Kannattaako jatkaa imettämistä?

16.03.2005
876
0
16
Vauva on noin 1,5kk vanha. Maitoa on tullut koko ajan niukanlaisesti joten olen joutunut antamaan korviketta lisäksi. Viikko sitten vauva päätti että hän ei syö toisesta rinnasta lainkaan. (Jo synnärillä/osastolla "temppuili" tän toisen rinnan kanssa mutta suostui sit jotenkuten syömään siitä.) Olen yrittänyt imettää eri asennoissa. Rintakumin kanssa ja ilman. Mutta kun ei ime, niin ei ime. Muutaman kerran olen saanut imemään rintaa mutta viimeistään 5-6 imaisun jälkeen vauva irroittaa otteen ja alkaa huutamaan. Maitoa kuitenkin tulee jo ekalla imaisulla..
Olen nyt viikon tehnyt niin että imetän vauvan ja samalla kokeilen josko hän tällä kertaa suostuisi imemään myös "rähinärinnasta", kuuntelen vähän aikaa vauvan huutoa ja sitten syötän pullosta. Sen jälkeen lypsän toisen rinnan tyhjäksi ja pesen rintapumpun seuraavaa kertaa varten valmiiksi. Tähän vauvan syöttämiseen ja lypsämiseen menee ihan tolkuttomasti aikaa (varsinkin yöllä käyttäisin tuota aikaa mielummin nukkumiseen. En muutenkaan haluaisi yöaikaan huudattaa vauvaa rinnalla kun koko perhe herää siihen huutoon). Siihen päälle vielä vaipanvaihdot ja pukemiset/nukuttamiset, niin mä en päivässä muuta sitten oikein ehdikkään tehdä. Kuitenkin kotityöt pitäisi tehdä ja isoveljelle (hieman alle 3v) pitäisi myös olla aikaa.. Samoin koululaiset tarvitsevat aikaani ja huomiotani kun tulevat koulusta.
Olenko mä nyt sitten aivan kamala äiti jos jätän tuon imetysrumban kokonaan ja siirrytään pulloruokintaan?
 
teeppä niin, että asetat vauvan sängylle ja annat siitä rinnasta mistä se huolii ja sit yhtäkkiä vauvaa liikuttamatta käännyt enemmän vatsallesi ja laitat sen hyljityn rinnan suuhun. monesti se on vauvan asennosta kiinni ettei toista rintaa huoli (jos nännit ovat samanlaiset). ilmeisesti myös pidät vauvaa vain toisin päin sylissä (esim. pää vasemmalle)??? onko se vasen rinta se mitä vauva paremmin syö? Pidä vauvaa myös toiseen suuntaan sylissäsi.
 
Et ole kamala äiti, vaikka lopettaisit imetyksen heti.

Oletko kokeillut lypsää käsin? Siitä on paljon vähemmän vaivaa kuin pumpusta.

Öisin ei ainakaan kannata väsyttää itseään lypsämällä.

Mä luultavasti lopettaisin vaikeimmat "temput" ja imettäisin vaikeasta rinnasta vain jos on aikaa sille, lypsäisin käsin, nukkuisin yöt niin hyvin kuin voi ja antaisin imetyksen pikkuhiljaa loppua maidontuotannon vähetessä.
 
Tosiaan imetystukipuhelimeen soita, jos vaikka sieltä saisit apuja ja tilanne paranisi..:)

Mutta juu.. jos tilanne ei parane, niin sanosin, että lopeta.. toki imettäminen on vauvalle hyväksi ja rintamaito parasta ravintoa, mutta ei mun mielestä imettäminen kuitenkaan ole sen arvoista, että sen kanssa noin paljon kannattaa taistella (kun korvikekin on kumminkin ihan hyvää sapuskaa..:)).. Jos olisi "vain" yksi lapsi, niin ehkä olisi eri asia, mutta kun on sisaruksia, jotka myös vaatii aikaa ja huomiota...
Ja tuollanen imetysrumba on varmasti ihan kamalan väsyttävää.. Uskoisin, että vauvallekin parempi on edes jotenkuten levännyt äiti korvikepullon kanssa kuin rättiväsynyt äiti, joka epätoivoisesti yrittää lykkiä tissiä huutavan vauvan suuhun..
 
teeppä niin, että asetat vauvan sängylle ja annat siitä rinnasta mistä se huolii ja sit yhtäkkiä vauvaa liikuttamatta käännyt enemmän vatsallesi ja laitat sen hyljityn rinnan suuhun. monesti se on vauvan asennosta kiinni ettei toista rintaa huoli (jos nännit ovat samanlaiset). ilmeisesti myös pidät vauvaa vain toisin päin sylissä (esim. pää vasemmalle)??? onko se vasen rinta se mitä vauva paremmin syö? Pidä vauvaa myös toiseen suuntaan sylissäsi.

