Kaverin puheenaiheet alkaa vähitellen ottaa päähän

[aamuntorkku]

Mulla on yks tommonen tuttu, tosin terveystieteilijä

Sit aina kun se esittelee mut joillekin kavereilleen, se muistaa mainita, että: "Pirkkohan on siis maisteri". Se on aika huvittavaa

 

["sipsi"]

Mie menin yliopistoon 35.vuotiaana, ja ainoa mikä yllätti oli ajatus: "Eikö tämä tämän kummempaa olekaan."

Opinahjo siinä missä muutkin. Eikä ketään IHMISENÄ sen paremmaksi/ huonommaksi tee muihin verrattuna

 

[Björn]

Ööh, yhdenkö humanistin juttujen perusteella kyselet tällaista ainakin puolivakavissasi? Kertoisivatko ne jutut kuitenkin enemmän siitä kaveristasi kuin humanisteista noin ylipäätään?

Niin en tiedä mitä ajattelin, varmaan sitä, että onko opiskelu humanistisessa sitten coolimpaa ja kivempaa? Kauppiksessa on loppujen lopuksi aika tylsää, toki olin ensimmäisen periodin eufoorisessa tilassa, mutta sitten tajusin, että se on vain välttämätön etappi ennen työelämää, ja että mitä pikemmin sieltä valmistuu niin sen parempi. Viihtyvätköhän siis humanistit jotenkin paremmin yliopistossa?

 

[Data]

[QUOTE="vieras";28872945]Ja tässä toinen hehkuttaja.[/QUOTE]

En minä hehkuta yliopistoa sen enempää kuin muitakaan opinahjoja. Ehkä arvostan tekniikkaa ja luonnontieteitä humanistisia tieteitä enemmän, mutta elämässä on muutakin kuin koulutus.

 

["vieras"]

Jos sillä ei ole muuta elämää kuin yliopisto? Onko lapsia tai muuta perhettä? Yhdellä se aihe on perhe, toiselle koirat ja kolmannella vaikka yliopisto.

Kuulostaa tosiaan siltä, että opiskelut on imaisseet kaverisi sisään. Kun on tutorkin. Onhan se oma maailmansa. Itse opiskelin 8 vuotta (yliopistossa, anteeksi, kun mainitsen). Käytännössä kaikki mun tutut tuli opiskeluympäristöstä. En oikeastaan tiennyt juuri mitään yliopiston ulkopuolisesta elämästä. Miten olisin voinutkaan? Ajatus oli, että valmistumisen jälkeen lähden kuitenkin muualle asumaan.

 

["tiina"]

[QUOTE="vieras";28872948]Ap on Siwan kassa Keravalta.[/QUOTE]

Ainakin vielä viime keväänä ap oli opettajan sijainen, asui helsingissä ja opiskeli yliopistossa. Mutta hyvä että tiedät paremmin.

 

["vieras"]

Niin en tiedä mitä ajattelin, varmaan sitä, että onko opiskelu humanistisessa sitten coolimpaa ja kivempaa? Kauppiksessa on loppujen lopuksi aika tylsää, toki olin ensimmäisen periodin eufoorisessa tilassa, mutta sitten tajusin, että se on vain välttämätön etappi ennen työelämää, ja että mitä pikemmin sieltä valmistuu niin sen parempi. Viihtyvätköhän siis humanistit jotenkin paremmin yliopistossa?

Ahaa, joo... harva humanisti tietää ekan opiskeluvuoden jälkeen tai edes lähellä valmistumista mikä hänestä tulee isona. Käsittääkseni aika monella alalla lyödään valmis opiskelurunko käteen ja melko pian valitaan suuntautumisala, mikä määrittää mille aloille voi työllistyä.

Humanistit rakentavat itse lukujärjestyksensä. Käytännössä sivuaineiden opiskeluoikeus on vapaa. Koska tulevasta ammatista ei ole vielä tietoa, opiskellaan sitä mikä kiinnostaa. Kesken opintojen saattavat kiinnostuksen aiheet vaihtua tai muuten vain tulle entisten lisäksi uusia. Jossain vaiheessa tulee mieleen, että pitäisi jokin ammattikin keksiä. Silloin pitää kenties vielä opiskella jotakin uutta alaa. Lisäksi humanistiset alat ovat keskustelevampia, filosofisempia kuin vaikka tekniset alat. Ei ole olemassa vain yhtä humanistista totuutta ja siksi erilaiset näkökannat asioihin jaksavat niihin perehtynyttä kiinnostaa. Ulkopuolinen ei siitä paljon saa kiksejä.

Olenko yhtään oikeilla jäljillä?

 

[Äfäm]

Olin aikoinaan humanisti, mutta ei mulla ollut muita kavereita kuin ne muut humanistit, eikä mun tekemiseni kiinnostaneet niitäkään.

 

["vieras"]

En minä hehkuta yliopistoa sen enempää kuin muitakaan opinahjoja. Ehkä arvostan tekniikkaa ja luonnontieteitä humanistisia tieteitä enemmän, mutta elämässä on muutakin kuin koulutus.

Ethän koskaan mainitse olevasi filosofian maisteri. Patisi koko ajan.

