Kaksikielisistä perheistä kysyn minäkin..

[mietin vaan]

Kun tuossa nyt oli pari aloitusta. Niin miten te, joilla on puoliso muualta kuin Suomesta kotoisin, puhutaanko teillä useampaa kieltä, kumpaa lapset käyttää enemmän ja osaako molempia sujuvasti jne?
Meillä mies on Japanista, puhutaan kotona suomea, japania, ja vaikka molemmilta nuo kielet molemminpuolin varsin hyvin sujuu niin joskus käytetään myös englantia apuna. Esikoistyttö 4v puhuu suomea ja japania. Yleensä vähän sekoittelee kumpaakin kieltä, joskus käyttää vaan jompaakumpaa, vaihtelevasti.

 

["vieras"]

Mun mielestä on aivan järjetöntä, jos vanhemmilla kaksi äidinkieltä, että lapselle ei opeteta sitä toista.

 

[Anatolia]

Meidän lapset (8 v ja 6 v) on 1½-kielisiä.

Eli suomi on huomattavasti vahvempi kieli heillä kuin isän kieli turkki. Ei me olla panostettu mitenkään turkin kielen oppimiseen; isä puhuu sitä kun puhuu, puhuu suomea kun puhuu, joskus lapset katsoo turkkilaisia lastenohjelmia ja esikoinen lukee turkinkielisiä kirjoja. Silleen ohimennen vaan, ilman mitään erityistä opettamista tai asiasta stressaamista. Ihmeen hyvin nuo ymmärtää, jos heitä kiinnostaa, ja puhuvat jos jaksavat.

Pian (huomenna?! ) syntyvälle vauvalle mies aikoo puhua vain turkkia, kuulemma. Testimielessä

Niin ja me vanhemmat puhumme keskenämme suomea. Ollaan puhuttu vuodesta 2003-2004 alkaen. Joskus puhutaan turkkia (jos en halua esim. naapureiden ymmärtävän), ja enkkua jos emme halua lasten ymmärtävän.

 

[mietin vaan]

Ei se minustakaan hyvä juttu ole, mutta olen törmännyt tällaisiin perheisiin monesti. Ja olen saanut myös kummastelua, omasta perheestä, että miksi meillä annetaan lapsen oppia japania kun "ei sitä Suomessa tarvi mihinkään". Vaikka välillä olemme pitempiä aikoja myös Japanissa, ja kielitaidosta on mielestäni aina pelkkää hyötyä.

 

["vieras"]

Meidän lapset (8 v ja 6 v) on 1½-kielisiä.

Eli suomi on huomattavasti vahvempi kieli heillä kuin isän kieli turkki. Ei me olla panostettu mitenkään turkin kielen oppimiseen; isä puhuu sitä kun puhuu, puhuu suomea kun puhuu, joskus lapset katsoo turkkilaisia lastenohjelmia ja esikoinen lukee turkinkielisiä kirjoja. Silleen ohimennen vaan, ilman mitään erityistä opettamista tai asiasta stressaamista. Ihmeen hyvin nuo ymmärtää, jos heitä kiinnostaa, ja puhuvat jos jaksavat.

Pian (huomenna?! ) syntyvälle vauvalle mies aikoo puhua vain turkkia, kuulemma. Testimielessä

Niin ja me vanhemmat puhumme keskenämme suomea. Ollaan puhuttu vuodesta 2003-2004 alkaen. Joskus puhutaan turkkia (jos en halua esim. naapureiden ymmärtävän), ja enkkua jos emme halua lasten ymmärtävän.

No sehän siinä onkin, että sitä ei tarvitse erikseen opettaa eikä siitä stressata, jos vanhempi on aina puhunut lapsille äidinkieltään. Ymmärrän kyllä, että siinä pitää nähdä vähän vaivaa varsinkin jos se vanhempi haluaa oppia suomea mutta on se sen vaivan arvoista.

