Kannattaako haaveilla uusperheestä

[Epävarma]

Olen vähän kahden vaiheilla nyt... Pari kertaa olen tavannut miehen, jolla on omiakin lapsia. Olen kiinnostunut ja vähän ihastunutkin... Lapsia en ole tavannut, enkä käynyt miehen kotona tms. eli hyvin pintapuolisesti vasta tunnetaan. En vielä puhuisi edes seurustelusta.
Välillä pintaan nousee ilo ja innostus, välillä emmin ja kadun koko seurusteluajatusta... En oikein tiedä itsekään, mitä tahtoisin. Olen elänyt lasten kanssa yksin jo 3 vuotta, joten tuntuu aika vaikealta pistää "pakkaa uusiksi". Meillä on asiat nyt tosi hyvin... onko liian uhkarohkeaa lähteä taas muuttamaan kaikkea? Onhan se iso muutos, jos alkaa seurustella ja kun vielä miehelläkin on muksuja, jotka paljon hänellä. Pelkään ongelmia ja elämän muuttumista (huonompaan suuntaan). En ehkä anna itselleni lupaa ihastua/rakastua, vaikka oikeasti en haluaisi elää enää vuosikausia yksin!!
Laitettaisiinko pieni galluppi... Kuinka moni uusperheellisistä on onnellinen/tyytyväinen ja tekisi saman ratkaisun uudelleen, kuinka montaa kaduttaa? Onko toimiva ja onnellinen uusperhe mahdoton ajatus? Tsemppaatteko, vai toppuutteletteko? =)

 

[Rotta]

Luulenpa, että jos pääsisin ajassa taaksepäin, harkitsisin uudestaan, haluanko miestä, jolla ennestään lapsia..sinänsä en miestäni kyllä kadu.
Mutta kuitenkin.
No, jos laskee plussat ja miinukset niin kai tämä meidän perhe-elämä plussakäyrillä just ja just kulkee... :/
No, sinulla on ainakin se plussaa, että itselläsi on jo lapsia ja perhe-elämää takana.

 

[Harmaa]

Mieti peruusteellisesti!En halua olla ilkeä, mutta minä en uudelleen samaan rumbaan ryhtyisi.Päädyin jo nuorena äitipuoleksi ja nyttemmin olen äitikin mutta..Ehkä sinun elämä ei muutu niin radikaalisti, koska omiakin lapsia jo on.
Tosin siitä minulla ei ole kokemusta miten esim.lapset suhtautuvat toisiinsa kun saman katon alla asutaan..Kuulemieni mukaan monella aika värikästä touhua!
Mutta jos tarpeeksi rakastaa niin kait se kaiken sitten kestää.. :heart:

 

[äiskis]

En haluaisi olla masentava,mutta itse en suosittelisi kellekkään uusperheen perustamista,ei ainakaan ilman vakaata harkintaa ja erilaisten vaihoehtojen punnitsemista. Pitää miettiä se,että kestääkö oma kantti sen,että sen perheen lisäksi tulee mukana myös lasten etä-vanhempi,jolla on aina oma sanottavansa asioissa.Lisäksi tulevat myös etävanhemman puoleiset sukulaiset,lopulta perhe ja suku käsitys menevät täysin uusiksi. Näitä ei-toivottuja lisäsukulaisia kun ei saa poistettua elämästään. Ja pitää yrittää onkia selville,missä määrin mies on kiinni exässään,ettei käy niin että sinulla onkin kahden naisen välillä häälyvä mies.
Luku sinänsä on kahden eri perheen tapojen ja tottumusten sulauttaminen toisiinsa. Joten mieti tarkkaan ennenkuin teet päätöksiä. :\|

 

[kisu]

\

En haluaisi olla masentava,mutta itse en suosittelisi kellekkään uusperheen perustamista,ei ainakaan ilman vakaata harkintaa ja erilaisten vaihoehtojen punnitsemista. Pitää miettiä se,että kestääkö oma kantti sen,että sen perheen lisäksi tulee mukana myös lasten etä-vanhempi,jolla on aina oma sanottavansa asioissa.Lisäksi tulevat myös etävanhemman puoleiset sukulaiset,lopulta perhe ja suku käsitys menevät täysin uusiksi. Näitä ei-toivottuja lisäsukulaisia kun ei saa poistettua elämästään. Ja pitää yrittää onkia selville,missä määrin mies on kiinni exässään,ettei käy niin että sinulla onkin kahden naisen välillä häälyvä mies.
Luku sinänsä on kahden eri perheen tapojen ja tottumusten sulauttaminen toisiinsa. Joten mieti tarkkaan ennenkuin teet päätöksiä. :\|

¨
Juuri näin!Tuossa oli kaikki ajatukseni niin hyvin paketissa, etten jaksa itse kirjoitella muuta kun et mulla nimenomaan hankaluutta näiden miehen exän sukulaisten kanssa!

