M
"Miniä"
Vieras
Minua siis.
Minulla on kertakaikkiaan mahdoton anoppi. Hänen kanssaan on mahdoton keskustella ristiriidoista.
Olen aina koettanut tulla toimeen vaikka olemme todella erilaisia persoonia. Olla edes kohtelias.
Kaikki lähti viimeksi siitä etten halunnut avautua hänelle minun ja mieheni suhteesta. Hän ei ole ihminen kenelle haluan puhua. (Mieheltäni hän ei koskaan kysele vaikka se kai olisi luonnollisempaa) Siitä sitten alkoi kiljuminen: "miksi vihaat minua?", "mitä olen tehnyt?". Kun kerron mitä hän on tehnyt (osaan kyllä perustella omat tunteeni joita hän on loukannut) niin vastaukseksi ei tule mitään järkevää vaan epämääräistä haukkumista ja uhkailua. Lopulta kun ei keksi enää lisää kirosanoja niin hakee miesystävänsä puhelimeen joka sitten komentaa rauhoittumaan (en ole missään vaiheessa korottanut ääntäni enkä päässyt edes juuri mitään sanomaan) ja uhkaa tulla vetään kaikkia meillä asuvia turpaan jos "se ei lopu" (ai mikä??). Menee kuulemma vaikka linnaan sen takia (niin siis minkä takia??). Ja lopulta luuri korvaan.
Anopin perustelut räyhäämiselle ja haukkumiselle on: "ei minun tarvitse sinulle mitään perustella", "olen vanhempi", "käytät loukkaavaa äänensävyä". Eli ota nyt tuostakin selvää..
Että sellaisia sukulaisia.
Anoppi sitten heti soitti miehelleni ja haukkui minua. Mies yritti puolustaa, mutta silloin kuulemma myös hänen asenteessaan on jotain vikaa. Ja miesystävän mukaan "tällaisille lapsille pitäisi antaa selkään". Kyllä, he kohtelevat meitä hyvin lapsina. Vaikka mielestäni heidän käytöksensä jos mikä on kakaramaista. Pöyrityttävää!
Mielestäni tasapainoiset ja käytöstapoja omaavat ihmiset eivät käyttäydy noin.
Se on selvä, ettei tuolla hullulla miehellä ole enää meille asiaa.
Toivoisin, ettei tarvitsisi olla tekemisissä anopinkaan kanssa. Näen hänestä jopa painajaisia! Mutta kun on tuo lapsi.. Vaikka olenkin sitä mieltä, ettei lapsi menetä mitään tuossa ihmisessä, niin kai hänellä on oikeus ko. sukulaiseen.
Mutta ei hänenkään tarvitsisi meillä joka viikko käydä.
Tämän kirjoitin koska olen oikeasti vähän järkyttynyt noiden ihmisten käytöksestä. Onhan anoppi ennenkin minua haukkunut ilman syytä (tai kai hänellä on joku syy jota ei osaa kuitenkaa minulle sanoa) , mutta tuollainen kirkuminen ja kiroilu ja haukkuminen puhelimessa sekä miehen sairaat uhkailut ovat jotenkin niin järjettömiä että on vaikea uskoa tuollaisia ihmisiä edes todeksi! varsinkin kun ei saa mitään järkeviä perusteluja!
Anoppi ei ole kuulemma aina ollut tuollainen. Tuo ylireagointi on tullut iän myötä. Miesystävä on aina ollut vähän karmea. On miehen asuessa vielä kotona käynyt käsiksi, uhkaillut ja käyttäytynyt kuin maailnvaltias. On hakannut myös anoppia. Alkuun ihmettelin miksi anoppi on moisen miehen kanssa, mutta olen alkanut tajuta, että hehän sopivat hyvin yhteen. Sanottakoon, että anoppi löy myös. Aina olen kuitenkin vähän ollut surullinen, että hän on laittanut ko. miehen lastensakin edelle.
Minusta ihmisten ei tarvitse olla ystäviä, jotta voisivat tulla toimeen ja olla vaikka vain etäisen kohteliaita. Anoppi ei kai tätä ymmärrä. No, en minäkään enää ymmärrä häntä.
No, mutta.. kiitos kun sain avautua. Tietysti te kuulette vain minun versioni, mutta uskokaa pois, ette te ymmärtäisi sen naisen huudosta mitään.
