Kamala vauvakuume..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nina1
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

nina1

Jäsen
09.10.2007
131
0
16
Kertokaapa kokemuksianne siitä kun itsellä on vauvakuume ja toivoisi kovasti vauvaa mut kun mies ei halua.. :'(
itselläni on ollut jo pitemmän aikaa vauvakuume..esikoisemme aloitti syksyllä koulun, eli olisiko ikäero liian suuri??
Yhdessä olemme olleet yli yhdeksän vuotta ja vauvasta joskus olemme puhuneet mutta mieheni ahdistuu ajatuksesta ja menee hiljaiseksi.. :(

Täytyisikö asian antaa vaan olla?? sydäntäni riipaisee kun näen vauvoja ja kun meilläkään ei ole mitään syytä miksei vauvaa voisi hankkia..molemmat töissä jne.

Kiitoksia etukäteen mielipiteistänne ja ajatuksistanne :)
 
Emme kylläkään ole seurustelleet noin kauaa, mutta molemmat ovat töissä ja muutenkin asiat ovat kohdallaan. Minunkin mieheni menee aivan vaikeaksi jos puhun kuumeestani, vastaa vain että ei ole valmis! mikä vastaus se sellainen on! Ja kun itselläni myäs alkaa tunteen käymään ylikierroksilla(itkettää ja naurattaa samaan aikaan) ja kun tuntuu että kaikki muut saa vauvoja ja ihan kuin olisin ainut nainen maailmassa jolle ei vielä tätä iloa suoda! Mutta onnekseni olen huomannu että näillä sivuilla on muitakin joiden mies ei halua vielä lapsia.... :heart: Toivottavasti miehemme lämpenevät asialle pian!
Olen muuten myös miettinyt että pitäisikö asiasta vain vaijeta ja olla hiljaa, kun toinen ahdistuu niin kovasti, mutta olen tullut siihen tulokseen että asioista pitää pystyä puhumaan, muuten itse masentuu!
Onnea sinulle Juli05 Ja Plussatuulia +++++++ :whistle:
 
Hei! Ajattelin nyt jakaa vähän positiivisia kokemuksia teille, jotka painitte kamalan vauvakuumeen kanssa, mutta mies ei ole yhtään mukana.

Mulla on kanssa ollut kauhea vauvakuume jo muutaman vuoden, mutta mies on jarrutellut. Aina välillä siitä puhuttiin, tai siis lähinnä minä puhuin ja mies oli hiljaa. :D Sitten lakkasin puhumasta asiasta, päätin, etten halua painostaa miestä mihinkän. Kului puolisen vuotta, kunnes yksi päivä viime keväänä ihan tavallisen keskustelun lomaan lipsautin, että mitäs jos syksyllä jätettäisiin ehkäisy pois? Ja mies sanoi, että okei!! Olin aivan puulla päähän lyöty. :o Nyt siis yk2 meneillään...

Luulen, että ainakin oma mieheni tarvitsi aikaa miettiä asioita ihan rauhassa, ilman hössötyksiä. Osasin myös perustella hyvin, miksi kannattaisi hankkia lapset pian (ikä, opiskeluasiat, työ, ym.). Miehet tarvitsevat järkisyitä (eivät ole niin tunneihmisiä kuin me) :D ja osa varmaan haluaa, että ajatus on "hänen" eli mies saa itse ehdottaa, eikä niin, että mennään naisen päätöksellä. Kuulostaa tosi tyhmältä, mutta...

Tsemppiä teille :hug: ja olettehan nuoriakin, joten vielä on aikaa (tiedän, ei lohduta yhtään). :)
 
Niin nuoria ollaan ja aikaakin vielä on :D mutta kun on niin malttamaton niin....
Olen myöskin yrittänyt kertoa järkisyitä miehelleni, mutta ei auta ei. Olen myös harkinnut ns. käänteistä psykologiaa, että vaan sanoisin miehelleni että en mie haluakkaan vauvoja ikinä :D :laugh: Mitähän hän siihen tuumaisi :D en ole kylläkään vielä yrittänyt tätä, mutta se on kyllä seuraavaksi mielessä jos hän ei nyt itse muuta mieltään.. ja olen lopettanut asiasta puhumisen kun se ei johda mihinkään.
 
Hei! Olen seuraillu tätä palstaa säännöllisen epäsäännöllisesti jo aika pitkään. Itselläni olisi aika kova vauvakuume, mutta mies ei lämpene yhtään ajatukselle. Olen yrittänyt kertoa järkisyitä, vedota tunteisiin, uhkailla, lahjoa, kiristää. Nyt olen yrittänyt olla hiljaa asiasta, mutta väkisellä lipsahtaa aina joku kuitti miehelle vauvan teosta. Olemme seurustelleet jo vuosia, molemmilla on vakituinen työpaikka, joten ulkoiset puitteet on kunnossa. Näen työni puolesta päivittäin pieniä vauvoja, joten sekään ei helpota oloani mitenkään. Olen miettinyt jopa suhteen lopettamistakin, koska en halua olla 40-vuotiaana katkera lapseton ihminen. Hankalia tilanteita nää! Tsemppiä kaikille!
 
