J
Juupas eipäs
Vieras
Lapsellamme täyttää kohta 6 vuotta ja hänellä on huonot sosiaaliset taidot toisten lasten kanssa. Tulee hyvin juttuun ja saa hyviä leikkejä aikaiseksi jos paikalla on yksi kaveri ja vielä helpommin tuttujen muutaman vuoden vanhempien lapsien kanssa. Mitään diagnoosia ei ole mutta päiväkodissa ei oikein suju kun isossa porukassa lapsi vetäytyy sivusta seuraajaksi ja vaihtaa leikkiä tai menee pian puuhailemaan omiaan. Jos puistossa on tuttuja lapsia saattaa ensin leikkiä hetken heidän kanssa mutta mitään sanomatta lähtee puuhailemaan omiaan. Paljon on tässä asiassa edistytty kun vielä vuosi sitten lapsi ei uskaltanut puhua päiväkodissa oikeastaan yhtään mitään vaikka kotona, kylässä jne puhui kuin papupata. Päiväkodissa saattoi jotain lyhyitä juttuja kertoa aikuisille kahdenkesken mutta muuten oli kortit käytössä ruokailuissa, vessahädän ilmaisemiseen jne.
Mutta nyt syksyn lapsi on puhunut kahdesta joiden kanssa ilmeisesti leikkii enemmän ja puheissa vilahtelee myös paljon kolmas samanikäinen joka on ollut 3 vuotiaasta asti samassa ryhmässä. Lapsemme on pienryhmässä ja heitä on 5 samanikäistä, yksi uusi jonka kanssa lapsemme ei halua olla tekemisissä vaikka kertoo usein, että ”Iida olisi halunnut leikkiä minun kanssa sillä tai tällä”. Tämä Iida on ryhmän ainut tyttö lapsemme lisäksi jonka luulisi tuovan jotain yhteenkuuluvuuden tunnetta mutta ei niin ei ja lapsemme ei osaa kertoa tähän syytä. Naapurustossa on muutamia lapsia joiden kanssa leikkii satunnaisesti mutta heidtä toinen monta vuotta vanhempi ja toinen muutaman vuoden nuorempi ja he ovat leikkineet vain ulkona eli emme ole vierailleet. Mutta aika sekalainen porukka ja noista lapsen hyvistä päiväkotikavereista toinen puhuu ainoastaan kansion avulla ja toinen osittain viittomilla mutta yksittäisiä sanoja joista aika usein saa selvää kun on oppinut kuuntelemaan. Ohjelman järjestäminen tällaiselle porukalle voi muodostua aika ongelmalliseksi ja vielä kun on useampi kenellä on haasteita keskittymisessä on meno varmaan aika katastrofaalista jos ei mitään ohjattua ole.
Lapsi viime vuonna harmitteli kun ei ollut kaverisynttäreitä mutta ei kumminkaan niitä halunnut kun asiasta kyselin reilusti ennen synttäreitä. No nyt on sitä mieltä, että haluaisi kutsua päiväkodista kaksi kaveria. Mitäköhän tämän asian kanssa tekisi? Ketä olisi järkevää kutsua?
Mutta nyt syksyn lapsi on puhunut kahdesta joiden kanssa ilmeisesti leikkii enemmän ja puheissa vilahtelee myös paljon kolmas samanikäinen joka on ollut 3 vuotiaasta asti samassa ryhmässä. Lapsemme on pienryhmässä ja heitä on 5 samanikäistä, yksi uusi jonka kanssa lapsemme ei halua olla tekemisissä vaikka kertoo usein, että ”Iida olisi halunnut leikkiä minun kanssa sillä tai tällä”. Tämä Iida on ryhmän ainut tyttö lapsemme lisäksi jonka luulisi tuovan jotain yhteenkuuluvuuden tunnetta mutta ei niin ei ja lapsemme ei osaa kertoa tähän syytä. Naapurustossa on muutamia lapsia joiden kanssa leikkii satunnaisesti mutta heidtä toinen monta vuotta vanhempi ja toinen muutaman vuoden nuorempi ja he ovat leikkineet vain ulkona eli emme ole vierailleet. Mutta aika sekalainen porukka ja noista lapsen hyvistä päiväkotikavereista toinen puhuu ainoastaan kansion avulla ja toinen osittain viittomilla mutta yksittäisiä sanoja joista aika usein saa selvää kun on oppinut kuuntelemaan. Ohjelman järjestäminen tällaiselle porukalle voi muodostua aika ongelmalliseksi ja vielä kun on useampi kenellä on haasteita keskittymisessä on meno varmaan aika katastrofaalista jos ei mitään ohjattua ole.
Lapsi viime vuonna harmitteli kun ei ollut kaverisynttäreitä mutta ei kumminkaan niitä halunnut kun asiasta kyselin reilusti ennen synttäreitä. No nyt on sitä mieltä, että haluaisi kutsua päiväkodista kaksi kaveria. Mitäköhän tämän asian kanssa tekisi? Ketä olisi järkevää kutsua?