kaksikulttuurinen suhde

["ninni"]

Kellä kokemusta kaksikulttuurisesta parisuhteesta? Olen itse tapaillut nyt n.puoli vuotta Etelä-Amerikasta kotoisin olevaa miestä ja kaikki tuntuu loistavalta. Hän on asunut Suomessa n.12 vuotta ja puhuu suomea varsin hyvin,ymmärtää lähes kaiken. Asumme eri paikkakunnilla,joten emme tapaa mitenkään jatkuvasti,netin ja puhelimen kautta sitten pidetään yhteyttä.

mietin vaan joskus,miten tää pidemmän päälle onnistuu jos tämä tästä vakavoituu ja toivottavasti kestää..kertokaa kokemuksianne siis kellä sellasia on.

 

[Miekin]

Selvitä minkälainen on naisen rooli hänen kulttuurissaan, kysy myös häneltä. Voi olla erilainen käsitys tasa-arvosta kotona kuin Suomessa. Esim että mies ei tee kotitöitä ja naisen paikka on kotona. Suomessa tasa-arvo on pidemmällä kuin monessa muussa maassa.

 

["vieras"]

Tässäpä sitä yhteiselämää eletään romanimiehen kanssa. Tokikaan meillä ei ole kielimuuria, mutta valtakulttuuri ja romanikulttuuri nyt kuitenkin poikkeavat toisistaan. Kumpikin kulttuuri on osa arkeamme, joskin romanikulttuuri hieman näkyvämmin arjessamme esillä (ulkoisesti).

Pääasiallisesti hyvin meillä on mennyt. Näkemyksellisiä eroja (kulttuureista johtuen) on kyllä ollut ja on edelleen, sitä myöten myös riitojakin... Ymmärrys toisen kulttuuria kohtaan on kyllä vuosien myötä lisääntynyt Ja ainahan parisuhteessa on jonkinsorttisia riitoja.

Pessimistisesti ovat minun sukulaiseni suhtautuneet ja osa suhtautuu edelleen vaikka lapsiakin meillä on kaksi kipaletta. Miehen sukulaisilla ei ongelmaa meidän yhdessäolomme/kihlauksemme suhteen.

 

["aapee"]

minunkin tapauksessa suuri plussa onkin se,että mies puhuu varsin hyvää suomea ja asunut Suomessa jo toistakymmentä vuotta. Mutta toki monta asiaa on,jotka pitää ottaa huomioon. aika sitten näyttää miten tämä etenee.