V
vierailija
Vieras
En ole juuri ottanut kantaa maahanmuuttoon, mutta nyt on korkea aika nostaa tämäkin aihe esille.
Tämän päiväisessä Helsingin Sanomien äärettömän tärkeässä artikkelissa puhutaan koululaitoksen totaaliseen kriisiin ajaneista taustatekijöistä, ja kuvataan myös koulumaailman arkea. 30 vuotta opettajana toiminut Kukka Cedercreutz vaihtoi alaa ja kirjoitti kirjan koulumaailman uuvuttavuudesta, joka hänen mielestään "uhkaa jo Suomen tulevaisuutta".
Hän nostaa esiin oppilaiden henkilökohtaiset haasteet ja opettajien kyvyttömyyden hallita lapsia, jotka ovat ottaneet vallan aikuisilta. Hän puhuu paljon digiloikan ja muiden koulu-uudistusten aiheuttamista ongelmista ja siitä, miten huonoiksi osoittautuneista päätöksistä ei voida peruuttaa.
Hän puhuu luokassa olevien oppilaiden epäsuhtaisesta osaamistasosta ja maahanmuuttajalasten kielitaidottomuuteen liittyvistä vakavista ongelmista.
Artikkelissa todetaan mm. seuraavaa:
"Yksi muutoksista on vieraskielisten oppilaiden määrä kouluissa. Vieraskielisten osuus Suomen väestöstä on noussut vuoden 1990 puolesta prosentista vuoden 2024 yhteentoista prosenttiin. Heillä on hyvin monenlaisia taustoja, ja osa heistä osaa suomea yhtä hyvin kuin äidinkieltään. Alle 15-vuotiaista helsinkiläisistä neljäsosa on ulkomaalaistaustaisia.
Cedercreutzin mielestä kokonainen rakennemuutos on kuitenkin heitetty koululle kopattavaksi – ilman riittäviä resursseja. Hän havainnollistaa, miten kirjavalle joukolle opettajan pitäisi opettaa jakolaskuista tai Pohjoismaista. Joku 10-vuotias on tottunut kotonaan katsomaan uutisia ja keskustelemaan käsitteillä, kuten kehysriihi ja budjetti. Hänen luokkatoverilleen tuntemattomia voivat olla sellaiset sanat kuin kangas ja sakset.Cedercreutzin ja hänen haastattelemiensa opettajien mielestä yleisopetuksen ryhmissä on oppilaita, joiden kielitaito ei yksinkertaisesti riitä.
"Mitä lapsi hyötyy siitä, että on ollut vuoden valmistavassa opetuksessa, josta siirtyy vaikka kuudennelle luokalle. Mitä hän tekee siellä, kun muut opiskelevat keskiaikaista Eurooppaa. Mitä hän siitä ymmärtää, jos ei ymmärrä suomea."
Ongelmallista on sekin, jos esimerkiksi valmistavalla luokalla on sattunut olemaan ryhmä, jonka oppilaat ovat samankielisiä keskenään. Tilanne on usein hyvin erilainen kuin menneiden vuosikymmenten maahanmuuttajilla, joiden kaverit olivat suomenkielisiä ja joiden koulussa ei ollut juuri muita omaa äidinkieltä puhuvia. Silloin kielen kyllä oppi."
Hienoa että Heserissa nyt kirjoitetaan avoimesti maahanmuuton koko yhteiskuntaa horjuttavista haasteista. Olen loputtoman kyllästynyt siihen, että maahanmuuttokritiikki nähdään rasistisena, epätasa-arvoa ruokkivana äärioikeistolaisuutena. Kyseessä on, kuten alussa todettiin, Suomen tulevaisuus.
Ongelmat kun eivät ulotu ainoastaan koulumaailmaan, vaan myös naisten ja tyttöjen perusoikeuksiin ja siihen, miten yhteiskunta panostaa heidän turvallisuuteensa. Rajusti lisääntynyt rikollisuus ja huumekauppa ovat nekin ongelmien keskiössä. Ihmisarvo on jokaisella yhtäläinen, mutta siinä missä oma kansamme kärsii juurettomuudesta, niin tänne tulevilla maahanmuuttajilla juurettomuus on elämäntilanteesta ja olosuhteista johtuen moninkertaista, ja seuraukset kohtalokkaita.
Kaikesta tästä on voitava ilman leimaantumista käydä keskustelua, ja on voitava puhua myös siitä, miksi me suojelemme ainoastaan maahanmuuttajien ja saamelaisten oikeutta omaan kulttuuriinsa, samalla kun sivuutamme muut suomalaisheimoiset, eli ns. kantasuomalaiset ja heidän oikeutensa omaan perimäänsä ja niin henkiseen kuin kulttuuriseen perintöönsä.
Me suomalaisheimoiset olemme Euroopassa, ja ymmärtääkseni maailmanlaajuisestikin, yksi viimeisiä vähemmistökansoja, joka menetti alkuperäriskansan perinteisen elämäntavan, elinkeinon ja uskonnon. Menetimme alkuperäiskansa-statuksemme siis poikkeuksellisen myöhään, kun vierasperäinen uskonto ja ulkopuolinen valloittajakansa ne meiltä vuosisatojen mittaan väkivalloin, eriarvoistamalla ja vainoamalla tuhosivat.
Me olemme silti edelleen vähemmistökansa jolla on ainutlaatuinen ja uhanalainen vähemmistökieli. Tätä kansaa ja kieltä meidän tulee voida sukulaiskansamme virolaisten lailla avoimesti arvostaa ja suojella.
Hesarin artikkeli linkattuna kommentteihin. Vahva suositus sen lukemiselle!
Samoin kannattaa lukea kirjani Unimyytti, joka avaa käsittelemättömän näkökulman muinaiseen historiaamme. Esittelen teoksessani myös konkreettisia ratkaisuehdotuksia nyky-yhteiskunnan massiivisiin ongelmiin ja argumentoin laajasti näkemyksiäni. Kirjan voi tilata nettisivuiltani.
Tämän päiväisessä Helsingin Sanomien äärettömän tärkeässä artikkelissa puhutaan koululaitoksen totaaliseen kriisiin ajaneista taustatekijöistä, ja kuvataan myös koulumaailman arkea. 30 vuotta opettajana toiminut Kukka Cedercreutz vaihtoi alaa ja kirjoitti kirjan koulumaailman uuvuttavuudesta, joka hänen mielestään "uhkaa jo Suomen tulevaisuutta".
Hän nostaa esiin oppilaiden henkilökohtaiset haasteet ja opettajien kyvyttömyyden hallita lapsia, jotka ovat ottaneet vallan aikuisilta. Hän puhuu paljon digiloikan ja muiden koulu-uudistusten aiheuttamista ongelmista ja siitä, miten huonoiksi osoittautuneista päätöksistä ei voida peruuttaa.
Hän puhuu luokassa olevien oppilaiden epäsuhtaisesta osaamistasosta ja maahanmuuttajalasten kielitaidottomuuteen liittyvistä vakavista ongelmista.
Artikkelissa todetaan mm. seuraavaa:
"Yksi muutoksista on vieraskielisten oppilaiden määrä kouluissa. Vieraskielisten osuus Suomen väestöstä on noussut vuoden 1990 puolesta prosentista vuoden 2024 yhteentoista prosenttiin. Heillä on hyvin monenlaisia taustoja, ja osa heistä osaa suomea yhtä hyvin kuin äidinkieltään. Alle 15-vuotiaista helsinkiläisistä neljäsosa on ulkomaalaistaustaisia.
Cedercreutzin mielestä kokonainen rakennemuutos on kuitenkin heitetty koululle kopattavaksi – ilman riittäviä resursseja. Hän havainnollistaa, miten kirjavalle joukolle opettajan pitäisi opettaa jakolaskuista tai Pohjoismaista. Joku 10-vuotias on tottunut kotonaan katsomaan uutisia ja keskustelemaan käsitteillä, kuten kehysriihi ja budjetti. Hänen luokkatoverilleen tuntemattomia voivat olla sellaiset sanat kuin kangas ja sakset.Cedercreutzin ja hänen haastattelemiensa opettajien mielestä yleisopetuksen ryhmissä on oppilaita, joiden kielitaito ei yksinkertaisesti riitä.
"Mitä lapsi hyötyy siitä, että on ollut vuoden valmistavassa opetuksessa, josta siirtyy vaikka kuudennelle luokalle. Mitä hän tekee siellä, kun muut opiskelevat keskiaikaista Eurooppaa. Mitä hän siitä ymmärtää, jos ei ymmärrä suomea."
Ongelmallista on sekin, jos esimerkiksi valmistavalla luokalla on sattunut olemaan ryhmä, jonka oppilaat ovat samankielisiä keskenään. Tilanne on usein hyvin erilainen kuin menneiden vuosikymmenten maahanmuuttajilla, joiden kaverit olivat suomenkielisiä ja joiden koulussa ei ollut juuri muita omaa äidinkieltä puhuvia. Silloin kielen kyllä oppi."
Hienoa että Heserissa nyt kirjoitetaan avoimesti maahanmuuton koko yhteiskuntaa horjuttavista haasteista. Olen loputtoman kyllästynyt siihen, että maahanmuuttokritiikki nähdään rasistisena, epätasa-arvoa ruokkivana äärioikeistolaisuutena. Kyseessä on, kuten alussa todettiin, Suomen tulevaisuus.
Ongelmat kun eivät ulotu ainoastaan koulumaailmaan, vaan myös naisten ja tyttöjen perusoikeuksiin ja siihen, miten yhteiskunta panostaa heidän turvallisuuteensa. Rajusti lisääntynyt rikollisuus ja huumekauppa ovat nekin ongelmien keskiössä. Ihmisarvo on jokaisella yhtäläinen, mutta siinä missä oma kansamme kärsii juurettomuudesta, niin tänne tulevilla maahanmuuttajilla juurettomuus on elämäntilanteesta ja olosuhteista johtuen moninkertaista, ja seuraukset kohtalokkaita.
Kaikesta tästä on voitava ilman leimaantumista käydä keskustelua, ja on voitava puhua myös siitä, miksi me suojelemme ainoastaan maahanmuuttajien ja saamelaisten oikeutta omaan kulttuuriinsa, samalla kun sivuutamme muut suomalaisheimoiset, eli ns. kantasuomalaiset ja heidän oikeutensa omaan perimäänsä ja niin henkiseen kuin kulttuuriseen perintöönsä.
Me suomalaisheimoiset olemme Euroopassa, ja ymmärtääkseni maailmanlaajuisestikin, yksi viimeisiä vähemmistökansoja, joka menetti alkuperäriskansan perinteisen elämäntavan, elinkeinon ja uskonnon. Menetimme alkuperäiskansa-statuksemme siis poikkeuksellisen myöhään, kun vierasperäinen uskonto ja ulkopuolinen valloittajakansa ne meiltä vuosisatojen mittaan väkivalloin, eriarvoistamalla ja vainoamalla tuhosivat.
Me olemme silti edelleen vähemmistökansa jolla on ainutlaatuinen ja uhanalainen vähemmistökieli. Tätä kansaa ja kieltä meidän tulee voida sukulaiskansamme virolaisten lailla avoimesti arvostaa ja suojella.
Hesarin artikkeli linkattuna kommentteihin. Vahva suositus sen lukemiselle!
Samoin kannattaa lukea kirjani Unimyytti, joka avaa käsittelemättömän näkökulman muinaiseen historiaamme. Esittelen teoksessani myös konkreettisia ratkaisuehdotuksia nyky-yhteiskunnan massiivisiin ongelmiin ja argumentoin laajasti näkemyksiäni. Kirjan voi tilata nettisivuiltani.