 

[mru]

Meillä on kaksikielinen perhe kanssa ja 3-vuotias puhuu hyvin molempia kieliä. Asutaan tällä hetkellä miehen kotimaassa ja on täällä hoidossa, huomaa hyvin että paikallinen kieli on vahvempi tällä hetkellä. Mutta mä korjaan AINA, jos sanoo sanoja väärällä kielellä ja kysyn, mikäs se onkaan suomeksi jne. Palataan varmaan Suomeen lähivuosina ja eiköhän se suomenkieli sitten vahvistu hyvinkin nopeasti.

Keskenään miehen kanssa puhutaan yleensä englatia ja välillä mietin, että koskahan lapsi alkaa enemmän kiinnittää siihen huomiota. Nyt jo huomaan, että ymmärtää välillä puheenaiheen ym. Onko muilla tästä kokemusta?

 

[Anatolia]

[QUOTE="vieras";26541091]No sehän siinä onkin, että sitä ei tarvitse erikseen opettaa eikä siitä stressata, jos vanhempi on aina puhunut lapsille äidinkieltään. Ymmärrän kyllä, että siinä pitää nähdä vähän vaivaa varsinkin jos se vanhempi haluaa oppia suomea mutta on se sen vaivan arvoista.[/QUOTE]
Pitää siihen panostaa. Ei riitä, että lapsi kuulee kieltä vain isältä - kielitaito jää puutteelliseksi, yksipuoliseksi. Etenkin jos isä on paljon töissä ja näinollen poissa kotoa, kuten meillä oli lasten ollessa pieniä.

Sadut, lorut, laulut, muut ko. kieltä puhuvat lapset ja aikuiset, teeveeohjelmat, kaikki tuollainen on myös tärkeää sen lisäksi, että vanhempi puhuu lapselle omaa kieltään. Muutenhan se kieli jää väkisinkin paitsioon, jos suomea kuulee joka tuutista, ja toista kieltä vain yhdeltä ihmiseltä.

 

[ummelwalad]

Meillä me vanhemmat puhumme molemmat vain omaa äidinkieltämme lapsille. Englantia ja suomea yhdessä.

Esikoinen on pian 2-vuotias, eikä vielä kauheasti puhu. Yksittäisiä sanoja tulee molemmista kielistä. Ymmärtää täysin kumpaakin kieltä.

 

[Akaatti]

Ei se minustakaan hyvä juttu ole, mutta olen törmännyt tällaisiin perheisiin monesti. Ja olen saanut myös kummastelua, omasta perheestä, että miksi meillä annetaan lapsen oppia japania kun "ei sitä Suomessa tarvi mihinkään". Vaikka välillä olemme pitempiä aikoja myös Japanissa, ja kielitaidosta on mielestäni aina pelkkää hyötyä.

Olen samaa mieltä. En ymmärrä minäkään tuota kummastelua, että miksi opettaa japanin kieltä lapsille. Japanihan on yksi Aasian merkittävimmistä maista ja varmasti hyödyllinen kieli osata.

Itse pidän ennemmin "nolona" heitä, jotka eivät ole opettaneet lapsilleen molempien vanhempien kieliä, siis siinä tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat ovat olleet lapsen elämässä mukana. On eri asia jos isä vaikka häipynyt heti lapsen synnyttyä, ei silloin voi odottaa sitä, että lapsi osaisi myös isänsä kieltä.

 

[ummelwalad]

Niin ja lastenohjelmia, lauluja, kirjoja yms löytyy molemmilla kielillä. Lisäksi kuulee isänsä kieltä myös muilta sukulaisiltaan netin välityksellä.

 

[Akaatti]

Meidän lapset (8 v ja 6 v) on 1½-kielisiä.

Eli suomi on huomattavasti vahvempi kieli heillä kuin isän kieli turkki. Ei me olla panostettu mitenkään turkin kielen oppimiseen; isä puhuu sitä kun puhuu, puhuu suomea kun puhuu, joskus lapset katsoo turkkilaisia lastenohjelmia ja esikoinen lukee turkinkielisiä kirjoja. Silleen ohimennen vaan, ilman mitään erityistä opettamista tai asiasta stressaamista. Ihmeen hyvin nuo ymmärtää, jos heitä kiinnostaa, ja puhuvat jos jaksavat.