 

[taustalla]

Voisitteko jatkaa samalta pohjalta, siis ettei yhteenmuuttoa vaan asutte eri osoitteissa? Monihan pysyy sillä pohjalla jopa yli 10 vuotta? En lähtisi heräksti sekoittamaan kaikkien elämää. muuttoa tuntemattomaan, joka voi jo katketa nopeasti? Tai mies voi käytännössä asua teillä kun omat lapset eivät ole luona.

Siis luovia ratkaisuja.

 

[peuhu]

Minä en ole katunut päivääkään vaikka välillä on ollut vaikeaa... ei lapsen vaan miehen exän puolelta. Lapsi aivan ihana ja meillä on nyt myös yhteinen ja toinen tulossa.

Mielestäni jos ei rohkeasti kokeile ei voi tietää tuleeko siitä mitään, kaikkien tarinathan on erilaisia ja kyllä tänne joukkoon mahtuu paljon onnellisiakin uusperheitä. :flower:

 

[Epävarma]

Kiitos rehellisistä vastauksista! =)

 

[koiraharrastaja]

Jep, täällä on kans yksi onnellinen uusperhe! :wave:
Vaikka välillä on vaikeaa, kuten kaikissa suhteissa, päivääkään en ole katunut!

 

[nunnu]

Hei
Meillä on uusperhe,jossa minun lapsi ja kaksi yhteistä.Perhe-elämää
yhdessä eletty nyt 4 vuotta.
Voin suositella tällaista perhemuotoa sellaiselle,jolla on vähän "nahkaa nenän päällä" eli ettei lannistu vastoinkäymisistä,sillä niitä tulee vastaan jokaisessa uusperheessä.
Meillä on ollut onnellista tämä yhteiselämä,tosin on ollut karikkoja ja joitakin suurelta tuntuvia vaikeuksia.Niistä on selvitty olemalla avoimia,joustavia ja pitkämielisiä.Paljon keskusteluja on käyty meidän puolisoiden välillä,on myös itketty yhdessä vaikeina aikoina.
Silti olemme pysyneet samalla puolella koko ajan ja uskon että meille koittaa yhä seesteisempi ja onnentäyteinen aika,vaikeudet on luotu voitettaviksi!
=)
Hyvää kevättä kaikille!

 

[eräs]

täälä yksi onnellinen uusperheellinen. meillä uusperhe jo 12 vuotta. lapset ovat jo isoja. miehen yksi lapsi asuu meillä( 19v) ja kaksi yhteistä vielä( 8v ja 9v) minun edellisen liiton lapset jo mailmalla.
alussa oli sellaista paikan etsimistä itse kullakin mutta erittäin hyvin ollaan pärjätty. Mies myös tappaeli ex: sä kanssa alkuvuosina mutta kun lapset kasvoivat ei ole enään aihettä riitoihin eikä yheyden pitoonkaan. Ihan rauhassa ollaan saatu olla. En ole katunut päivääkään ja olen tosi onnellinen tästä perheestä, iso rikkaus. tämä on juuri se meidän perhe ja kaikki lapset hyvin tärkeitä ja tulevat hyvin toimeen keskenään, toistensa pahaita kavereita.
kärsivällisyyttä ja joustavuuthan se kysyy kun uuspereen perustaa mutta jan kanssa kaikki asettuu paikalleen.
Anna kaiken mennä omalla painollaan, kaikella on tarkoituksensa ja jos on tarkoitus että teistä tulee pari niin se on sitten niin!

 

[Uusäiti]

Haluatko Epävarma olla sitten loppuikäsi ilman kumppania? Uusperhe-elämässä on aina tiettyjä vaikeuksia, ja yhteensovittamista. Mutta jos et ole valmis tai et halua ottaa niitä vastaan, se tarkoittaa sitä että olet loppuikäsi yksin. Jos kerran sinulla on lapsia, et voi alkaa suhteeseen ilman jonkunlaisia uusperhe-kuvioita.

Suosittelen, että jos mies johon tulisesti ihastut eläämääsi tulee, niin anna tunteiden kuljettaa ja tilanteiden näyttää mihin se etenee, ei kannata niin hirveästi yrittää näissä asioissa järkeillä.

