomeksi ja ruotsiksi eri tavalla esim. Emilia.
2. Olenko lapselleni äiti riippumatta kielestä vai voinko olla myös mamma silloin, kun mieheni puhuu minusta. Eli meneekö lapsi sekaisin, jos minua kutsutaan äidiksi ja mammaksi?

 

[yksi tapaus]

Mun tutuilla on Elias ja vanhemmat sanoo nimen eri tavoilla. Siellä äiti on äiti ja isä pappa riippumatta siitä, kumpaa kieltä just sillon puhutaan. Tai puhuvat kai aika sekaisin suomea ja ruotsia.

 

[Kökkö]

Olen itse suomenkielinen ja mieheni on ruotsinkielinen. Aikomuksena on tietysti, että puhumme lapsellemme molemmat omaa äidinkieltämme. Mietin kahta asiaa. Mitä olette mieltä?
1. Haittaako, jos lapsen nimi sanotaan suomeksi ja ruotsiksi eri tavalla esim. Emilia.
2. Olenko lapselleni äiti riippumatta kielestä vai voinko olla myös mamma silloin, kun mieheni puhuu minusta. Eli meneekö lapsi sekaisin, jos minua kutsutaan äidiksi ja mammaksi?

Ei mene sekaisin, siitä vaan. Meillä puhuttiin kotona suomea ja ranskaa, leikkikoulussa myöhemin englantia ja kotiapulainen puhui hindiä lapsille. Lapset oppivat aika nopeasti, että toi typerys ei tajuu muutakun just tätä sanaa ja tällasta lausetta käyttämällä ja siirtyy tosi sujuvasti kielestä toiseen riippuen siitä mille naamalle puhutaan. Lapset ovat jo varhaisteini-iässä mutta puhuvat edelleen kaikkia neljää kieltä sujuvasti.

 

[HelloShitty]

meillä mies suomenkielinen ja minä ruotsinkielinen.
1. tuskin haittaa.
2. käy se niinkin jos haluutte. meillä oon aina mamma ja mies on isi.

 

[Pesky Pixie]

No mä en ole kaksikielisen lapsen vanhempi, anteeksi kun tungen... mutta ylihuomenna minusta tulee 1-vuotiaan pojan kummi, ja tämä perhe on kaksikielinen.. Sen perusteella siis vastaan... Ja minulla on myös kaksi läheistä serkkua, joiden perheet ovat kaksikielisiä.

Nämä kaikki perheet ovat valinneet lapselle nimen, joka lausutaan samalla lailla tai lähes samalla lailla molemmissa kielissä. Tulevan kummipoikanikin nimi on Sami, joka lausutaan sitten molemmissa kielissä samalla lailla, lähinnä tavujen painotus voi vaihdella. Tästä eivät lapset tunnu häiriintyvän yhtään.

Kaikissa näissä perheissä on niin, että suomenkielinen äiti haluaa itseään kutsuttavan "äidiksi" ja muunkielinen isä, joka käyttää omaa kieltään (englanti tai espanja näissä tuntemissani perheissä ) , mutta isä kutsuu äitiä omalla äidinkielellään vaikka mummy:ksi. Siis jos sanoo lapselle vaikka "Pass the milk to mummy" Ei ole menneet lapset sekaisin. Ja samalla lailla äiti sanoo lapsille, että menepäs isiltä kysymään, vaikka isä onkin lapsen puheessa daddy

 

[Mamma]

1. Ei minusta haittaa. Kyllä lapsi nimensä tunnistaa, ja sen lausuminen menee usein automaattisesti kielen mukaan, kun se kielen rytmi tavallaan vaikuttaa. Siskolla on just tuollainen nimi joka lausutaan eri lailla, eikä hän siitä ole ikinä kärsinyt.

2. Ei mene lapsi sekaisin. Lapset erottavar yllättävän aikaisin kielet toisistaan.

Muistatte vaan loogisesti puhua vain ja ainoastaan sitä omaa kieltänne lapselle

 

[anna]

Meillä sama asetelma ja lapset 4,5-v ja 1-v.

Esikoisen nimi lausutaan samalla tavalla molemmilla kielillä, kuopuksen vähän eri tavalla mut mitään haittaa ei viel ole esiintynyt.