Pian (huomenna?! ) syntyvälle vauvalle mies aikoo puhua vain turkkia, kuulemma. Testimielessä

Niin ja me vanhemmat puhumme keskenämme suomea. Ollaan puhuttu vuodesta 2003-2004 alkaen. Joskus puhutaan turkkia (jos en halua esim. naapureiden ymmärtävän), ja enkkua jos emme halua lasten ymmärtävän.

Ymmärsinkö oikein, että miehesi puhuu lapsille välillä suomea? Tuohan on huono vaihtoehto, vanhemman tulisi aina puhua vain omaa äidinkieltään lapsille. Tästä on ihan lastenneurologien tutkimuksia tehty.

 

[Bonaire]

Mä puhun miehen kanssa englantia, esikoiseni suomea ja mieheni osin suomea ja osin englantia hänelle, kuopukselle mies puhuu äidinkieltään.Kuopus tosin on vasta reilu 4 kk, joten en tiedä mitä kieliä ja miten hyvin tulee tulevaisuudessa puhumaan.

 

["Vieras"]

Lennossa opettaisin lapselleni kaksi kieltä jos vaan perheessä olisi kahta eri äidinkieltä omaavat vanhemmat. Oli se sitten japania, tai vaikkapa swahiliä.

 

["Vieras"]

Mä puhun miehen kanssa englantia, esikoiseni suomea ja mieheni osin suomea ja osin englantia hänelle, kuopukselle mies puhuu äidinkieltään.Kuopus tosin on vasta reilu 4 kk, joten en tiedä mitä kieliä ja miten hyvin tulee tulevaisuudessa puhumaan.

Teillä myös miehen kannattaisi puhua kummallekin lapselle vain äidinkieltään. Mutta onko se englanti? Koska sen pitäisi olla kyllä äidinkieli mitä lapselle puhuu.

 

[mietin vaan]

Olen samaa mieltä. En ymmärrä minäkään tuota kummastelua, että miksi opettaa japanin kieltä lapsille. Japanihan on yksi Aasian merkittävimmistä maista ja varmasti hyödyllinen kieli osata.

Itse pidän ennemmin "nolona" heitä, jotka eivät ole opettaneet lapsilleen molempien vanhempien kieliä, siis siinä tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat ovat olleet lapsen elämässä mukana. On eri asia jos isä vaikka häipynyt heti lapsen synnyttyä, ei silloin voi odottaa sitä, että lapsi osaisi myös isänsä kieltä.

Jep. On surullista mielestäni jos vanhemmat ovat yhdessä mutta päättäneet kuitenkin että lapselle opetetaan vaan yhtä kieltä. Tai kyllä minä ainakin haluan että lapsi oppii molemmat kielet, se on rikkautta ja siitä ei mitään haittaa ole.
Ehkä nyt hieman hankalaa kun meillä tyttö saattaa vaikka jonkun lauseen sanoa suomeksi mutta seassa joku sana japaniksi, ja eihän kaikki ymmärrä mistä on kyse, esim kun lapsi oli kerran hoidossa niin tämä lastenvahti soitti pari kertaa, että mitä se lapsi meinaa tällä ja tällä sanalla. Ei ollut suostunut kertomaan jonkun merkitystä vaikka yleensä oikein hyvin kertoo kaikki molemmille kielille kun osaa kyllä kysyttäessä.

 

["vieras"]

Pitää siihen panostaa. Ei riitä, että lapsi kuulee kieltä vain isältä - kielitaito jää puutteelliseksi, yksipuoliseksi. Etenkin jos isä on paljon töissä ja näinollen poissa kotoa, kuten meillä oli lasten ollessa pieniä.

