Kaverit katosi, kun sain lapsia

[Ähh!]

En tajua miksi näin kävi. Olin kaveripiirin eka, joka tuli äidiksi kuutisen vuotta sitten. Vielä raskausaikana kaikki oli hyvin, sitten kun vauva syntyi läheskään kaikki eivät tulleet lasta edes katsomaan.

Mieheni tekee kolmivuorotyötä, joten en voi sitoutua mihinkään joka keskiviikkoiseen jumppaan. Kun kavereita alkuaikana pyysin vaikka kävelylle, heille ei juuri koskaan sopinut. Kun mies on töissä minulla ei ole autoa enkä pääse juuri mihinkään. Kavereita olen meille pyytänyt, mutta eipä heitä meillä juuri koskaan käy.

Mitä siis oikein tapahtui? Pelkäävätkä kaverini lapsia? Viimeisen kuuden vuoden aikana yksi kaverini on saanut lapsen ja hänellekkin on käynyt ihan samoin, kaverimme ovat kadonneet. Puhelimessa puhutaan ehkä kerran kuussa -kahdessa, mutta siihen se sitten jääkin. Yhdenkin ystäväni olen viimeksi nähdyt 2010 kesällä, asumme vierekkäisissä kaupungeissa, välimatkaa on noin 40 km.

Minä en ole edes itse kadonnut mihinkään äitimaahan, vaan lapsettomien kavereiden kanssa olen yrittänyt olla jauhamatta vauvoista ym. En päivittele faceen raskausjuttuja ja vauvatarinoita. Odotan nyt kolmatta lastamme ja ajattelin, että tämä sai nyt sitten olla tässä, unohdan vanhat kamut ja annan heidän olla. Jotenkin vaan harmittaa todella paljon kavereiden käytös. Mikä siinä oli niin kamalaa, että meille syntyi lapsia?

 

[-.-.-]

Mitä siis oikein tapahtui? Pelkäävätkä kaverini lapsia? Viimeisen kuuden vuoden aikana yksi kaverini on saanut lapsen ja hänellekkin on käynyt ihan samoin, kaverimme ovat kadonneet. Puhelimessa puhutaan ehkä kerran kuussa -kahdessa, mutta siihen se sitten jääkin. Yhdenkin ystäväni olen viimeksi nähdyt 2010 kesällä, asumme vierekkäisissä kaupungeissa, välimatkaa on noin 40 km.

Itse olen tällainen kadonnut kaveri. Oikeasti ihan hävettää ja harmittaa, mutta en voi minkään. Jotenkin on kiusallista kun itse tahtoisin sen ystävän kanssa jatkaa samalla tavalla kuin ennenkin (käydä terassilla yhdillä, suunnitella viikonloppuja, käydä shoppailemassa Hesassa, käydä risteilyillä jne), mutta jotenkin minusta tuntuu että nyt kaikki pyörii sen vauvan ympärillä.
Ja että jos minä nyt sopisin tapaamisen ystäväni kanssa, niin se automaattisesti liittyisi jotenkin siihen vauvaan. Ja sitä minä en halua, koska en ole yhtään kiinnostunut siitä vauvasta.

 

["Vieras"]

Kiinnostuksen kohteet ovat muuttuneet. Itse menin perhekerhoihin ja aktiivisesti etsin muita, joilla oli samanikäisiä lapsia esim. päiväkodissa lasten vanhemmat. En itsekään aikoinani jaksanut enää olla paljon yhteyksissä kavereihin, joiden elämäntilanne oli täysin erilainen kuin itselläni. Kuitenkin joulukortteja lähetän edelleen lähimmille ystäville/tuttaville oli elämäntilanne mikä tahansa. Tilanteet muuttuu ja pian ne lapsettomat kaverit on 'samassa jamassa'.

 

[PiXX]

Mulle kävi vähän samoin.Yksi lapseton kaveri jäi ja muut katosi (tai minä katosin heiltä). Aika luonnollisesti kaverisuhteet vain jäi.. Muut jatkoi bileitään ja autolla ajelua, minä kuljin lapsikerhoissa ja sain vertaistuki seuraa sieltä.. Kotona kaipasin (ja edelleen kaipaan) aikaa lapsien ja miehen kanssa, en niinkään kavereita.