Kavereille esittely

Ollaan oltu yhdessä noin 8 kk ja yhdessä asuttu puolisen vuotta. Poikaystävän kavereihin en ole vielä päässyt tutustumaan ja se ihmetyttää. Perheen olen kyllä tavannut useaan otteeseen. Välillä poikaystävä puhuu jostain tyypeistä ja kertoo, että ovat olleet hyviä ystäviä pienestä pitäen, mutta kertaakaan tämän yhdessäolon aikana ei ole hänen "hyviä ystäviään" käynyt meillä eikä meitä ole kutsuttu heillekään. En edes tiedä, tietääkö poikaystäväni kaverit olemassaolostani tai jos tietävät, luulevatko he minua joksikin pirttihirmuksi, kun poikaystäväni ei osallistu mihinkään illanviettoihin.

Otin asian puheeksi ja poikaystäväni sanoi, ettei oikein kaipaa sellaisia illanviettoja tai baaririentoja nyt, kun hänellä on minut. Hän nauttii, kun saa viettää kanssani rauhallisia koti-iltoja.

Olen kai outo, kun haluaisin olla muidenkin kanssa tekemisissä.

Mitä kokemuksia muilla?

 

alkaa vieraat kiinnostamaan...mitenköhän tuon lajin naiset oppisi tuntemaan päältä...

 

Suosittelen ketjun aloittajalle, että jätät poikaystäväsi ja alat asumaan kapakassa, jos se sinua niin kovasti kiinnostaa. Taidat olla niitä tyyppejä joille mikään ei ole hyvä. Jos poikaystäväsi olisi kavereidensa kanssa, niin raakkuisit että kun sinua ei huomata ja muut on tärkeempiä, nyt kun poika on kotosalla ei sekään kelpaa. Tee kaikille suomen miehille palvelus, JÄÄ YKSIN. Sun kaltasta ämmää ei toivo kenellekään.

 

ihme vastauksi edellisilla! kun alkaa seurustelemaan uuden ihmisen kanssa, yksi parhaista puolista on juuri etta saa tuplattua oman kaveripiirinsa. ei yksi ihminen voi antaa kaikkea mita tarvitsee. et todellakaan ole outo. aika outoa ettet ole kavereita viela tavannut, onkohan poikaystavallasi edes niita? entas jos teidan suhde paattyy, mista poikaystavasi sitten loytaa kavereita jotka hanta tukevat jos on katkaissut kaikki valit heihin? sano poikaystavallesi etta koska rakastat hanta, haluat myos tutustua ihmisiin jotka ovat hanelle tarkeita. ei kai ole suuri uhraus tavata kavereita kerran kahdeksassa kuukaudessa.

 

Kun me aloimme seurustella, ei siinä kaivattu kummankaan kavereita muutamaan vuoteen. Laulussakin sanotaan "aina ystävyys mennä saa tullessa rakkauden".

Eivät kaverit siitä mihinkään kaikonneet vaan palasivat kuvioihin aikanaan. Jos on todella rakastunut ja tuntee löytäneensä oikean kumppanin, ei tee mieli mihinkään baareihin istumaan vaan yhdessäolo on täysin riittävää alkuvaiheessa.

Mutta ehkä se on tätä nykyajan kiihkeää touhua, jossa koko ajan pitää olla meno päällä eikä osata nauttia siitä mitä jo on. Säälittävää.

 

^ No sulla ei ehkä sitten ole oikeita ystäviä ollutkaan, vaan jotain baarituttavuuksia vain. Lopetitko työssäkäynnin ja harrastuksetkin samantien, ettei tarttisi olla sekuntiakaan erossa tai mikään verottaisi huomiota siltä parisuhteelta?

Ei mulla ainakaan ole rakastuneena ollut mitään ongelmaa järjestää aikaa ystävillekin, ei se nyt juurikaan vie aikaa sillointällöin soittaa toiselle ja kysellä kuulumisia tai vaikka pari kertaa kuussa käydä kylässä kahvilla. Sukulaisissakin tulee käytyä, en ymmärrä miten ne muut rakkaat ja tärkeät ihmiset menettäisivät merkityksensä sillä, että löydän kumppanin johon olen aivan erityisen kiintynyt.

Enkä tosiaankaan olettaisi, että ihminen olisi enää valmis olemaan ystäväni, jos olisin jättänyt hänet moneksi vuodeksi kuin paskan lumeen ja unohtanut kaiken yhteydenpidon. Ei vastaa oikein mun käsitystäni ystävyydestä tuollainen, että ystävyyttä hoidetaan vain silloin kun mun elämäntilanteeseeni sopii, viis siitä toisesta ihmisestä, kyllä ystävään täytyy aina pystyä luottamaan että on hälle tärkeä...hyvänpäiväntutut ehkä ovat asia erikseen, no joillain ei ehkä sitten muita olekaan.

 

Itse olen yhdessäolomme aikana pyytänyt kavereitani meillekin kahville ja meitä on pariskuntana kutsuttu kaverien luo. Olemme muutaman kerran käyneetkin. En itsekään tässä elämäntilanteessa kaipaa baaririentoja, mutta kontakteja toisiin aikuisiin ihmisiin kyllä. Itse en ole ajatellut ystävistäni luopua ja heidän olemassaolonsa on minulle tärkeää, vaikka näin suhteen alussa olen tietysti mielelläni antanut enemmän aikaani rakkaalleni.

Miehelläkin on kyllä omia urheilumenoja, mutta usein hän toivoo minua mukaan esim. kuntosalille tai lenkille kanssaan. Ja pariskuntana olemme hänen vanhempiensa luona iltaa viettäneet.

 

Tuli ekana mieleeni, ettei poikaystävälläsi todennäköisesti siis ole kavereita. Hän on varmaan kertonut jostain 'lapsuudenkavereistaan', kun tietenkin ihmiset olettaa, että kaikilla on kavereita.

Ja jos hän ei koskaan käy missään, niin tämä teoria varmasti on ehkä se oikea. Meinaan, että jos on kavereita, niin kyllähän ne nyt edes joskus pyytävät ulos tai johonkin harrastukseen.

Eli sanoisin, että ei kannata tehdä ongelmaa poikaystäväsi olemattomista kavereista. Jos niitä ei ole, niin niitä ei ole. olethan nähnyt hänen perheensä, joten ei kait tuossa mitään ongelmaa sit kuitenkaan ole.

 

Poikaystävällä pn kaveripiirissä jokin naissotku. Mahdollisesti ex-nainen tai joku hoito, joka alkaisi välittömästi sabotoimaan suhdetta jos pääsee siihen käsiksi.
Puhumattakaan että saat nähdä ko. naisen.

 

Monilla käy niin, että seurustelun alkaessa ystävyyssuhteet jäävät vähän paitsioon.

Kaikilla ihmisillä ei ole ystäviä, joihin ollaan yhteydessä tiiviisti. Lapsuudenkaverit ovat olleet silloin lapsuudessa. Nyt poikaystävälläsi ei ehkä ole ystäviä, hänellä on tuttavia, joiden kanssa ei ole koskaan kyläillyt.

 

Minä en ole esitellyt nykyistä naisystävääni yhdellekään kavereistani, vaikka on seurusteltu jo kohta kolme vuotta. Eivät edes tiedä, että seurustelen - enkä kerrokaan. Luulevat sinkuksi. Miksikö? Siksi, että joku kuitenkin kertoisi exälleni ja siitähän sirkus alkaisi! Exä tulisi heti oven läpi karmit kaulassa tappamaan minut ja nykyiseni.
On se niin temperamenttinen ihminen.

Vaikka exä itse minut jättikin, niin uhkasi lähtiessään että ei tule sietämään minulla koskaan yhtään uutta naisystävää.

Nahkaansa kannattaa varjella

 

Minä en ole esitellyt nykyistä naisystävääni yhdellekään kavereistani, vaikka on seurusteltu jo kohta kolme vuotta. Eivät edes tiedä, että seurustelen - enkä kerrokaan. Luulevat sinkuksi. Miksikö? Siksi, että joku kuitenkin kertoisi exälleni ja siitähän sirkus alkaisi! Exä tulisi heti oven läpi karmit kaulassa tappamaan minut ja nykyiseni.
On se niin temperamenttinen ihminen.

Vaikka exä itse minut jättikin, niin uhkasi lähtiessään että ei tule sietämään minulla koskaan yhtään uutta naisystävää.

Nahkaansa kannattaa varjella

Voi kiesus!
Jos ei exäänsä kuriin saa, on aika kumma nyhverö.

Mulle exät on menneisyyttä, ja jos edes yrittäisivät rajoittaa mun nykyistä elämää...
Tempperamenttia tai ei. Mennyttä mikä mennyttä.

 

Jos miesystäväsi kavereilla ei ole kenelläkään muulla tapana tuoda mukanaan tyttöystäviään, niin miehellä on varmasti kova kynnys viedä sinua mukanasi minnekään, koska sellainen ei ole ollut tapana. Voisit toki kysyä, että minkä tyyppisiä ystäviä tai kavereita hänellä on ja mitä he ovat yhdessä tehneet. Kaverit voivat olla esimerkiksi pelkkiä ryyppykavereita tai sellaisia, joiden kanssa käydään vain pelaamassa biljardia tai käydään autonäyttelyissä tms hyvin miehistä. Varsinkin nuorilla miehillä jutut liikkuvat herkästi vain autoissa tai muissa moottoriajoneuvoissa, naisissa ja ryyppäämisesssä. Sellaiseen porukkaan ei mielellään mies uskalla naistaan viedä, kun tuntee kaverinsa niin hyvin, että tietää naisen joutuvan vähintäänkin sanattoman arvioinnin kohteeksi ulkonäön yms. osalta.

Oma mieheni kypsyi aikuiseksi pikkuhiljaa ja hän kyllästyi juuri tuollaiseen "amismeininkiin", jossa vain naiminen, dokaaminen ja vauhti merkitsi jotain. Hän jätti kokonaan tämän kaveriporukan, kun aloitimme seurustelun. Hän viihtyi paremmin minun kanssa kuin joka viikonloppu ryyppäämässä ja pitämässä "mielettömän hauskaa".

Anna ajan kulua, niin kyllä saat sen selville, miksi miehesi ei halua sinua tutustuttaa ystäviinsä.

 

Mitä jos miehelläsi on joku ikävä kokemus menneestä, että hänen exänsä on pettänyt häntä jonkun hänen kaverinsa kanssa? Jos hän pelkää, että sinä ihastuisit johonkin hänen kaveriinsa..? Ehkä vähän kaukaa haettu ajatus, mutta tuli vaan mieleen... Kysy suoraan mieheltäsi, miksi et ole tavannut hänen kavereitaan.

 

Mitä jos miehelläsi on joku ikävä kokemus menneestä, että hänen exänsä on pettänyt häntä jonkun hänen kaverinsa kanssa? Jos hän pelkää, että sinä ihastuisit johonkin hänen kaveriinsa..? Ehkä vähän kaukaa haettu ajatus, mutta tuli vaan mieleen... Kysy suoraan mieheltäsi, miksi et ole tavannut hänen kavereitaan.

Kysyin. Vastaus oli, ettei ole ollut oikein aikaa.
Päätin, että jätän asiat tähän ja olen tyytyväinen, kun hän haluaa minun kanssani iltoja vietellä. Niin kauan, kun minun ei tarvitse luopua ystävistäni ja hänkin heihin haluaa tutustua, niin asia olkoon ok.

 

Kun me aloimme seurustella, ei siinä kaivattu kummankaan kavereita muutamaan vuoteen. Laulussakin sanotaan "aina ystävyys mennä saa tullessa rakkauden".

Eivät kaverit siitä mihinkään kaikonneet vaan palasivat kuvioihin aikanaan. Jos on todella rakastunut ja tuntee löytäneensä oikean kumppanin, ei tee mieli mihinkään baareihin istumaan vaan yhdessäolo on täysin riittävää alkuvaiheessa.

Mutta ehkä se on tätä nykyajan kiihkeää touhua, jossa koko ajan pitää olla meno päällä eikä osata nauttia siitä mitä jo on. Säälittävää.

Kun me aloimme seurustella, heiluimme kummankin kavereiden kanssa. Kävimme ulkona, emme todellakaan aina olleet kotona kahdestaan...minä en pidä sellaisista ystävistä, jotka hylkäävät ystävyyden täysin kun alkavat seurustella. Joutavat sitten mennäkin.

 

Itse tutustuin miehen kavereihin ja heidän tyttöystäviinsä heti, kun alettiin seurustella. On aina kivempaa, että on yhteisiä kavereita ja voi viettää aikaa myös isommassa porukassa. Samoin mieheni tutustui omiin kavereihini eikä meillä ole mitään ongelmaa lähteä yhdessä kumman tahansa kavereiden kanssa viettämään iltaa. Tosin kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen ja toiselle on annettava omaakin aikaa kavereidensa kanssa.

Exän kanssa ei tultu toimeen toistemme kavereiden kanssa, ja oli aika tylsää aina kummankin lähteä yksin, kun kaverit pyysivät kylään. Nyt on parempi.

 

miks sun pitäisi sen kavereita tavata? Mun mielestä on parempi pitää kaverit ja tyttöystävä erillään. Ehkä sun "boyfriendinkin" mielestä näin olisi parasta. Eli jos et nyt painostaisi sitä liikaa...

 

miks sun pitäisi sen kavereita tavata? Mun mielestä on parempi pitää kaverit ja tyttöystävä erillään. Ehkä sun "boyfriendinkin" mielestä näin olisi parasta. Eli jos et nyt painostaisi sitä liikaa...

Miksi on parempi pitää kaverit ja rakas erillään? Asumme kuitenkin yhdessä ja suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta.