X
(x)
Vieras
Käytän tässä ketjussa tästä lapsesta nimeä Milla, ettei satu sekaannuksia. Minulla on myös suunnilleen samanikäinen tyttö, olkoon nyt vaikka Enni ja lisäksi minulla on 5v tyttö, vaikka Sara ja 8v tyttö, vaikka Aada.
Eli ennen kuin Milla syntyi, kaverini oli maailman ihanin ihminen (on siis vieläkin silloin kun Milla ei ole mukana) tykkäsi silloin jo lapsista, eikä minun lapset haitanneet kaveria. Mutta kun Milla syntyi, kaveri muuttui täysin. Hänen koko elämänsä pyörii Millan ympärillä, Milla on koko maailman keskipiste (ja Millan pitäisi olla muka minunkin maailmani keskipiste). Siis toki itsekkin 3 lapsen äitinä ymmärrän, että se oma lapsi on ihana ja vaatii aikaa ja huomiota ja resursseja, mutta ei ne lapset nyt kuitenkaan ole se KOKO maailman keskipiste. Lapsille pitää opettaa käytöstavat, toisten huomioiminen ja se, ettei itse ole muita parempi ihminen ja maailman napa.
Tässä on esimerkkejä, miten kaveri kasvattaa lastaan:
- Oltiin viime kesänä kaikki yhdessä puistossa ja lapset jonotti liukumäkeen. Kun Milla oli laskenut kerran, hän lähti ohittelemaan muita jonossa. Hän tönäisi Ennin alas liukumäen portaista joten toruin häntä ja käskin pyytää anteeksi. No kaveri tuli paikalle ja sanoi ettei Millaa saa komentaa kun se on niin pieni ettei ymmärrä. Siis mitäh?! Olisin kyllä ymmärtänyt kaverin pointin, jos olisin vaikkapa huutanut Millalle tai räyhännyt, mutta kun sanoin vain ystävällisesti ettei toisia saa töniä tai ohitella jonossa ja nyt täytyy pyytää Enniltä anteeksi. Eihän ne pienetkään lapset koskaan opi hyviä tapoja, jos niitä ei saa opettaa.
- Sitten samaisella kerralla kaverin mielestä Aadan olisi pitänyt antaa oma vadelman makuinen pillimehunsa Millalle, koska Aada on niin iso että ei haittaa vaikkei saisikaan juuri lempimakuaan. No tämänkin olisin ymmärtänyt, mutta lapset olivat saaneet valita itse mieluiset maut kaupassa, joten ei mielestäni ole oikein että pitäisi vaihtaa mehuja yhden "oikkujen" takia.
- Saran olisi aikanaan pitänyt antaa Millan leikkiä vauvanukellaan, joka oli ja on edelleen Saran lempilelu. Tämäkin olisi ollut ymmärrettävää jos Millalla ei olisi juuri silloin ollut lievää aivotärähdystä, eli koko ajan oli vaara että oksentaa. Sillä eikai nyt kukaan halua lempilelunsa päälle oksennettavan. Tästä kaveri veti ehkä pahimmat herneet nenäänsä.
- Sitten on niitä ihan perusjuttuja eli jos Milla haukkuu muita niin se ei ole Millan vaan sen haukuttavan vika, koska lapsi ei kuulemma hauku ketään ilman syytä... Samoin väkivaltaisen käytöksen kanssa.
- Olen myös kuulemma kamalan epäkohtelias kun en anna puhelintani tai tablettiani Millan käsiin (en anna tablettia Ennillekkään ollenkaan ja Sarallekkin tosi harvoin, Aada saa käyttää useammin. Puhelimeeni ei ole omillakaan lapsilla asiaa koskea).
Harmittaa Millankin puolesta kun hän on jo nyt sellainen kiukuttelija että en ole eläissäni pahempaa tapausta nähnyt. Ja kaveri vetää herneet nenään kun asioista yrittää keskustella (enkä nyt tarkoita mitään syyttelyä tai muuta sellaista). En vaan välttämättä enää kauan jaksaisi tätä, kun aina jos Milla on mukana niin pitää vahtia ettei hän hyökkää omien lasteni kimppuun, sillä suuttuessaan hän saa todella TODELLA pahaa jälkeä aikaan. Mutta kuitenkin aina kaveri muille kertoo kuinka Milla on niin ihana, kiltti, empaattinen, auttavainen, ei koskaan kiusaa tai tee pahaa ja Milla sitä, Milla tätä. Joskus tekis vaan mieli sanoo miten asiat oikeesti on, mutta en kehtaa. Anteeksi...