Menimme naimisiin kesällä ja päätettiin että vauvan kanssa odotellaan vielä muutama vuosi. Nyt on eka luomukierto menossa kun en jaksanut enää noita renkaan aiheuttamia oireita. Ajattelin että en varmaan tule ihan heti kuitenkaan raskaaksi kun olen 6v. syönyt pillereitä ja käyttänyt rengasta. Raskauden oireita nyt on kuitenkin ollut ja pelkäsin että mitä mieheni sanoo kun on ollut niin vauvaa vastaan. Ajattelin että kerron vasta kun olen itse varma. Yhtenä päivänä kuitenkin mieheni heitti vitsillä että onko mun mahassa vauva ja vastasin että ehkä. Mieheni vähän kauhistui eikä sanonut siihen paljon mitään. Nyt kuitenkin kyselee koko ajan että voinko olla raskaana vai en ja sanoo että kyllä se pidetään jos se siellä on, vaikka tuleekin vähän huonoon paikkaan. Tänään menen apteekin kautta kotiin ja teen testin huomenna, jos menkat ei ala ennen sitä. Minä ainakin petyn aika paljon jos nega tulee, tässä kun on viikon verran jo miettinyt sitä että siellä masussa se voi olla ja vauvakuume vain pahenee. :)

Tiedän että on vaikeaa kun toisella on vauvakuume ja toista ei vois vähempää kiinnostaa. Keväällä ostin Ruotsista lasten college-puvun kun se oli niin söpö ja halpa. Mieheni piti minua ihan hölmönä. Ennen häitä sitten taas miehelläni oli kauhea vauvakuume mutta minä en halunnut ennen häitä missään nimessä. Joten ollaan vuoroin vieraissa. =)
Kyllä se on aika raskasta jos toinen koko ajan vuohottaa ja painostaa kun itse ei ollenkaan halua. Antakaa vaan asian olla hetken niin kyllä ne miehetkin sitten "heräävät" ja innostuvat. Ette varmaan itsekään jaksaisi kuunnella miestenne painostusta. Yleensähän painostuksen alla ei ainakaan anna periksi. :p

Tsemppiä kaikille! :flower:
 
Oon myöskin nyt sillä linjalla että en puhu enää koko asiasta. Siitä ollaan taisteltu, oon itkeny, yrittäny huumorilla, järkevää keskustelua, riitaa.. Nyt en enää puhu koko asiasta, paitsi ihan läpällä joskus heitän jostain vauvoista(en siis niin että se liittyisi meihin!)

Tää odottelu kyllä on sillee ihan hirveetä, ku mulla ei oo ketään läheistä kaveria jolla ois vauva, että sais edes toisten vauvoja hoitaa ja helliä. :(

Mutta yhen positiivisen kommentin oon kuullu mieheltä asian suhteen, sen jälkeen kun lopetin itse koko aiheesta puhumisen: Yhtenä iltana hän sanoi vaan, että "Hei aattele jos sun menkkoi ei tuliskaa ollenkaa." (ku syön minipillereitä) sit oli vaa et "Nii-i." :)
Nii ja sit kerran se sano jotain et "Vitsi aattele ku sul ois nyt iso maha" tai jotain vastaavaa...! Et kyl must tuntuu et tää puhumattomuus auttaa jotenki asiaa...Vaikka toisaalta tää on kauheeta ku ei voi asiasta puhua, ku mieli tekis painostaa kokoajan!! :D
Mut kai se on vaa tässäki niin että hiljaa hyvä tulee....
 
Te jotka painitte kuumeen kanssa.. Kannattaa tulla tuonne pinoon, missä kukaan ei kiellä "puhumasta tai purkamasta" näitä tunteita.. Siellä voi kysyä jos on kysyttävää iloita toisen miehen kääntymisestä, josta huomaa, että kyllä se miehen mielipide saattaa muuttua..

Miehelläni on ajoittain hyvin ristiriitaisia viestejä tähän vauvoihin liittyvää, mutta silti aina sanoo että rakastaa ja haluaa perheen juuri mun kanssa..

Jos haaveilet ensimmäisestä suosittelen tuota Esikosta haaveilevia, kuumeilevia? muttei vielä yritystä? tai toivottomat haaveilijat... Kannattaa käydä lueskelemassa ja miettiä haluaako liittyä porukkaan..
 
Puhuttiin ekan kerran mieheni kanssa eilen lapsista ja lapsen hankkimisesta. Kyllä helpotti, nyt on molemmat selvillä siitä mitä toinen haluaa ja onneksi ollaan siinäkin asiassa samoilla linjoilla. Tänään aamulla kun valittelin pahaa oloani niin mies sanoi että on huolissaan minusta ja meidän pienestä ja silitti samalla mun vatsaa. Vaikka ei ole edes tietoa että olenko raskaana vai en. =)
 

Yhteistyössä