Kaverin lapsettomuus

[++]

Osaisko joku auttaa. Epäilen et hyvä ystäväni kärsii miehensä kanssa lapsettomuudesta. Mulla on tunne, et hän haluis puhua siitä, mutta ei osaa ottaa asiaa puheeksi. Mua houkuttais hienovaraisesti kysyä häneltä asiaa...haluaisin tietenkin jakaa tämänkin asian hänen kanssaan ja olla tukena.

En tiedä miten asiaa lähetyis vai onko ylipäätään liian tungettelevaa? Mä tiedän että ystäväni arvostai sitä. Me nähdään/jutellaan ehkä joka toinen kuukausi eikä koskaan mennä kovinkaan syvälle keskustetluissa.

En oo tietenkään 100% varma enkä siksi voisi asiaa ihan suoraan kysyä. Ehkäpä kierrellen, että ovatko suunnitteleet perheenperustamista tms.

 

[Cassyput]

Itse en todellakaan kysyisi, ellei ihminen itse ota asiaa puheeksi.

Niillä on varmaan jo ihan tarpeeksi kauheaa, kun ihmiset ajattelemattomuuttaan utelee vauva-asioista.

 

[Lentokala]

Mun tutuista ne, jotka ovat kärsineet lapsettomuudesta ovat itse puhuneet sitten kun ovat olleet valmiita.
En lähtis kyseleen.

 

[V850]

En menis kyselee. He puhuu asiasta sitten jos puhuu. Kaikki eivät vaan pysty avoimesti tuollaisista asioista puhumaan, jotkut kokee "utelut" todella loukkaavina..

 

[mää]

Itse en todellakaan kysyisi, ellei ihminen itse ota asiaa puheeksi.

Niillä on varmaan jo ihan tarpeeksi kauheaa, kun ihmiset ajattelemattomuuttaan utelee vauva-asioista.

Juu, ei kannata. Vaikka minäkin haluan kaikenlaisista asioista puhua ystävien kanssa, en tästä. Olen asiasta heille maininnut, mutta lopettanut keskustelun kun on alkanut menemään uteluksi ym. Ku näitä asioita pyörittelee oman miehensä kanssa ja yksin joka päivä, ei sitä jaksa enää selvitellä kavereille. Tätä on oikeesti niin vaikee ymmärtää sellaisen joka ei lapsettomuutta ole kokenu. Itse pelkään myös että ystävät ajattelemattomasti tölväisevät jotain mistä tulee paha mieli.

Toisaalta ihmisiä on erilaisia, mutta jos yleensä puhutte asioista, niin ystäväsi kyllä tietää että sulle voi puhua tästäkin jos haluaa.

 

[HyacinthBucket]

Mulla on kans muutama sukulainen ja tuttavapariskunta jotka kärsivät lapsettomuusongelmasta, osa on ollut mm tuloksettomista hoidoissa. On myös yksi pari joka on päättänyt jäädä lapsettomaksi ihan vaan omasta halustaan. Kaikki nämä ovat kertoneet aivan suoraan ja selkeillä sanoilla omasta lapsettomuudestaan ja siihen liittyvistä asioista, että en ole mitään kysynyt. Enkä ois varmaan kysynytkään omin päin mitään, ellei he ois ottaneet asiaa puheeksi.

 

[vieras]

Mulla on ihan samanlainen tilanne. Mun kaveri otti itselleen huomattavasti vanhemman miehen ja alussa kysyin, et mites lapset??? niin mies oli kuulemma vielä luvannut iltatähden tekemään(miehellä 2 aikuista lasta mun kaverilla ei lapsia). Nyt olen odotellut ja odotellut ja aikaa on kulunut pian 4 vuotta. Puhelimassa en asiaa kuitenkaan kehtaa kysyä ja jos ollaan iltaa istumassa jomman kumman luona, niin aina on miehet vieressä niin, ettei kehtaa kysyä. Mä en pelkää niinkään ystäväni loukkaantuvan, en vaan saa tilaisuutta kysyä.

 

[ap]

Aikas yksimielistä on. Ehkäpä jätän kysymättä. Toisaalta mua harmittaa niin kauheesti, kun musta tuntuu et se haluais puhua,mutta ei "uskalla". Ehkäpä pelkäis etten ymmärrä tms. (mulla puol vuotias ja nyt uudestaan raskaana, en oo vielä tälle ystävälle kertonut :/ ) Mut ehkei kuitenkaan oo mun tehtävä ottaa sitä puheeks. Kiitoksia vaan teille kommenteista!

 

[vieras]

voithan sä ihan yleisellä tasolla avata keskustelua lapsettomuudesta ja esittää sympatias yleisesti lapsettomuudesta kärsiviä kohtaan ni ehkä kaveris siitä rohkaistuis puhumaan jos tahtoo.mut ei kannata käydä utelemaan mitään..

