Känniriidat!!!:-(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Angie
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Angie

Vieras
Onkohan kukaan muu huomannut samanlaista ilmiötä suhteessaan?Mitä ihmettä tämä oikein on, jonkinlaista valtataisteluako, vai läheisriippuvuutta, vaiko ehkä vain toisesta huolehtimista?

Nimittäin, kun olemme miesystäväni kanssa(molemmat 30 + )viihteellä, niin aika usein se joka humaltuu hitaammin, alkaa arvostella ja kontroloida toisen käytöstä. Ja nimenomaan, vaikkei tämä toinen olisi edes käyttäytynyt mitenkään sopimattomasti. Riittää, kun toinen esim. alkaa baarissa puhua tai nauraa kovaäänisemmin kuin normaalisti tekee, puhumattakaan huomattavan humalaisesta horjumisesta tms. Tämä ns. selvempi ja hillitympi osapuoli alkaa sitten arvostella toisen käytöstä, joko heti tai vasta kotimatkalla, ja yleensä ei mitenkään ystävälliseen äänensävyyn. Ja riitahan siitä tulee, ja ilta päättyy kovaääniseen riitelyyn ja haukkumiseen. Sopu syntyy usein vasta aamulla, ja sitten siitä ei puhuta. Mutta taas se toistuu. Ei joka baarireissulla, vaan ehkä joka kolmas.

Siis, onko kellään kokemusta tästä, tai teoriaa mistä tuo voisi johtua? Onko mitään muuta ratkaisua, kuin olla lähtemättä yhdessä baariin, tai ainakaan juoda yhdessä?Haluaisin että voisimme lähetä viihteelle yhdessä ilman pelkoa kauheasta päänaukomisesta puolin ja toisin.Voisikohan jostain esim. pariterapiasta olla apua, vai riittäisivätköhän omat konstit? Olemme keskustelleet asiasta yhdessä, ja monta kertaa olemme lähtiessämme sopineet ettemme lähde mukaan, jos toinen alkaa mäkättää.Mutta riita siitä aina tulee.Mikä siis neuvoksi?
 
Lisään vielä, että paha riita humalassa saattaa syntyä siitäkin, jos toinen on jollain tavalla käskevä tai tai vähänkin töykeä toiselle, tiuskahtaa, komentaa tms.Normaalisti tuossa tilanteessa toinen saattaa vain tokaista vaikka että oletpa pahalla päällä, menisit nukkumaan, tai jättää huomiotta kokonaan, ja tilanne menee itsestään ohi. Selvinpäin noistakaan ei tule koskaan riitaa.Mutta humalassa ei tarvitse kummallakaan olla kuin toisen mielestä pikkuisen väärä sävy äänessä, ja kauhea matsi on taas valmis.Ja nimenomaan, molemmat olemme tuossa asiassa ihan samanlaisia, osat vain vaihtuu.Olemme muutenkin hyvin samanlaisia luonteeltamme, ja selvinpäin riitelemme hyvin harvoin.
 
joo, meillä on myös näitä känniriitoja.. aina tapellaan.. kotona tai missä vaa ollaanki pohjilla, ni kaikki menee hyvin. molemmilla hauskaa ja hyvä meno päällä.. mut, auta armias, ku päästää baariin.. huh huh.. riita revitään asiasta ku asiasta.. toisen äänen sävystä, katseesta yms. ja näin tapahtuu aina.. sit on hirvee matsi ja aina lähetään eri teille.. palataan kyl molemmat kotiin, mut ei samassa kyydissä.. ei siis mitää pettämisiä yms.
ratkasua en oo asiaa löytäny.. ku sen et ei juoda yhdessä.. tai jos juodaan ni kotona..
ilmottele ku löydät ratkasun, ni mäki kokeilen sitä.. ;)
 
Just! Viina on viisasten juoma. Teidän kannattaa ola kokonaan juomatta, varsinkin kun ette osaa ottaa nätisti, vaan täytyy öykkäröidä kovaäänisesti ja hoiperrella....

Mikä siinä alkoholissa teitä niin viehättääkin??? Ihan selvää humalahakuista juomista.
 
Meillä oli aikoinaan ihan sama. Luulen vain, että molempien mitta tuli täyteen baaritouhusta. Sitä ehdittiin ihan riittävästi harrastaa eikä siinä ollut enää mitään hohtoa. En mä ainakaan enää kolmekymppisenä jaksaisi viikonloppu toisen perään riekkua baarissa kun sitä teki melkein kymmenen vuotta muutenkin. Sinkkuna olisi ehkä eri tilanne. Mutta niin se vaan on tarkoitettu, aikansa kutakin.

