Katkonaiset yöt

[taustalla]

Tyttö 1v ja 2kk ja sairastelujen myötä yöt menneet katkonaiseksi ja tätä jatkunut jo monta kuukautta. Aikaisemmin nukkunut hyvin.
Nyt vanhemmat alkaa olla jo aika poikki...auttaako tassuttelu tämän ikäiselle? Mitä tehdä kun lapsi itkee yöllä sängyssään ja nousee seisomaan, jos ei itkuun heti vastaa?
Kertokaa kaikki keinot ja kokemukset.

Kiitos!

 

[taustalla]

niin, ja jatkan vielä, että toki lapsi on ainkin toistaiseksi terve....eli ei korvatulehduksia ja jne.

 

[nansa]

meillä sama ruljanssi just 1-v:n kanssa... mä epäilen jo allergiaa, vaikkakaan en tiedä mistä se nyt olisi yhtäkkiä ilmestynyt.

meillä kuvioon kuuluu lisäksi, että kun on nostettu sängystä viereen (omassa sängyssä huutaessa herättää toisetkin lapset), aletaan vaan leikkiä ja nousta seisomaan ja nipistellä äitiä...

mä yritin jättää toiset päiväunet pois, mutta se oli täys katastrofi: yöt meni vielä huonommin.

toivottavasti joku osaa meitä neuvoa!

 

[Riiviö]

Meillä myös tyttö nyt 1v2kk, ja yöt olleet yhtä ruljanssia 9 kk iästä lähtien... siihen saakka vain satunnaisesti. Tyttö nousee seisomaan pinniksessä ja huutaa. Käyn laittamaan hänet takaisin makuulle, peiton päälle ja tutin suuhun ja menen pois. Silloin tyttö rauhoittuu, kunnes taas sama juttu uudestaan. Pahimmillaan tätä tapahtui varmaan noin 30 kertaa yössä, en kyllä laskenut mutta en varmasti yhtään liioittele.

Meillä kokeiltiin kaikkea mahdollista, tassuttelua, viereen ottamista, mitä vain joku keksi ehdottaa... paras apu oli se kun tytön ollessa vuoden ikäinen siirryttiin miehen kanssa nukkumaan eri huoneeseen. (Ehkä olisi kannattanut kokeilla jo aikaisemmin mutta kun on pieni kämppä... nyt nukutaan olkkarissa.) Yövalvominen loppui melkein kokonaan noin kuukauden kuluessa. Ei siis ihan heti, mutta tasaisesti väheni. Nyt on ollut taas hankalampaa kun tytöllä on ollut nuha, mutta toivottavasti taas alkaa nukkua kun tervehtyy.

Meillä siis tyttö on vain ihan poikkeuksellisen herkkäuninen, herää öisin mm. isänsä kuorsaukseen. Mutta toivottavasti alkaa pian nukkua paremmin, pitäisi päästä muuttamaan takaisin samaan huoneeseen jossain vaiheessa jos vain mahdollista... ei viitsisi olkkarissakaan montaa vuotta nukkua.

Mitenkäs muut joilla on ollut samoja ongelmia, missä vaiheessa on yöt todella rauhoittuneet?

 

[ättä]

Yöheräily on kalama vaihe. Meillä siitä kärsittiin esikoisen kanssa ja nyt kuopus 1v7kk pikkaisen osoittaisi saman suunntaista. Toivottavasti ei ala.

Esikoisen kanssa tehtiin ns. tassutusta ja pelkän käden pitämistä selän päällä.
Olen tosiaakin istuskellut pinnasängyn vieressä tai ei sitä istumiseksi voi kutsua, roikkunut laidan yli noin 2h pätkiä alkuillasta, keskellä yötä.
Meillä ei auttanut muu kuin aika ja mun jääräpäisyys että meillä nukutaan pinnansängyssä. Tämä oli meillä tosiaan esikoisella siinä 1-2v tienoilla. Nykyään 4v nukkuu koko yön omassa sängyssä, mitä nyt joskus on painajaisia, mutta silloinkin rauhotetaan omaan sänkyyn.

Itse olen huomannut että pitää itse ensin päättää miten toimitaan. Jos lapsi saa tulla vanhempien sänkyyn sitten ei kannata huudattaa pinnasängyssä ollenkaan, koska lapsi tietää jossain vaiheessa pääsevansa äitin viereen.
Jos lasta ei oteta vanhempien sänkyyn, sitten on vain kestettävä tämä totuttautuminen nukkumaan yksin omassa sängyssä. Kyllä se aikaa myöten helpottaa.

:hug: