Kaveri puhuu raskaudestaan koko ajan :S

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
- viikkoja vasta jotain 8, mutta masua ei voi kuulemma enää peitellä mitenkään ja hän päivittelee sitä jatkuvasti (hänellä jonkin verran ylipainoa, joten minä en ainakaan huomaa mitään eroa normi makkaroihin)
- kaikki pierusta selkäkipuun liittyy raskauteen ("tää on siis joku oire taas!!!111")
- haluaa jotain erityiskohtelua esim. shoppaillessa pitää mennä juuri silloin syömään kun häntä hiukoo (olen itsekin raskaana, mutta hänen tilanteensahan on TIETYSTI aivan eri)
- muut puheenaiheet eivät kiinnosta, vaikka koetat vaihtaa aihetta, hän jotenkin saa käännettyä sen takaisin raskauteen

Pidän kaveristani enkä halua sanoa rumasti, mutta kun en yksinkertaisesti jaksa kuunnella enää hänen juttujaan! Oikeen tunnen mammautuvani rytinällä kun kuuntelen sitä jaaritusta :P minulla on muutakin elämää ja puhuttavaa kuin vauvat, vaikka odotammekin tietysti innolla omaamme. Miten saan tämän ihmisen muuttumaan takaisin normaaliksi? Vai paheneeko nuo jutut raskauden edetessä?
 
:D

Paha sanoa, voi olla että rauhoittuu tai sitten pahenee ja vauvan synnyttyä se hänen vauvansa on ainoa asia mistä voi puhua...

Ehkä kannattaa antaa mennä toisesta korvasta ulos ja vähentää yhteydenpitoa kunnes keskustelut muistakin aiheista taas onnistuu. (sitten tietty kaveri voi kirjoittaa tänne kuinka ystävänsä hylkäsi hänet raskauden myötä jne)
 
No katsos, onhan HÄNEN raskautensa tärkeämpi kuin sinun. :) Odottaakohan esikoista? Silloin saattaa jokaikinen pienikin asia olla ERITTÄIN suuri. Mulla samanlainen kaveri, sai esikoisensa 2kk ennen minun kuopustani, ja joo, soin hänelle sen että sai hehkuttaa omaa raskauttaan. Se ensimmäinen on aina jotain niin erikoista, ei sitä osaa sanoin kuvailla. Anna kaverisi hehkuttaa menemään ja nauti omasta raskaudestasi. Ei se ilo ole sinulta pois. VAI?
 
Mitäköhän tapahtuisi, jos kertoisit hänelle kuinka itse yrität rajoittaa raskaus- ja vauvakeskusteluja muiden kanssa, kun menee raskauden myötä niin minäkeskeiseksi puheenaiheet eikä kaikkia välttämättä kiinnosta eikä tarvitsekaan........ ja ihan omaa mieltäkin virkistää ajatella välillä muuta...... puhuttaisko vaikka tästä ja tästä........?
 
Mietinkin koko ajan, miten saisin hänet ymmärtämään, että varsinkin ne jotka eivät ole raskaana, saattavat hermostua tai loukkaantua niistä jatkuvista raskaushöpinöistä... hän on kuitenkin aika herkkä, niin en ihan miten sattuu uskalla töksäyttää että vaihdetaanpas aihetta!
Ja ei tietenkään ole hänen ilonsa ja raskautensa minulta pois, mutta kun tuo jauhaminen vaikuttaa meidän keskinäisiin väleihimme: en jaksa enää jutella hänen kanssaan kun tiedän jo etukäteen mitä tuleman pitää. Haluan olla hänen tukenaan, varsinkin kun olemme samassa elämäntilanteessa (molemmat odotamme esikoista), mutta en koe tekeväni sitä parhaiten vain kuuntelemalla niitä ärsyttäviä juttuja. Kai ihmisen on hyvä keskittyä välillä muuhunkin?
 