Olen yrittänyt tuota huijaustemppua. Kuten monia muitakin temppuja mutta ei vaan suostu imemään..
 
Tai sitten yksinkertaisesti imetät vaan toiselta puolelta ja annat korviketta lisäksi. Näin mä tein kun vauva ei suostunut imemään kuin toiselta puolelta. Mutta ei se lopettaminenkaan mikään maailmanloppu ole, se on täysin henkilökohtainen valinta ja kenenkään syyllistämistä asiasta ei kannata kuunnella.
 
Tämä imetän/ annan pullosta/ lypsän/ tiskaan- rumba on aika väsyttävää ja olen viittä vaille valmis lopettamaan koko imetyksen. Toisaalta taas mietin että kaduttaako mua sitten jälkeen päin kun annoin niin helposti periksi tässä. Että pitäisikö mun kuitenkin yrittää jaksaa vielä tätä edes pari viikkoa..
 
Kannattaa jatkaa! Imetys muuttuu lapsen kasvaessa huimasti, parin kolmen viikon päästä tilanne voi olla jo ihan toinen, ja periksi antaminen voi ketuttaa melkolailla. Oma jaksaminen on kyllä yhtälailla tärkeää, eikä sitä voi lisätä pelkällä tahdonvoimalla. Voisiko joku tulla auttamaan muutaman päivän viikossa, niin että voisit enemmän rauhassa keskittyä uuteen tulokkaaseen?

Palailen vielä asiaan myöhemmin tänään, kun ehdin hiukan konsultoimaan viisaampia lähteitä mutta tässä aluksi:

Asennon vaihtoja kerrot kokeilleesi, ja sitä voi jatkaakin, vauva voi yhtäkkiä muuttaa mielensä. Riitaan asti sitä ei kenties kannata harrastaa. Suostuuko vauva imemään toista rintaa milloinkaan? Maidontuotannon lisäämisen kannalta on edullista vaihdella rintoja usein ja pitää imetysvälit niin tiheinä kuin voi.

Maidontuotantoaan voi lisätä paitsi lisäämällä stimulaatiota, myös syömällä sarviapila kapseleita (fenugreek) ja kalsiumia lisänä. Mistä päättelet että maitoa tulee vähän? Jos vauva kasvaa omalla käyrällään (vaikka alakäyrilläkin) ja pissavaippoja on se 5 tai yli päivässä tulee maitoa varmasti riittävästi. Myös yhden rinnan maito voi riittää. Suurin osa naisista pystyy ruokkimaan kaksosia, jopa kolmosiakin pelkästään omalla maidolla, ja aina toinen rinta ei syystä tai toisesta pelitä. Jos siis uuvut toisen rinnan kanssa taisteluun, voi toisen antaminenkin riittää.

Voit myös pumpata toista rintaa (siis toimivaa) stimulaatiota ajatellen imetyksen jälkeen. Maitoa tulee kenties vähän, mutta desinfiointi jne. on tarpeetonta. Pumpata voi vaikka 3 kertaa päivässä syöttöjen päälle, jolloin siihen ei kulu koko päivää.

Tilanne totisesti kuulostaa väsyttävältä,nostan hattua että olet jaksanut pumpata! Pullojen kanssa rumba tuppaa olemaan samaa luokkaa, ja imetys lopulta aika helppoa monella mittapuulla. Siksi kehottaisin vielä katsomaan ja yrittämään josko se lähtisi parempaan alkuun. Imetyksen edut on kuitenkin ihan konkreettisia myös jaksamista ajatellen: mahdollisten allergioiden, korvatulehdusten ja flunssien ja mahavaivojen kanssa painiminen käy työstä sekin. Itse juuri (hitaan) vieroituksen yhteydessä tässä olen manannut sitä miten usein poika on kipeänä verrattuna rintamaitoaikaan...

Jokainen imetystarina on omanlainen, ei sinun tarvitse tehdä lopullista päätöstä nyt vaan mennä oman jaksamisen mukaan. Osittaisimetyskin tuo paljon etuja, ja on ihan yhtä arvokasta. Siinä et jaksamisen kannalta häviä mitään, päinvastoin, monet imetyksen edut jatkuvat (vastustuskyky, vauvan elimistön suojaaminen korvikkeen haitoilta, valmis ruoka mukana menossa jne.). Monesti vauva alkaa suosimaan pulloa, joten jos vaan yhtään rahkeet riittää, koittaisin vielä painia tuon yhden rinnan voimin täysimetyksellä ja koettaa herätellä sopua toisen rinnan ja vauvan välillä.

Imetystukipuhelin voisi todella osata auttaa. Onnea pienokaisesta ja paljon voimia!
 
