H
Hermo
Vieras
mä en pysty pitämään kasassa tätä enää!
Tässä murheeni :
Lapsi on sijoitettuna. Paikka, jossa nyt on, on ns. "helppo" paikka mutta lapsi ei ole noudattanut niiden sääntöjä, on ollut hatkassa ja vaikka mitä. Ensi viikolla palaveri ja lapsi soitti viimeks tänään että hän ei "mihkää koulukotiin mee", en tiedä mikä on vialla mutta lapsi ei tunnu ymmärtävän lainkaan että mitä on tehnyt väärin. Jankuttaa vaan viime viikonlopusta, joka meni hyvin (kun taas ne kymmenet muut ei ole menneet niin hyvin) ja että hän karkaa, lähtee juomaan ja samaan hengenvetoon huutaa että häneen ei luoteta.
Äidilläni on rintasyöpä. Autan parhaani mukaan, teen ruokaa ja siivoilen. Olen kuskina jos tarvii, hoidan haavat.
Mieheni ei tue minua. Ainoastaan valittaa lapsesta, joka käyttäytyy huonosti. Olen pyytänyt että kannustaisi mieluummin, ei tehoa. Valittaa minulle joka asiasta, on hirveen negatiivinen muutenkin.
Mulle tehtiin leikkaus joka meni pieleen. Nyt kärsin kipeästä ja tulehtuneesta haavasta jonka paranemiseen menee kauan. Samalla tutkitaan syytä niveloireilleni ja alan olla pahassa koukussa Panacodiin. Tekisi mieli vetää lärvit, mutta on tunne koko ajan että joku tarvii mua ja saattaa soittaa yöllä.
Taloustilanne, no ei siitä sen enempää kuin se että kädestä suuhun elellään.
Tänään kaikki paska maksimoitunut. Teini ulvonut surkeuttaan mulle puhelimessa ainakin x 5, muussi ja kalapuikot paloi pohjaan, viskoin niitä pitkin tiskiallasta. Sitten lääkäri soitti ja "en minä nyt oikein tiedä mitä tämän kanssa pitäisi tehdä, seuraillaan, kirjoitan sulle lisää kipulääkettä". Sattuu ja vituttaa.
Kiitos kun sain purkaa.
Tässä murheeni :
Lapsi on sijoitettuna. Paikka, jossa nyt on, on ns. "helppo" paikka mutta lapsi ei ole noudattanut niiden sääntöjä, on ollut hatkassa ja vaikka mitä. Ensi viikolla palaveri ja lapsi soitti viimeks tänään että hän ei "mihkää koulukotiin mee", en tiedä mikä on vialla mutta lapsi ei tunnu ymmärtävän lainkaan että mitä on tehnyt väärin. Jankuttaa vaan viime viikonlopusta, joka meni hyvin (kun taas ne kymmenet muut ei ole menneet niin hyvin) ja että hän karkaa, lähtee juomaan ja samaan hengenvetoon huutaa että häneen ei luoteta.
Äidilläni on rintasyöpä. Autan parhaani mukaan, teen ruokaa ja siivoilen. Olen kuskina jos tarvii, hoidan haavat.
Mieheni ei tue minua. Ainoastaan valittaa lapsesta, joka käyttäytyy huonosti. Olen pyytänyt että kannustaisi mieluummin, ei tehoa. Valittaa minulle joka asiasta, on hirveen negatiivinen muutenkin.
Mulle tehtiin leikkaus joka meni pieleen. Nyt kärsin kipeästä ja tulehtuneesta haavasta jonka paranemiseen menee kauan. Samalla tutkitaan syytä niveloireilleni ja alan olla pahassa koukussa Panacodiin. Tekisi mieli vetää lärvit, mutta on tunne koko ajan että joku tarvii mua ja saattaa soittaa yöllä.
Taloustilanne, no ei siitä sen enempää kuin se että kädestä suuhun elellään.
Tänään kaikki paska maksimoitunut. Teini ulvonut surkeuttaan mulle puhelimessa ainakin x 5, muussi ja kalapuikot paloi pohjaan, viskoin niitä pitkin tiskiallasta. Sitten lääkäri soitti ja "en minä nyt oikein tiedä mitä tämän kanssa pitäisi tehdä, seuraillaan, kirjoitan sulle lisää kipulääkettä". Sattuu ja vituttaa.
Kiitos kun sain purkaa.
