M
"määmii"
Vieras
Otin eilen muutaman oluen tapani mukaisesti perjantain kunniaksi mieheni kanssa. lapset oli mummolassa. Mieheni on jonkun aikaa puhunut halusta kokeilla kannabista, itse olen ajatuksen tyrmännyt koska olen itse käynyt nuorempana kannabis hölmöilyt läpi ja näin vanhempana todennut että kannabis pilasi nuoruuteni. olen hyvässä työpaikassa ja mieheni myös.
Miehelläni oli jostakin saanut kannabista ja houkutteli minutkin ottamaan savut, otin 2 savut ja aluksi ei tuntunut missään, otin lisää ja sitten vaikutus alkas. Olin IHAN pihalla, ensiksi nauroin mieheni jutuille tauotta, sitten menin ihan sekaisin, lopuksi makasin sängyssä varmana siitä että en enää koskaan tule tajuihini, että jään loppuiäksi psykoosiin. Muistan myös miettineeni että miehenikin on psykoosissa ja molemmat on aamulla sekaisin kun lapset tulee kotiin. olin ihan paniikissa, muistan kun olin lähellä soittaa ambulanssin kun sydän hakkas ihan tuhatta sataa ja oli olo että tukehdun.
Mulla on kamala morkkis, miksi otin huumeita kun olen niitä niin vastaan, vihaan huumeita kun ne pilaa niin monen elämän.
Mä vihaan huumeita, mua huolestuttaa kun mun mies sai ilmeiseti hyvän kokemuksen, haluais varmasti poltella myöhemminkin mutta mä en hyväksy, musta on vissiin tullu vanha ku en tykkää. ja miten mä miehen pään käännän ku menin ittekki ottamaan? voi helvetti, anteeksi mä olin todella idiootti.
Mulla on kamala olo ja haluaisin kääöntää kelloa taaksepäin. Mies tietää nuoruuuteni huumekokeilut ja kovasti puolustaa kannabiksen laillistamista, ite olen ollut mieltä että toivottavasti kannabista ei ikinä laillisteta, on se miljoona kertaa päihdyttävämpää ainetta kuin alko.
Miehelläni oli jostakin saanut kannabista ja houkutteli minutkin ottamaan savut, otin 2 savut ja aluksi ei tuntunut missään, otin lisää ja sitten vaikutus alkas. Olin IHAN pihalla, ensiksi nauroin mieheni jutuille tauotta, sitten menin ihan sekaisin, lopuksi makasin sängyssä varmana siitä että en enää koskaan tule tajuihini, että jään loppuiäksi psykoosiin. Muistan myös miettineeni että miehenikin on psykoosissa ja molemmat on aamulla sekaisin kun lapset tulee kotiin. olin ihan paniikissa, muistan kun olin lähellä soittaa ambulanssin kun sydän hakkas ihan tuhatta sataa ja oli olo että tukehdun.
Mulla on kamala morkkis, miksi otin huumeita kun olen niitä niin vastaan, vihaan huumeita kun ne pilaa niin monen elämän.
Mä vihaan huumeita, mua huolestuttaa kun mun mies sai ilmeiseti hyvän kokemuksen, haluais varmasti poltella myöhemminkin mutta mä en hyväksy, musta on vissiin tullu vanha ku en tykkää. ja miten mä miehen pään käännän ku menin ittekki ottamaan? voi helvetti, anteeksi mä olin todella idiootti.