Kannattaa jatkaa! Imetys muuttuu lapsen kasvaessa huimasti, parin kolmen viikon päästä tilanne voi olla jo ihan toinen, ja periksi antaminen voi ketuttaa melkolailla. Oma jaksaminen on kyllä yhtälailla tärkeää, eikä sitä voi lisätä pelkällä tahdonvoimalla. Voisiko joku tulla auttamaan muutaman päivän viikossa, niin että voisit enemmän rauhassa keskittyä uuteen tulokkaaseen?

Palailen vielä asiaan myöhemmin tänään, kun ehdin hiukan konsultoimaan viisaampia lähteitä mutta tässä aluksi:

Asennon vaihtoja kerrot kokeilleesi, ja sitä voi jatkaakin, vauva voi yhtäkkiä muuttaa mielensä. Riitaan asti sitä ei kenties kannata harrastaa. Suostuuko vauva imemään toista rintaa milloinkaan? Maidontuotannon lisäämisen kannalta on edullista vaihdella rintoja usein ja pitää imetysvälit niin tiheinä kuin voi.

Minulla ei ole ketään kuka voisi tulla päivisin auttamaan minua. Mieskään ei pysty olemaan töistä pois (vauva oli viikon ikäinen kun mies lähti takaisin töihin). Olen päivät itsekseen 4 lapsen kanssa. Joten minulla olisi päivisin kyllä muutakin tekemistä kun imettää/lypsää..
Olen tosiaan kokeillut eri imetysasentoja mutta vauva ei suostu imemään toista rintaa lainkaan. Kun tarjoaa rinnan suuhun niin saattaa kerran imaista (yleensä ei suostu imemään lainkaan) ja sen jälkeen irroittaa otteen ja alkaa huutamaan. Joskus on imenyt muutaman imaisun mutta vaikka maitoa tulee niin päästää rinnasta irti ja alkaa huutamaan. Joka kerta kun imetän niin tarjoan vauvalle myös tätä toista rintaa (välillä ensimmäisenä, välillä viimeisenä) mutta ei vaan kelpaa. Toisesta rinnasta syö ilman mitään ongelmaa.
 
Siltä luvatulta viisaammalta taholta kysymyksiä ja ehdotuksia:

-Voiko olla hampaita tulossa tai korvatulehdus?
-Onko sinulla ollut vaikeammassa rinnassa tulehdusta tai tukoksia?
Maito voi näiden jälkeen maistua erilaiselta, tosin tuo kertomasi jatkumo syntymästä saakka viittaa johonkin muuhun.
-Ovatko nännit samanlaiset kummassakin rinnassa?

-Lääkärin voisi olla hyvä tarkastaa vauva ja rinta, jotta fyysiset syyt voitaisiin kummankin osalta sulkea pois. Etukäteen voisi koettaa löytää lääkärin joka tietäisi asiasta jotain, useimmille peruslääkäreille imetys ei ole kauhean tuttu asia. Pysyvämpi toispuoleisuus minkä tahansa asian suhteen vauvalla on syytä tarkistuttaa lääkärillä.

-Joskus maitoa tulee toisesta rinnasta nopeammin tai hitaammin kuin toisesta, joka saa vauvan hylkimään rintaa jommastakummasta syystä. Kerroit, että uskot maitoa olevan hyvin vähän. Voisiko silti olla mahdollista, että toinen rinnoista olisi ns. suihkutissi? Kerroit herumisen lähtevän heti käyntiin, ja vauvan siitä hermostuvan. Joskus heruminen käynnistyy liialla voimalla vauvan makuun ja puhutaan suihkutissistä.
-Käytätkö jotain dödöä tms hajustetta, joka voisi tuntua enemmän nenään siellä toisella puolella?

Ja yhden rinnan maitokin voi hienosti riittää. Ensin alkuun lapsi voi tosin käydä rinnalla hiukan useammin tuotanta lisäämässä. Rinnoista tulee imetyksen ajaksi eri kokoiset, mutta ne palautuu kyllä ihan samaan kokoon: imetys ei vaikuta rintojen ulkomuotoon pysyvästi (raskaus kylläkin).

Vaikeamman rinnan huolintavinkeiksi ehdotetaan jo kokeilemiasi asennon vaihteluita, rinnan tarjoamista kun vauva on unelias, herumisen käynnistämistä ennen kuin rintaa tarjotaan vauvalle (esim. käsin lypsämällä tai pumpulla) ja aikaa ja kärsivällisyyttä :)

Toivottavasti teidän taipale tästä tasoittuu, ja pääsette nauttimaan normaalista pikkuvauva, taapero,kouluikäinen -arjesta. Paljon tsemppiä ja äippävoimaa!
 
