Katetriablaatio + imetys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja SVT-mamma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

SVT-mamma

Vieras
Olen menossa katetriablaatioon eteisperäisten tiheälyöntisyyskohtausten vuoksi. Ennen raskautta ja alkuraskauden pahoinvoinnin aikaan sain vielä näitä kohtauksia, missä sykkeet nousi päälle 200, mutta raskauden puolivälin jälkeen en ole tykytyksiä tuntenut. Synnytyksestä on nyt pari kuukautta.

Onko kenelläkään tietoa tai kokemusta, millainen varoaika ablaation jälkeen on imetyksen suhteen? Joskus tämän hoidon jälkeen täytyy käyttää verenohennuslääkkeitä veren hyytymien ehkäisemiseksi, mut mitenhän ne toimii imetyksen kanssa..? Ja millaiseen kuntoon ablaatio minut voi viedä - pystynkö hoitamaan vauvaani normaalisti? Toisaalta tuntuu, ettei ablaatiolle ole tarvettakaan, kun takykardioita ei ole puoleen vuoteen ollut. Ja pelottaakin ihan järjettömästi... :ashamed:

Ja kyllä, olen jutellut lääkärin kanssa, mutta en puhu kapulakieltä - haluaisin kuulla kansantajuisia kokemuksia muilta potilailta.

Kiitän!
 
Minulle tehtiin katetriablaatio vuonna 2002 juuri SVT:n takia. Mullakin tiheälyöntisyyskohtauksissa syke nousi n. 200 eli samanlainen vaiva kuin sinulla. Sain ensimmäisen lapseni v. -99 ja varsinkin sen jälkeen kun vauva oli pieni ja yöunet aika risaisia, minulla lisääntyivät nuo kohtaukset. Sitten kardiologi suositteli katetriablaatiota ja niin päädyin siihen. Minun operaatio tehtiin Meilahdessa. (Asun eteläsuomessa.) Toimenpiteen jälkeen söin joko kaksi tai kolme kuukautta päivittäin vastaavaa lääkettä kuin Disperiini. Nyt en just muista lääkkeen nimeä, mutta se oli tosiaan vastaava, mutta ystävällisempi vatsalle. Ei luulisi toisaalta haittaavan imetystä tuon tasoinen lääke. Tietty kannattaa miettiä sitä sitten yhdessä lääkärin kanssa. Onnea toimenpiteeseen! Kyllä kannattaa mennä.
 
Kiitos, MiPu!

Toimenpide tehdään Kuopiossa Cordiassa ja pitäisi olla huippu-kardiologi, joten sikäli turvallisin mielin voin olla. Pelkään siitä paikallaanoloa ja ablaation jälkeisiä ekoja päiviä. Lääkärin täytyy varmaan kirjoittaa miehelleni sairasloma lastenhoitoa varten, sillä kantelua täytyy ymmärtääkseni ekat päivät välttää, ettei haavat aukea.

Kunpa vain se olisi jo takanapäin...
 
Tarkoitatko että pelkäät paikallaanoloa toimenpiteen jälkeen? Minä olin ainakin sen verran poikki ja väsynyt kun edellinen yökin meni täysin nukkumatta jännityksen takia, että ihan hyvin se muutama tunti siinä meni paikallaan maatessa. Mulla oli ongelma, kun en meinannut osata pissata alusastiaan ja hätä oli melkoinen. Lopulta onnistui. Ja sitten illalla jo pääsinkin kävelemään WC:hen. Siis tavallaanhan olet oikeastaan ihan normaalissa kunnossa heti operaation jälkeen ja varsinkin sit kun on se "hiekkapussikin" pois nivusen juuresta painamasta. Minä olin yhden yön sairaalassa ja seuraavana aamupäivänä sydän vielä ultrattiin ja sitten pääsin kotiin. En usko, että sulla tulee vauvan hoidon suhteen mitään ongelmia kotona. Mulla oli silloin reilun kahden vanha poika kotona, ja nyt en kyllä muista että välttelinkö sen kummemmin pojan sylissä pitämistä tai muuta. Kai sitä varmaan ihan alkupäivinä piti vähän varoa. Sairaslomaa sain muistaakseni viikon verran töistä (työ konttorityötä eli ei fyysistä). Toimenpiteestä itsestään vielä sen verran, että inhottavinta siinä oli, kun etsittiin sitä ylimääräistä johtorataa eli tehtiin se elektrofysiologinen tutkimus niin sydän muljahteli ja löi hyvin epäsäännöllisen oloisesti kaiken aikaa. Pyytelinkin välillä lisää rauhoittavaa suoneen, niin oli "mukavan" rento olo kuitenkin. Itse ablaatio eli johtoradan poltto tuntui aika vähäisenä pistävänä kipuna rinnassa muutaman kerran. Siihen antoivat kipulääkettä suoneen, eli ei ollut paha mun mielestä. Kaiken kaikkiaan ihan siedettävä operaatio kuitenkin. Hyvin se menee ja sitpähän pääset eroon tykyttelyistä.
 

Yhteistyössä