 

[Äfäm]

Niin en tiedä mitä ajattelin, varmaan sitä, että onko opiskelu humanistisessa sitten coolimpaa ja kivempaa? Kauppiksessa on loppujen lopuksi aika tylsää, toki olin ensimmäisen periodin eufoorisessa tilassa, mutta sitten tajusin, että se on vain välttämätön etappi ennen työelämää, ja että mitä pikemmin sieltä valmistuu niin sen parempi. Viihtyvätköhän siis humanistit jotenkin paremmin yliopistossa?

Itse olin kirjoilla (siis humanistina) yli 10 vuotta, kunnes viimein valmistuin, mutta en puhuisi kyllä "viihtymisestä".

Yksi vertailukohta tuli mieleen: mulla oli keskivaikea masennus, kauppakorkeassa opiskelevalla kaverillani krooninen paksusuolen tulehdus.

 

[Data]

[QUOTE="vieras";28873070]Ethän koskaan mainitse olevasi filosofian maisteri. Patisi koko ajan.[/QUOTE]

Aika harvoin mainitsen siitä itse. Tässäkään ketjussa en tuonut sitä esille.

 

[evita]

En muista tuollaiseen törmänneeni. Tai sitten korkeintaan olen keskustellut tällaisen ihmisen kanssa ihan sujuvasti alma materin asioista aikoinani. =)

Opiskelin kahdessa tiedekunnassa, mutta en humanistisessa tiedekunnassa. Toki tiedän ja tunnen heitäkin. Tietämilläni tyypeillä ei ole tapana hehkuttaa.

 

["vieras"]

Aika harvoin mainitsen siitä itse. Tässäkään ketjussa en tuonut sitä esille.

No onhan se vähän noloa olla filosofian maisteri, vaikkei ole lukenut kurssiakaan filosofiaa.

Oikeasti on aika hassua miten laajan alan FM käsittää.

 

[None of your beeswax]

Mä oon niitä parjattuja humanisteja ja väitän, että itseriittoisimmat opiskelijat löytyvät kauppakorkeasta! Voi sitä statuslasien ja jakkupukujen määrää luentosaleissa! Mun tuntemista humanistiopiskelijoista sen sijaan kukaan ei ikinä ole tietääkseni korostanut erityisemmin opiskelevansa yliopistossa; päinvastoin useimmiten on saanut olla puolustelemassa omaa alavalintaansa humanistisessa tiedekunnassa ja kuunnella, kuinka humanistiset alat eivät ole tiedettä vaan turhaa tuubaa, ihan turha tiede(lol)kunta älläslää.

Näille parjaajille tekisi mieli sanoa, että opettajat muuten ovat filosofian maistereita ja opiskelleet humanistisessa tiedekunnassa (poislukien luokanopet). Voidaan tietysti vaihtaa kaikki opet pois ja palkata tilalle kauppatieteilijöitä opettamaan viimeistään seiskaluokkalaisille tehokkuusajattelua heti paikalla.

Kaikista humanisteista ei kuitenkaan tule opettajia, ja vuosien teoriapainotteisen opiskelun jälkeen ja valmistumisen viivästyessä voi uhata eksistentiaalinen kriisi. Silloin ei ainakaan tee mieli mainostaa opiskelevansa yliopistossa, jos vielä joskus on tehnyt mieli brassailla.

Yliopistoon on helppo päästä, mutta sieltä on vaikea päästä pois!

 

[woo]

Sitä monesti puhuu siitä, mikä on elämänsä sen hetkinen sisältö.

Voithan sinä pyytää ystävääsi tekemään jotain muuta kanssasi ja antamaan hänelle jotain muuta ajattelemisen aihetta?

 

[vmk<ösv]

[QUOTE="vieras";28872943]Entä sellanen tuttava joka joka kerta soittaessaan puhuu vain ja ainoastaan koiristaan? Ainakin puolet puheluajasta menee myös siihen että hän juttelee koirilleen :O Jos yritän jotain muuta aihetta väliin niin tämä ohittaa vaan ja jatkaa koiristaan paasaamista.[/QUOTE]


Varmaan mun työkaveri on kyseessä. Haiseekin ihan koirillensa.

 

[ok]

Fuksille melko normaalia, muille erikoista. Ehkä kuitenkin aika siedettävää, kun huomaa että hän todella rakastaa sitä YLIOPISTOA <3

 

[tytsi-89]

Mun mielestä tossa ei ole mitään outoa, jos on juuri päässyt opiskelemaan tms. Kaikilla meillä on kausia, joilloin joku aihe (lapset, opiskelupaikka, työpaikka tms.) on tapetilla. Eri asia, jos ei kykene puhumaan mistään muusta tai kuuntelemaan muita.

 

["vieras"]

Tosi normaalia, muistan itsekin kun pääsin korkeakouluun niin se ilo ja helpotus oli sanoinkuvaamaton. Jos taas saisin nyt unelmien duunin, vauvan tai jotain muuta ihanaa, tietysti se olis mielessä! Ystävä sun ei tarvi hänen kanssaan olla, mutta facebookista voit poistaa jos tuo ottaa niin päähän..

Ja me humanistisen alan opiskelijat ei olla yhtä "ylpeitä" mitä kauppatieteen opiskelijat tai lääkiksen opiskelijat!

 

[ny-y-yyyh]

yhhyy