 

[saunan takana tilaa]

Mä olen nyt kahden vuoden kokemuksella sitä mieltä että olis kannattanut pitää erilliset asunnot ja tapailla vaan viikonloppuisin ja viettää viikot erikseen,mutta mies ei suostunut sellaiseen ratkaisuun.Tää on ollut tosi raskasta.Tosin meillä on vaikuttanut miehen lapsesta käytävä helvetillinen riita.Koko kaksi vuotta on käyty sitä asiaa läpi ja se on vaikuttanut koko meidän perheeseen.Lisäksi lapsiin vaikuttaa exän uusi nainen josta lapset ei pidä eikä hän pidä lapsista.
Mä olen monta kertaa miettinyt että onko tämä tän arvoista.

 

[taustalla]

...eli, mitä vastauksista voisi päätellä? Jokaisella on se oma tarinansa, eikä yleispätevää vastausta ole. Me aikoinaan uuden mieheni kanssa asuimme kaksi vuotta erillämme, minä lasteni kanssa, hän yksin. Miehen omat lapset olivat hänellä joka toinen viikonloppu ja lomilla. Vietimme melkeinpä aina aikaa yhdessä kaikki lapset mukana. Siinä oppi tuntemaan toinen toisensa, kunnes mies oli valmis muuttamaan meille. Yli kahdeksan vuotta on mennyt hyvin, lapset ovat kasvaneet ulos pesästä. Kahnauksiahan oli välillä, suurimman niistä aiheutti mieheni ex, kuinkas muuten!! Hän kun oli kova määräilemään, mitä MEIDÄN perheessä tehdään. "Harkinta-aika" on ihan hyvä alkuun =)

 

[myrskytuuli]

Hei epävarma!

Olet vasta tavannut uuden miehen, joten tutustukaa ja seurustelkaa ensin rauhassa, ennenkuin alatte uusperhettä väsäämään kasaan. Minäkin olen uusperheellinen ja kohta ollaan asuttu 2v yhdessä. Sitä ennen seurusteltiin 3v. Meillä on tällähetkellä 4 lasta miehen 2 poikaa ja minun 2 tyttöä ja yhteinen tulossa pikapuolin. Vaikeuksia on välillä ja joskus tulee mieleen, että minkä takia tähän sirkukseen ittensä lykkäsi mutta rakastan miestäni ja mies minua ja se auttaa jaksamaan eteenpäin. Onnenhetkiä kuitenkin enimmäkseen elo.

 

[bp harmaa aina]

jos pääsisin ajassa taaksepäin en missään nimessä ottaisi miestä jolla ennestään lapsia!

minun on ollut erittäin vaikea sopeutua tähän äitipuolen rooliin,kiukuttelevine eksineen ym..sanoisin kiitos,mutta ei kiitos,jos voisin elää sen ajan uudestaan

nyt en tietenkään enää tätämihkään vaihtaisi,rakastan miestäni ja perhettämme yli kaiken =)

 

[minä]

Olen kauhulla joskus lukenut näitä uusperhe-tarinoita ja aatellut, etten IKINÄ lähe semmoseen mukaan. Olen eronnut n. 3kk sitten, mutta ei meidän suhteemme ole tavallaan vielä kokonaan ohi...työstän asiaa koko ajan. Ja etenkin kun en ole täysin päässyt irti entisestä suhteesta niin uusi suhde tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta. Mulla on vähän sellainen "kynttilä vakan alla" fiilis, että haluaa olla hissukseen....mutta sullahan on kuitenkin jo kolme vuotta eloa ilman vakavaa suhdetta takana, niin kyllähän sitä voi jo kaivata sellasta siinä vaiheessa.
Niinkun jotkut tuolla jo kirjoittikin, ei varmaan kannata pitää hirveetä kiirettä esim. yhteenmuuttamisen suhteen.Ellei nyt sitten halua lisää lapsia....siinä vaiheessahan ne monet lyö hynttyyt yhteen.
Mä olen alkanut hieman kyseenalaistaa ylipäätään tota yhdessäasumisen autuutta....eli miksei vois keksiä sellasia ratkaisuja että kaikilla on helppo olla.Ei se yhdessäasuminen ole se ainoa oikea vaihtis.

 

[Epävarma]

\

Mä olen alkanut hieman kyseenalaistaa ylipäätään tota yhdessäasumisen autuutta....eli miksei vois keksiä sellasia ratkaisuja että kaikilla on helppo olla.Ei se yhdessäasuminen ole se ainoa oikea vaihtis.

Samaa mieltä! =)

 

[minä]

Tuli vielä semmonen mieleen, että itse en ole sinänsä koskaan ollut ns. suhde-ihminen...eli en ole koskaan halunnut mennä naimisiin tms. Enkä ole seurustellut teininä...mulla on ollut kaksi pitkää suhdetta ja kummassakin ollaan asuttu yhdessä ja välillä erikseenkin...
Ehkä olen vähän sellainen "arosusi" ...ja nyt mua lähinnä ahistaa ajatus uuden suhteen alottamisesta...se on jotenkin niin intensiivistä, se alkuhuuma, ja mä tosiaankin haluan keskittyä lapsiini ja omiin juttuihin, opiskeluuni...
Joku vois aatella, että kai sitä pitäs elää ja uskaltaa antautua suhteeseen, mutta mä koen kyllä eläväni ilman suhdettakin...
hiljaa hyvä tulee...ja ehkä sitä on tullu pikkusen krantuksikin kun on alkanut kaikkien kokemusten jälkeen hahmottua aika selkeä käsitys siitä minkälaisen ihmisen sitä vierelleen haluaisi...voi olla et mulle ei koskaan ketään "oikeaa" löydykään.... B)

 

[minä]

\

\

Mä olen alkanut hieman kyseenalaistaa ylipäätään tota yhdessäasumisen autuutta....eli miksei vois keksiä sellasia ratkaisuja että kaikilla on helppo olla.Ei se yhdessäasuminen ole se ainoa oikea vaihtis.

Samaa mieltä! =)

:flower: :flower: :flower: :flower:

 

[Epävarma]

Tuntuu vaan siltä, ettei monetkaan miehet ole tähän valmiita?!

 

[saunan takana tilaa]

\

Tuntuu vaan siltä, ettei monetkaan miehet ole tähän valmiita?!

Ei ne miehet olekkaan,ne haluaa muuttaa yhteen,niinhän meilläkin kävi.Meidän suhteen alamäki onkin alkanut siitä.Mua ahdistaa se että mulla ei ole mitään omaa rauhaa koskaan,exä oli reissuhommissa vuosikaudet ja totuin siihen elämäntyyliin että mies kävi vain viikonloppuisin.Se olis ehdottomasti parempi vaihtoehto.Ja molemmilla omat huushollit.Meillä on lisäksi täysin eri vuorokausirytmi joka käy mun hermoille,mä olen jo niin vanha että mun on vaikea sopeutua siihen rytmiin mikä tuolla miehellä on.Mä olen jatkuvasti yliväsynyt ja se käy pinnan päälle.

 

[taustalla]

Jos olisin nyt tilanteessa kun tapasin mieheni jatkaisin matkaa noepeta tahtia jos en vaikka ihan juosten. Ei nimittäin ole herkkua uusperheellisyys. Suosittelen että harkitset todella tarkkaan ennenkuin aloitat uusperhesuhteen, johon ei oiv vaqikuttaa pelkästään itse vaan soppaa on hämmentämäss niin monta ihmistä on ex:t ja lapset ja uudet ja vanhat sukulaiset huh huh

 

[hallon]

Jos nyt saisin siirrettyä aikaa taaksepäin, en koskaan alkaisi tähän uusperhehässäkkään. En! Vaikka meillä ehkä näennäisesti on asiat ihan hyvin, niin silti.. Kyllä se tuo niin paljon mutkia matkaan, että helpommalla pääsisi kun ei koskaa olis alkanu tähän rumbaan. :kieh:

 

[Noora]

\

Jos olisin nyt tilanteessa kun tapasin mieheni jatkaisin matkaa noepeta tahtia jos en vaikka ihan juosten. Ei nimittäin ole herkkua uusperheellisyys. Suosittelen että harkitset todella tarkkaan ennenkuin aloitat uusperhesuhteen, johon ei oiv vaqikuttaa pelkästään itse vaan soppaa on hämmentämäss niin monta ihmistä on ex:t ja lapset ja uudet ja vanhat sukulaiset huh huh

Näin minäkin ajattelen..Lähtee järki kun ei voi ikinä tietää seuraavaa päivää eteenpäin näiden lasten äidin sukulaisilta.Tosi kivaa kun yllättäin on ex-akan suku pöllähtää meidän oven taakse.Olisi kohteliasta edes ilmottaa ensin.. \|O
En ole tyytyväinen uusperhe-kuvioomme ja jos valinnan sais tehdä uudelleen niin en tähän ryhryisi..Kyllä ydinperheessä säästytään monilta harmeilta ja ikäviltä tilanteilta!