Tuota 4-vuotiasta meinasin jos ottaisin mukaan mutta hätääntyykö turhaan jos äiti itkee vain ihan hulluna? Olisiko parempi mennä yksin? Kahta pienempää en jokatapauksessa ota mukaan mutta tuo 4v nyt mietityttää...
Kannattaako ottaa lapsia mukaan hautajaisiin jos tietää että varmasti itse on aivan murskana siellä ja itkee koko ajan?
- Viestiketjun aloittaja Aatamin akka
- Ensimmäinen viesti
V
"vieras"
Vieras
Meillä oli juuri äskettäin vastaava tilanne. Minä jätin 5-vuotiaan esikoiseni kotiin. Itse itken niin paljon hautajaisissa, että ajattelin että lapsen on parempi olla kotona. Muistotilaisuuteen hain sitten lapsetkin mukaan. Pahin itkuvaihe oli jo ohi.
M
"mutsi"
Vieras
V
"Vieras"
Vieras
Toisaalta mitä pahaa siinä on, jos lapsi tottuu myös käsittelemään tällaisia asioita? Kuolemaa käsiteltäessä useimmiten itketään, ainakin aluksi. Itku kuuluu luonnollisena osana elämään, kuten kuolemakin.
V
"vieras"
Vieras
R
Ruisleipä
Vieras
Mua itseäni on pidetty hautajaisissa mukana pienestä pitäen, enkä kaiketikaan ole mitään traumoja tuosta saanut..
N
No huh
Vieras
[QUOTE="mutsi";23769574]Älä ole murskana hautajaisissa, mene tohtorin kautta ja pyydä pari pilleriä. :hug:[/QUOTE]
Pillerit turruttavat tunteet. Ei sekään tervettä ole.
Eri asia, jos olisi murskana jatkuvasti.
Pillerit turruttavat tunteet. Ei sekään tervettä ole.
Eri asia, jos olisi murskana jatkuvasti.
Kun eilen jo tyttö ihmetteli kovin kun itkin vähän väliä. Toisaalta hautajaiset on niin kaukana että näkisi isovanhempiaan ja muita sukulaisia siinä samalla ja sen takia olisi kiva ottaa hänet mukaan.
V
"vieras"
Vieras
Meillä vauva oli mukana ja 3-v tuli vasta muistotilaisuuteen. Ihan jo senkin takia että leikki-ikäistä varmaan ahdistaisi tieto että arkussa on jhoku ihminen joka laitetaan maahan ja jätetään sinne yksin.
En ottaisi mukaan. Noin pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä hautajaisten "ideaa" ja säikähtää vaan kun aikuiset ympärillä itkevät.
F
föu
Vieras
Miksä siinä on kamalaa jo ihmiset itkevät suruansa? Meidän lapset ainakin tietävät, että jos on surua niin silloin itketään. Hautajaisissa varsinkin.
M
"mutsi"
Vieras
Mielestäni lapset ja hautajaiset toimivat VAIN (ja v.a.i.n) siitä tapauksessa, että niistä asioista puhutaan lasten kanssa avoimesti, mutkattomasti ja luonnollisesti, sekä etu- että jälkikäteen!
Minun lapsuudessani kuoli useita äitini sukulaisia ja meidät raahattiin niihin kaikkiin mukaan.
Meille ei selitetty, ei puhuttu niistä mitään sen kummempaa, kunhan mentiin ja oltiin mukana -ja ihan pihalla. Kaikki pelotti, kaikki oli niin outoa ja kummallista. Traumoja jäi, kyllä.
Koko ikäni olen kärsinyt voimakkaasti kuolemanpelosta, joka johtuu näistä kokemuksista.
Hyi hitsinpimpulat, etten sanois...
Minun lapsuudessani kuoli useita äitini sukulaisia ja meidät raahattiin niihin kaikkiin mukaan.
