H
hyrysysy
Vieras
Mulla on 3,5v lapsi, jolle on maistunut liki kaikki ruoka, mutta nyt yhtäkkiä se ei (muka) tykkää oikein mistään. Ei lihasta, kalasta, kanasta... Pyydän maistamaan ruokaa, sitten tulee määentykkäätä ja kaikenlaista pyörimistä tuolilla. Jätän touhun huomiotta, jolloin usein lapsi sitten yhtäkkiä syökin ruokansa, ihan ilman napinoita. Jos puuha menee pelleilyksi, korjaan käytöstä kerran, ts. neuvon miten kuuluu toimia. Seuraavasta kerrasta tulee varoitus, sen jälkeen otan ruoan pois/poistan lapsen pöydästä, olipa hän syönyt tahi ei. Ruokaa saa sitten seuraavaan ruoka-aikaan, vaikka on rasittavaa kuunnella ne tunnit natinaa, kun "on nälkä/tekisi mieli jotain hyvää" ja vahtia, ettei muksu hae itse kaapista jotain syötävää.
Lisäksi mulla on uudehko parivuotias hoitolapsi, joka alkaa huutaa äitiä, jos lautasella on jotain uutta tai muuten vaan "vääränlaista" syötävää. Muksu kieltäytyy syömästä, järsii tyhjää lusikkaa ja kyttää, koska nousen pöydästä. Silloin hän osoittaa leipäpussia, sanoo "anna" ja hymyilee mukavetoavaa tekohymyä. Lapsi eläisi pelkällä leivällä ja maidolla, jos valita saisi. Annan ruokailun aluksi pikkuriikkisen maitotilkan, jotta jotakin juotavaa olisi, mutta ettei sillä voi täyttää vatsaa ja jättää ruokaa väliin. Syöttämällä voi mennä jokunen lusikallinen ruokaakin. Kokeilin eilen ottaa ruokaa lusikkaan, kerroin, että se on syötävä ensin ja sitten saa maitotilkan/pikkiriikkisen leivänpalan. Tänään venytin välin kahteen lusikalliseen, molempina päivinä ruokaa on mennyt ihan ok annos. Huomenna kokeillaan tarjota kolmas lusikallinen, ehkä tämäkin lapsi alkaa jossain vaiheessa taas ihan oikeasti syödä. Jos ruokaa ei mene ollenkaan, ei tipu leipääkään, muutenhan lapsi oppii, että nyrpistämällä saa tilalle parempaa. Pari päivää meni huonon omantunnon kanssa, kun lapsi kyttäsi ruokailujen välin keittiössä ja yritti saada multa nälkäänsä sitä leipää, mutta onneksi se meni jo ohitse.
Välipalalla tämä samainen lapsi vetäisi vaikka litran maitoa, mikään terveellinen, kuten kasvikset, hedelmät, marjat, edes jogurtti ei miellytä. Vaaleaa leipää vain, makeat välipalat näkyvät maittavan myös. Pannukakku katosi että kuhahti, samoin vanukas. Sama suomeksi: jos on antaa lapsille jotain hyvää, ensin pitää laittaa tarjolle vain sitä terveellistä, että napero edes maistaa. Vasta sitten tulee muuta, ikäänkuin jälkiruoaksi. Maidon vaihdan veteen aina jossain vaiheessa, kummasti se litkiminen vähenee, mutta jos antaa aina pyydettäessä lisää maitoa, sitä menee oikeasti ihan järjetön määrä.
Ruokailusäännöt ovat voimassa, jos ruoka on vanhastaan tuttua ja ollut aiemmin lapsista hyvää, uusien ja selvästi inhottavien ruokien kanssa en ole natsi. Naamasta näkee kyllä, jos ruoka on oikeasti lapsen mielestä pahaa, mutta semmoista tapahtuu yllättävän harvoin. Enemmän tämä taitaa olla pelaamista ja rajojen etsintää.
Lisäksi mulla on uudehko parivuotias hoitolapsi, joka alkaa huutaa äitiä, jos lautasella on jotain uutta tai muuten vaan "vääränlaista" syötävää. Muksu kieltäytyy syömästä, järsii tyhjää lusikkaa ja kyttää, koska nousen pöydästä. Silloin hän osoittaa leipäpussia, sanoo "anna" ja hymyilee mukavetoavaa tekohymyä. Lapsi eläisi pelkällä leivällä ja maidolla, jos valita saisi. Annan ruokailun aluksi pikkuriikkisen maitotilkan, jotta jotakin juotavaa olisi, mutta ettei sillä voi täyttää vatsaa ja jättää ruokaa väliin. Syöttämällä voi mennä jokunen lusikallinen ruokaakin. Kokeilin eilen ottaa ruokaa lusikkaan, kerroin, että se on syötävä ensin ja sitten saa maitotilkan/pikkiriikkisen leivänpalan. Tänään venytin välin kahteen lusikalliseen, molempina päivinä ruokaa on mennyt ihan ok annos. Huomenna kokeillaan tarjota kolmas lusikallinen, ehkä tämäkin lapsi alkaa jossain vaiheessa taas ihan oikeasti syödä. Jos ruokaa ei mene ollenkaan, ei tipu leipääkään, muutenhan lapsi oppii, että nyrpistämällä saa tilalle parempaa. Pari päivää meni huonon omantunnon kanssa, kun lapsi kyttäsi ruokailujen välin keittiössä ja yritti saada multa nälkäänsä sitä leipää, mutta onneksi se meni jo ohitse.
Välipalalla tämä samainen lapsi vetäisi vaikka litran maitoa, mikään terveellinen, kuten kasvikset, hedelmät, marjat, edes jogurtti ei miellytä. Vaaleaa leipää vain, makeat välipalat näkyvät maittavan myös. Pannukakku katosi että kuhahti, samoin vanukas. Sama suomeksi: jos on antaa lapsille jotain hyvää, ensin pitää laittaa tarjolle vain sitä terveellistä, että napero edes maistaa. Vasta sitten tulee muuta, ikäänkuin jälkiruoaksi. Maidon vaihdan veteen aina jossain vaiheessa, kummasti se litkiminen vähenee, mutta jos antaa aina pyydettäessä lisää maitoa, sitä menee oikeasti ihan järjetön määrä.
Ruokailusäännöt ovat voimassa, jos ruoka on vanhastaan tuttua ja ollut aiemmin lapsista hyvää, uusien ja selvästi inhottavien ruokien kanssa en ole natsi. Naamasta näkee kyllä, jos ruoka on oikeasti lapsen mielestä pahaa, mutta semmoista tapahtuu yllättävän harvoin. Enemmän tämä taitaa olla pelaamista ja rajojen etsintää.
