Kannattaa miettiä mitä oikeesti haluaa

[Onnellinen80]

Mulla oli materiaalisten juttujen suhteen aika isot haaveet aikoinaan. Ajattelin, että talon pitäis olla iso ja meren rannalla (ainakin 250 neliötä), pitäis olla kesämökki ja kämppä Helsingissä. Hienot autot jne. No eihän tommoseen rahat tietenkään riittäis ellei lotossa voittais. Mut nykyään on miettinyt, että mitä hittoa mä noilla oikeesti tekisin vaikka lotossa voittaisinkin...

Meillä on nyt 150 neliön kämppä (3 lasta). Ei tilaa ole liikaa, mutta kaikilla lapsilla tulee olemaan omat huoneet kunhan ikää tulee lisää. EI ole kämppä meren eikä edes järven rannalla, mutta kukas sitä merituulta kaipaiskaan? Omaa kesämökkiäkään ei ole, mutta siis oikeesti... hirvee vaiva siitä vaan olis. Viime kesänä oltiin viikko mun miehen vanhempien mökillä, yksi viikko mun vanhempien mökillä ja sitten yksi viikko vuokramökillä - vaivatonta! Ja oli sitten varaa käydä ulkomaillakin kahteen otteeseen...

Kämppä Helsingistä... oikeesti... Siis paljon halvemmaksi tulee kun ottaa hotellin 1-2 yöksi silloin tällöin. Ja sekin on niin paljon vaivattomampaa. No entäs ne autot. No ei ne mitään maailman hienoimpia ole, mutta siis oikeesti on ne autojen erot aika pieniä. Meillä oli auto huollossa ja saatiin sitten vara-autoksi uudenkarhee Volvo. No olihan se hieno, mukava ja kiva sillä oli ajaa, mutta mutta... Ei se ero nyt niin kauheen iso oo siihen, että pitkät matkat me tehdään suht. uudella Nissan Qashqailla ja sitten mulla on vielä kauppakassina Toytota Yaris.

Usein kannattaa miettiä, mitä oikeesti tahtoo ja mitä oikeesti tarvii. SItten on paljon tyytyväisempi. Toki nää asiat on eri ihmisille eri tasoilla nää asiat. Joku on tottunut asumaan valtavassa kartanossa kun taas joku olisi onnesta soikeana jos saisi edes pienen luukun kerrostalosta...

 

["vieras"]

Jutun pointti oli sitten suhteellisen uusi Nissan Qashqai ja Toyota Yaris Jotkut meistä ovat ihan onnellisia ilman niitäkin!Katsos yksikin auto riittää.

 

[juuh]

Se on ihan totta. Tosin itselleni esim. on tärkeää päästä asumaan juuri täällä Helsingissä, en missään nimessä haluua minnekään muualle. Oonkin sitten valmis asumaan 60-neliön kämpässä sen 150 sijaan. Oon sitten miettinyt tarkemmin tavaroiden suhteen, että mitä sitä oikeasti tartteekaan...

 

[taamu]

No joo, eilen just juteltiin miehen kanssa että olishan lottovoitto ihan kiva, mutta oikeesti ei me sitä tarvita. Mitä se muuttais?
Nyt on jo ihana koti ja se kesämökkikin. Molemmista velkaa, mutta siinä ne lyhenee. On hyvin kaikki perusasiat; ruokaa, vaatteet, autot jne.

Mitä muuta sitä oikeeti (kun materiaalista puhutaan) paljon tarvitsee. Jos voittaisin lotossa niin maksaisin velat pois jne, mutten silti haluis kovin usein matkustella (viihdyn kauniissa suomessa) ja kaikkea on sopivasti. Jos lapsille rahaa antais tosta vaan isoja summia, niin tietäishän sen millaisia niistä tulee, ellei itse tarvi tehdä mitään rahan eteen...

Eli olen myös tosi onnellinen tästä elämästä ja hetkestä (myös siis taloudellisesti) On koetteu ne hetket kun on joka penni pitänyt laskea ja paljo se meitä on yhdistänyt kun on pitänyt tehdä yhdessä asioita (esim. taloa) kun ei ole ollut varaa ostaa kaikkea valmiina...

 

["vieras"]

Aina kun käyn Eirassa ja Ullanlinnassa mietin, että kuka helvetti haluaa maksaa miljoonia siitä, että saa asua alueella, jossa palelee vaikka ulkona ois 30 astetta lämmintä kun meren äärellä on koko ajan niin helvetin kylmä tuuli

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";29031173]Aina kun käyn Eirassa ja Ullanlinnassa mietin, että kuka helvetti haluaa maksaa miljoonia siitä, että saa asua alueella, jossa palelee vaikka ulkona ois 30 astetta lämmintä kun meren äärellä on koko ajan niin helvetin kylmä tuuli [/QUOTE]

aina kun käyn Helsingissä mietin, että kuka helvetti haluaa maksaa miljoonia siitä, että saa asua aluella, jossa on ruuhkaa - tungosta - kiirettä vaikka kehä 3:m toisella puolella on tilaa hengittää ja kämpät halvempia ja asumisväljyys sitä myöten paljo isompi

met asuitaan n. 140 neliössä ja tän uuden asunnon hinnalla Hesasta ois saanu varmaan jonkun kälysen rempattavan kaksion Pitkän sillan toiselta puolelta/ Pihlajistosta/Pukinmäestä/konalasta/myyrmäestä....

 

["muu"]

Hehhehheh. Aika epärealistiset tavoitteet on ollut ja ei ole nytkään tarvinnut kovin vähään tyytyä. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikesta minkä olemme saaneet pääasiassa perintörahojen takia. Ei ole mitään tuollaisia materialistisia unelmia ole koskaan ollutkaan (tosin valkoisesta lattiasta olen aina haaveillut, nyt saan sen kun maalaan vanhan kulahtaneen parketin!) Joka ikisestä katosta pään päällä olen jaksanut iloita, ja siitä, että rahat riittää ruokaan ja usein johonkin muuhunkin!

 

["mie"]

Niin kaikki on niin suhteellista. Jotenkin hassua on ollut herätä siihen tilanteeseen jossa mulla on kaikki mitä tarvitsen onnellisuuteen. Rakastava aviomies joka on ihana isä meidän kahdelle lapselle. Olemme kaikki terveitä vaikka molemmmat lapset syntyneet pikkukeskosina. Meillä on oma koti. Ei maailman suurin ja tilavin. Mutta riittää meillä - itsestähän se on kiinni paljonko tavaraa hankkii paikkoja täyttämään.

Me olemme ostaneet ympärillemme maata, appivanhemmilta Heillä oli toive että jatkaisimme heidän "työtään" metsän hoidossa ja niin teimme. Nautin siitä että ympärillä on tilaa, täällä voi oikeasti hengittää. Teen työtä joka haastaa aivoja. Työtä jossa olen paljon ihmisten kanssa ja kiirettä riittää. Koti on meidän "lataamo". Täällä on hiljaista ja rauhallista. Täydellinen kontrasti työ/päiväkotiarkeen meille kaikille.

Meillä on haaveita ja unelmia. Haaveita toteutamme pikku hijaa, "haave per vuosi". Unelmat on niitä joihin ei aina ihan itsekään usko ja jouiden toteutuminen voi olla epätodennäköistä. Vaikka rahaakin olisi, kaikkea ei yhdessä elämässä ehdi tehdä. On osattava luopuakin joistain haaveita/unelmista. Ilman että "katkeroituu" tai tuntee pahaa oloa.

Mun elämä on tässä ja nyt. Onnellisena.

 

[juuh]

[QUOTE="vieras";29031322]aina kun käyn Helsingissä mietin, että kuka helvetti haluaa maksaa miljoonia siitä, että saa asua aluella, jossa on ruuhkaa - tungosta - kiirettä vaikka kehä 3:m toisella puolella on tilaa hengittää ja kämpät halvempia ja asumisväljyys sitä myöten paljo isompi

met asuitaan n. 140 neliössä ja tän uuden asunnon hinnalla Hesasta ois saanu varmaan jonkun kälysen rempattavan kaksion Pitkän sillan toiselta puolelta/ Pihlajistosta/Pukinmäestä/konalasta/myyrmäestä....[/QUOTE]

Riippuu ihan mihin keskittyy. Mua ahdistais jossain etäämmmällä, missä olisin autosta riippuvainen. Täällä pääsen jalan ja pyörällä useimpii paikkoihin, ja loppuilla kerroilla palvelee julkinen liikenne. Mä en oo joutunut ruuhkaan, en haaveile siitä omakotitalosta enkä autoista. Asumisväljyyttä en kaipaa, mutta kaupungin elämää ja palveluja kyllä. Ruokakauppa on vieressä, leikkipuisto lähellä, kaverit naapurikorttelissa. Mä tykkään tästä tälleen.

 

[astrolabe]

Oon onnellinen siihen materiaaliseen vähään ja muuhun valtavaan rikkauteen mitä mulla nyt on.