P
povari
Vieras
Ihan outo tunne valtaa pään.. Miten kaikki voikaan yht´äkkiä sirpaleiksi särähtää. Ei ole kauaakaan aikaa, kun luvatiin että tää ystävyys kestää. Nyt kuitenkin itse joudun antamaan periksi 
Kyllä ystävyydessäkin pitää antaa toiselle vapaus hengittää, ei aina voi kihnata toisessa kiinni ja vaatia olemaan läsnä. Ystävyydessäkin pitää kunnioittaa toisen mielipidettä, vaikka se eroaisikin omasta. Ystävyys pitäisi olla ennen kaikkea molemmin puolista.
Kun tarkemmin ajattelen asioita, ymmärrän että pikkuhiljaa tämä on ajautunut tähän.. Miten aukaisin silmäni vasta nyt? Olisihan minun pitänyt ymmärtää, mitä se tarkoittaa, kun hän ei olutkaan kiinnostunut kysymään minun kuulumisiani, ei vastaa soittoihin, ei viesteihin (vaikka itse vaati välitöntä huomiointia itselleen), Hän muuttui vihamieliseksi ja alkoi myökin kääntymään minua vastaan. Hän jopa käänsi asioita niin kauan, että sai ne omalta kantiltaan mahdollisimman syyttömäksi.
Lisäksi kuulin "maailmalta" asioita, joita olen hänelle kertonut luotamuksellisina. En ikinä olisi uskonu, ettei hänen ystävyytensä olekaan yhtä lujaa kuin omani.
Olen niin pettynyt, että toivon todella, että hänkin elämässään kokee samanmoisen pettymyksen. Että olinkin tyhmä.. kukaan ei koskaan varmaan saa enää luottamustani, mutta näinhän se menee. Olisi pitänyt arvata, että kun hän niin auliisti minulle kertoi "kavereidensa" virheistä ja puutteista ja siunaili heidän asioitaan, niin todennäköisesti tekisi saman myös minulle.
Mistä tunnistaa todellisen ystävän?
Kyllä ystävyydessäkin pitää antaa toiselle vapaus hengittää, ei aina voi kihnata toisessa kiinni ja vaatia olemaan läsnä. Ystävyydessäkin pitää kunnioittaa toisen mielipidettä, vaikka se eroaisikin omasta. Ystävyys pitäisi olla ennen kaikkea molemmin puolista.
Kun tarkemmin ajattelen asioita, ymmärrän että pikkuhiljaa tämä on ajautunut tähän.. Miten aukaisin silmäni vasta nyt? Olisihan minun pitänyt ymmärtää, mitä se tarkoittaa, kun hän ei olutkaan kiinnostunut kysymään minun kuulumisiani, ei vastaa soittoihin, ei viesteihin (vaikka itse vaati välitöntä huomiointia itselleen), Hän muuttui vihamieliseksi ja alkoi myökin kääntymään minua vastaan. Hän jopa käänsi asioita niin kauan, että sai ne omalta kantiltaan mahdollisimman syyttömäksi.
Lisäksi kuulin "maailmalta" asioita, joita olen hänelle kertonut luotamuksellisina. En ikinä olisi uskonu, ettei hänen ystävyytensä olekaan yhtä lujaa kuin omani.
Olen niin pettynyt, että toivon todella, että hänkin elämässään kokee samanmoisen pettymyksen. Että olinkin tyhmä.. kukaan ei koskaan varmaan saa enää luottamustani, mutta näinhän se menee. Olisi pitänyt arvata, että kun hän niin auliisti minulle kertoi "kavereidensa" virheistä ja puutteista ja siunaili heidän asioitaan, niin todennäköisesti tekisi saman myös minulle.
Mistä tunnistaa todellisen ystävän?