Kärsiikö vauva? (illan mietintöjä...)

[vieras]

Mulla on sellainen tilanne, että olen vauvan(6kk) kanssa todella paljon kahdestaan ja melkein aina kotona..Mulla ei ole paljon ystäviä, mutta toki välillä käydään kyläilemässä, tai meillä joku, mutta suurimman osan viikkoo vaan ollaan kahden.. Ja sitten tietenkin, kun olen aina yksin hänen kanssa, en jaksa koko ajan viihdyttää yms.. Asumme pienellä paikkakunnalla, jossa järjestetään vain vähän juttuja lapsiperheille, varsinkin näin pienille vauvoille.. Olemme yrittäneet kerran viikkoon käydä yhdessä kerhossa..

Niin olen sitten vaan miettinyt, että näkyykö se lapsessa jollain tavalla, ujous jne.. Ja onko muutenkin huonoksi, tälläinen aika tylsä ja hiljainen elämä..?

 

[Sprite]

Ei kärsi.
Kerta viikkoon kerho, jossa tapaa muita, on kyllä ihan tarpeeksi noin pienelle.
Lapselle parasta ja ihaninta on olla sun kanssasi, omassa kotona, ei se kaipaa kyläilyjä ja kavereita. Eikä se silti tarkoita, että vauvaa täytyy viihdyttää joka sekunti.

 

[itu]

No eihän kuuden kuukauden ikäinen vauva kaipaa kun hoitajaansa! Kerhot on mun mielestä tuossa iässä tarkoitettu lähinnä äidin piristykseksi, ettei äiti tylsisty. Eihän 6kk:n ikäinen juuri edes välitä toisista vauvoista... Parasta on kiireetön kotielämä ja just niinkuin teillä, että käytte sillon tällön kodin ulkopuolellakin. Ja virikkeitä vauva saa sinun kanssasi kotipihalla nyt kun viimein tuli kevätkin!

 

[ap]

Siitä vaan juuri tuli tämäkin asia mieleen, kun seurailee muiden vauvoja esim, siellä kerhossa, niin ovat sellaisia perustyytyväisiä, mutta meidän vauveli ei senkun kitisee..Ja kun kotiin päästään, kaikki on hyvin ja ollaan niin hyvällä tuulella.. Ja tälläistä se on sitten melkein aina sitten kun jossain kylässä ollaan..onko se sitten vaan niin, että meidän tytyllä on niin erilainen temperamentti, ja stressaantuu helpommin ilman että kotona olo siihen mitenkään vaikuttaisi..

 

[nasu]

Mulla samanikäinen vauva ja mietin välillä samaa. Asumme isolla paikkakunnalla jossa aktiviteetteja olisi mutta vauvalla on ollut paljon allergioita ja päivät tuntuvat edelleen pyörivän hänen vatsantoimintansa tahdissa. Minulla ei ole kuin yksi "ystävä" jota näen muutaman kuukauden välein, sukulaiset asuu muualla,näen lähimpiä n.kerran kuussa. Lapsen kanssa käyn lähinnä lääkärillä allergioiden takia. Koitimme käydä kerhossa mutta sitten tuli monena viikkona lääkärit samalle päivälle ja tänään ei jaksettu mennä sinne.

Lapsi vierastaa tosi paljon joitain ihmisiä,en tiedäonko temperamenttia vai johtuuko siitä että paljon ollaan kotona lapsen kanssa.

 

[itu]

Eikös se vierastus tule jokaiselle vauvalle jossain vaiheessa, toisille voimakkammin kun toisille. Ja silloin on annettava vauvalle aikaa tutustua uusiin ihmisiin. En usko että paljon kotona olo siihen enemmälti vaikuttais minkä verran vauva vierastaa jos kuitenkin joskus näkee muunkin ihmisen kun äitinsä! Ja ap, jospa oikeesti vauvasi kitisee siel kerhossa siksi että hällä on siellä epämukavaa tai että hän vierastaa..Ja silloinhan on parempi pitää taukoa kerhoilusta, eihän vauvaa saa väkisin vierastusvaiheessä tuntemattomien syliinkään tunkea ajatellen että siitäpähän oppii... Vaan rauhassa tunnustellen.

 

[ap]

Lapsi vierastaa tosi paljon joitain ihmisiä,en tiedäonko temperamenttia vai johtuuko siitä että paljon ollaan kotona lapsen kanssa.[/quote]

Tätä mäkin aina mietin, koska meidänkin lapsi vierastaa tosi kovasti joitakin ihmisiä..

 

[itu]

Joskus ainakin meijän penskoille riitti vierastamisen syyksi silmälasit. Tai parta... Tai kova ääninen ihminen, se se vasta oli hui!

 

[ap]

Joo, mä olen kanssa huomannut nuo silmälasit..Ne on sitten pelottavia kapistuksia..

 

[nasu]

Ap, ei varmastikaan olla ainoita joilla tälläinen "tilanne". Haluaisin että lapsestani kasvaisi sosiaalinen jne. mutta olen itse ujo tutustumaan uusiin ihmisiin jne. Toisaalta, olen itse kasvanut aika korvessa kaksilapsisessa perheessä ja ihminen mustakin tuli, vaikka kerhoon menin vasta 5 v.

 

[vieras]

Voin lohduttaa. Meidän kuudes lapsi oli vauvana sellainen että viihtyi vain kotona. kyläilyt ym reissut yhtä kitinää ja itkua. Ja kun kotiin päästiin niin ei mitään hätää. Äitinikin totesi että ihan eri lapsi kotona mitä esim kun mummolassa käytiin.
Nyt täyttää 2v ja tykkää lähteä kylään missä kavereita. Ja osaa leikkiä toisten kans sen verran mitä tuon ikäiset leikkii.
Ja siis kotona kuitenkin sitä hälinää ollu ihan alusta asti ettei koti edes se rauhallisin paikka välttämättä ollu.

 

[ap]

Ap, ei varmastikaan olla ainoita joilla tälläinen "tilanne". Haluaisin että lapsestani kasvaisi sosiaalinen jne. mutta olen itse ujo tutustumaan uusiin ihmisiin jne. Toisaalta, olen itse kasvanut aika korvessa kaksilapsisessa perheessä ja ihminen mustakin tuli, vaikka kerhoon menin vasta 5 v.

Jep.. mä myös olen ujon puoleinen, juurikin uusien ihmisten seurassa.. Ehkä mun vauveli vaan on periny mun luonteen, kaikki uus vähän jänskättää, mutta kun oppii tutustuu niin nou hätä..

 

[Jehnny Tightlips]

Lapsesta voi tulla oma-aloitteinen, jos ei ole liikaa virikkeitä.