Kannustukseksi esikoisen odottajille

[ap. - ap.keyueiryoroftuj76]

http://keskustelu.plaza.fi/ellit/perhe/keskustelu/t1718746


Laitan tämän uhkarohkeasti teille, kaikille halukkaille. Koska minulle maalailtiin äitiydestä vähemmän ruusuista kuvaa ja peloteltiin etukäteen vaikka millä. Huolehdin täysin turhaan odotusaikana ja vielä sen jälkeen. Että näinkin siis voi olla, siinä pointtini. Ja selvää on tietenkin, että aina ei kaikki mene ihan nappiin, mutta useimmin kai sentään oikein hyvin...

Onnea odotukseen ja vauvaeloon!

 

[kakkosen odottajallekin kannustusta!]

Meilläkin on mennyt esikon kanssa aivan mielettömän ihanasti! Lapsi on aina nukkunut hyvin, syönyt hyvin ja ollut hyväntuulinen. Tiedän, että olemme onnekkaita. Odotimme tosiaan jotain paljon pahempaa; valvomista, loppumatonta itkua, koliikkia... Nyt odottelemme edelleen koska se paljon parjattu uhmaikä alkaa, poika on nyt 1v8kk. Lisäksi odotamme pikkukakkosta saapuvaksi syksyllä, ja olemme saaneet tutuilta ja tuntemattomilta taas paljon varoituksia tulevasta tyyliin: "kyllä teillä sitten on hulinaa / huutoa / tappelua/ valvomista" tai "kyllä se seuraava lapsi sitten huutaa, kun tuo ensimmäinen on niin kiltti".
Siispä haluaisin kuulla kannustusta myös kakkosen odottajille! Muuttuuko elämä tosiaan aivan hirveäksi hulinaksi toisen myötä, vai onko täällä mahdollisesti ketään kahden ihanan ja kiltin lapsen äitiä...??

 

[tiipii....]

Täällä on yksi kahden lapsen onnellinen äiti! Sain myös osakseni jatkuvaa voivottelua ja manaamista kakkosta odottaessani. Tietty itsekin alkoi pelkäämään, että onko se sitten todella niiiiin rankkaa kun on kaksi pientä lasta. No, ei ole. Ainakaan meillä. Kakkonen on vielä tyytyväisempi vauvana, kun esikoinen oli. Naureskelee ja seuraa meidän muiden leikkejä vierestä. Nukkuu myös yöt hyvin. Päivällä vain pieniä torkkuja, mutta koska on tyytyväinen hereillä ollessaan, ei tuo "päiväunettomuuskaan" mua haittaa.
Jotenkin nyt toisen lapsen kanssa ottaa paljon rennommin ja mulla ainakin se äidinrakkaus kakkoseen syttyi samantein. Kun esikon kanssa meni siinä panikoidessa joka asian suhteen. Ja tuntuu, että tämän tokan myötä myös rakkaus esikoiseen on vain kasvanut.
Meillä isompi tykkää tosi paljon vauvasta. Ollaan alusta asti annettu esikoiselle enemmän huomiota. Vauva tuli alkuun vaan siinä siivellä. En tiedä onko se vaikuttanut, mutta yhtään ei ole mustista ollut.
Onhan se totta, että hulinaa tuli enemmän, mutta mun mielestä siihenkin vaikuttaa niin kovin se oma asenne hommiin. Jos vääntää paniikkia ja raivoa asioista niin sitä saa. Minä olen huomannut, että helpommalla pääseee, kun menee lasten rytmin mukaan eikä yritä pakolla mitään "ympäristön" odotuksia noudattaa. Eli eletään niinkuin halutaan ja ollaan onnellisia!
Tsemppiä kaikille kakkosten odottajille siis! Ei se elämä todellakaan niin kauheasti siitä muutu, eikä ainakaan pahempaan

 

[drfgdr]

Kiva kuulla että hyvin menee. Itse olen esikoisen odottaja, ja olen ollut koko ajan sillä asenteella että hyvin kaikki menee ym. Jos ei mene, niin stressataan ja kiukutellaan ja ollaan väsyneitä sitten kun se aika koittaa. Harmittaisi, jos olisin jo koko odotusajan ollut peloissani ja stressannut, siihen päälle sitten aika koliikkivauvan kanssa. Aikaa vaan menisi hukkaan negatiivisessa sävyssä...

 

[ap. - ap. jne.]

siksi mä halusinkin muistuttaa tästä. Kun itse sain odotusaikana huolehtia monenlaisesta ja sitten vielä monien turhasta "pelottelusta" siihen päälle: ihan turhaan kaikki.

Esim. siitäkin peloteltiin, että raskauden lopulla lapsen liikkeet sitten sattuvat, tekevät todella kipeää ja muuta kauheaa. Vaikka kuinka sanoin, että tuntuu mukavalta, kun vauva liikkuu. Että kyllä se siitä vielä muuttuu. No ei muuttunut! Tämä siis vain esimerkkinä. En minä raskausaikana liian helpolla päässyt ja muiden jutut aiheuttivat turhaa murhetta ja pelkoa kaiken muun stressin lisäksi. Kaikista käytännön asioista en sitten tainnut tietää ihan tarpeeksi, kukaan ei kertonut... Mutta selvitty on, hyvinkin.

Se negatiivinen sävy vain harmittaa ja haittasi. Edelleen kuulee välillä, että nauti nyt kun vielä voit, kohta se loppuu. En usko! Kummallinen asenne ihmisillä, joilla yleensä on itselläänkin lapsia: kamalia, hankalia, elämä loppuu. Ei kiitos meille tuommosta asennetta, elkee tuputtako. Jos jollain on tyhmää (oman asenteen takia?), ei se takroita, että kaikilla muillakin on.

Niin ei mulla muuta. Tiivistettynä: odotus meni kaikesta huolimatta hyvin, vaikka en siitä juuri nauttinut fyysisestikään, ja vauva-aika on todella ihanaa. lapsi on rakas ja täydellisen ihana ja kaikki sujuu hyvin ja nimenomaan: paljon helpommin kuin olisin ikinä odottanut.