Mun teki kans mieli alkuraskaudesta puhua lähinnä siitä raskaudesta. Ihan vaan siks etten ajatellutkaan juuri muuta sillä hetkellä ja jonkun verran taisin vaivoistakin mainita, koska mulla niitä oli siinä alussa(pahoinvointi, väsymys, mielialan vaihtelut, syömiseen liittyvät ongelmat, koko ajan pissahätä). Yritin kylläkin hillitä itseäni koska tiedän että kukaan ei jaksa kuunnella yhdestä asiasta jauhamista kovin kauaa. Tiedä sitten kuin hyvin onnistuin :D . Olin myöskin odottanut raskautta jo 3,5 vuotta. Nyt oon 16. viikolla ja vouhotusfiilis aika lailla mennyt ohitse, eikä raskauttakaan juuri huomaa olotilasta enää, joten itse ainakin palauduin maanpinnalle aika pian.

Voisko sille kaverille nätisti yrittää sanoa asiasta? Ehkä se ei oo itekään tajunnut sitä, jos silläkin on käynyt niin ettei se oikein osaa keskittyä muihin juttuihin just nyt. Itse en ainakaan olisi loukkaantunut. Mun kaveri myös kertoi mulle jostain työkaveristaan joka vaan jauhaa raskaudestaan koko ajan. Pakostakin ajattelin oliko se tarkotettu pikkuvinkiks mulle, ja koitin taas vähän hillitä :D
 
[QUOTE="viekku";26736948]Et vastannut, onko hänen esikoisensa? Ja ehkä sinulla toinenkolmasneljäsviides?[/QUOTE]

tuossa ylempänä jo kirjoitin, että molemmat odotamme esikoista. Luulisi kai, että ymmärrän häntä ja vaahtoan itsekin sen minkä muut jaksavat kuunnella, mutta kun ei kiinnosta :) minulla on paljon muutakin puheenaiheita ja haluan ottaa huomioon ne, keitä ko. aihe ei kiinnosta. Onhan raskaus mielessä lähes joka hetki, mutta ymmärrän olla ottamatta sitä esille jatkuvasti.

Voisin kai itsekin koittaa tuota, että kerron hänelle jostain kaveristani joka puhuu raskaudestaan koko ajan :) jospa ymmärtäisi sitten hiukan rajoittaa...
 
Aah, anteeksi, en huomannut.
Juu ei kaikki vaahtoa raskaudestaan, olet kuin minä. Mitäpä tuo muille kuuluu, tuntuu vaan hassulta tilittää jokaista raskauteen lityvää asiaa. :D
Tosin mulla takana kaksi hankalaa raskautta, molemmat oli tulossa liian aikaisin, ja taisin syventyä odottamiseen liiaksikin. Mutta päivääkään en valittanut, eipä se mun odotus kenellekään kuullut.
Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos... Keskity itseesi ja omaan hyvinvointiisi. Ja varsinkin vauvasi. :) Ja lisäksi toivotan vielä onnea odotuukseen. :)
 
Itse olen ajatellut niin, että ymmärrän ystävältä kaikenlaiset alkuhurahdusinnostukset, olipa kyseessä uusi miesystävä, tuore raskausuutinen, pieni vauva tai uusi työ, ja jaksan enemmän kuunnella juttuja siitä. Se kyllä hiipuu ajan myötä, ja päästään juttelemaan muustakin. Mun mielestäni alkuinnostus mistä vaan on oikeasti aika ihanaa, kiva ettei kaikkea kuitata vaan sillä, että aha. Mutta toki jos jollakulla on pidempiaikaisesti sellainen itsekeskeinen tyyli, ettei toisen innostukseen reagoida, ja omat asiat vaan ovat jotain, täytyy ottaa vähän etäisyyttä ihan oman jaksamisen takia. Onko tämä ystäväsi yleensä vastavuoroinen kuuntelija ja tosiystävä, vai omaan napaansa tuijottaja?
 

Yhteistyössä