Meille ei selitetty, ei puhuttu niistä mitään sen kummempaa, kunhan mentiin ja oltiin mukana -ja ihan pihalla. Kaikki pelotti, kaikki oli niin outoa ja kummallista. Traumoja jäi, kyllä.
Koko ikäni olen kärsinyt voimakkaasti kuolemanpelosta, joka johtuu näistä kokemuksista.
Hyi hitsinpimpulat, etten sanois...
Kerran on meillä tytöt olleet mukana hautajaisissa mutta silloin en edes itkenyt eivätkä muutenkaan olleet mitenkään ihmeissään arkusta jne. Tällä kertaa vaan paljon rakkaampi ihminen kyseessä joten en usko että pystyn olemaan itkemättä. Onneksi lapset nyt isällään kun tämäkin päivä näköjään menee itkiessä.
M
"millis"
Vieras
entä mikä suhde lapsella oli vainajaan? On ne hautajaiset lapsellekin hyvä nähdä miten vaikeita tunteita käsitellään.
Itseä ainakin harmittaa kun mummo oli pitkään sairaalassa ennen kuolemaansa ja vanhemmat ajatteli "säästävänsä" meitä lapsia näkemästä häntä huonossa kunnossa, nyt aikuisena harmittaa etten päässyt käymään vielä kun mummo eli. Onneksi sentään hautaisissa olimme ja itkut itkettiin ja hyvällä mielellä muisteltiin mukavia muistoja mummosta.
Itseä ainakin harmittaa kun mummo oli pitkään sairaalassa ennen kuolemaansa ja vanhemmat ajatteli "säästävänsä" meitä lapsia näkemästä häntä huonossa kunnossa, nyt aikuisena harmittaa etten päässyt käymään vielä kun mummo eli. Onneksi sentään hautaisissa olimme ja itkut itkettiin ja hyvällä mielellä muisteltiin mukavia muistoja mummosta.
M
"mutsi"
Vieras
Hautajaiset ovat sellainen juttu, joissa voi tarvita totisesti tunteiden turruttamista, jotta niistä selviää. Tunteita ehtii käsitellä ennemmin ja myöhemminkin, mutta hautajaiset ovat myös juttu, joista tulee suoriutua mielellään ja silloin voi tarvita pillereitä.
E
"eee"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja föu;23769609:
Lapsesta voi olla tosi ahdistavaa katsoa vanhempiensa itkevän. Minusta ainakin oli (ja on edelleen).
[QUOTE="millis";23769628]entä mikä suhde lapsella oli vainajaan? On ne hautajaiset lapsellekin hyvä nähdä miten vaikeita tunteita käsitellään.
[/QUOTE]
Lapsen isomamma kyseessä.
[/QUOTE]
Lapsen isomamma kyseessä.
M
"mie"
Vieras
Mulla tulossa sama tilanne, lapset 3v ja 5v, mutta kyseessä on heidän oma mummansa, joten varmaan on "pakko" ottaa lapset mukaan 
Mietin kyllä että jos sen siunaustilaisuuden ajaksi saisi hoitajan, ja sitten vasta muistotilaisuudessa olisivat mukana. En vain tiedä onnistuuko.
Mietin kyllä että jos sen siunaustilaisuuden ajaksi saisi hoitajan, ja sitten vasta muistotilaisuudessa olisivat mukana. En vain tiedä onnistuuko.
O
orpo
Vieras
Tottakai lapset pitää ottaa mukaan hautajaisiin. Mutta ennen hautajaisia ja sen jälkeen pitää asiasta keskustella lapsen ikätason mukaan. Kuolema on ihan luonnollinen asia. Kaikkihan me kuollaan joskus. Vaikka huomenna. Ei sitä kannata pelätä. Mutta aika monelle aikuiselle nykymaailmassa kuolema on jotain vierasta ja pelottavaa, eikä sitä osata itsekään käsitellä.
Eihän sitä silloin osaa lapsellekaan selittää, jos itsellekin se on iso mörkö.
Eihän sitä silloin osaa lapsellekaan selittää, jos itsellekin se on iso mörkö.