 

[mie]

Aikas yksimielistä on. Ehkäpä jätän kysymättä. Toisaalta mua harmittaa niin kauheesti, kun musta tuntuu et se haluais puhua,mutta ei "uskalla". Ehkäpä pelkäis etten ymmärrä tms. (mulla puol vuotias ja nyt uudestaan raskaana, en oo vielä tälle ystävälle kertonut :/ ) Mut ehkei kuitenkaan oo mun tehtävä ottaa sitä puheeks. Kiitoksia vaan teille kommenteista!

Juu, ehkä parempi jättää tosiaan kysymättä. Lapsettomuudessa on ikävä puoli.... kateus! Sitä ei halua itelleen myöntää ja varsinkaan kaverille. Mun ystävällä on kans yks lapsi ja toinen tulossa. Olen oikesti onnellinen hänen puolesta ja tiedän ettei se ole minulta pois, mutta välillä siitä aiheutuu lisästressiä kun jotuu peittelemään omaa haikeutta ja kateutta, jotta toinen ei huomais. Sitä tuntee olevansa jotenkin syntinen kun ei osaa täysin olla onnellinen toisen onnesta. Ja sit vielä kun olen kertonut hänelle tästä lapsettomuudesta, niin en välillä kestä niitä kaikkia kysymyksiä ja ohjeita. Nyt kun olen hänelle pään avannut, niin sitä on vaikea enää sulkea. Kadun hieman että tuli hänelle kerrottua.... olisi helpompi pitää asia omana tietonaan.

 

[ulkopuolelta]

Aikas yksimielistä on. Ehkäpä jätän kysymättä. Toisaalta mua harmittaa niin kauheesti, kun musta tuntuu et se haluais puhua,mutta ei "uskalla". Ehkäpä pelkäis etten ymmärrä tms. (mulla puol vuotias ja nyt uudestaan raskaana, en oo vielä tälle ystävälle kertonut :/ ) Mut ehkei kuitenkaan oo mun tehtävä ottaa sitä puheeks. Kiitoksia vaan teille kommenteista!

Joo siis jos sulla tollainen tilanne itselläs, niin missään nimessä et ala kyseleen mitään siltä kaveriltas. Luultavast sitä sattuu jo ihan tarpeeksi nähdä kun itse pamahtelet vähän väliä raskaaksi kunnon yrittämisestä tietämättä. Osaan omasta kokemuksestani sanoa. Siis ollaan mihen kanssa hoidoissa käyty jo kauan tuloksetta ja jokainen lähipiirissä helposti raskautuva satuttaa meitä ihan älyttömästi. Parin henkilön kanssa en olekaan uutisen kuultuani enää tekemisissä. Suojellakseni itseäni.

 

[manta83]

Itelläni (tai siis meillä ) oli vaikeuksia raskautua. Ja mua ärsytti utelut ja kyselyt perheenlisäyksestä. Valmiiks aina ärsytti mennä juhliin ym. missä näki sukulaisia, kun aattelin et taas ne utelee. Silloin pyhästi päätin, että en utele keneltäkään lapsien hankinnasta koskaan mitään, jokainen kertoo itse, jos haluaa.

Meilläkin on yks ystäväpariskunta, jolla mä epäilen kans olevan ongelmia lapsen saannissa, mut oon päättäny et en utele.

 

[ap]

Joo, mua melkeinpä hävettää että tuun raskaaksi "aivan liian helpolla". En todellakaan tiedä mitä on yrittäminen...mutta se nyt on meidän onni tässä (sikäli mikäki tämä uus raskaus päättyy jatkuu/päättyy onnellisesti).

Meillä on muutamiakin ystäviä joilla on/on ollut lapsettomuus-onkelmaa. Etukäteen eivät ole kertoneet, mutta lapsen saatuaan ovat avautuneet.

Mua vcaivaa myös se, että tänään kun kaverini nään, mun on pakko ottaa meiän poika mukaan (mennään kävelylle), kun lapsen isä ei ehdi kotiin ennen sitä. En haluaisi yhtään tuoda liikaa tota poitsua esille... uusi raskaus ei ole vielä siinä vaiheessa että muutenkaan siitä mainitsisin, ei siis näy vielä ulospäinkään.

 

[lapseton]

Joo, mua melkeinpä hävettää että tuun raskaaksi "aivan liian helpolla". En todellakaan tiedä mitä on yrittäminen...mutta se nyt on meidän onni tässä (sikäli mikäki tämä uus raskaus päättyy jatkuu/päättyy onnellisesti).

Meillä on muutamiakin ystäviä joilla on/on ollut lapsettomuus-onkelmaa. Etukäteen eivät ole kertoneet, mutta lapsen saatuaan ovat avautuneet.