Riidat voivat kertoa että olisi aika tehdä elämänmuutos. Ei ole mitenkään tavatonta, että jossain vaiheessa tulisi keksiä jotain muuta tekemistä viikonlopuksi kuin mennä vetämään baariin lärvit. Ihmiset kasvavat ja ehkä tekin olette kasvaneet ulos tuosta vanhasta kaavasta. Sitten on vain se haaste, että mitä muuta tehdä kuin mennä baariin. Ellei keksi vaihtoehtoja, tilanne on aika ikävä, ette kai meinaa koko lopun ikäänne hillua baareissa. Ettekö ole koskaan kyseenalaistaneet sitä, että onko lärvien vetäminen teille se paras tapa viettää vapaa-aikaa vai olisiko mahdollista keksiä jotain muuta?

 
ihan uskomatonta!

kysyt vielä että ""mistä se tulee??????????????? mikä PAHVI!

ihanaa toi alkoholi eikö vain? se tappaa kaiket mistä ihminen tykkää!

KIPPIS!
 
Meillä on välillä samanlaista länkytystä kännissä, ja välillä taas ei. Kun se alkoi, meillä oli suhteessa muutenkin arki ja kyllästyminen aika vahvasti läsnä. Sitten ruettiin kekimään kaikenlaista piristävää tekemistä muutenkin: käytiin leffassa ja kaikenmaailman messuilla, pidettiin pidennetty viikonloppuvapaa ja ajettiin mökille keskellä talvea, käytiin lenkillä sunnuntai aamupäivisin... Ei mitään sen kummempaa, mutta ei ihan jokapäiväistä kuitenkaan (ainakaan meille). Suhde piristyi kummasti, ja sivutuotteena parani se kännikäytöskin.

Eli mun neuvoni on myös se, että keksikää jotain uutta tekemistä viikonlopuksi. Sitä en tiedä miten usein te viihteellä käytte, mutta jos ette ihan joka viikonloppu kuitenkaan, niin keksikää jotain spesiaalia niille viikonlopuille, kun ette mene baariin. Ehkä teilläkin on vaan kyse suhteen arkipäiväistymisestä.

Ja jos olette yleensä aina yhdessä, kaikki vapaa-ajat, niin silloinkin saattaa kyllästyä toiseen. Silloin kannattaa viettää aikaa joskus erillään, ihan omien kavereiden kanssa. Ja seuraavaksi kännissä kun tekee mieli rueta toiselle huomauttelemaan, voisi itseltään yrittää kysyä, että onko tämä asia nyt todella riidan arvoinen? Jos olisin selvinpäin, viitsisinkö mitään sanoa? En tiedä toimiiko, mutta tuntuu siltä, että teillä on ärsytyskynnys vaan aika alhaalla toisen suhteen humalassa.
 
Jiian kanssa samoilla linjoilla.
Me ollaan oltu parisuhteessa liian tiukasti kiinni ja se kärjistyi sitten samalla lailla kuin ap:llä.
Alkoa vähennettiin ja parin pahemman mokan jälkeen
sovittiin, että siihen jää tai eropaperit lähtee samantien.
Hillitsee kummasti käytöstä.
 
Mikä siinä on että pitää kerta toisensa jälkeen kännätä kimpassa vaikka tietää mitä on tulossa?
Meillä ei kännäillä kotona kuin todella harvoin, viihteelle lähdetään aina erikseen, mies vielä toiselle paikkakunnalle kavereidensa luo. Yksinkertaisesti me ei voida lähteä samaan paikkaan tuulettumaan tai mies saa mustasukkaisuuksissaan hepulin. Tapella meillä osataan selvinpäin, pari päivää sitten lensi kastikkeet ja perunat keittiön ikkunasta......
 
Nykyään ex-poikaystävän kanssa tuli myös aina kännissä riitoja. Hän ei oikeasti halunnut lähteä baariin tai ylipäätään juomaan vaan halusi aina olla kahdestaan kotona. Kuitenkaan hän ei voinut suoraan sanoa tätä, vaan lähti juomaan kun pyysin. Tämä purkautui sillä, että hän sitten kännissä alkoi jotakin naputtamaan tai jankuttamaan jotta saisi riidan aikaiseksi. Ideana hänellä kai oli että kyllästyisin lähtemään juomaan, koska en halua riidellä. Toisin kävi, koska tiedän että on olemassa sellaisiakin miehiä, jotka haluaa käydä viihteellä ilman riitelyä.
 
Nimim. Jiia, kiitos, kirjoitit asiaa!Todellakin, ärsytyskynnys on todella alhaalla kumppanin suhteen, juuri silloin kun toinen on selvempi.

Useinkaan baarissa ei tule riitaa vielä, kun siellä olemme yleensä kaveriporukassa, harvoin kahden. Mutta kotona sitten alkaa päänaukominen, eli ""miksi sä taas olit sellanen ja sellanen, aina sua saa hävetä!""

Me emme käy viihteellä joka viikonloppu, eikä joka toinenkaan. Ehkä kerran kahdessa kuussa. Meillä on laaja kaveripiiri, ja tuntuu että jatkuvasti on jos jonkinlaista kissanristiäistä tiedossa, kaikkiin ei tietty voi mennäkään. Alkoholinkäyttö liittyy meillä siis pelkästään sosiaalisiin tilanteisiin. Kohta on esim. tulossa pikkujouluja joihin meidät on kutsuttu yhdessä, ja myös siskoni tuparit yms., ja näinköhän nekin illat taas päättyvät matsiin.

Normaalisti siis emme vietä viikonloppuja ryypiskellen, vaan vietämme ihan ""normaalia"" lapsettoman, seurustelevan, (vielä) erillään asuvan pariskunnan elämää. Eli harrastamme yhdessä jotain muutamasta yhteisestä harrastuksestamme,tai sitten käymme leffoissa, kavereilla, syömässä, kävelyllä, uimahallissa, messuilla, kaupoissa , kokkaamme yms. tavallisia juttuja.

Täysraittius siis meidän tapauksessamme tuntuisi aika liioitellulta, kun emme tosiaan juo kuin muutaman kerran vuodessa,emmekä käyttäydy useinkaan muutenkaan asiattomasti kännissä, örvellä, oksentele, tappele, juo ihan kaatokännejä tms.Niin paljon ei todellakaan tarvita, riittää muutama kalja, ja toisen sanomiset ja tekemiset alkaa ottaa aivoon, varsinkin jos se ärsyyntyvä on juonut yhden tuopin vähemmän kuin toinen.

Joku tuossa epäili ettemme riitele selvinpäin, ja sitten puramme patoutumia humalassa. Mutta kyllä me mielestämme riitelemme selvänäkin aina kun tarvetta siihen ilmenee, ja päästämme höyryt pois.

Olemme keskustelleet asiasta, ja tulleet siihen lopputulokseen, että se , jota alkaa päihdyksissä ärsyttää vaikka toisen typerät, miljoonaan kertaan kuullut puujalkavitsit tms.,pitää vaan yksinkertaisesti mölyt mahassaan, kun tunnistaa itsessään tarpeen että nyt tekis mieli hieman kritisoida toisen juttuja.Sovimme että se ärsyyntyvä voi vaikka lähteä kotiin, ilman että toinen siitä loukkaantuu.

Nyt vasta olemme ensimmäistä kertaa nimenneet ongelmamme, ja ehkä juuri nimenomaan se onkin meille sen kaikista suurimman ratkaisijan osassa.

Aika pitkällehän onnellisen suhteen salaisuus on kehittynyt ongelmanratkaisutekniikka. Ja sitähän tässä tehdään.Rakennetaan pala palalta tätä suhdetta, kuin palapeliä. Aika näyttää, mutta yritämme parhaamme.:-)
 
Koikeilkaapa olla juomatta teräviä viinoja.
siideri-kaljalinjalla pysyessä paremmat mahikset.
Mulla menee ainakin jo yhdestä jostain shotista, viskistä, likööristä tai kossukyhäelmästä tolkku. Aivan eri ääni kellossa, muistaa kaiken, mutta ei osaa hillitä varsinkaan agressiivisia tunteita. Itkukohtaukset ja tilityskohtaukset lisääntyy myös terävien myötä. Pelkkä kalja/siideri sensijaan turruttaa, ja tekee leppoisan pöhnän ja väsyneen fiiliksen. Ei edes jaksa tapella. :)
 
Ja ilmeisesti ilo ilman viinaa on teeskentelyä. Jotenkin maalikosta tuntuu, että jos parisuhde on muuten ok, mutta kännissä tulee riitaa, niin kannattaisiko puolin ja toisin olla juomatta itseään känniin?
 

Uusimmat

Yhteistyössä