Minulla ei ole ketään kuka voisi tulla päivisin auttamaan minua. Mieskään ei pysty olemaan töistä pois (vauva oli viikon ikäinen kun mies lähti takaisin töihin). Olen päivät itsekseen 4 lapsen kanssa. Joten minulla olisi päivisin kyllä muutakin tekemistä kun imettää/lypsää..
Olen tosiaan kokeillut eri imetysasentoja mutta vauva ei suostu imemään toista rintaa lainkaan. Kun tarjoaa rinnan suuhun niin saattaa kerran imaista (yleensä ei suostu imemään lainkaan) ja sen jälkeen irroittaa otteen ja alkaa huutamaan. Joskus on imenyt muutaman imaisun mutta vaikka maitoa tulee niin päästää rinnasta irti ja alkaa huutamaan. Joka kerta kun imetän niin tarjoan vauvalle myös tätä toista rintaa (välillä ensimmäisenä, välillä viimeisenä) mutta ei vaan kelpaa. Toisesta rinnasta syö ilman mitään ongelmaa.

Kuulostaa kyllä tosi väsyttävältä. Itse olin aivan loppu imetyspulmineni ihan sen yhden ainoan kanssa, joten ei voi paljon muuta sanoa kuin että wau. Imetyksen vaihtoehto vaan ei usein ole paljon parempi, mutta selvää lienee, että sama meno ei voi jatkua tai äidiltä lähtee järki. Kenties voisit harkita siihen yhteen rintaan siirtymistä ja sitten tarjota toista omaan tahtiin jos ei lääkäri löydä syytä? Ja kertoisitko vielä miksi koet että maitoa tulee vähän?

Nyt häivyn kauppaan, mutta palailen taas kun poika on unilla...
 
Meillä oli tuollaista säätämistä imetys koko sen 4kk minkä imetin, en vain sallinut itselleni lopettamista kun kaikkialla toitotettiin miten mun tärkein tehtävä on imettää. Lopulta maitoa ei enää tullut riittävästi kun vauva piti niin pitkiä taukoja ja lakkoja ja heruminen käynnistyi todella hitaasti kun se imetystilanne oli mulle niin stressaava (miksei vauvallekin). Vauva ei hylkinyt kumpaakaan rintaa erikseen vaan raivosi tasapuolisesti molemmille, ja piti koittaa kaikkia huijausjuttuja mitä tuli mieleen, ja kun ei silti syönyt, koittaa puolen tunnin päästä uudestaan jne. Lopulta huolestuin jo kuivumisen mahdollisuudesta. Rintapumpulle en saanut koskaan maitoa herumaan, enkä käsin lypsämällä. Vauvasta ei löytynyt mitään terveydellistä syytä, miksi ei juo, oli todella hyväntuulinen ja iloinen muulloin kuin nälkäisenä tai kun sai tissin naaman eteen, tosin ensimmäiset viikot imi hyvin.

Jos mä vielä saan lapsen ja imetys on samanlaista itkua ja pelleilyä, mä en aio kärsiä siitä kuukausia, ja suosittelen lämpimästi muillekin pulloruokintaan siirtymistä, jos tuntuu että oma jaksaminen ja mielenterveys alkaa rakoilla imetyksen takia. Haluaisin imettää ja mulla on paha mieli kun en onnistunut, ja haluaisin kannustaa kaikkia yrittämään ja pääsemään imetyksen alkuvaikeuksista ja vaikeista hetkistä yli, mutta kyllä jossain menee raja.
 
Pitääkö vauva päätään aina/useimmiten käännettynä vain toiseen suuntaan? Meillä oli myös tuota toisen rinnan hylkimistä, ja neuvolantäti hoksasi mulle neuvoa, että laittaisin vauvan välillä sänkyyn makaamaan pää varpaisiin päin, jotta äänet ja valo tulee toiselta puolelta kuin ennen, ja muutenkin vähän jumppaamaan niskaa. Siitä se sitten lähti, kun niskajumi hellitti, niin alkoi se toinenkin rinta kelvata.
 
Se on ihan totta, että imetys ei ole mikään äitiyden mitta. Sen edut on kuitenkin tosi isot, ihan käytännössäkin vaikka niitä ei aina tahdo tajuta ennen kuin sen on lopettanut. Jokaisella on kuitenkin se oma raja, ja kenenkään hyvinovintia ei paranna se, että äiti uuvuttaa itsensä tappiin. Jokainen myös tietää rajansa itse, eikä sitä tarvitse perustella kenellekään millään tavalla.

Siksi olen vakaasti sitä mieltä, että imetystä on hyvä jatkaa missä muodossa tahansa niin pitkään kuin oma tolkku sen vähänkin sallii, se on taistelemisen arvoinen asia, ja kun oma tolkku ei enää salli, on hyvä muistaa että imetyksen epäonnistuminen ei ole epäonnistumista äitiydessä ja tärkeintä on että vauva saa ruokaa.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä