kävellessä sattuu

[timpe80]

Moi
Raskauteni on edennyt hyvin nykyiselle rv 28 saakka. Kaikki on ollut neuvolassa kunnossa, viimeksi oli neuvolalääkäri vajaa viikko sitten. Nyt on ollut melkoisesti mahan kasvukipua. Onkohan normaalia, että välillä käveleminenkin sattuu mahaan.En ole kovin paljoa harrastanut liikuntaa nyt raskausaikana enkä taida harrastaa nyt loppuajastakaan, kun on tällaisia mahakipuja. Onko muilla ollut samanlaista ja onkohan syytä huolestua?

 

[sama täällä]

Hei,

sama ongelma on vaivannut minua alkaen jo ennen raskauden puoliväliä, ja nyt on 33 viikkoa täynnä. Saattaa olla supistuksista johtuvaa, mutta itse olen sinnikkäästi käynyt päivittäisellä kävelyllä kivusta huolimatta, kävellyt vain hitaammin ja lepäillyt välillä. Tuskinpa on syytä huoleen.

 

[dsfsdf]

Kannattaa kuunnella kroppaansa ja lopettaa kävely, jos kerran mahaan sattuu. Minulla oli myös samanlaista ensimmäisessä raskaudessani. En halunnut lisätä keskenmenon tai liian aikaisen synnytyksen riskiä omalla toiminnallani, joten lopetin suosiolla kävelemisen, kun se ei kerran onnistunut kivuitta.

 

[Raitis ilma]

Tottakai pitää kuunnella itseään, mutta ei pidä myöskään olla liian hysteerinen, sillä toisaalta pieni käveleminen ja raitis ilma tekevät hyvää, jos ei ole perusteltua syytä makailla paikoillaan kuukausia. Kaikenlaisia venymisiä ja kasvuja tapahtuu ja niiden perusteella tuntuu erilaisia kipuja ja kolotuksia välillä. Itse olisin saanut lopettaa kävelyt sun muut kuukausia sitten, jos olisin panikoinut kaikesta. Kuitenkin olen nauttinut ulkoilusta sen mukaan kun olen pystynyt, vaikkakin sitten olen joutunut välillä pysähtymään ja istuskelemaan hetken. Kohdunsuu ja kohdunkaula ovat pysyneet aivan normaaleina ja loppu alkaa nyt häämöttämään raskaudessa.

 

[dub]

Liikunta on hyväksi, ja vahvoista lihaksista on hyötyä sitten synnytyksessä. Kannattaa liikkua niin paljon kuin mahdollista, mutta ei tietenkään väkisellä uurastaa, jos sattuu kovasti. Kolotuksia tulee raskauden aikana lähes kaikille ilman, että niistä tarvitsisi huolestua, ja ainakin omalla kohdallani päivät ovat erilaisia - toisina päivinä pystyn liikkumaan melkein kuin ennen raskautta, toisina käytän koirani lähes tippa linssissä minilenkillä ihan vain, että koira pääsee tarpeilleen. Eli ei ainakaan sen takia, että etukäteen pelkää kävelyn sattuvan, kannata jättää lenkkiä väliin - jos sattuu, käännyt takaisin kotiin sadan metrin jälkeen. Kysy neuvolassa kivuista, osaavat varmasti kertoa, kuinka paljon tai vähän sinun kannattaa huolestua. Kävelyn sijasta voisit kokeilla uintia liikuntamuotona! Siitä monet raskaana olevat pitävät, kun vesi kannattelee kropan painoa

Jos yhtään lohduttaa, niin minullakin oli aikamoisen hankala olo vielä pari-kolme vko sitten. Nyt olen viikolla 36 ja oloni on erinomainen, liekö lihakseni varsinkin selässä ja lanteissa voimistuneet, kun kipuja on vähemmän! Käyn siis joka päivä lenkillä, pakko tuon nelijalkaisen ystävän takia. Hyvinä päivinä kahdesti, huonoina jätän iltalenkin suosiolla mieheni vastuulle. Supistuksia tulee, jos kävelen liian nopeaa, eli rauhallinen tahti ehkäisee niitä. Ja mieheni vaatimuksesta en poistu ovesta ilman kännykkää, eli jos hätä tulee, voin istahtaa kivelle ja soittaa jonkun hakemaan minut pois..