Olen äiti silloin kun esikoinen puhuu suomea ja mamma kun ruotsia. Yleensä vaihtaa kielen sen mukaan kenen kanssa puhuu. Kuopus ymmärtää myös jo että molemmat sanat tarkoittavat minua.

 

[Huuhkajatar]

1. ei haittaa, lapset tottuvat siihen että nimi lausutaan eri kielellä eri lailla.
2. Minä olen lapsille mamma ja mieheni on pappa, harvemmin he käyttävät sanaa "isä", vaikka isä onkin suomenkielinen. Se tuntuu olevan ongelma vain näille joille vaari on "pappa".

 

[Anni]

Kiitos vastauksista! Ne auttoivat kovasti. Olen ajatellut aikaisemmin, että pitäisi olla sellainen nimi, joka sanoittaisiin molemmilla kielillä samalla tavalla, mutta kun se sulkee pois niin monta kivaa nimea, niin olen ruvennut uudestaan miettimään.

Tuo onkin hyvä sääntö, että lapsi kutsuu minua aina äidiksi, mutta mieheni voi sanoa mamma, kun puhuu lapselle minusta. Tämä on hänelle se luontevin tapa. Ja selkeintä se kai on sukulaisillekin näin.

 

[itselläni on]

tuttuja Turkissa ja lasten nimet olivat niin, että ensimmäinen nimi ns. suomenkielinen ja toinen nimi ns. turkkilainen. Isä kutsui poikia turkkilaisella nimellä ja äiti suomalaisella. Eivätpä kyllä yhtään oudoksuneet sitä. Ja kumpaakin kieltä puhuivat sujuvasti.

 

[HelloShitty]

Kiitos vastauksista! Ne auttoivat kovasti. Olen ajatellut aikaisemmin, että pitäisi olla sellainen nimi, joka sanoittaisiin molemmilla kielillä samalla tavalla, mutta kun se sulkee pois niin monta kivaa nimea, niin olen ruvennut uudestaan miettimään.

Tuo onkin hyvä sääntö, että lapsi kutsuu minua aina äidiksi, mutta mieheni voi sanoa mamma, kun puhuu lapselle minusta. Tämä on hänelle se luontevin tapa. Ja selkeintä se kai on sukulaisillekin näin.

mä ajattelin aluks samoin ja sitten ihastuin nimeen joka ois ruotsinkielellä eri. päädyin sitten siihen että lausun nimen suomalaisittain.

 

[Anni]

Kiitos vastauksista! Ne auttoivat kovasti. Olen ajatellut aikaisemmin, että pitäisi olla sellainen nimi, joka sanoittaisiin molemmilla kielillä samalla tavalla, mutta kun se sulkee pois niin monta kivaa nimea, niin olen ruvennut uudestaan miettimään.

Tuo onkin hyvä sääntö, että lapsi kutsuu minua aina äidiksi, mutta mieheni voi sanoa mamma, kun puhuu lapselle minusta. Tämä on hänelle se luontevin tapa. Ja selkeintä se kai on sukulaisillekin näin.

mä ajattelin aluks samoin ja sitten ihastuin nimeen joka ois ruotsinkielellä eri. päädyin sitten siihen että lausun nimen suomalaisittain.

Ja sun lapsesi oletettavasti "tunnistaa" nimensä sekä suomeksi että ruotsiksi
Eipä kai tämäkään tule olemaan tulevalle lapsellemme ongelma, aikuiset miettii liikaa..

 

[sommarcat]

mitä kieltä te puhutte miehen kanssa keskenänne? Anteeksi, olen vain utelias :ashamed:

 

[Anni]

mitä kieltä te puhutte miehen kanssa keskenänne? Anteeksi, olen vain utelias :ashamed:

Jos ollaan miehen kanssa kahestaan, niin molemmat puhuu omaa äidinkieltään. Se kuulostaa ulkopuolisista vähän kummalta, mutta meille se on ihan normaalia. Toki välillä menee kielet sekaisin. Tule sanottua yksi lause yhdellä, toinen toisella kielellä.

 

[sommarcat]

ok thaks.

 

[HelloShitty]

Kiitos vastauksista! Ne auttoivat kovasti. Olen ajatellut aikaisemmin, että pitäisi olla sellainen nimi, joka sanoittaisiin molemmilla kielillä samalla tavalla, mutta kun se sulkee pois niin monta kivaa nimea, niin olen ruvennut uudestaan miettimään.

Tuo onkin hyvä sääntö, että lapsi kutsuu minua aina äidiksi, mutta mieheni voi sanoa mamma, kun puhuu lapselle minusta. Tämä on hänelle se luontevin tapa. Ja selkeintä se kai on sukulaisillekin näin.

mä ajattelin aluks samoin ja sitten ihastuin nimeen joka ois ruotsinkielellä eri. päädyin sitten siihen että lausun nimen suomalaisittain.

Ja sun lapsesi oletettavasti "tunnistaa" nimensä sekä suomeksi että ruotsiksi
Eipä kai tämäkään tule olemaan tulevalle lapsellemme ongelma, aikuiset miettii liikaa..

no me käytetään siis molemmat sitä suomalaisittain koska mun mielestä se nimi kuulostaa paremmalta mutta kaikki muut sukulaiset ym. ruotsinkieliset lausuu sitä ruotsalaisittain. lapsi on vaan 1kk ikäinen mutta eiköhän se tulee tunnistaa itteensä.

 

[meillä näin]

Mä olen suomenkielinen ja mies ruotsinkielinen. Lapset 2,5 ja 5,5 vuotta. Olin esikoisen synnyttyä äiti, mut aika pian musta tuli mamma. Asutaan miehen suvun läheisyydessä ja he kaikki toki kutsuivat mua mammaksi joten aloin itekin olla jo mamma-fiiliksellä. Nyt oon jo ihan täysin mamma ja kaikki muutkin kutsuu mua mun lasten kuullen mammaksi. Olis vaikeeta olla nyt äiti. Kyl ne lapset oppii mitä vaan millon vaan. Esikoinen puhuu sujuvasti molempia kieliä ja kuopuskin yrittää tapailla jo ruotsia, mutta suomi sujuu vielä paremmin.

 

[Pamppelsson]

Mä olen ruotsinkielinen, mies puhuu suomea. Mun mielestä lasten nimet pitää valita niin, että ne lausutaan melko samalla tavalla molemmilla kielillä..
Ja mä olen mamma aina ja joka tapauksessa.

 

[Anni]

Mä olen suomenkielinen ja mies ruotsinkielinen. Lapset 2,5 ja 5,5 vuotta. Olin esikoisen synnyttyä äiti, mut aika pian musta tuli mamma. Asutaan miehen suvun läheisyydessä ja he kaikki toki kutsuivat mua mammaksi joten aloin itekin olla jo mamma-fiiliksellä. Nyt oon jo ihan täysin mamma ja kaikki muutkin kutsuu mua mun lasten kuullen mammaksi. Olis vaikeeta olla nyt äiti. Kyl ne lapset oppii mitä vaan millon vaan. Esikoinen puhuu sujuvasti molempia kieliä ja kuopuskin yrittää tapailla jo ruotsia, mutta suomi sujuu vielä paremmin.

Voihan se mennä niinkin tosiaan, että homma muotoutuu ihan erilaiseksi, miksi sen ensin suunnitteli. En mä sitä mammaa vierasta, mutta mieheni ei ikäpäivänä voisi kutsua itseään isäksi. Luulen ainakin niin.

 

[vieras]

Minä olen suomenkielinen ja mies ruotsinkielinen. Minä olen äiti, kun suomea puhutaan, mutta ruotsia puhuttaessa olen mamma. Isä taas jostain syystä on pappa molempia kieliä puhuttaessa.

 

[hyytikyppynen]

Mie olen ite kaksikielisestä perheestä. Äitee puhu sekasin ruottia ja suomea, äitiksi ainaki mie sitä puhuttelin aina. Jokanen meistä lapsista taitanu jo pienestä asti ruottin kielenki mutta harvemmin sitä puhuttiin paitti jos oli ruottin sukulaisia kylässä. Äitiltä jos kysy suomeksi se vastasi joko suomeksi tai ruottiksi.
Mulla mennee itellä nyt aikusena samalla lailla että saatan puhua molempia kieliä sekasin. Sekavan kuulosta mutta ainaki sisarukset ymmärtää.