Mua vcaivaa myös se, että tänään kun kaverini nään, mun on pakko ottaa meiän poika mukaan (mennään kävelylle), kun lapsen isä ei ehdi kotiin ennen sitä. En haluaisi yhtään tuoda liikaa tota poitsua esille... uusi raskaus ei ole vielä siinä vaiheessa että muutenkaan siitä mainitsisin, ei siis näy vielä ulospäinkään.

No eihän sitä tartte hävetä. Ja muutenki kannattaa olla ihan normaalisti, eikä varoa liikaa sitä kaveria. Reippaasti vaan poika mukaan ja oot niinku ennenki

 

[edellinen]

mut ei tietysti myöskään kannata hehkuttaa. Oot niin kun ihan tavallisesti, ilman uteluja. Onhan sitä maailmassa muutakin keskusteltavaa kun lapset. Tuntuu välillä et "lapsellisten" ihmisten ainoa puheenaihe on lapset ja lapsettomien pitäs aina puhua lapsettomuudesta.

 

[ap]

Joo, mua melkeinpä hävettää että tuun raskaaksi "aivan liian helpolla". En todellakaan tiedä mitä on yrittäminen...mutta se nyt on meidän onni tässä (sikäli mikäki tämä uus raskaus päättyy jatkuu/päättyy onnellisesti).

Meillä on muutamiakin ystäviä joilla on/on ollut lapsettomuus-onkelmaa. Etukäteen eivät ole kertoneet, mutta lapsen saatuaan ovat avautuneet.

Mua vcaivaa myös se, että tänään kun kaverini nään, mun on pakko ottaa meiän poika mukaan (mennään kävelylle), kun lapsen isä ei ehdi kotiin ennen sitä. En haluaisi yhtään tuoda liikaa tota poitsua esille... uusi raskaus ei ole vielä siinä vaiheessa että muutenkaan siitä mainitsisin, ei siis näy vielä ulospäinkään.

No eihän sitä tartte hävetä. Ja muutenki kannattaa olla ihan normaalisti, eikä varoa liikaa sitä kaveria. Reippaasti vaan poika mukaan ja oot niinku ennenki

No joo, en mä nyt liikaa karttele. Sitä paitsi tämän ystävän KAIKKILLA muillakin ystävillä on jo lapsia, joten hänen on ollut pakko jo sulatella aihetta...

No mut oikeesti. Ykkönen sai alkunsa tokasta laakista ja tää kakkonen ekasta. Ja eikä ollu kuin yksi sekstailu per yrityskerta. Onhan se nyt vähän liian helposki tehty, vaikken harmissani olekaan!

 

[ap]

mut ei tietysti myöskään kannata hehkuttaa. Oot niin kun ihan tavallisesti, ilman uteluja. Onhan sitä maailmassa muutakin keskusteltavaa kun lapset. Tuntuu välillä et "lapsellisten" ihmisten ainoa puheenaihe on lapset ja lapsettomien pitäs aina puhua lapsettomuudesta.

Mä en todellakaan mouhoa lapsesta. Toki siitä keskustellaan kaiken muun lomassa, mutta pääsääntöisesti jutellaan kaikesta muusta.

 

[lapseton]

mut ei tietysti myöskään kannata hehkuttaa. Oot niin kun ihan tavallisesti, ilman uteluja. Onhan sitä maailmassa muutakin keskusteltavaa kun lapset. Tuntuu välillä et "lapsellisten" ihmisten ainoa puheenaihe on lapset ja lapsettomien pitäs aina puhua lapsettomuudesta.

Mä en todellakaan mouhoa lapsesta. Toki siitä keskustellaan kaiken muun lomassa, mutta pääsääntöisesti jutellaan kaikesta muusta.

Joo, en toki tarkottanu sua, anteeks. IOn vaan sellaisesta omakohtasta kokemusta ja siitä avauduin Olet hyvä ja ajattelvainen ystävä kun mietit näitä asioita. Kaikki ei ajattele.

 

[++]

mut ei tietysti myöskään kannata hehkuttaa. Oot niin kun ihan tavallisesti, ilman uteluja. Onhan sitä maailmassa muutakin keskusteltavaa kun lapset. Tuntuu välillä et "lapsellisten" ihmisten ainoa puheenaihe on lapset ja lapsettomien pitäs aina puhua lapsettomuudesta.

Mä en todellakaan mouhoa lapsesta. Toki siitä keskustellaan kaiken muun lomassa, mutta pääsääntöisesti jutellaan kaikesta muusta.

Joo, en toki tarkottanu sua, anteeks. IOn vaan sellaisesta omakohtasta kokemusta ja siitä avauduin Olet hyvä ja ajattelvainen ystävä kun mietit näitä asioita. Kaikki ei ajattele.

Ymmärsin kyllä.