kaupassa nähtyä, olitko se sinä?

["supermutsi"]

Äiti kahden lapsen kanssa joista toinen 2,5-3v vetäsi leluhyllyllä raivarin , tämä äiti siinä neuvotteli karjuvan pojan kanssa muutaman minuutin ja antoi hänen ottaa lelunsa?
Sitten ihmetellään kun nykyajan pennut niin v-mäisiä isoina.
Tietty jokainen tyylillään mutta eikö tuo ole aika rankkaa kulkea lapsen kanssa joka saa kohtauksen joka asiasta ja aina saa tahtonsa läpi?

 

[kökköliini]

meillä jos saavat kohtauksen niin saavat huutaa niin paljon kuin haluavat. tosin ovat jo oppineet että äiti on niin v-mäinen että huudoista huolimatta ei osta mitään.

 

[waninka]

Mistä sä tiedät että se saa aina tahtonsa läpi. Oikeesti kuka jaksaa miettiä jonkun random kaupassa nähdyn tyypin kasvatusmetodeja niin paljon että tekee aiheesta alotuksen tänne?

 

["jjj"]

Aika surkeeta ettei edes kolme vuotiaalle pärjää. voi olla ongelmia tiedossa.

 

[Anatolia]

Se en olisi minä.

 

[se äiti kaupassa]

hei meillä kävi muuten tälläinen kasvatuksellinen tilanne ekaa kertaa kaupassa! pääsinköhän johonkin topikkiin

eli 4v veti hirveät väsyraivarit kaupassa, ihan hervottomat jonot oli jotka ei sitten pahemmin vetäneet. 4v rupes siinä kenkkuilemaan ja huutamaan (ei lopettanut hevillä), ja ihan säästääkseni muita jonottajiakin nappasin muksun syliin ja kiikutin kanssani autoon. mies jäi maksamaan ostokset.

oliko tilanne nyt palstalogiikan mukaan oikein vai väärin?

 

["vieras"]

Meillä 4v vinku jo autossa lauantai pussia (ja kotona vinkunu monta päivää) . Käytiin sit kaupassa ja ostin vielä jotain muuta karkkia mutta tuo 4v ei edes kertaakaan sanonu että haluaa sen pussin edelleen.
Kyllä minä saatan joskus jotain pientä ostaa vaikka ensin oon sanonu ettei tipu. Mutta nuo on n kerran kaks vuodessa per lapsi. VÄhän ylimääräistä hemmottelua sille joka on lähteny kauppaan mukaan. Mutta nuokin jotain euron parin juttuja yleensä.

 

[Salla07]

mun lapset on isompia, ja ne on jo oppineet että ei kannata kiukutella ja huudella kaupoilla

 

[lölölölö]

mitäs jos pojan kans oli sovittu, että saa jonkun lelun ostaa vaikka omalla rahallaan (lah´jaraha) raha ei ehkä riittänytkään siihen mitä halusi, mutta sitten pääsivätkin yhteisymmärykseen asiasta? näitkö siis ihan koko tilanteen? ja tiesit, että äidin ei alunalkaenkaan ollut tarkoitus ostaa lapselle mitään lelua?

 

[Sahra]

Mistä sä tiedät että se saa aina tahtonsa läpi. Oikeesti kuka jaksaa miettiä jonkun random kaupassa nähdyn tyypin kasvatusmetodeja niin paljon että tekee aiheesta alotuksen tänne?

Juuri näin.Säälittävää tehdä tälläsiä aloituksia kun ei koko totuutta tiedetä...Ja jos niin hirveesti häiritsee sen mutsin toiminta ni menis kertoon mielipiteensä siellä paikan päällä

 

["jeps"]

hei meillä kävi muuten tälläinen kasvatuksellinen tilanne ekaa kertaa kaupassa! pääsinköhän johonkin topikkiin

eli 4v veti hirveät väsyraivarit kaupassa, ihan hervottomat jonot oli jotka ei sitten pahemmin vetäneet. 4v rupes siinä kenkkuilemaan ja huutamaan (ei lopettanut hevillä), ja ihan säästääkseni muita jonottajiakin nappasin muksun syliin ja kiikutin kanssani autoon. mies jäi maksamaan ostokset.

oliko tilanne nyt palstalogiikan mukaan oikein vai väärin?

Meillä tehdään ihan samoin. Sit vituttaa jos on yksin kaupassa eikä jää ketään maksamaan ostoksia. Tosin ei tuota tarttenut tehä onneks kuin 3 krt esikoisen kaa.

 

[Salla07]

mun lapseni on myös kiljunut lähiprismassa ehkä 2v sitten. huusi rattaissa minkä ehti, ja minä maksoin ostokset, pakkasin ja edelleen se kiljui.
mummot edessä ja takana vaan sanoi että oot ihmeen rauhallinen vaikka toinen vaa huutaa, ja hyvä ettei saa periksi

 

[se olin minä]

taisin olla minä, ostin lelun ja annoin sen kotona lapsen nenän edestä naapurin lapselle ja sanoin että tämän saa palkaksi huutamisesta. huutamisella ei saavuta mitään ja äidin ei on ei. mutta jos ehdoin tahdoin jatkaa niin toki ostan lelun mutta luuleeko että hän tulee vielä samaan sen palkaksi raivaristaan?

 

[se olin minä]

taisin olla minä, ostin lelun ja annoin sen kotona lapsen nenän edestä naapurin lapselle ja sanoin että tämän saa palkaksi huutamisesta. huutamisella ei saavuta mitään ja äidin ei on ei. mutta jos ehdoin tahdoin jatkaa niin toki ostan lelun mutta luuleeko että hän tulee vielä samaan sen palkaksi raivaristaan?

ja ihan tiedoksi jos joku ei tajunnut, niin kyllä, tämä ei ollut tosi viesti vaan näyttö ap:lle että nähty totuus ei ole aina totuus.

 

[harmailija]

Ihanaa kun täydellinen kaksplus mamma vetää johtopäätöksensä tuossakin pikaisessa tilanteessa
Mitähän lie minustakin ajattelee..

Lapsi vetää raivarit karkkihyllyn luona, tahon tahon tahon..
sanoin että ei,ensin tehdään ostokset ja sitten tullaan valkoimaan se nami.
Lopulta pikku puhuttelun jälkeen lapsi kulkee nätisti

Eli tuosta tilanteesta palstamamma haukkuu minun kasvatusmetodini
Tosiasia että jos suostun menemään sinne karkkihyllylle on siitä jo etukäteen sovittu myös kotona/autossa, mutta siltikin se edellyttää että ensin tehdään nätisti ostokset ja sitten vasta saa jo ennakkoon sovitun namin

Tosin ei ole tullut mieleenikään huudella kovaan ääneen että näin me teemme tai toimimme siksi kun se nami on jo aikaisemmin luvattu,
minulle on siis aivan sama miltä se tilanne muiden silmissä näyttää

 

["Näin meillä"]

Mun 8v poika ei oo ikinä saanut kaupassa mitään jos kiukuttelee. Monesti kysyy että saako ruoaksi vaikkapa pizzaa ja jos vastaan, että et saa kun tänään syödään makkarakeittoa niin jäbä suuttuu ja kiukkuisena sanoo ettei hän syö sitten mitään

Tai jos ei saa karkkia niin edelleen naama norsunvitulla koko kauppareissun ajan, mutta ei mangu koko aikaa. Voi sanoa että hän ei tee sitten jotain jos ei saa, sanon vain että no etpä sitten tee ja jatkan matkaani. Pienempänä jos en ostanut ja sanoin että jatketaan matkaa niin hän jäi siihen sitten, kuvitteli ilmeisesti että ostan hänelle karkin jotta saan tulemaan mukaani, sanoin vain että no jääppä sitten siihen ja jatkan matkaani. Kerran kaksi 7 vuotiaanakin teki tuota.

Isänsä luona on myös paljon, ehkä siinä syy tuohon että yhä vaan jaksaa yrittää, isä ostaa sille kaupasta aina kaikkea

 

["vieras"]

Meidän 2,5v voisi saada raivarit kun valittua lelua ei heti saa avata ja ottaa leikkiin, eikä hän pysty hillitsemään itkuaan/itseään, vaikka kuinka uhkaisin "nyt jos et ole hiljaa, lelu jää kauppaan." Meillä tämä lapsi ei edes puhu vielä, enkä ole ihan varma kuinka paljon ymmärtääkään, ainbakaan kovin monimutkaisista lauseista. Eli meilläkin huudosta huolimatta lelu lähtisi mukaan.

Mutta siis ei meillä mitään lelun kinuamisia ja siitä kilahtamisia palkita lelulla. Hyvinb harvoin lapset edes kaupasta mitään lelua tai karkkia saavat, ehkä pari kertaa vuodessa. Että mikähän tuo kaupan tilanne nyt sitten lopulta on ollut? Turha kritisoida jos ei ole sanasta sanaan kuullut ja nähnyt koko tilannetta!

 

[nooh]

Minun äiti teki meille lapsena sillä tavalla, että jos kiukuteltiin kaupassa namin tai jonkun lelun perään eikä uskottu sanaa ei, niin nappasi sen ostoksen kärryyn ja kassalla sitten ojensi sen kaupantädille ja totesi että ei me otetakaan tätä Ei siinä varmaan montaa kertaa tarvinnut noin tehdä kun tajuttiin jo, että ei tarkoittaa tosiaan ei.

Ei meidän äiti voinut jättää ostoksia tekemättä, pakko ne oli tehdä vaikka lapset olisi kiukunnut kuinka tahansa.