Minulla on kertakaikkiaan mahdoton anoppi. Hänen kanssaan on mahdoton keskustella ristiriidoista.
Olen aina koettanut tulla toimeen vaikka olemme todella erilaisia persoonia. Olla edes kohtelias.
Kaikki lähti viimeksi siitä etten halunnut avautua hänelle minun ja mieheni suhteesta. Hän ei ole ihminen kenelle haluan puhua. (Mieheltäni hän ei koskaan kysele vaikka se kai olisi luonnollisempaa) Siitä sitten alkoi kiljuminen: "miksi vihaat minua?", "mitä olen tehnyt?". Kun kerron mitä hän on tehnyt (osaan kyllä perustella omat tunteeni joita hän on loukannut) niin vastaukseksi ei tule mitään järkevää vaan epämääräistä haukkumista ja uhkailua. Lopulta kun ei keksi enää lisää kirosanoja niin hakee miesystävänsä puhelimeen joka sitten komentaa rauhoittumaan (en ole missään vaiheessa korottanut ääntäni enkä päässyt edes juuri mitään sanomaan) ja uhkaa tulla vetään kaikkia meillä asuvia turpaan jos "se ei lopu" (ai mikä??). Menee kuulemma vaikka linnaan sen takia (niin siis minkä takia??). Ja lopulta luuri korvaan.
Anopin perustelut räyhäämiselle ja haukkumiselle on: "ei minun tarvitse sinulle mitään perustella", "olen vanhempi", "käytät loukkaavaa äänensävyä". Eli ota nyt tuostakin selvää..
Että sellaisia sukulaisia.
Anoppi sitten heti soitti miehelleni ja haukkui minua. Mies yritti puolustaa, mutta silloin kuulemma myös hänen asenteessaan on jotain vikaa. Ja miesystävän mukaan "tällaisille lapsille pitäisi antaa selkään". Kyllä, he kohtelevat meitä hyvin lapsina. Vaikka mielestäni heidän käytöksensä jos mikä on kakaramaista. Pöyrityttävää!
Mielestäni tasapainoiset ja käytöstapoja omaavat ihmiset eivät käyttäydy noin.
Se on selvä, ettei tuolla hullulla miehellä ole enää meille asiaa.
Toivoisin, ettei tarvitsisi olla tekemisissä anopinkaan kanssa. Näen hänestä jopa painajaisia! Mutta kun on tuo lapsi.. Vaikka olenkin sitä mieltä, ettei lapsi menetä mitään tuossa ihmisessä, niin kai hänellä on oikeus ko. sukulaiseen.
Mutta ei hänenkään tarvitsisi meillä joka viikko käydä.
Tämän kirjoitin koska olen oikeasti vähän järkyttynyt noiden ihmisten käytöksestä. Onhan anoppi ennenkin minua haukkunut ilman syytä (tai kai hänellä on joku syy jota ei osaa kuitenkaa minulle sanoa) , mutta tuollainen kirkuminen ja kiroilu ja haukkuminen puhelimessa sekä miehen sairaat uhkailut ovat jotenkin niin järjettömiä että on vaikea uskoa tuollaisia ihmisiä edes todeksi! varsinkin kun ei saa mitään järkeviä perusteluja!
Anoppi ei ole kuulemma aina ollut tuollainen. Tuo ylireagointi on tullut iän myötä. Miesystävä on aina ollut vähän karmea. On miehen asuessa vielä kotona käynyt käsiksi, uhkaillut ja käyttäytynyt kuin maailnvaltias. On hakannut myös anoppia. Alkuun ihmettelin miksi anoppi on moisen miehen kanssa, mutta olen alkanut tajuta, että hehän sopivat hyvin yhteen. Sanottakoon, että anoppi löy myös. Aina olen kuitenkin vähän ollut surullinen, että hän on laittanut ko. miehen lastensakin edelle.
Minusta ihmisten ei tarvitse olla ystäviä, jotta voisivat tulla toimeen ja olla vaikka vain etäisen kohteliaita. Anoppi ei kai tätä ymmärrä. No, en minäkään enää ymmärrä häntä.
No, mutta.. kiitos kun sain avautua. Tietysti te kuulette vain minun versioni, mutta uskokaa pois, ette te ymmärtäisi sen naisen huudosta mitään.