Sadut, lorut, laulut, muut ko. kieltä puhuvat lapset ja aikuiset, teeveeohjelmat, kaikki tuollainen on myös tärkeää sen lisäksi, että vanhempi puhuu lapselle omaa kieltään. Muutenhan se kieli jää väkisinkin paitsioon, jos suomea kuulee joka tuutista, ja toista kieltä vain yhdeltä ihmiseltä.

No joo pitää panostaa jos tuon näkee panostamisena. Mä näen sen täysin normaalina kanssakäymisenä sillä kielellä. Ja onhan se yksipuolinen kielikin parempi kuin, että ei osaa sitä kieltä ollenkaan. Teilläkin sentään lapset osaavat jonkun verran turkkia, joissain perheissä lapset eivät osaa sanaakaan toisen vanhemman äidinkieltä.

 

["vieras"]

Jep. On surullista mielestäni jos vanhemmat ovat yhdessä mutta päättäneet kuitenkin että lapselle opetetaan vaan yhtä kieltä. Tai kyllä minä ainakin haluan että lapsi oppii molemmat kielet, se on rikkautta ja siitä ei mitään haittaa ole.
Ehkä nyt hieman hankalaa kun meillä tyttö saattaa vaikka jonkun lauseen sanoa suomeksi mutta seassa joku sana japaniksi, ja eihän kaikki ymmärrä mistä on kyse, esim kun lapsi oli kerran hoidossa niin tämä lastenvahti soitti pari kertaa, että mitä se lapsi meinaa tällä ja tällä sanalla. Ei ollut suostunut kertomaan jonkun merkitystä vaikka yleensä oikein hyvin kertoo kaikki molemmille kielille kun osaa kyllä kysyttäessä.

Ja tämäkin on ongelma mikä katoaa iän myötä

 

[Bonaire]

[QUOTE="Vieras";26541207]Teillä myös miehen kannattaisi puhua kummallekin lapselle vain äidinkieltään. Mutta onko se englanti? Koska sen pitäisi olla kyllä äidinkieli mitä lapselle puhuu.[/QUOTE]

no, mun esikoinen on jo 12 v, joten enpä usko että enää kotioloissa kieltä oppii..kommunikoi tarvittaessa englanniksi isäpuolelleen kyllä ja ei ole englanti miehen äidinkieli.

 

["vieras"]

Meilla lapsilla on kolme kielta, suomi, arabia ja englanti. Asutaan Englannissa ja miehen kanssa puhun englantia, mutta lapsille kumpikin vain aidinkieltaan. Suomi on kaikilla kolmella aidinkieli, jota kaksi vanhempaa puhuvat hyvin ja nuorin 18kk ymmartaa hyvin, mutta vastaa aloittelee puhumaan. Mies puhuu lapsille vain ja ainoastaan arabiaa, ja kaikki sita ymmartavat hyvin mutta puhe on selvasti suomea jaljessa eika niin monipuolista, syyna ilmeisesti vahempi aika isan seurassa, keskimmainen (4v) on kielellisesti isoa sisartaan vahvempi joten hanen arabia on parempi. Englanti tulee kaikille kolmantene kielena, vanhin 6v puhuu jo sujuvasti ja lukee yksinkertaista tekstia (suomeksi ei viela lue), keskimmainen aloitti eskarin osaaikaisesti talvella ja sielta on jo englanti tarttunut hyvin paahan, puhuu oikein muodostetuissa lauseissa mutta viela suomen aksentti paistaa hieman lapi . Nuorin myoskin ymmartaa englantia jonkin verran. Ulkopuolisesta meidan ruokapoyta keskustelut voivat kuulostaa aika hauskalta kun hypitaan kielesta toiseen Lapset puhuvat yleensa keskenaan suomea jos ovat minun lahettyvilla ja arabiaa isansa lahettyvilla, mutta voivat nykyaan leikkia myos englanniksi. Loppujen lopuksi sekoittavbat hyvin vahan sanoja, enemman on etta jos eivat muista jotain sanaa voivat korvata sen muun kielen sanalla.