Eli ennen kuin Milla syntyi, kaverini oli maailman ihanin ihminen (on siis vieläkin silloin kun Milla ei ole mukana) tykkäsi silloin jo lapsista, eikä minun lapset haitanneet kaveria. Mutta kun Milla syntyi, kaveri muuttui täysin. Hänen koko elämänsä pyörii Millan ympärillä, Milla on koko maailman keskipiste (ja Millan pitäisi olla muka minunkin maailmani keskipiste). Siis toki itsekkin 3 lapsen äitinä ymmärrän, että se oma lapsi on ihana ja vaatii aikaa ja huomiota ja resursseja, mutta ei ne lapset nyt kuitenkaan ole se KOKO maailman keskipiste. Lapsille pitää opettaa käytöstavat, toisten huomioiminen ja se, ettei itse ole muita parempi ihminen ja maailman napa.
Tässä on esimerkkejä, miten kaveri kasvattaa lastaan:
- Oltiin viime kesänä kaikki yhdessä puistossa ja lapset jonotti liukumäkeen. Kun Milla oli laskenut kerran, hän lähti ohittelemaan muita jonossa. Hän tönäisi Ennin alas liukumäen portaista joten toruin häntä ja käskin pyytää anteeksi. No kaveri tuli paikalle ja sanoi ettei Millaa saa komentaa kun se on niin pieni ettei ymmärrä. Siis mitäh?! Olisin kyllä ymmärtänyt kaverin pointin, jos olisin vaikkapa huutanut Millalle tai räyhännyt, mutta kun sanoin vain ystävällisesti ettei toisia saa töniä tai ohitella jonossa ja nyt täytyy pyytää Enniltä anteeksi. Eihän ne pienetkään lapset koskaan opi hyviä tapoja, jos niitä ei saa opettaa.
- Sitten samaisella kerralla kaverin mielestä Aadan olisi pitänyt antaa oma vadelman makuinen pillimehunsa Millalle, koska Aada on niin iso että ei haittaa vaikkei saisikaan juuri lempimakuaan. No tämänkin olisin ymmärtänyt, mutta lapset olivat saaneet valita itse mieluiset maut kaupassa, joten ei mielestäni ole oikein että pitäisi vaihtaa mehuja yhden "oikkujen" takia.
- Saran olisi aikanaan pitänyt antaa Millan leikkiä vauvanukellaan, joka oli ja on edelleen Saran lempilelu. Tämäkin olisi ollut ymmärrettävää jos Millalla ei olisi juuri silloin ollut lievää aivotärähdystä, eli koko ajan oli vaara että oksentaa. Sillä eikai nyt kukaan halua lempilelunsa päälle oksennettavan. Tästä kaveri veti ehkä pahimmat herneet nenäänsä.
- Sitten on niitä ihan perusjuttuja eli jos Milla haukkuu muita niin se ei ole Millan vaan sen haukuttavan vika, koska lapsi ei kuulemma hauku ketään ilman syytä... Samoin väkivaltaisen käytöksen kanssa.
- Olen myös kuulemma kamalan epäkohtelias kun en anna puhelintani tai tablettiani Millan käsiin (en anna tablettia Ennillekkään ollenkaan ja Sarallekkin tosi harvoin, Aada saa käyttää useammin. Puhelimeeni ei ole omillakaan lapsilla asiaa koskea).
Harmittaa Millankin puolesta kun hän on jo nyt sellainen kiukuttelija että en ole eläissäni pahempaa tapausta nähnyt. Ja kaveri vetää herneet nenään kun asioista yrittää keskustella (enkä nyt tarkoita mitään syyttelyä tai muuta sellaista). En vaan välttämättä enää kauan jaksaisi tätä, kun aina jos Milla on mukana niin pitää vahtia ettei hän hyökkää omien lasteni kimppuun, sillä suuttuessaan hän saa todella TODELLA pahaa jälkeä aikaan. Mutta kuitenkin aina kaveri muille kertoo kuinka Milla on niin ihana, kiltti, empaattinen, auttavainen, ei koskaan kiusaa tai tee pahaa ja Milla sitä, Milla tätä. Joskus tekis vaan mieli sanoo miten asiat oikeesti on, mutta en kehtaa. Anteeksi...
Itselläni oli ihan samanlaiset vanhemmat, mitään ei olisi saanut tehdä. Onneksi he ovat muuttuneet ja omat lapseni saavat olla heidän luonaan ihan normaalisti.
