V
vierailija
Vieras
Halusin avata tän ketjun tunteesta nimeltä kateus.
Onko täällä muita, jotka tunnistavat itsessään kateuden ja haluavat kehittyä sen työstämisessä itsessä tai haluavat päästä siitä eroon?
Tunnistan itsessäni kateutta ja vertailen itseäni hurjan paljon erääseen ystävääni. Häpeän, että tunnen kateutta häntä kohtaan. Huomaan, että en pysty ottamaan samalla lailla hänen suruaan tai muuten vain huonoa päivään vastaan, sillä ajattelen, että hänhän on niin ihanasta perheestä jossa puhutaan kaikesta ja hänellähän on muutenkin niin ihana elämä. Tiedän toimivani väärin. Tämän takia olen myös etääntynyt hänestä ja vältellytkin häntä. Ymmärrän, että olen rikkonut (ja edelleen) kateuteni takia suhdettamme, tämä on jatkunut nyt jonkun vuoden ajan (liian pitkään, ja sekin hävettää). Miten voisin lopettaa tämän kierteen ja miten voisin olla sättimättä itseäni entisestään?
Onko teillä halua kitkeä itsestä pois tätä elämäniloa syövyttävää tunnetta? Miten ootte työstäneet? Olis ihanaa kuulla ajatuksia aiheesta ja kokemuksia!
Tunnistan itsessäni kateutta ja vertailen itseäni hurjan paljon erääseen ystävääni. Häpeän, että tunnen kateutta häntä kohtaan. Huomaan, että en pysty ottamaan samalla lailla hänen suruaan tai muuten vain huonoa päivään vastaan, sillä ajattelen, että hänhän on niin ihanasta perheestä jossa puhutaan kaikesta ja hänellähän on muutenkin niin ihana elämä. Tiedän toimivani väärin. Tämän takia olen myös etääntynyt hänestä ja vältellytkin häntä. Ymmärrän, että olen rikkonut (ja edelleen) kateuteni takia suhdettamme, tämä on jatkunut nyt jonkun vuoden ajan (liian pitkään, ja sekin hävettää). Miten voisin lopettaa tämän kierteen ja miten voisin olla sättimättä itseäni entisestään?
Onko teillä halua kitkeä itsestä pois tätä elämäniloa syövyttävää tunnetta? Miten ootte työstäneet? Olis ihanaa kuulla ajatuksia aiheesta ja kokemuksia!